Laitteiston päivittäminen on joskus mielenkiintoista. Voi käydä niin että koekuunteluun otettu verme ei ihan
suoridukkaan niinkuin mitä siltä on olettanut tai sitten voi käydä niin minulle kävi.
Tässä vähän aikaa takaperin törmäsin kaupungilla Soundworksin Harri Henelliin ja juteltiin siinä muutama
sana ja Harri kertoi että hän on vihdoin saanut liikkeeseensä Pathoksen Cinema-X vahvarin. No mitäpä mitä,
sitä piti tieten mennä sitten kuuntelemaan. Äänihän oli loistava mutta toisaalta Harrin referenssisysteemi on
viimeisen päälle tinkimätön muutenkin (Dynaudion Evidence Temptation, Pliniuksen CD) joten laitehan piti
saada kotia kuunteluun...
Cinema-X on sinänsä jännä värkki. Se on 5x120W hybridi-vahvari joka stereokuuntelussa sammuttaa keskikanavan
ja siltaa jäljelle jääneet kanavat antaen niihin kaiken tehon (=tarpeeksi). Itselle tuo mahdollisuus monikanavasta kuitenkaan
kädettämättä stereokuuntelua oli se kriteeri mikä etukäteen kiinnosti. Harri kertoi että monet ovat ostaneet Cinema-X:n
ihan puhtaaseen stereokuunteluun ja ei hän itsekään ole edes monikanavamoodia kokeillut(!)
Tänä perjantaina sain sitten lainattua masiinan ja asennettua sen omaan systeemin. Ajattelin että nyt kun pistän musiikin
soimaan yritän avoimin mielin ja analyyttisesti kuunnella minkälainen laite on kyseessä...
Arvoin jonkin levyn hyllystä ja laitoin ensimmäisen piisin soimaan (Kate Bush: Wuthering heights), ehdin kuunnella noin
puoli minuuttia ja ensimmäin ajatus oli "Ei ole todellista!".
Sitä saattaa luulla että oma setti on suht ok. tietäen mitä heikkouksia ja hyviä puolia siinä on mutta nyt tuli kylmää
kyytiä: Aivan mahtava ääni. Usko omiin korviin horjuu, ei ero oikeasti voi olla näin iso!
Aikaisemmin olin huomannut että edellinen vaffe (Classe CAP-101) soitti kyllä omasta mielestä hyvin rauhallisen rokin,
konemusiikin etc. mutta metallilla ei riittänyt potku. Samoin jos volyymiä nosti tuntui ääni "puuroutuvan".
No sitten piti lyödä lisää musiikkia ilmoille. Kraftwerkin robots, Tangerine dreamin force majeure, Suzanne Vega:
Ironbound/Fancy poultry, David holmes: Gone, Phil Collins: Another day in paradise & In the air tonight, Chris Rea: Road to Hell
Joka piisin kohdalla ihmetys nousi pintaan: Lisää detaljia, enemmän auktoriteettia bassoalueella, paljon miellyttävämpi diskantti mutta
siltikin todella tarkan oloinen. Nyt alkoi jo vähän kuume nousta.
Seuraavaksi piti koittaa kepillä jäätä: pistin Audioslaven levyn asemaan, nostin volyymiä ja pistin soimaan "Show me how to live".
Ei muuten ollu enää tietoakaan aikasemmasta vaisusta esityksestä, nyt oli musiikissa munaa. Piisin jälkeen en enää pystynyt
"kuuntelemaan analyyttisesti": Laitoin CD:tä CD:n perään ja jammasin musiikin tahdissa. Mitä tahansa syötinkin, en joutunut pettymään.
Eihän se ääni vieläkään Harrin referenssin tasolla ole mutta huiman harppauksen eteenpäin kuitenkin. Lisäksi Pyysin Harria laittamaan
laitteeseen perusputket jotta ne eivät vaikuttaisi koekuunteluun, voin kuvitella että putket vaihtamalla parempiin äänestä saa vielä
enemmän irti.
Niin ja se monikanava: Irrelevanttia, mää haluun tän stereokuunteluun.
Tiistaina koittaa luopumisen hetki kun laite täytyy viedä takas. Täytyy pistää oma tilaukseen (en tiedä haluanko välttämättä
koekuunnella kauheasti muita vaffeja, täytyy vielä hetki pohtia). Näyttää vahvasti siltä että putkisoundi on lumonnut minut...
