Kartiomateriaali, elementtien äänenlaatu ja kaikki

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kekexx
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Puhekelan induktanssi otettiin esille sen vuoksi, että se aiheuttaa säröä. Induktanssi vaihtelee jonkin verran puhekelan paikan mukaan, joten impedanssi sekä voima vaihtelevat myös. Pääsyyllisenä taidetaan kuitenkin pitää sitä että puhekelassa kulkeva virta moduloi kestomagneetin kenttää, ja modulointi on sitä suurempaa mitä suurempi puhekelan induktanssi on.
Todellista tietoa löytyy täältä:
http://www.linkwitzlab.com/frontiers_3.htm#P
http://www.linkwitzlab.com/frontiers_3.htm#Q
 
Jaha, Linkwitz on lisännyt aineistoa sivulleen sitten viime käynnin.

Induktanssin muuttumiseen vaikuttaa siis kaksi tekijää.

- puhekelan induktanssi paikan funktiona riippuu magneettikentän homogeenisuudesta

- virrallisen johtimen ympärille syntyy magneettikenttä, joka pyrkii vastustamaan johtimen virran muutoksia (muistaakseni Lentzin laki), jolloin homogeenisessa magneettikentässä kokonaisvuo pienenee. (induktanssin määritelmä L = kokonaisvuon ja virran tulo). Tälle ilmiölle ei mahda mitään.

Viitteessä mainittua asiakirjaa, jossa kerrottiin kaiuttimien induktanssimittauksista, en saanut vielä auki, kun salasanaa saa odottaa jonkin aikaa...

Olen joskus aiemmin (thread H-luokan kaiuttimet 2, vuonna2003) kirjoittanut:

Säröstä

Kaiuttimessa yhtenä särötekijänä on virrallisen puhekelan liike magneetikentässä, jossa on umpirautaiset magneettinavat. Syntyy pyörrevirtoja, jotka vastustavat puhekelan liikettä. Särö voi olla 1..2 % tasolla, ellei asialle ole tehty mitään.

Magneettinavat voidaan tehdä lamellista kuten muuntajatkin. Näin pyörrevirtojen vaikutus saadaan jo puoleen. Lisäksi voidaan puhekelan päihin tehdä oikosulkurenkaat tai metallinen vaiheplugi, jotka rajoittavat puhekelan induktanssin vaihtelua ja jarruttavat poikkeamaa liian suurilla amplitudeilla.

Kaiutinkalvosta

Kevyt kalvo on edullinen pyrittäessä parhaaseen hyötysuhteeseen. Hyötysuhde pienenee verrannollisena painon neliöön.

Toinen tärkeä seikka on kalvon dynaaminen jäykkyys. Sitä kuvaa ehkä parhaiten äänen nopeus materiaalissa. Se on kimmomodulin ja tiheyden suhde.

Paperikuidut ovat kevyitä. Kimmomoduli on pieni ja äänen nopeus paperissa on 1800 m/s. Fenolilla tai epoksilla kyllästetty paperi on jäykempää, äänen nopeus on 3000 m/s tienoilla.
Lasikuidussa nopeus on yli 5000, alumiinissa 6500, magnesiumissa 5800, titaanissa 6000 ja hiilikuidussa yli 11000 m/s. Beryllium on listaykkönen, yli 12500 m/s. Sen työstäminen kaiutinkalvoksi on vain kovin vaikeaa.

Paperikartion ominaisuuksiin on helppo vaikuttaa. Kyllästettä voidaan lisätä reunoille muutaman sentin levyiseksi renkaaksi. Joskus ihmettelin asiaa, että miksi näin ja löysin sille selityksiä.

Voidaan ajatella ilmiötä, mitä tapahtuu esim yli 10 kHz taajuudella, kun puhekela kulkee edestakaisin alle 0,05 millisekunnissa. Paperissa ääni on edennyt sinä aikana vasta muutaman sentin eli jonnekin 6,5 tuumaisen kaiuttimen reunalle, kun puhekela on palannut jo alkuasemaansa. Reunalla vasta havaitaan, että se meni jo. Kylläste tekee kalvosta nopeamman. Jäykkyys näin ajateltuna on vain "hyvää äänen johtavuutta".

Alumiinikalvo ehtii tässä hyvin mukaan kuten aina - niin hyvässä kuin pahassa. Pelkkä äänen nopeus ei kuitenkaan tunnu olevan ainoa tärkeä tekijä, muutakin tarvitaan.

Yksi hyvä konsti "parantaa" toistoa on tehdä pölykuppi kevyestä metallista. Muutaman sentin kalotti värähtelee jäykästi yhtenä kappaleena suurellakin taajuudella. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun aallonpituuden puolikas on pallopintaisen kalotin kaarevuussäteen luokkaa. Äänenpaine kalotin reunalla ja huipulla ovat vastakkaisvaiheessa ja taajuusvasteeseen tule kuoppa.
 
Tämähän meni mielenkiintoiseksi vaikka tuttua juttua onkin.Lisää tälläistä.
 
