Klassikkolevytykset onko niissä klassikon ainesta?

sonus faber

Käyttäjä
Liittynyt
14.8.2006
Viestejä
369
On tuossa tullut puleeratua noiden levyjen kanssa viime päivinä hieman normaalia enemmän. Yllätyksekseni levyhyllystäni on löytynyt ihan hyvän hintaisiakin cd-levyjä. Kysyisinkin mikä tekee levystä halutun ja samalla klassikon?

Näköjään noilla myyntiluvuilla on merkityksensä, niin hyvässä kuin pahassakin. Koska ei se, että levyä myydään "hyvin" välttämättä ole laadun tai klassikkouden tae. Musiikki kun oikein vetoaa massoihin ei sillä välttämättä ole vakavammalle harrastajalle niin paljon annettavaa.

Otetaan esimerkiksi, Misha Mengelberg: "no idea" tai "who`s bridge" Noista levyistä saa maksaa maltaita jos jostain sattuu löytämään. Musiikillisesti ne eivät omasta mielestäni ole korkeata luokkaa, easylisten kategoriassa kyllä. Molemman levyt löytyy hyllystä, ostettu vuosia sitten.

Toinen esimerkki. Marilyn Crispell, Uudehkoilla levyillään "amaryllis ja "storyteller" tuotti ainakin minulle pettymyksen. Levyillä on kuitenkin hyvä suksee muualla. Saksalaiset lehdet ovat kehuneet (mikä varmaan osaltaan vaikuttaakin myyntiin) lisäksi ainakin toinen noista on loppuunmyyty. Hyvä musiikkiahan nuo sisältävät jos on eysylistenin ystävä. Crispell soitti hienosti Anthony Braxtonin quatertti levyillä. Lisäksi hänen vanhempi tuotantonsa on kunnianhimoisempaa ja ei niin kosiskelevaa, kuin nuo kaksi uudehkoa julkaisuaan.

Tapaus Marty Ehrlich. Ehrlichin ensimmäinen levy taitaa olla "the welcome" joka antaa hyvin suuntaa siitä mihin mennään. Seuraava, "pliant pliant" onkin jo erittäin hyvä. Tätä levyä ei saa enään mistään, vinyyleistä en tiedä, cd:n hankkimiseen meni minultakin useampi vuosi. Tämän jälkeen muutama kuunnneltava levy, "just before the dawn , "can you hear a motion". New York Child 1995 on mielestäni huippu. Tästä taitaa olla jo uusintapainoskin saatavilla. Toivottavasti eivät ole pilanneet saundeja, kenenkään studiowelhon voimin - kuten monesti käy.

Suuri pettymys oli "relativity" hyvät soittajat, M.Formanek ja P.Erskine, Ehrlichin lisäksi. Kuitenkin musiikki enemmän easylisten meininkiä ilman meininkiä. Varmaan oiva levy laitteiden testaamiseen harrastajille, musiikin kuunteluun ei niinkään. Samaan kategoriaan sijoittaisin "line on love" levyn. Song levyllä taitaa jo olla hieman enemmän yritystä parempaan. Sojourn levyllä on myös tuo EL meininki, mutta se menee täydestä kun se on tehty tosissaan. Taisi siihen vaikuttaa jonkun läheisen kuolema kun sen kaipuun fiiliksen siitä saa itse kukin, kuuntelemalla levyn.
No toivottavasti Ehrlich nostaa hieman rimaa tulevalla levyllään Myra Melfordin kanssa. Melford on aika kova pianonpimputtaja, toivottavasti esitettävät sävellyksen ovat samaa tasoa.