Täysin "unrelated note": Myydään Classe CAP-101
suoridukkaan niinkuin mitä siltä on olettanut tai sitten voi käydä niin minulle kävi.
Tässä vähän aikaa takaperin törmäsin kaupungilla Soundworksin Harri Henelliin ja juteltiin siinä muutama
sana ja Harri kertoi että hän on vihdoin saanut liikkeeseensä Pathoksen Cinema-X vahvarin. No mitäpä mitä,
sitä piti tieten mennä sitten kuuntelemaan. Äänihän oli loistava mutta toisaalta Harrin referenssisysteemi on
viimeisen päälle tinkimätön muutenkin (Dynaudion Evidence Temptation, Pliniuksen CD) joten laitehan piti
saada kotia kuunteluun...
Cinema-X on sinänsä jännä värkki. Se on 5x120W hybridi-vahvari joka stereokuuntelussa sammuttaa keskikanavan
ja siltaa jäljelle jääneet kanavat antaen niihin kaiken tehon (=tarpeeksi). Itselle tuo mahdollisuus monikanavasta kuitenkaan
kädettämättä stereokuuntelua oli se kriteeri mikä etukäteen kiinnosti. Harri kertoi että monet ovat ostaneet Cinema-X:n
ihan puhtaaseen stereokuunteluun ja ei hän itsekään ole edes monikanavamoodia kokeillut(!)
Tänä perjantaina sain sitten lainattua masiinan ja asennettua sen omaan systeemin. Ajattelin että nyt kun pistän musiikin
soimaan yritän avoimin mielin ja analyyttisesti kuunnella minkälainen laite on kyseessä...
Arvoin jonkin levyn hyllystä ja laitoin ensimmäisen piisin soimaan (Kate Bush: Wuthering heights), ehdin kuunnella noin
puoli minuuttia ja ensimmäin ajatus oli "Ei ole todellista!".
Sitä saattaa luulla että oma setti on suht ok. tietäen mitä heikkouksia ja hyviä puolia siinä on mutta nyt tuli kylmää
kyytiä: Aivan mahtava ääni. Usko omiin korviin horjuu, ei ero oikeasti voi olla näin iso!
Aikaisemmin olin huomannut että edellinen vaffe (Classe CAP-101) soitti kyllä omasta mielestä hyvin rauhallisen rokin,
konemusiikin etc. mutta metallilla ei riittänyt potku. Samoin jos volyymiä nosti tuntui ääni "puuroutuvan".
No sitten piti lyödä lisää musiikkia ilmoille. Kraftwerkin robots, Tangerine dreamin force majeure, Suzanne Vega:
Ironbound/Fancy poultry, David holmes: Gone, Phil Collins: Another day in paradise & In the air tonight, Chris Rea: Road to Hell
Joka piisin kohdalla ihmetys nousi pintaan: Lisää detaljia, enemmän auktoriteettia bassoalueella, paljon miellyttävämpi diskantti mutta
siltikin todella tarkan oloinen. Nyt alkoi jo vähän kuume nousta.
Seuraavaksi piti koittaa kepillä jäätä: pistin Audioslaven levyn asemaan, nostin volyymiä ja pistin soimaan "Show me how to live".
Ei muuten ollu enää tietoakaan aikasemmasta vaisusta esityksestä, nyt oli musiikissa munaa. Piisin jälkeen en enää pystynyt
"kuuntelemaan analyyttisesti": Laitoin CD:tä CD:n perään ja jammasin musiikin tahdissa. Mitä tahansa syötinkin, en joutunut pettymään.
Eihän se ääni vieläkään Harrin referenssin tasolla ole mutta huiman harppauksen eteenpäin kuitenkin. Lisäksi Pyysin Harria laittamaan
laitteeseen perusputket jotta ne eivät vaikuttaisi koekuunteluun, voin kuvitella että putket vaihtamalla parempiin äänestä saa vielä
enemmän irti.
Niin ja se monikanava: Irrelevanttia, mää haluun tän stereokuunteluun.
Tiistaina koittaa luopumisen hetki kun laite täytyy viedä takas. Täytyy pistää oma tilaukseen (en tiedä haluanko välttämättä
koekuunnella kauheasti muita vaffeja, täytyy vielä hetki pohtia). Näyttää vahvasti siltä että putkisoundi on lumonnut minut...
Täysin "unrelated note": Myydään Classe CAP-101