Kokemuksia MFSL ja Classic Records levyistä

Classics Recordsin laadunvalvonta oli ainakin jossain välissä heikkoa, eli huonoja prässejä tuli. MFSL - näistä mulla ei ole toistaiseksi muuta kuin hyvää sanottavaa, ja saa rahalle vastinetta.
 
Kymmenkunta MFSL-vinykkää löytyy hyllystä ja kaikki ovat olleet erinomaisia äänen- ja prässäyksen laadultaan. Kokemuksia siis noista 80-luvun versioista pelkästään, ei näistä uusista.
 
Viikonloppuna kuunneltiin Zappan "Hot Rats":ia Classic Recordsin 200 g vinyyliltä. Levyssä oli yksi "kökkö", joka aiheutti toiston jäämisen pyörimään paikoillaan. Pieni sipaisu kynnellä ja pesu levypesurilla auttoivat. Itse soundi oli aivan mahtava. Vertasimme mm. cd:hen.
 
MFSL: maineensa veroinen - joskaan ei välttämättä ihan tappiin asti täydellinen sekään. Plastic Ono Bandista mun kappaleessa jotain ihan pientä häikkää mutta siinä onkin numero 5305. Stamperit kuluvat ja laadultaan kaikkein parhaimpia prässäyksiä ovat pieninumeroiset levyt. Mitä kannattaa ostaa milläkin hinnalla, on jokaisen itse päätettävä. Omalta kohdaltani sanoisin että ei harmita tippaakaan että esim. Abraxasista maksoin noin "paljon" kun se kerran on niin mielettömän hyvä. Ostaisin MFSL:n levyjä noilla hinnoilla enemmänkin jos vain tarjolla olisi mutta kun nuo myydään aina loppuun niin eihän vanhempia saa kuin ebaylta käytettynä...
 
Vaikka ollaankin vinyylipuolella niin olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja myös MFSL CD-levyistä.
 
kronos sanoi:
MFSL: maineensa veroinen - joskaan ei välttämättä ihan tappiin asti täydellinen sekään. Plastic Ono Bandista mun kappaleessa jotain ihan pientä häikkää mutta siinä onkin numero 5305. Stamperit kuluvat ja laadultaan kaikkein parhaimpia prässäyksiä ovat pieninumeroiset levyt.
Napsauta laajentaaksesi...
Itsellä tuo Plastic Ono Band onneksi virheetön, sarjanumeroa en kyllä muista. Jokatapauksessa kyllä nuo MFSL vinykät sen verran laadukasta tavaraa on, notta niistä mielellään hieman ekstraa maksaa. Täydellisiä eivät toki ole välttämättä nekään..

Classic Recordseihin olen pariin hieman pettynyt. Hieman sellainen fiilis kuin olisi siistitty hieman liikaa eli alkuperäiseen verrattuna jouduttu luopumaan jostain, vaikka laadullisesti hyviä ovatkin. Esimerkkinä tälläisestä voisi olla esim. Jethro Tullin Aqualungin 200gr versio, jostain luin notta olisi kohinaa jne siistitty poies ja siinä samalla ehkä hieman mennyt lapsi pesuveden mukana. Itsellä hieman samoja ajatuksia aiheesta eli jotenkin hieman liian kliini jopa soundi ;)
 
Moi!

MFSL:t tuntuvat olevan laadukkaita - cd:t mukaanlukien.
Vasta pari Classic Recordsin vinykkää on hyllyssä - se paikalleen
jäänyt Hot Rats vasta kuultu - toimi ainakin sen pienen "kökön" poiston ja
pesun jälkeen.


Jussi


Ps. Patricia Barberin MFSL:n vinykkä (tupla 45rpm) on hyvää laatua äänitystä ja pakkausta
sekä soittoa myöten - se tulkintapuoli sonkin sitten eri asia! Ja meno on todella hidastempoista
mutta maukkaasti soitettua.
Onhan tulkintoja - ovatko hyviä kellekin on maku asia.
Kuulostaa hieman joskus olevan "sinnepäin" tuo neitosen soitto sekä laulu.
Tosin vasta ensimmäinen levytys häneltä jonka omistan....
 
Mulla ei ole ihan uusinta tietoa, mutta muutama kommentti kuitenkin muinaisuudesta.

