Koditon sävelsi huippusinfonian

  • Keskustelun aloittaja v-a
  • Aloituspäivämäärä

v-a

Käyttäjä
Liittynyt
28.11.2007
Viestejä
9 704
Kaupunki
Helsinki
Koditon sävelsi huippusinfonian
Iltalehti keskiviikko 7.10.2009 klo 01.51
LEENA MARIA AULA, LONTOO

Stuart Sharp, 67, kuuli sinfoniansa soinnut ensimmäistä kertaa 35 vuotta sitten, kun miehen vauvaikäinen poika Ben menehtyi. Sharp ei vielä tuolloin osannut säveltää, mutta päätti, että jonain päivänä sinfoniasta pojan muistolle tulisi täyttä totta.

Tie oli kivinen: Stuartin Jo-vaimo kärsi masennuksesta ja joutui vuodeksi sairaalaan. Sharp työskenteli pubissa ja huolehti parin nuoresta tyttärestä.

- Olin hyvin onneton. Kun Jo viimein palasi kotiin, aloin juoda yhä enemmän, viskipullon päivässä. Tiesin, että kuolen pian, jos jatkan samalla linjalla, Stuart kertoo Daily Mail -lehdelle.

- Sanoin vaimolleni, että haluan seurata unelmaani ja luoda musiikillisen mestariteoksen, enkelisinfonian.

Vaimo luuli hulluksi

Vaimolta ei ymmärrystä herunut.

- Hän luuli minun tulleen hulluksi ja suositteli terapiaa. Mutta tiesin, että minun on pakko toteuttaa haaveeni, Stuart kertoo.

Varaton mies päätti jättää perheensä. Työtilanne oli tiukka, eikä asuntoonkaan ollut varaa. Stuart vietti yönsä kadulla ja söi ruokansa roskiksista. Kerjäämillään rahoilla mies sai ostettua 60 senttiä maksaneen käytetyn kitaran.

- Kuulin sävelmän ja koko kappaleen päässäni. Minulla oli vahva näky siitä, kuinka poikani inspiroimaa musiikkia soisi orkesterin soittamana. En osannut nuotteja, mutta rustasin jotain sen tapaisia ryppyiseen muistivihkooni. Sisälläni soinut musiikki teki oloni turvalliseksi.

Onni kääntyi satunnaisella yöpymispaikalla televisiokanava BBC:n edustalla muutama vuosi sitten, kun rakennuksesta poistunut jazz-muusikko Anthony Wade tarjosi Stuartille tilapäistä majoitusta kotonaan. Parin tutustuttua Wade innostui tulkitsemaan Stuartin päässä pyörinyttä musiikkia.

- Kun tapasin Anthonyn, elämäni muuttui. Etsin itselleni työpaikan ja asunnon.

"Musiikillinen nero"

Nyt, 35 vuotta Benin kuolemasta, sävellystä, Angeli Symphonya, kuvaillaan neron luomaksi mestariteokseksi.

Miljoonia tienaava Stuart asuu omassa asunnossa Lontoon keskustassa ja säveltää ammatikseen - yhä ilman musiikillista koulutusta.

- Stuartin kyky visualisoida musiikkia tällä tasolla on kerrassaan hämmästyttävää. On ihmeellistä, että ihminen, joka ei ole musiikin ammattilainen, pystyy tuottamaan jotain näin hienoa, Royal Philharmonic Orchestran orkesterinjohtaja Alan Wilson sanoo.

Stuart Sharpin 40-minuuttinen mestariteos on nyt nauhoitettu ensimmäistä kertaa lontoolaisen The Philharmonia Orchestran toimesta.

Angeli Symphonysta sekä Stuartin tekeillä olevasta 30 uudesta kappaleesta käydään kovaa kilpailua. Miehen elämästä on jo tekeillä sekä musikaali että dokumentti.

- Philharmonia Orchestra taputti seisaaltaan esitettyään Angeli Symphonyn ensimmäistä kertaa. En vieläkään usko, että se on minun säveltämäni, Sharp sanoo.



