Kesän kunniaksi reggaemusiikkia

Mighty Diamonds on hieno lauluyhtye. Kokeile vaikka levyä Deeper Roots, mistä on sellainen dub-versionkin sisältävä painos.
 
Mitä, eikös kukaan ole vielä maininnut Gregory Isaacsia.
647.jpg

Tämä on sieltä parhaasta päästä herran tuotantoa.
 
Hei, Clint Eastwood & General Saint. Kivaa musaa tekevät.
 
Kls sanoi:
Hei, Clint Eastwood & General Saint. Kivaa musaa tekevät.

Jep. Oma suosikki on tämä "hifi"-soundinen veto:

516XoOyokVL._SL500_AA280_.jpg


Clint Eastwood & General Saint - Stop That Train
 
Ootteko muuten huomanneet, että noi reggae-muusikot harvoin laulaa esim. rakkaudesta, toisin kuin aika useessa muussa genressä on tapana. Paitsi tietenkin ne poikkeukset, esim. Bob Marley. No Woman No Cry, Could You Be Loved, One Love jne.

Mutta siis suurin osa laulaa yhteyskunnallisista ongelmista ja uskonnosta, mikä on mun mielestä hienoa. Esimerkiks taas Bob Marley ja kappale I Shot the Sheriff. "Every time I plant a seed, he says kill it before it grows, he says: kill 'em before they grow." Ja vastaavaa. Mietin vaan että mikä on ajanut ne rastafarit laulaan tollatteesta. Epäilen meinaan rasismia, ja se mitä pelkään, on se, että ois kerrankin rasismista ollu jotain hyötyä. :D

Mutta puhuin tossa aiemmin niiden laulavan myös uskonnosta, ja sehän selviää helposti vaikkapa tältä mun mainostamalta Sizzlalta, kun kattoo kappaleiden nimiä: Praise Ye Jah, No Other Like Jah jne. Ja sitten toki myös Max Romeon kappaleet on aika usein uskonnollisia, I Chase the Devil, War Ina Babylon, jne.
Ei mulla mitään muuta asiaa, kirjottelin vaan tälleen epäselvästi.
 
Kls sanoi:
Ootteko muuten huomanneet, että noi reggae-muusikot harvoin laulaa esim. rakkaudesta, toisin kuin aika useessa muussa genressä on tapana. Paitsi tietenkin ne poikkeukset, esim. Bob Marley. No Woman No Cry, Could You Be Loved, One Love jne.

Mutta siis suurin osa laulaa yhteyskunnallisista ongelmista ja uskonnosta, mikä on mun mielestä hienoa. Esimerkiks taas Bob Marley ja kappale I Shot the Sheriff. "Every time I plant a seed, he says kill it before it grows, he says: kill 'em before they grow." Ja vastaavaa. Mietin vaan että mikä on ajanut ne rastafarit laulaan tollatteesta. Epäilen meinaan rasismia, ja se mitä pelkään, on se, että ois kerrankin rasismista ollu jotain hyötyä. :D

Mutta puhuin tossa aiemmin niiden laulavan myös uskonnosta, ja sehän selviää helposti vaikkapa tältä mun mainostamalta Sizzlalta, kun kattoo kappaleiden nimiä: Praise Ye Jah, No Other Like Jah jne. Ja sitten toki myös Max Romeon kappaleet on aika usein uskonnollisia, I Chase the Devil, War Ina Babylon, jne.
Ei mulla mitään muuta asiaa, kirjottelin vaan tälleen epäselvästi.

Jamaicalla musiikkia tuotetaan nopeasti ja jatkuvalla syötöllä ja sitä kautta päivänpolttavien aiheiden kommentoiminen levyillä on tyypillistä.

Kyllä sinne sekaan niitä rakkauslaulujakin mahtuu, toki.
 
Sam Other sanoi:
Kyllä sinne sekaan niitä rakkauslaulujakin mahtuu, toki.
sitä minäkin mietin, useasti rakkaus teema on siellä seassa kuin sekameteli sopassa. tahtoo sanoa ettei koko biisi ole pyhitetty pelkästään vonkaamisella, vaan seassa on (muutakin) asiaa
 
jacqueline.lacan sanoi:
sitä minäkin mietin, useasti rakkaus teema on siellä seassa kuin sekameteli sopassa. tahtoo sanoa ettei koko biisi ole pyhitetty pelkästään vonkaamisella, vaan seassa on (muutakin) asiaa
Kyllä tollatteita r 'n' b -tyylisia "rakkauslaulujakin" löytyy, esim Sizzlan Give Me a Try ja Just One of Those Days. Ja en oo kyllä hirveesti saanu sanoista selvää, mutta The Upsetterssin Tell Me Something Good.

On olemassa kaksi yhteiskunnan ongelmista kertovaa kappaletta joita suorastaan rakastan, yllätyksellisesti Sizzlaa nekin, :D Solid As a Rock ja I Was Born. Todella heinoja kappaleita, Kls suosittelee.