Anthony Braxton on kova jätkä. Taitaa olla hänen "willisau quartet" 1991 yksi halutuimpia levyjä. Ebayssä ole nähnyt tuon neljän levyn boxin olleen myynnissä melkein 200 taalan hintaan. Levyistä kaksi on studiossa äänitettyjä, toiset kaksi taas livenä.Hyvää meininkiä, mukana myös mahtava Marilyn Crispell. Toinen kovan suosion (varmaan nimensä perusteella) saanut levy on "charlie parker projekt" 1993. Alkuperäistä en ole kuullut mutta uusintapainoksen saundeista en pitänyt. Taitaa olla HatArtilla oikein kunnon welho joka noita uusintapainoksia miksailee. Sen sijaan HatArtin Braxton "seven compositions (trio) 1989 on harvinaista herkkua, tätäkään ei saa mistään. Enkä uusintapainoksia kaipaile kun on alkuperäinen hyllyssä. Ostin levyn kaverilta jolla oli niitä vahingossa kaksi,maksoi hulppeat 10€.
HatArt ei näköjään osaa oikein miksailla noita uusintapainoksia. Esimerkkinä vielä Steve Lacy "morning joy" levyllään. Alkuperäisessä hyvä livefiilis livelevystä. Miksattu versio ei taas tätä tuo esille. Erinäisiä soittimiä kylläkin on miksattu "pintaan" Toinen tapaus on Sun Ra "sunrise in different dimensions" Enempää en noita haluakaan kuulla kun on HatArtista kysymys.
 
tarmo ojanen sanoi:
Toinen esimerkki. Marilyn Crispell, Uudehkoilla levyillään "amaryllis ja "storyteller" tuotti ainakin minulle pettymyksen. Levyillä on kuitenkin hyvä suksee muualla. Saksalaiset lehdet ovat kehuneet (mikä varmaan osaltaan vaikuttaakin myyntiin) lisäksi ainakin toinen noista on loppuunmyyty. Hyvä musiikkiahan nuo sisältävät jos on eysylistenin ystävä.

Löytyy kyseiset kärtsättyinä, kuten myös -97 tupla "Nothing ever was, anyway". Kavereinaan siinä on Peacock ja Motian. Sun pitää muistaa että ECM:n motto on "kauneinta ääntä sitten hiljaisuuden", joten räväkkä jalanvipatus ilmentyy enempi munille puhalteluna, vai miten sitä nyt kuvailitkaan.

Tuosta loppuunmyynnistä, en nyt työkoneelta pääse ECM:n kotisivuille mutta olen ollut siinä uskossa että niillä on kunnia-asia pitää repertuaaria saatavilla. Vanhatkin levyt ovat julkaistu CD:nä varsin kattavasti.

Onkos sulla "Aurora" ? Muistaakseni siinä on Erskine, Ehrlich (tai sitten toinen Marty, Krystall?) ja basistina Buell Neidlinger. Se taitaa olla "aito" CD kun en kirjaston tietokannasta saanut sitä tarkistettua. Vaikka en tuota olekaan ostanut sijoitusmielessä niin mikä olisi markkina-arvo tänään :D

Edit: Nimien arvuuttelua
 
sepi_1 sanoi:
Löytyy kyseiset kärtsättyinä, kuten myös -97 tupla "Nothing ever was, anyway". Kavereinaan siinä on Peacock ja Motian. Sun pitää muistaa että ECM:n motto on "kauneinta ääntä sitten hiljaisuuden", joten räväkkä jalanvipatus ilmentyy enempi munille puhalteluna, vai miten sitä nyt kuvailitkaan.

Tuosta loppuunmyynnistä, en nyt työkoneelta pääse ECM:n kotisivuille mutta olen ollut siinä uskossa että niillä on kunnia-asia pitää repertuaaria saatavilla. Vanhatkin levyt ovat julkaistu CD:nä varsin kattavasti.

Onkos sulla "Aurora" ? Muistaakseni siinä on Erskine, Ehrlich (tai sitten toinen Marty, Krystall?) ja basistina Buell Neidlinger. Se taitaa olla "aito" CD kun en kirjaston tietokannasta saanut sitä tarkistettua. Vaikka en tuota olekaan ostanut sijoitusmielessä niin mikä olisi markkina-arvo tänään :D

Edit: Nimien arvuuttelua

Aurora löytyy kyllä, mutta ei ole erikoinen kuin saundeiltaan. Onhan levy hifistien piirissä tuttu ja jos ei ole saatavilla niin hintakin sen mukainen. Jaappanin amazonista näköjään löytyy n. 40€ hintaan.
 
tarmo ojanen sanoi:
Aurora löytyy kyllä, mutta ei ole erikoinen kuin saundeiltaan.