Ihmeitä tapahtuu. Toivottavasti herran musiikki jää elämään.

:) v-a
 
kre sanoi:
Aikamoista shittiä, IMHO.

No joo. Aika paljon kaikenlaista irtotavaraa noin äkkiseltään kuunneltuna. Voi tietysti olla jenkkiläisittäin "handful of nothing", mutta näin amatöörinä en tohdi sanoa yhdellä kuuntelulla.

Mihinkäs sinä perustat tuomiosi?

:) v-a
 
v-a sanoi:
No joo. Aika paljon kaikenlaista irtotavaraa noin äkkiseltään kuunneltuna. Voi tietysti olla jenkkiläisittäin "handful of nothing", mutta näin amatöörinä en tohdi sanoa yhdellä kuuntelulla.

Mihinkäs sinä perustat tuomiosi?

:) v-a

En kuullut mitään originaalia tai kiinnostavaa, koko "sinfonia" tuntui olevan mauttomien efektien ja elokuvamusiikkilainojen kimaraa. Lopputulosta voisi ehkä kuvata sanoilla schmaltzy ja kitsch. Mutta siis kysymykseesi vastaten, perustin tuomioni puhtaaseen amatöörin intuitioon ;)
 
v-a sanoi:
Miljoonia tienaava Stuart asuu omassa asunnossa Lontoon keskustassa ja säveltää ammatikseen - yhä ilman musiikillista koulutusta.

Ihan vähän epäilyttää tuo tulotaso, vaikka tarina epäilemättä onkin myyvä. Ja musiikki aika... maailmojasyleilevää.

Toisaalta, jos on oikein oma asunto Lontoossa, niin pitänee ollakin miljoonikko. :p
 
^Jos omistaa perheasunnon Helsingissä, on omaisuuden arvolla laskettuna markkamiljoonikko.

:) v-a
 
ilkkako sanoi:
Ei vielä. Kirja ja musikaali on tulossa...

Tuli nimittäin todella outo olo kun näin tämän otsikon (Deja vu). Olen jo pari kertaa nähnyt sen elokuvan mainoksenkin ja vaimokin myönsi nähneensä sen (oli pakko käyttää tässä vaimokorttia!). Se oli jonkun uutuus-DVD:n alussa mainoksena.
 
rajani sanoi:
Tuli nimittäin todella outo olo kun näin tämän otsikon (Deja vu). Olen jo pari kertaa nähnyt sen elokuvan mainoksenkin ja vaimokin myönsi nähneensä sen (oli pakko käyttää tässä vaimokorttia!). Se oli jonkun uutuus-DVD:n alussa mainoksena.

Ajoitko takaa tätä: The Soloist?
 
kre sanoi:
En kuullut mitään originaalia tai kiinnostavaa, koko "sinfonia" tuntui olevan mauttomien efektien ja elokuvamusiikkilainojen kimaraa. Lopputulosta voisi ehkä kuvata sanoilla schmaltzy ja kitsch. Mutta siis kysymykseesi vastaten
sounds like the revenge of anne frank. mitä markkinavoimilla ei saisi aikaan? kuvaavaa on jos hypetys tapahtuu ulkomusiikillisilla seikoilla; kuten elämäntarinalla. joka olikin se perinteinen rags to riches for 50v naisille jotka katsovat salkkareita. :p
 
jacqueline.lacan sanoi:
sounds like the revenge of anne frank. mitä markkinavoimilla ei saisi aikaan? kuvaavaa on jos hypetys tapahtuu ulkomusiikillisilla seikoilla; kuten elämäntarinalla. joka olikin se perinteinen rags to riches for 50v naisille jotka katsovat salkkareita. :p

Tässä menestyksen eväät pähkinänkuoressa!

Omalta osaltani totean, että minuutti mainittua teosta riitti ja senkin kuuntelemisen katumusharjoituksiin täytyy uhrata kuukausi.

