Kokemuksia konserttitaloista

rajani

Käyttäjä
Liittynyt
18.2.2007
Viestejä
12 789
Kaupunki
Lahti
Aina kun puhutaan että pitäisi käydä konserteissa kuulemassa oikeaa ääntä, niin vaimo hommasi liput yhteen konserttiin, jonka nimen tässä jätän epäolennaisena mainitsematta. Sanotaan näin että muut konserttivieraat olivat hieman varttuneempaa väkeä ja pukeutuneet ykkösiinsä. Tapahtumapaikkana kehuttu S-talo (säveltäjän nimi, asunut Ainolassa entisessä kotikaupungissani). En mainitse tarkempia nimiä ettei tämä keskustelu löydy googlella myöhemmin.

Lähdin mukaan konserttiin, koska halusin kuulla sen kehutun akustiikan ja odotin kuukausia konsertin kuulemista.

Konsertti oli korkeintaan kohtalainen, äänitarkkailullisessa mielessä, kouluarvosanana 7-. Rummut kumisivat kokoajan, bassokitara meni puuroksi, naislaulajan ääni peittyi bändin alle. Ässät suhahtelivat ja se ei enää ollut kovin nautittavaa. Äänenvoimakkuus ei sentään ollut yli äyräiden kuten nuorempana yökerhoissa. Jopa vaimoni oli samaa mieltä.

Konsertti parani heti kun muu bändi lähti pois ja solisti lauloi pelkän pianon säestyksellä. Välissä yksi bändin jäsenistä säesti akustisella kitaralla. Silloin tajusin mitä paikan kehutulla akustiikalla tarkoitetaan. Pelkkä lauluääni ja kauniisti soitettu piano soi puhtaasti.

Lisäksi huvittuneena seurasin kun vieressäni n. 2 metrinen mies yritti mahtua siihen konserttitalon barbintuoliin ja kiemurteli koko ajan. Kyynärnojat oli mitoitettu kuin 12 vuotiaille. Istumapaikkamme olivat ihan äänitarkkailijan vieressä ja sali on kuuluisa siitä että kaikille paikoille pitäisi kuulua yhtä hyvin. Vieressä istuneet tosifanit tuntuivat tykkäävän kuitenkin.

Olisiko konserttisali optimoitu kevyemmälle musiikille, jota normaalisti siellä on ohjelmistossa? Opetus tästä käynnistä oli että "älä niuhota kotona pikkuasioista hifissä, jos musiikki muuten toistuu hyvin".

Muita kokemuksia konserteista?
 
Jos puhut tästä Lahdessa sijaitsevasta S talosta niin sen akustiikka on varmasti optimoitu, ei kevyemmälle musiikille vaan akustiselle musiikille. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö siellä voisi soittaa sähköisesti vahvistettua musiikkia menestyksellä mutta jostain syystä kovin monet äänitarkkailijat pilaavat nuo sähköiset tilaisuudet liian kovilla volyymitasoilla siten että musiikki puuroutuu juuri esim basson kuminan alle. Syy saattaa olla siinäkin että rumpali hakkaa liian lujaa ja muut pyytävät siksi kokoajan lisää tehoja.

Tuo Lahden sibeliustalo on kyllä saanut kovasti kehuja akustiikastaan ja on Grammophone lehden arvion mukaan maailman kärkikastia. Itse olen siellä muutaman kerran vieraillut kuuntelemassa ja kyllä aina olen kuulemastani pitänyt mutta konsertit ovat kyllä olleet klassista musiikkia. Itse pidän suomalaisista konserttisaleista parhaina (siis niistä, joissa olen käynyt) Sibeliusakatemian salia siinä arkadiankadun kulmassa ja sitten Kuhmon uusi punen sali on hieno myös.
 
Moi,

juurikin sellaisia, että konserttisaleihin ei ikinä tulisi viedä PA-laitteita.

Mene seuraavan kerran samaan paikkaan kuuntelemaan Sinfonia Lahtea. Huomaat samalla senkin, ettei stereolaitteistonkaan tarvitse olla äänikuvaltaan pistemäinen, kun ei orkesteri siellä salissakaan siten toistu. : )

Suomessa on hyviä saleja kaikkialla muualla paitsi siellä missä pitäisi. Kuhmo (no, siellä on Kuhmon kamarimusiikki...), Kajaani, Kuopio, Järvenpää, muistaakseni Pieksämäen Kulttuurikeskus Poleenissakin oli ainakin hyvä soittaa, (kuulemisesta en osaa sanoa, mutta yleensä jos salissa on hyvä soittaa niin on se hyvän kuuloinenkin.) Lahdessa on jo vähän "liiankin hyvä", siis soittaa.

Semmää vaan sanon, että Sapporossa on hyvä sali. Käy siellä jos Japanissa asti liikut. Siellä on kyllä kaikki salit hyviä.
...Ja Carnegie Hall New Yorkissa, vaikka sen akustiikka "kummiteleekin". (Oikeasti, kuulemma vaihtelee, ehkä kosteuden tms. mukaan paljonkin.) Köln, Wien, Tukholma, Göteborg, Oslo, onhan niitä paikkoja joissa on hienoja saleja.

Konserttisalit on tarkoitettu akustisille konserteille. Kerran kuulin Lincoln Center Jazz Orchestraa Oregonissa. Siellä oli vähän samankaltainen sali kuin Tampere-talo, mutta tietenkin ainakin kaksi kertaa niin suuri. Porukka veti akustisen keikan, ja kaikki solot kuuluivat parvelle ihan kuin olisi mikitetty. On se vähän soittotaito/tekniikkakysymyskin, sano. Täällä tungetaan mikkejä joka läpeen.

Helsinkiin tarvitsisi saada pian se kauan odotettu musiikkitalo, ja toivoa että sinne viimein saataisiin se Suomen paras sali.
 
Mitro, minkäs pistät opinahjosi konserttisalille arvosanaksi? Hyvähän se ei ole, mutta...
 
Sibiksen sali on hyvä parvelta kuultuna, permanto ei mielestäni toimi koska lava on niin korkealla. Sunnuntaina on muuten taas Sokolov konsertoimassa, otin liput tällä kertaa yläparvelta jos se olisi parempi kuin väliparvi.

Espoolaisia hemmotellaan erittäin hyvällä Sellosalilla sekä orkesterille paremmin sopivalla Tapiolasalilla. Muistaakseni Järvenpään sali oli myöskin ok tuttavuus. Edelliset arviot perustuvat siis täysin akustiseen musiikkiin.

Todella isoa ja hyvää salia ei toistaiseksi pk-seudulla ole. Saa nähdä nouseeko siihen Töölön monttuun joskus jotain.
 
Lisäyksia tuohon ekaan viestiini. Kyseessä oli tosiaan Lahden S talo, kuten Pirkka arvasikin. Äänitarkkailijana ei ollut talon oma työntekijä vaan joku ulkopuolinen ja ensimmäinen virhe taisi olla mennä kuuntelemaan jotain sähköisesti vahvistettua tuonne. Epäilen myös että rumpali yritti soittaa liian kovaa ja että basistilla oli oma kaappi vahvistimena siinä vieressä, eli ei ehkä ollut liitettynä talon järjestelmään.

Tuohon verrattuna meillä on monilla asiat hyvin kotona.
 
Sam Other,

R-talon sali on loistava kamarimusiikkisali. Joskus kun siellä tuli vedettyä Bartokin orkesterikonserttoa ja muita isoja prokkiksia, olivat korvat kovilla. Ääni ei vain mahdu sinne, kun porukkaa on paljon ja soitetaan lujaa. Parhaita mieleenjääneitä kokemuksia salista olivat oman A-tutkinnon (jossa soitin J.Haydnin Es-duurikonserton sekä A.Jolivét:n Concertinon) lisäksi mm. kaverini Kimmo Ruotsalan vastaavassa tutkinnossa soitettu Shostan Pianokonsertto (oikeasti tietenkin trumpettikonsertto...). Kimmolla on se DVD:llä mutta ei ole saanut vieläkään lähetettyä sitä minulle vaikka tilaisuudesta on varmaan kuusi vuotta aikaa. : ) Oman tutkinnonkin nauhoitin, ja orkesteri onkin siinä kivasti taltioitunut, mutta oma osuuteni tulee "piilosta", koska mikki roikkui katosta taaempana kuin torven kello. Ei ollut aikaa ruveta vekslailemaan, eikä älytty pyytää tegnologia-puolelta apua.

Lukemattomat määrät huikeita esityksiä kyseisessä salissa on tullut oltua sitten yleisön puolella.
 
Mitro Koskiluoma sanoi:
Moi,

...Ja Carnegie Hall New Yorkissa, vaikka sen akustiikka "kummiteleekin". (Oikeasti, kuulemma vaihtelee, ehkä kosteuden tms. mukaan paljonkin.)

Mitähän sille salille tapahtui kun se peruskorjattiin... olikohan 70-luvulla? Horowitzin kerrotaan sanoneen ettei soita korjatussa salissa enää miljoonastakaan dollarista.
 
Minkälaisia jazz-clubeja Suomesta löytyy? Ainoa jazz-clubi, missä olen koskaan käynyt on Lontoon Ronnie Scotts. vähän sellaista toivoisin löytäväni Suomesta. Eli siis olisi hyvä olla numeroidut paikat, pöytiin tarjoilu ja illallismahdollisuus ennakkoon listalta valitsemalla. Oli todella mukava, kun ei tarvinnut miettiä ehtiikö saada istumapaikan ja kuinka hyvältä paikalta. Eikä kukaan vienyt paikkaa, kun kävi jaloittelemassa. Pikku-clubin tunnelma oli mukavan tiivis ja orkesterinläheinen. Akustiikka oli mukavan dempattu, joten maailmanluokan fuusio-jazz-bändin jokaisesta nuotista sai selvää kuten studiolevyllä. Minulle Ronnie Scotts oli huippuelämys. Oli kiva kuunnella maailman parhaimpien joukkoon rankattua fuusio-basistia 5m:n päästä 8)
Tuossa on joukko kovia vaatimuksia, joita saattaa olla vaikea tayttää Suomessa, mutta jospa edes joitain.
 
Back
Ylös