Vanhat MFSL:t oli hyvin prässättyjä ja siihen aikaa (70-80 luku?) korostettiin "uuden" vinyylin etuja kierrätyskamaan verrattuna. Nuo "Original master recordings" jutut taisi kaikki olla puolinopeuskaiverteita. Vaikka levyt oli "puhtaita", jotenkin jäi sellainen muistikuva, että siinä prosessissa hävisi jotakin, vastaavat alkuperäiset (jos ok prässättyjä) olivat sopivasti eläväisempiä.
Luultavasti möin mun MFSL:stä osan aikanaan, kun hankkiuduin eroon kaikista "audiofiili-vinyyleistä". Kummelin innoittamana kaivoin kuitenkin juuri hyllystä George Bensonin MFSL version "Breezin'" levystä. Heh heh... ei tää nyt niin ihmeellistä ole, mutta se ei liene MFSL:n vika;) Noita MFSL:iä eksyi muuten aikanaan "nice price" levyjen joukkoon, ostin toki kaikki mitä löysin, hinta taisi olla 19,90 - markoissa.

Classic Recordsista mulla on joitain juttuja jo varmaan lähes 10 vuoden takaa. Lähinnä RCA:n Living Stereo uudelleenjulkaisuja. Ne oli kaikki erinomaisia, mutta ehkä ajat muuttuu tässäkin. Harmi, jos laatu on laskenut.

Jos olisi rajattomasti "ylimääräistä", saattaisin (taas - ajatus oli jo aikoinaan) hankkia noita audiofiileille tehtyjä uudelleenjulkaisuja sellaisista klassikoista, joiden originaalit ovat toivottoman kalliita. Koska ei ne alkuperäisetkään välttämättä ole virheettömiä, hyvin soivia, oikein säilytettyjä jne... Eli pitää varmaan tehdä muutama pistokoe "uusiin" MFSL:n ja Classic Recordsien julkaisuihin. Toivottavasti ovat "parempia", kuin jotkin rimanalitukset, joita nykyään "vinyylinä" myydään.

Ja joo, levypesurin restaurointi pitää saattaa päätökseen, nyt kun KMAL on taas hengissä...
 
MFSL:t on edelleen half-speed mastered, mutta prässäys Japanissa on tainnut jossain vaiheessa loppua... ainakaan näissä uusissa ei enää mainita kuin Made in U.S.A...
 
Tawe sanoi:
.... mutta prässäys Japanissa on tainnut jossain vaiheessa loppua...
Napsauta laajentaaksesi...

Silloin "aikoinaan" nuo japanilaiset prässit - siis yleensäkin, ei vain MFSL - oli kova sana. Monta tänne eksynyttä ostin kovaan hintaan, mutta ei ne kaikki välttämättä niin ihmeellisiä olleetkaan. Juuri pari viikkoa sitten juteltiin tästä asiasta yhden helsinkiläisen levykauppaan kanssa, siis siitä, että "Made in Japan" ei sinänsä takaa mitään. Mutta yleensä Japanissa oli ainakin paksumpaa kansipahvia käytettävissä;)

Jos äsken "löytyi" MFSL:n Benson, tästä Japani-aiheesta muistui mieleen vanha lempilevyni, jonka olin ihan unohtanut, Verven japanilainen prässi Gillespien "Have Trumpet, Will Excite". Ehkä tämä voisi "paremminkin" soida, mutta hienolta kuulostaa silti...
 
kto sanoi:
Juuri pari viikkoa sitten juteltiin tästä asiasta yhden helsinkiläisen levykauppaan kanssa, siis siitä, että "Made in Japan" ei sinänsä takaa mitään.
Napsauta laajentaaksesi...

Niin, ei kai. Itse olen viime aikoina tilannut aika paljon noita japsiprässejä (enimmäkseen kaikkea muuta kuin MFSL) 70- ja 80-luvuilta eBaysta ja olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen. Prässit ovat olleet kaikin puolin hyviä, hiljaisia ja hyvä soundisia. Lisäksi Japanista tilaamani levyt ovat olleet käytettyinä paljon parempi kuntoisia kuin täältä voisi koskaan saada - ehkä noissa levyjen kunnossa pitämisessä on pieni kulttuuriero meidän välillä...
 