KL
 
Kyllä se myyvä stoori on nykyään tärkein, ei lahjat tai taidot. Yleensä näissä tarinoissa noustaan jostain vaikeasta sairaudesta "voittoon", mutta onnistuu tuo näköjään katuojastakin. Kuka muistaa David Helfgottin? Hänestä tehty elokuva oli loistava (kirjaimellisesti), mutta Helfgott itse, eiiiihhh.
 
lehtk sanoi:
Tässä menestyksen eväät pähkinänkuoressa!

Omalta osaltani totean, että minuutti mainittua teosta riitti ja senkin kuuntelemisen katumusharjoituksiin täytyy uhrata kuukausi.

KL

Tässä onkin sitten sen luokan musiikkianalyysiä että alta pois! Ei kait vain olisi ollut ennakkoluuloja mukana arviossa? Minä en minuutissa kyllä kykene antamaan luotettavaa arviota edes... edes... mistään. Mutta niinpä minä olenkin aina kuvitellut että teokset ovat kokonaisuuksia... Minä kuuntelin nuo 6-7 minuuttiset näytteet kokonaan ja toki siinä on kliseisiä hetkiä mutta itse kokonaisuus on melkoisen hieno. Odotan levyä jos nyt en innolla niin ainakin mielenkiinnolla. onhan nuo kuultava kokonaan ennenkuin voi antaa kunnon arviota!
 
Vaikutti filmimusiikkikimaralta. Kun irkkupillit - sentimentaalisen kitschin varmin tuntomerkki - tulivat mukaan, oli pakko lopettaa kuunteleminen.

Onko kukaan ehtinyt jo kehittää tarinaa siitä, miten tämän teoksen säveltäjä on rohkea rajoja rikkova tavallisten ihmisten klassinen säveltäjä, jonka elitistiset ja kapeakatseiset klassisen musiikin snobit haluaisivat vaientaa? Tämä näkökulmahan on näiden juttujen vakiokamaa.

Sitten kun levy ilmestyy (ellei ole jo ilmestynyt), saamme lukea tällaisia mielipiteitä vaikkapa Amazonin levyarvosteluista, joissa sinfonia on aina 'moving' ja 'haunting'. Voi se toki olla myös 'haunting' ja 'moving'. :D
 
pirkka sanoi:
Tässä onkin sitten sen luokan musiikkianalyysiä että alta pois! Ei kait vain olisi ollut ennakkoluuloja mukana arviossa? Minä en minuutissa kyllä kykene antamaan luotettavaa arviota edes... edes... mistään. Mutta niinpä minä olenkin aina kuvitellut että teokset ovat kokonaisuuksia... Minä kuuntelin nuo 6-7 minuuttiset näytteet kokonaan ja toki siinä on kliseisiä hetkiä mutta itse kokonaisuus on melkoisen hieno. Odotan levyä jos nyt en innolla niin ainakin mielenkiinnolla. onhan nuo kuultava kokonaan ennenkuin voi antaa kunnon arviota!

Ei ollut musiikkianalyysiä, vaan häpeämättömän subjektiivinen ensivaikutelma.

Elämä lyhyt, taide pitkä.

KL
 
pirkka sanoi:
Tässä onkin sitten sen luokan musiikkianalyysiä että alta pois! Ei kait vain olisi ollut ennakkoluuloja mukana arviossa? Minä en minuutissa kyllä kykene antamaan luotettavaa arviota edes... edes... mistään. Mutta niinpä minä olenkin aina kuvitellut että teokset ovat kokonaisuuksia... Minä kuuntelin nuo 6-7 minuuttiset näytteet kokonaan ja toki siinä on kliseisiä hetkiä mutta itse kokonaisuus on melkoisen hieno. Odotan levyä jos nyt en innolla niin ainakin mielenkiinnolla. onhan nuo kuultava kokonaan ennenkuin voi antaa kunnon arviota!
Pirkanderi on kuunnellut niin paljon kokeellisuutta että ylitulkitsee jo raa´an epäonnistumisenkin kokeelliseksi! ;)
 
Back
Ylös