Asiasta kukkaruukkuun, tunteeko täällä kukaan kappaletta Jah Jah Ah Natty Dread, esittäjänä The Upsetters? Siinä kuullostais olevan hieman kyseenalaiset lyriikat, jos niistä sais jotain tietoo arvostaisin. (Laulu on selverta epäselvää etten ole varma lyriikoista jotka kuullostavat vähän oudoilta)
 
Niin siis rivouksiahan kyllä löytyy reggaesta vaikka kuinka. DJ puolella slacknessin kuningas oli varmaankin Yellowman ja näistä tuoreemmista Lady Saw pistelee raggan tahtiin tuhmaa tekstiä niin, että nuorisoa hirvittää.

Mites tippuuko hamppuhumpan ystäville miten tuo skan ja reggaen välistä löytyvä rocksteady? Itse olen vallan ihastunut tähän musatyyliin.
 
Sam Other sanoi:
Niin siis rivouksiahan kyllä löytyy reggaesta vaikka kuinka. DJ puolella slacknessin kuningas oli varmaankin Yellowman ja näistä tuoreemmista Lady Saw pistelee raggan tahtiin tuhmaa tekstiä niin, että nuorisoa hirvittää.
Joo, tossa Jah Jah Ah Natty Dreadissa vaan korvani mukaan lauletaan että "You gotta get spanked, stop wanking"... :/ Ja löytyyhän Sizzlalta (Taas!) näitä homppelivastasia lyriikkoja, kuten "rasta no mix up with h0mo".

Sam Other sanoi:
Mites tippuuko hamppuhumpan ystäville miten tuo skan ja reggaen välistä löytyvä rocksteady? Itse olen vallan ihastunut tähän musatyyliin.
Oon skata yrittäny vähän kuunnella, mutta uppoo vaan reggae, ragga tai dancehall tai mikskä sitä ny sanookaan (vai ovatko ragga ja dancehall eri asia, valistakaa!) ja dub. Mutta vois tota rocksteadytä kokeilla. Osaatko suositella jotain artisteja tai levyjä tai tuottajia?
 
Kls sanoi:
Joo, tossa Jah Jah Ah Natty Dreadissa vaan korvani mukaan lauletaan että "You gotta get spanked, stop wanking"... :/ Ja löytyyhän Sizzlalta (Taas!) näitä homppelivastasia lyriikkoja, kuten "rasta no mix up with h0mo".
Oon skata yrittäny vähän kuunnella, mutta uppoo vaan reggae, ragga tai dancehall tai mikskä sitä ny sanookaan (vai ovatko ragga ja dancehall eri asia, valistakaa!) ja dub. Mutta vois tota rocksteadytä kokeilla. Osaatko suositella jotain artisteja tai levyjä tai tuottajia?

Homoseksuaalisuuden vastaisuus näkyy reggaelyriikoissa vahvasti, mikä on monelle nimekkäämmälle artistille aiheuttanut länsimaissa ongelmia kun yleisö ei mukisematta nielekään sanomaa. Taustalla tuossa lienee uskontulkinnat, mutta myös machokulttuuri. Samoin esim. suuseksi on pannassa.

Dancehall on enemmän 80-luvun tienoilla ollut ilmiö, ymmärtääkseni johdannaista ns. dj-kulttuurista. Periaatteessa vokaalit ovat jo enemmän puhetta, mutta taustat ovat yleensä selvästi reggaelle tyypillisiä. Tietty computer-rytmien kohdalla tämäkin alkaa olemaan jo aika tulkinan varaista. Ragga taas on enemmän tätä nykymeininkiä, jossa rytmiikka on jo todella kaukana reggaesta.

Dancehallista on muuten tuolta mainitsemaltani Soul Jazz Recordsilta tullut hieno historiikki ja kirja.

Hyviä rocksteadykokoelmia ovat esmes nämä:

e81107edi0x.jpg


Sir Lee´s Rocksteady Party Vol.1-3

61sKYYgamoL._SL500_AA240_.jpg


Phil Pratt & Friends - Safe Travel

51-Wv9GHvEL._SL500_AA240_.jpg


Various - Red Bumb Ball

09-18-2008_03%3B56%3B43pm.jpg


Various - Caltone Special

...noin alkuun.
 
Sam Other sanoi:
**** vastaisuus näkyy reggaelyriikoissa vahvasti, mikä on monelle nimekkäämmälle artistille aiheuttanut länsimaissa ongelmia kun yleisö ei mukisematta nielekään sanomaa. Taustalla tuossa lienee uskontulkinnat, mutta myös machokulttuuri. Samoin esim. suuseksi on pannassa.
Ihan kiinnostavaa olisi perehtyä tuohon jamaikalaiseen musiikkikulttuuriin vähän tarkemmin. Ja kiitos muutenkin tosta kaikesta tiedosta ja vieläpä rocksteady-ehdotuksista. :)
 
jacqueline.lacan sanoi:
"Kls approved" nice :)
Pitäisköän sitä ruveta myymään levy-yhtiöille tarroja missä on mun peukalo ja naama ja teksti "Kls approved"? Varmaan aika hyvin kasvais niiden levyjen myynti. (=

E: Okei, toi juttu oli sen verta OT että taidan suositella yhtä kappaletta. :D 10cc - Dreadlock Holiday. Eihän tuo nyt kunnon reggaeta ole, mutta mukava rytmi ja kivat sanat. :)
 
Kls sanoi:
Ihan kiinnostavaa olisi perehtyä tuohon jamaikalaiseen musiikkikulttuuriin vähän tarkemmin. Ja kiitos muutenkin tosta kaikesta tiedosta ja vieläpä rocksteady-ehdotuksista. :)

Kotimaisin voimin on julkaistu useampikin hyvä kirja aiheesta. Näyttävät olevan loppuunmyytyjä, mutta divareista noita löytänee helposti. Ensimmäinen on jamaikalaiseen musiikkikulttuuriin ja -historiaan keskittyvä ja jälkimmäinen enemmän matkakertomuksia paikan päältä. Muutkin Kari Kosmoksen kirjat aiheesta (esmes Bob Marley-elämänkerta) ovat hyviä.

9515784948.jpg


http://www.like.fi/rosebud/kirja.php?detail_id=472

9524710382.jpg


http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=166
 
Sam Other sanoi:
Kotimaisin voimin on julkaistu useampikin hyvä kirja aiheesta. Näyttävät olevan loppuunmyytyjä, mutta divareista noita löytänee helposti. Ensimmäinen on jamaikalaiseen musiikkikulttuuriin ja -historiaan keskittyvä ja jälkimmäinen enemmän matkakertomuksia paikan päältä. Muutkin Kari Kosmoksen kirjat aiheesta (esmes Bob Marley-elämänkerta) ovat hyviä.
Ton Bob Marleyn elämänkerran luinkin joskus. Oli ihan kiinnostavaa luettavaa. Täytyy käydä kiertämässä divarit jokupäviä, jos vaikka löytyisi noita kirjoja.
 
Onks teille tuttuja sellaiset ruotsalaiset ryhmät kuin Kultiration ja Calcutta Transfer? CT:n Inte bara elände (MLR-15) on mukavan letkeetä vähän poprock-vivahteista reggaeta.

En bongannu et kukaan ois maininnu UB40:n.
 
Jep, Horace Andylla on jännästi väreilevä ääni ja tuo kokoelma on erittäin mainio, sitä voi lämpimästi suositella. Massive Attack on muuten tehnyt Andyn kanssa yhteistyötä ja ainakin levyllä Mezzanine Andy lauloi...

Pistänpäs tähän yhden oikein herkän vinkin rocksteady-puolelta. Jamaikan ykköstuottaja rocksteadyn kohdalla oli ehdottomasti Duke Reid (jonka nimeä ei muistaakseni ole tässä ketjussa vielä mainittu). Herra oli entinen poliisi, kova ja pelätty jannu joka piti Kingstonissa viinakauppaa. Kaupan yläkerrassa oli studio jossa tehtiin aivan erityisen pehmeätä ja letkeätä soundia koskapa talo oli puurakenteinen. Omassa lajissaan yhtä legendaarinen studio kuin jazzin puolella se Rudy van Gelderin kirkko. Reidistä kerrotaan semmoistakin juttua että jos soittajien meininki ei herra Reidiä miellyttänyt, hän saattoi ampua katon läpi alakerrasta pistoolillaan tyyliin "soittakaa paremmin tai lähtee henki"!

Duke Reid julkaisi äänitteitään Treasure Isle -labelilla ja studiossa housebandina oli Tommy McCook & the Supersonics. McCook oli saksofonisti mutta monessa biisissä myös urut ovat kovasti erillä, Winston Wright soitti aivan loistavasti. Tässä on erinomainen kokoelma studion meiningistä, ihan parasta rocksteadya mitä Jamaikalla tehtiin:

http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:wbfuxqthldfe

Tässä näyte Supersonicsien tyylistä, kaunis, haikea instrumentaali:
http://www.youtube.com/watch?v=bUzP8m7FVGw&feature=related
 
Ostin äsken vähän Lee Perryä.
front.jpg

Artisteina Neville Grant, Junior Byles, Little Roy, The Stringers, King Iwah Flashing Echo - Leo Graham & The Upsetters, Verse Two - Lee Perry & The Upsetters, Maxie-Niney-Scratch (Tarkoittaakohan tuo Scratch Lee "Scratch" Perryä?), The Upsetters, Max Romeo, Dillinger & The Upsetters, Prince Django ja Shenley Duffus.

Aika monet on mulle tuntemattomia. Ostin ton levyn nyt lähinnä The Upsetterssin, Max Romeon ja Lee Perryn takia. Tää on vähän tällästä tylsää. Nyt on menny jotain neljä biisiä. Katotaan sitten ku tulee The Upsetterssiä, ne on ollu aika monessa kappaleessa mukana tällä levyllä. Diggaan niiden soundia ihan kunnolla meinaan. Saatan kirjotella lisää sitten ku oon koko levyn kuunnellu.
 
Back
Ylös