Olen omistanut Classic Recordsin painamat Miles Davis- Kind of bluen ja Led Zeppelinin III:sen

Davis rohisi ihan jumalattomasti joten sen muusta laadukkuudesta ei tarkempaa tietoa.
Zeppelin oli jotenkin täysin innotoman kuuloinen vaikka hiljainen olikin.
Verratuna omistamaani perus Saksa ja orkkis Japani prässeihin.

Joten ainakin omat kokemukset Classicista ovat huonot.

MFSL sensiaan on ollut hyvä. Ainakin John Lennonin Plastic Ono band ja Santanan Abraxsas ovat erinomaisia.

Speakers Cornerit ovat myös asiallisia.
 
Tawe sanoi:
Niin, ei kai. Itse olen viime aikoina tilannut aika paljon noita japsiprässejä (enimmäkseen kaikkea muuta kuin MFSL) 70- ja 80-luvuilta eBaysta ja olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen. Prässit ovat olleet kaikin puolin hyviä, hiljaisia ja hyvä soundisia. Lisäksi Japanista tilaamani levyt ovat olleet käytettyinä paljon parempi kuntoisia kuin täältä voisi koskaan saada - ehkä noissa levyjen kunnossa pitämisessä on pieni kulttuuriero meidän välillä...
Napsauta laajentaaksesi...

Joo, oot varmaan oikeassa ja myös tuossa "säilytys ja käyttö" asiassa.
Tarkoitin lähinnä sitä, että japanilainen prässi ei aina ollutkaan erityisen ihmeellinen verrattuna hyvään eurooppalaiseen/jenkkiin (jos sellaisen sai käsiinsä). Ja lisätään vielä sen verran, että mun kokemuksissa kyseessä lähinnä oli länsimainen, kaupallinen pop;)
 
Kyllä, Speakers Cornerit ovat olleet enimmökseen erinomaisia. Yhdessä oli hyvin tiukka keskireikä ja ei-ihan nappi prässi ja eräs toinenkin mulla on jossa prässi ei ole mielestäni ihan 100% onnistunut. Soundit noissa on kyllä, ehkä joihinkin orkkiksiin nähden hiuksen hienosti "kliinimmat/ohuemmat/kirkaammat/viileämmät"...

Yksi ulkomusiikillinen asia jota SC levyissä arvostan ja diggaan on noi pieteetillä tehdyt kansityöt - ne on liki kuin orkkis ensiprässi, eikä missään lue tuota Speakers Corneria, toisin kuin MFSL, jolla tuo tunnistettava yläreuna sekä paljon muutakin merkintää joka liittyy yhtiöön tai sen käyttämiin tehniikoihin. Ja etiketit, nehän ovatSC:llä kuin alkuperäiset, mutta MFSL:llä on omat. Ja vielä yksi "murpatuksen" aihe jäkimmäisestä on se, että ainakin minun mielestäni näiden uusien levyjen kansikuvat ovat tummempia sävyiltää kuin orkkiksien ja myös täten epätarkempia, siis virheellisiä etten sanoisi, mutta tää on nyt tällaista ulkomusiikillista... hyviä levyjä MFSL:t on ja aion niitäjatkossakin hankkia.
 
kto sanoi:
Joo, oot varmaan oikeassa ja myös tuossa "säilytys ja käyttö" asiassa.
Napsauta laajentaaksesi...

Nämä tuli tänään Japanista, taas hämmästyttävän hyväkuntoisia kaikkia (tosin nyt vain silmällä arvioituna)
 

Liitteet

  • 1.jpg
    1.jpg
    81,2 KB · Katsottu: 5
milesdavis sanoi:
Mistä firmasta Tawe tilaat Japani-levyt?
Napsauta laajentaaksesi...

Sieltä sun täältä, yksityisiltäkin, mitä nyt eBaystä vastaan tulee.
 
classic recordsin neil yougin julkaisuihin olen ollut tyytyväinen, esim live at masset hall 1971 oli normaalina reprice recordsin cd/dvd-a oli hieman yläkireä, mutta classic recordsin lp-versio on mielestäni loistava.

MFSL:stä on mielikuva (omat levyt 90-luvulla hankittuja), että äänitys on hieman kliininen alkup prässeihin verrattuna, joista välittyy tunnelma paremmin.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös