Kenny Burrell

[jjahifi]

Olen huomannut, että soittimeen päätyy hämmentävän usein Kenny Burrell -nimisen tyypin levy Midnight Blue.

Katsastin mitä muuta hemmo on tehnyt ja kyllähän niitä levyjä näyttää riittävän. Osaako kukaan, joka Burrellin tuotantoa tuntee, suositella parhaita päältä?

Nimimerkillä: kaikkea ei viitsisi ostaa...

t. jjahifi

 

[jaffa]

Minun kokoelmieni paras - ja ainoa - Burrell -albumi on on Kenny Burrell & John Coltrane vuodelta 1958. Vinyylinä, totta kai. Suosittelen.

Tapsa S, joka vastikään messuilla soitteli Burrellia, voi jatkaa tästä....

jaffae

 

[jvaahtera]

En ole kummemmin Burrellia harrastanut, mutta kokoelmiini on kuitenkin eksynyt kolme hyvin satunnaista LP:tä.

God Bless The Child (CTI 1971). Tässä on mahtava allstars-kokoonpano Ron Carter, Billy Cobham, Freddie Hubbard, Hubert Laws, Richard Wyands, Ray Barretto, Airto Moreira ja sellokvintetti. CTI:n tyyliin soundi on pehmeä ja osittain viihteellinenkin. Mutta jos tuosta Creed Taylorin soundista pitää niin oikein hyvä hankinta.

'Round Midnight (Fantasy 1972). Rauhallista menoa enimmäkseen balladipuolella. Monkin lisäksi muita standardeja. Richard Wyands, Reggie Johnson, Lennie McBrowne, Paul Humphrey ja Joe Sample.

A Generation Ago Today (Verve 1967). Hieman hippi/mod-tunnelmainen kansi, mutta sisällä kuitenkin hyvin Charlie Christian-henkistä bebopia. Ron Carter, Grady Tate, Phil Woods, Richard Wyands.

Hieno yksittäinen Burrell-raita löytyy myös MPS-levymerkin LP:ltä The Newport All Stars: Tribute To Duke. Sittin' And A Rovkin' on soolokitaraa parhaimmillaan.

Tuo Coltrane-albumi pitää kyllä hoitaa pois joskus.

 

[TapsaS]

Minun kokoelmieni paras - ja ainoa - Burrell -albumi on on Kenny Burrell & John Coltrane vuodelta 1958. Vinyylinä, totta kai. Suosittelen.

Tapsa S, joka vastikään messuilla soitteli Burrellia, voi jatkaa tästä....

jaffae

Morjens Jaffa

Heititpä haasteen. En ole mikään Burrell tuntija, mutta yritetään vastata. Tuo mainittu Midnight blue, jota muuten messuilla soittelin, on varmaankin äijän paras lettu. Myös tuo Coltranen kanssa tehty levy on parhaasta päästä. Samaa tyyliä ja luokkaa (lähes) voisi olla Bluesy Burrell, joka on tehty Coleman Hawkinsin kanssa.

Onhan hän tehnyt paljon levyjä ja paljon mahtuu huonojakin joukkoon. Itse kiertäisin nuo CTI:t melko kaukaa. Sen sijaan suurin osa lukuisista Blue Notelle tehdyistä on aika tukevaa tavaraa ja tutustumisen arvoisia.

Ja tosiaan tuo Midnight Blue. Se on kyllä varma arpa. Hienoa soitantoa ja äänityskin Rudy Van Gelderin onnistuneimmasta päästä. Sekä musiikillisesti että äänityksellisesti hieno esimerkki hienostuneen minimalismin kauneudesta ja merkityksellisyydestä.

t. Tapsa,

otan myös muiden suositteita Burrelista mielelläni vastaan. B-kirjaimen kohdalla olisi hyllyssä vielä tilaa.

 

[Jansku]

Löysin omiin kokoelmiini tuon Burrell & Coltranen vinyylinä.
On kyllä aika uskomatonta vetoa tuolla levyllä. Pojat soittavat todella hienosti yksiin ja se ääni on kyllä erinomaisen hunajaista.
Kyllä Rudy Van Gelder on oman pestinsä hienosti hoitanut, vaikkakin oma painokseni on remasteroitu vielä jälkeenpäin vuonna 1976.
Jaffan rinnalla uskalla kyllä suositella tuota levyä, mikäli vähänkään kavereiden soitto kiinnostaa.
Samassa tuplavinyyli -paketissa vielä The Cats, jolla Tommy Flanagan pienossa, Coltrane fonissa sekä Burrell kitarassa on erittäin nautinnollista jazzia vuotta aiempaa vuodelta 1957.
tuossa linkki jälkimmäiseen albumiin:
http://www.amazon.com/Cats-John-Coltrane/dp/B000000Y4T

 

[Kajtsu]

Olen huomannut, että soittimeen päätyy hämmentävän usein Kenny Burrell -nimisen tyypin levy Midnight Blue.

Katsastin mitä muuta hemmo on tehnyt ja kyllähän niitä levyjä näyttää riittävän. Osaako kukaan, joka Burrellin tuotantoa tuntee, suositella parhaita päältä?

Nimimerkillä: kaikkea ei viitsisi ostaa...

t. jjahifi

Allmusic guide tähteyttää Burrelin levyt - Midnight Blue saa täydet 5 tähteä.
http://wm09.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&token=ADFEAEE47D17DF4BAD7420CF933550DAA153E219904DF38D50264349F0833958A10E7BB340A4D8D2B0FC6AB679AFF862AD500ED4C0EE54ECAD1B&searchlink=KENNY|BURRELL&sql=11:hvfqxql5ldhe~T2

Itse pidän eniten niistä joissa tämä hemmo soittaa Jimmy Smithin kanssa, mutta kyllä herra soittaa kitaraansa nautittavasti myös muiden kanssa