Noo, alunperin tämä olikin Jaskan testilevyistä bongattu. Mutta on tuo Erskine tyylikäs rumpali. Vauhdikkaammat (soolo)levyt siltä on -80 luvun lopulta. ECM soolot on sitä surumielistä pohdiskelua, muniin puhaltelua. Molemmilla on paikkansa.
 
miten tää liittyy klassikkouteen tai myyntilukuihin? marginaalimeininkiä kaikki.
 
Tawe sanoi:
miten tää liittyy klassikkouteen tai myyntilukuihin? marginaalimeininkiä kaikki.
Jos vähemmän tunnetun musiikin saralta jokin klassikko putkahtaa, niin kyllä sen huomaavat myös muu kuin marginaaliyleisö. Näin se klassikko syntyy. Tai sitten ei ole kyse klassikosta.
 
mikahe sanoi:
Jos vähemmän tunnetun musiikin saralta jokin klassikko putkahtaa, niin kyllä sen huomaavat myös muu kuin marginaaliyleisö. Näin se klassikko syntyy. Tai sitten ei ole kyse klassikosta.

Ok. En tiedä kuulutko sinä tuohon mainitsemaasi ryhmään, jos näin on niin heitäppä vaikka kourallinen noita marginaaliklassikoita jazzin saralta. Tehtävä ei ole helppo sillä levyt eivät löydy helposti jos ei niitä tunne.
 
Norah Jones :D :D :D Tuo on kyllä vaikea, en tiedä edes mitkä levyt ovat omasta hyllystäni jazzin klassikoita saati sitten country, blues yms. jota en edes kuuntele. Voisiko ECM:n klassikkoihin kuulua Jarrettin Kölnin konsertti, ei tosin löydy multa (sooloyninää). Led Zeppelin 4!!
 
tarmo ojanen sanoi:
Ok. En tiedä kuulutko sinä tuohon mainitsemaasi ryhmään, jos näin on niin heitäppä vaikka kourallinen noita marginaaliklassikoita jazzin saralta. Tehtävä ei ole helppo sillä levyt eivät löydy helposti jos ei niitä tunne.
Marginaaleista en tiedä, sillä olen kaikkiruokainen, kunhan musiikki on hyvää. Jazzin saralla voisin ehdottaa vaikka näitä "klassikoiksi":

Herbie Hancock: Cantaloupe Island
Dizzy Gillespie: Sweet stuff
John Coltrane: My Favorite Things
Miles Davis: Flamenco sketches
Ahmad Jamal: Poinciana
 
mikahe sanoi:
Marginaaleista en tiedä, sillä olen kaikkiruokainen, kunhan musiikki on hyvää. Jazzin saralla voisin ehdottaa vaikka näitä "klassikoiksi":

Herbie Hancock: Cantaloupe Island
Dizzy Gillespie: Sweet stuff
John Coltrane: My Favorite Things
Miles Davis: Flamenco sketches
Ahmad Jamal: Poinciana

Sanoit tuossa aiemmin:

"Jos vähemmän tunnetun musiikin saralta jokin klassikko putkahtaa, niin kyllä sen huomaavat myös muu kuin marginaaliyleisö"

Nuo valintasi eivät nyt ihan osu tuohon ylläolevaan heittoosi. Hällä väliä, marginaaliyleisö saa "yksin" nauttia klassikoistaan.
 
Klassikko on arvostettu ja esimerkillinen teos miltä tahansa taiteen tai tieteen alueelta. Klassikon asemaan teos ei nouse kovinkaan helposti vaan siihen voi mennä vuosikymmeniä - klassikoksi nouseminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi pitkän ajan kulumista.

Klassikkoteoksessa tiivistyy jotain olennaista kansallisesta kulttuurista. Se kantaa mukanaan asenteita, arvostuksia sekä maailmankatsomuksellisia periaatteita ja sillä on usein kielellinen vaikutus eli ihmiset käyttävät esim. puheessaan sitaatteja teoksesta.

Klassikkokirja ei välttämättä ole paljon luettu, esimerkkinä Alastalon salissa.

Siinäpä klassikon määritelmä wikipedian tapaan,ee oo heleppo
 
Back
Ylös