Kolahtaako kantri?

pilgrim sanoi:
Muistaa hyvinkin. Esittäjä on Merle Haggard ja biisin (ja tv-sarjan) nimi on Movin' on.

Hag on ihan eri luokan laulumies kun puiseva Johnny Cash. Tsekatkaa vaikka tuore (2006) Capitolin kokoelma Hag: the best of Merle Haggard, jossa legendaarisinta vanhempaa tavaraa. Uudemmista vaikkapa hieno If I could only fly vuodelta 2000.

Tästäpä muistui mieleeni tuon "rekkakuskit" -sarjan esikuva. Sehän oli tietenkin "Smokey and the bandit / Konna ja koukku" -komedia. Tuossa elokuvassa Burt Reynoldsin aisaparina oli Jerry Reed ja tunnarina oli Jerry Reedin "East bound and down", joka selkeästi on sekin ollut rekkakuskit-sarjan tunnusmelodian esikuva.
Ei mikään ihme - samaa "outlaw" -jengiähän nämä kaikki ovat olleet; Cash, Haggard, Reed, Nelson ja Kristoffersson.

Jos Cashin vanhat jutut ei puhuta, kannattaa kokeilla näitä viimeisiä, Rick Rubinin tuottamia "American" -äänityksiä.
Niissä käteis-jussi on komeimmillaan - kaikessa yksinkertaisuudessaan suorastaan ihan helvetin hieno.

-128- (vanha skoopari :) )


P.S. Myyvät muuten tuota "Konna ja Koukku" -leffaa ihan puoli-ilmaiseksi kaupoissa juuri nyt. Kauppaan kantri-miehet, hopi-hopi. ;)

sama
 
Tästäpä muistui mieleeni tuon "rekkakuskit" -sarjan esikuva. Sehän oli tietenkin "Smokey and the bandit / Konna ja koukku" -komedia

Smokey and the bandit 1 tehty vuonna 1977,2 osa 1980.Mitenkä ne voi olla rekkakuskit sarjan esikuvia.

Semmonen muistikuva minulla on että rahtareita katseltiin 70 luvun alkupuolella.
 
japanin keisari sanoi:
Smokey and the bandit 1 tehty vuonna 1977,2 osa 1980.Mitenkä ne voi olla rekkakuskit sarjan esikuvia.

Semmonen muistikuva minulla on että rahtareita katseltiin 70 luvun alkupuolella.

Pienen googlauksen jälkeen - olet oikeassa. Muisti teki tepposen. Samaa 70-80 -luvun vaihteen rekkakuskiromantiikkaa kuitenkin.

pilgrim sanoi:
On Johnnykin tehnyt omassa lajissaan ihan ok musiikkia aikanaan. Viimeisimmät olisi tosin voinut jättää tekemättä; senkin vähän äänensä menettänyt sairas vanhus raahattiin studioon korisemaan. Huh.
PS. Outlaw -porukoihin en J. Cashia tai Hagia lukisi. -pilgrim- (liittovaltion sheriffi 8))

Makuasioitahan nämä tietenkin, mutta minusta nämä Cahin viisi viimeistä "rahinaa" ovat ne kaikkein komeimmat jutut.
Eikä niiden arvoa vähennä sekään, että Sun -studioden jälkikaiutus on jätetty pois. Vähäeleisiä ja intiimejä piisejä.
Eritoten minua niissä viehättää se kuinka pienin eväin pystyy antamaan niin paljon.

Outlaw-kantri on pikkasen veteen piirretty viiva. Kysymyshän oli lähinnä kai kapinasta Nashvillen nimettömien taustabändien käyttöä vastaan, joita suuret levy-yhtiöt vaativat käyttämään. Onhan nämä pojat paljon keikkailleet yhteisellä kokoonpanollakin. Higwaymen (taas rekkakuskiromantiikkaa) oli (on?) Reediä lukuunottamatta näiden jannujen yhteinen kokoonpano.

