Bill Bruford’s Earthworks: The Sound Of Surprise (2001)
The Sound Of Surprise on
Bill Bruford’s Earthworksin viides studioalbumi.
Bill Bruford tunnetaan ennen kaikkea
Yesin ja
King Crimsonin riveistä, mutta hänen suurin musiikillinen intohimonsa on aina ollut jazz. Alun perin 1980-luvun puolivälissä sähköisenä kvintettinä aloittanut Earthworks muuntautui akustiseksi kvartetiksi vuonna 1997, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt
A Part, And Yet Apart esitteli uuden suunnan ensimmäistä kertaa studiolevyllä.
The Sound Of Surprise jatkaa luontevasti samalla linjalla.
Myös kokoonpano on lähes ennallaan. Brufordin rinnalla kuullaan edelleen saksofonisti
Patrick Claharia ja pianisti
Steve Hamiltonia, kun taas basistin paikalla uutena nimenä soittaa
Mark Hodgson. Yhtye toimii erinomaisesti yhteen, ja etenkin Hamiltonin lyyrinen pianismi tekee paikoin suuren vaikutuksen.
Tyylillisesti levy edustaa modernia post-bebopia, johon Brufordin progressiivisen rockin tausta tuo oman tunnistettavan lisämausteensa. Se kuuluu erityisesti epäsäännöllisissä tahtilajeissa sekä tarkoissa, hetkittäin lähes kamarimusiikkimaisissa sovituksissa. Vaikka musiikki tuntuu usein tarkasti sävelletyltä, mukana on runsaasti tilaa improvisaatiolle ja spontaanille vuorovaikutukselle. Yksi levyn hienoimmista piirteistä onkin se, kuinka aktiivisesti muu yhtye reagoi sooloihin. Sen sijaan että taustalle jäätäisiin mekaanisesti komppaamaan, koko kvartetti elää jatkuvasti mukana tapahtumissa.
Bruford ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut näyttävistä rumpusooloista, mutta myös hän pääsee ajoittain hetkeksi valokeilaan. Muutamat komeat breikit muistuttavat siitä, miksi hän kuuluu sukupolvensa omaleimaisimpiin rumpaleihin.
Mukana on muutamia kauniita ja lyyrisiä hetkiä, mutta parhaimmillaan Earthworks on nopeatempoisemmassa materiaalissa. Silloin Brufordin napakka soitto, yhtyeen saumaton yhteispeli ja hienovaraisesti navigoidut rytmiset mutkat pääsevät täyteen loistoonsa. Tempoista riippumatta sävellyksissä on lähes aina vahvoja, helposti muistettavia melodioita, jotka tarjoavat myös satunnaisemmalle jazzin kuuntelijalle luontevan tarttumapinnan.
Reippaan energisesti soiva
The Sound Of Surprise on miellyttävää ja helposti lähestyttävää kuunneltavaa ilman että se menettää liikaa särmäänsä. Epäsäännölliset tahtilajit pitävät kuulijan jatkuvasti valppaana, ja sävellykset tarjoavat matkan varrella mukavia yllätyksiä. Kokonaisuuden kruunaavat erinomaiset, täyteläiset soundit.
Earthworksin akustisen kauden levyt muodostavat hämmästyttävän vahvan ja tasaisen kokonaisuuden, jonka sisältä on vaikea nimetä yksiselitteistä mestariteosta. Jos suosikki on kuitenkin valittava, päädyn itse
The Sound Of Surpriseen. Se yhdistää yhtyeen melodisuuden, rytmisen kekseliäisyyden ja huippuluokan yhteissoiton tavalla, joka tekee siitä ainakin omissa kirjoissani yhtyeen kirkkaimman helmen.
Parhaat biisit: “Revel Without The Pause”, “Teaching Vera To Dance”, “The Wooden Man Sings, And The Stone Woman Dances”
****
Lisää luettavaa vuoden 2001 parhaista levyistä:
Esittelyssä vuoden 2001 parhaat levyt sijoilla 11-20. Mukana mm. Porcupine Tree, Hans Zimmer, Bill Bruford’s Earthworks ja Opeth.
pienemmatpurot.com
Vuonna 2001 vietettiin suomalaisen virsirunouden juhlavuotta. Tuolloin ensimmäisen virallisesti hyväksytyn (ei siis kuitenkaan ensimmäisen) suomenkielisen virsikirjan ilmestymisestä tuli kuluneeksi 300 vuotta. ”Vanhan virsikirjan” juhlavuotta juhlistettiin eri tavoin. Esimerkiksi Yleisradion ja kirkon yhteistyönä äänitettiin kaikki tuolloin käytössä olleen virsikirjan 632 virttä. Myös suositun Henki kulkee – virsiä ja hengellisiä lauluja -albumisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2001. Muistaakseni vuosituhannen vaihtuminenkin (ja turhaksi osoittautunut Y2K-hermoilu) oli saanut ihmiset ajattelemaan uskonnollisia asioita.