Provokaatiomielessä haluan lisätä että ammattilaiset käyttävät JÄYKKIÄ ripustuksia, amatöörit omia velttojaan.

Näin tekee. Muutaman syyn valinnoille mainitsinkin jo. Kompromissi mekaanisen tehonkeston, muodonmuutosten ja lineaarisuuden välillä. Eipä silti on PA elementeissä varsinkin bassopuolella erittäin hyviä kapistuksia. Niin ja sillä oletuksella että se tallenteen toistaminen semmoisenaan kelpaa.

Onko jollakin kokemusta ämyristä jossa olisi ultrapienet säröt ja miltä se kuulosti?

En tiedä ultrapienistä mutta 1036A pitäisi olla kohtuullinen tässä suhteessa. Lisäksi huoneakustisesti passattu huone. Hyvyys on sitten makuasia ja paljon kiinni materiaalista. Minun mielestäni. Dream Theater moshaustasoilla, no enpä ole päässyt millään muulla systeemillä lähellekään. Diana Krallin pienimuotoinen hempeily. No musikaalisesti nautittavammin sen on kuullut muttei oikeaoppisemmin. Sopivasti pyöreä basso ja sopiva määrä säröä tekee tuommoisesta nautittavampaa. Samalla hempeilysetti Theaterilla putoaa heti kättelyssä polvilleen. Tämä taas johtaisi ajatukseen useasta setistä erilaisille materiaaleille, valitettavasti tämmöinen on aika harvalle mahdollista.

Lopullinen paskuus on Jussin sanan varassa

Paskuus on suhteellinen käsite. Kyllä noita edelleen kehutaan, kuten monia muitakin teknisesti haitarista olevia (Visaton NHT12 esimerkiksi) systeemejä. Onkai se jollain kriteerillä musikaalinen elementti? Ainakin joidenkin noita käyttävien kaiutinvalmistajien mukaan.

Beryllium on listaykkönen, yli 12500 m/s. Sen työstäminen kaiutinkalvoksi on vain kovin vaikeaa.

Öö, listaykkönen taitaa olla timantti ja siitähän on tehtykin domeja Accutonin toimesta. Hinta on vain sitten sitä luokkaa ettei pari kiveksiäkään enää riitä. Tarvitaan vielä vasullinen mansikoita.

Tämähän meni mielenkiintoiseksi vaikka tuttua juttua onkin.Lisää tälläistä.

Olen samaa mieltä. Pitkästä aikaa mielenkiintoista DIY keskustelua ilman kahinaa ja vääntöä.
 
Tässä muuten tuli mieleen yksi tuommoinen mahdollisesti hyvinkin ratkaisevasti dynaamisten elementtien käytökseen vaikuttava seikka. Joku taisi sitä aihetta jo hipaistakin tuossa aiemmin. Ripustukset.

Tyypillisesti kotielementeissä on kumiripustukset mutta osaako joku sanoa miksi? Ovatko ne todella niin hyvät vai onko peruste enemmän siinä että kumi on pidempi-ikäinen valinta kuin jokin toinen?

Ja miten suuria lineaarisuuseroja ripustuksissa sitten on. Spider mukaanluettuna. Jos ajatellaan että dynaamisen elementin moottori on ajan tasalla ja suuret liikepoikkeamat ei sotke lineaarisuutta ihan hanurilleen, miten lineaarisesti ripustukset pelaa? Ovatko jonkun satunnaisen midwooferin ripustukset sanotaan puhekelan osalta maksimilineaarisen +-5mm matkalla miten lineaariset?

Näkyy noissa nykymalleissa ainakin olevan suhteellisen jäykkää se loppuosa. Ulomman ripustuksen pitää oieta ihan suoraksi ja vielä venyäkin ennenkuin puhekela napsahtaa magneettiin. Turvallista elementille. Itseasiassa ainakin Peerlessin HDS eka häiriöääni suuresta liikepoikkeamasta tulee siinä kun spider uppoaa puhekelan ympäriltä ilmarakoon tuottaen rapsauksen. Ei niin paha kuin suoranainen kops puhekelasta magneettiin mutta häiriö kuitenkin. Eikä spiderkään ota tuota rankaisua jatkuvasti.

Tietysti noiden ripustustenkin ongelmat pysyisi varmaankin vähäisempinä jos vermeet toteutettaisiin maltillisille liikepoikkeamille. Ripustuksen voisi suunnitella sen mukaan, moottorin voisi suunnitella sen mukaan jne. Per Skaaning osasi sanoa että elementti olisi myös herkimmillään siinä vaiheessa kun puhekela on 15% ilmarakoa pidempi. Toisinsanoen se tarkoittaa varsin rajallista lineaarista liikepoikkeamaa. Mutta näiltä osin se Suuri Meteli(tm) pitäisi saada jollain muulla kuin hulvattomalla liikepoikkeamalla aikaan. Parempi kaikkien kannalta. Moottori lineaarisempi, ripustukset lineaarisemmat, kotelon paineenmuutokset pienemmät, sen myötä kartion rasitus ja muodonmuutokset varmaankin pienemmät, intermodulaatiosäröt pienemmät jne jne.
 