-128-
 
Jennigs tietysti unohtui mainita - Highwaymen:
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Highwaymen_(country_supergroup)

Tuota en tiennyt, jotta Chat Atkins oli se "paha kaveri":
http://en.wikipedia.org/wiki/Outlaw_country
Tuon mukaan Kristoffersson on näistä vähiten "Outlaw-miehenä" tunnettu.

Ja Highwaymen onkin synonyymi tierosvoille :-\

-128-
 
Kyllä voidaan sanoa "oli", kun puhutaan Highwaymen-kokoonpanosta. Onhan pari jäsentä jo tuonpuoleisessa laulukuorossa.
Mutta kyllä äijien yhteisesitykset suorastaan tihkuvat karismaa.
 
Sikäli kun kantrimusasta jotain ymmärrän, niin ainakin yksi levy kolahtaa. John Hiatt:in "Slow Turning" on melko varmaan kuunnelluin cd-levyni... Ja "Icy Blue Heart" saa aina kulmat kostumaan... :'-)
 
Kuunnelkaas naisartisteja: Lucinda Williams, Emmylou Harris, Gillian Welch, Nanci Griffith, Neko Case jne. Sieltä löytyy uusi näkökulma kantriin ja musiikkiin ja elämään. Ei ne laitteet vaan se biisi ja se laulu.

ps. Konna ja koukku toimii
paitsi, että konna jää kiinni.
 
Emmyn "spyboy" on aikas hieno lätty, vaikka se ei ihan kaikilta osiltaan kantria olekaan.
Daniel Lanois -soundit ja kaikki.
Nää naiset(kin) vaan paranevat vanhetessaan.

-128-
 
Katselin muuten tuon Konnan ja Koukun juuri uudestaan.
Leffa oli kyllä aika kulahtanut - täynnä vanhoja vitsejä ja Burtkin näytti aika lailla puppelipojalta.
Musiikki toimi kuitenkin komiasti, vaikka tuo olikin saatu levylle vain monona.

-128-
 
latekomppi sanoi:
Kuunnelkaas naisartisteja: Lucinda Williams, Emmylou Harris, Gillian Welch, Nanci Griffith, Neko Case jne. Sieltä löytyy uusi näkökulma kantriin ja musiikkiin ja elämään. Ei ne laitteet vaan se biisi ja se laulu.

Neko Case on ihan älyttömän hyvä artisti! Olen kuullut nimen aikaisemmin, mutten ole perehtynyt hänen musiikkiinsa sen paremmin.
Nyt kuuntelen albumia Blacklisted Spotify:lla ja on hienoa musaa.

Ihmettelin vähän miksi se kuulostaa jotenkin vähän tutulta, ja huomasin että siellähän on tuttuja muusikkoja taustalla … ;)
Pari kaveria Calexico:sta.
Tämä matsku sopii härmäläiseen makuun ja mentaliteettiin.
(Minulla on vähän paha tapa aloittaa uudestaan vanhoja keskusteluja, mutta jos ne on auki, niin kukapas sitä kieltäisi …)

Littunatelkkari sanoi:
Nää naiset(kin) vaan paranevat vanhetessaan.

-128-

Sanoitpa totuuden … Mutta niinhän ne on parhaat viinitkin enimmäkseen kypsiä. Riippuen vähän mausta molempien suhteen. :p
 
Emmylou ja Dolly kolahtavat. Kummallakin on upea Country-ääni. Lemppari-levy on Trio. Nuorena kuuntelin ennen aamuvuoroon lähtöä Natt-Country-nimistä ohjelmaa. Se kuului muistaakseni Ruotsin radiosta Turussa.
 
Ehkä ei ihan oikeata kantria tämäkään, mutta ihan kivaa musiikkia. Bändi nimeltään The Sadies. Kanadalainen Indie Rock ja Alternative Country bändi Torontosta, Ontariosta.
Juuri nyt on tämä levy kuuntelussa: In Concert Vol. 1.
 
Katsoin sunnuntaina Johnny Cashista kertovan Walk the Line-elokuvan. Joaquin Fenix ja Reese Witherspoon muuten lauloivat kaikki omat osansa itse! Pidin Witherspoonin äänestä niin paljon, että laitoin soundtracking tilaukseen
 
Back
Ylös