Eihän niistä ripustuksista paljon tekstejä ole näkynyt. Valmistajat taitavat pitää niitä yrityssalaisuuksina. Kumia käytetään tietenkin siksi, että se on halpaa, joustavaa ja ilmatiivistä ja helposti työstettävää. Kumin muodonmuutoksessa syntyviä ilmiöitä ei oikein hallita. Se on enemmän venytettynä tavattoman epälineaarista ja häviöiden hallitseminen vaikeaa. Kumia käytetään iskun- ja tärinän vaimentimina samaista syistä ja vaikeudet ovat samoja.

Ripustusten jousi”vakion” epälineaarisuus näkyy äärialueilla ja niitä voi yrittää itsekin mitata.(F = kx) Siitä vaan kuormittamaan kalvoa eri massoilla ja mittaamaan poikkeamaa.

Tämä jäykistyminen äärialueilla aiheuttaa tietenkin kompressiota ja säröä. Vaikutukset voivat kai olla kertaluokkaa suurempia, kuin puhekelan induktanssin vaihtelut samassa tilanteessa.

Lisäämättä poikkeamaa ääntä saa lisää vain kasvattamalla säteilevää pintaa. Elegantein tapa on parantaa torvella sovitusta lähteen ja kuorman välillä (siis sovittaa paremmin säteilylähteen impedanssi ilman akustiseen impedanssiin).

Tuo Per Skaaningin heitto 15 % korkeammasta puhekelasta herkkyyden maksimista pätee tietenkin vain tietyille geometrioille ja magneettisille materiaaleille. Magneettikenttä voidaan muotoilla hyvinkin tarkkaan halutun muotoiseksi, jos siihen nähdään vaivaa ja kulutetaan palkkoja.

Suomessakin asiaa opetetaan ja niitä osataan laskea [url]http://www.tkk.fi/Units/Electromechanics/education/s173010/F-slides2.pdf [/url]
 
Ripustuksen sanotaan myös toimivan jarruna.Hyvässä ja pahassa.Usein tunnutaan unohtavan ripustuksienkin vaikutus elementtiin ja sen parametreihin.
Martin Collomsin artikkelin luin joskus ja taitaapa olla jossakin päin kämppää printtinäki se olla.Piutääpä ettiä.
Joka tapauksessa tuossa printissä (n.200 sivua)oli aika kattavasti kerrottuna aika monestakin elementin osa-alueesta.Erittäin mielenkiintoinen.Oli kai kopsattu jostain kirjasta?
 
Jarruttaahan se. Taitaa olla pääasiallinen parametri mekaanisen Q-arvon muodostumisessa. Eikai sillä mitään käyttöä olisi jos kartio jollain muulla tapaa pysyisi järkevässä liikkeessä. Eli kun kontrolli on puhekelalla eikä pyydetä tolkuttomia liikepoikkeamia varmaankin nollahäviöinen ripustus olisi paras. Se vain pitäisi puhekelan raossaan ja kartion kohdallaan muttei estäisi liikettä edestakaisin millään tavalla. Vastaavasti tuommoinen on tolkuttoman suojaton jos jossain tilanteessa poikkeamaa kaivataan. Muks poks.

Ja yleensäkin tuo ripustuksen epälineaarisuus lienee parhaiten kontrollissa kun liikepoikkeama on nimellistä. Suurella poikkeamalla vaadittaisiin varsin lineaarista ripustusta joka on taas hankala tehdä. Enkä tiedä onko kumista edes mahdollista valmistaa moista.

Torvihan se tosiaan auttaisi mutta se menee jo keskialueella aika hulppean kokoiseksi bassotorvesta puhumattakaan. Plus että rakenteessa on muutamia hankalasti ratkaistavia ongelmia mm resonanssien suhteen. Taitaa kotikäyttöön piisata ihan järkevän kokoisten elementtien tai useampien elementtien käyttäminen jos pieniä poikkeamia haluaa. Eli jos ei koita 5" 30Hz tms.
 
Niin mitenkäs paljon näillä kohtuullisilla säröeroilla onkaan merkitystä, jos elementtejä lyödäänkin n-kappaletta.
 
kekexx sanoi:
Niin mitenkäs paljon näillä kohtuullisilla säröeroilla onkaan merkitystä, jos elementtejä lyödäänkin n-kappaletta.

Muuttaahan se tilannetta. Pitäisi tutkia enemmän. Pistää repullinen gangbangejä levyyn ja koittaa pääseekö niillä Exceleiden särölukemiin. Tämä on myös se raja johon itse sen vedin. Audio Technologyn custom tai Accutonin C2-90 voisi tarjota parempaa laatua kuin valitsemani W18E001 mutta hintaluokat on helposti kaksinkertaisia ja kahden W18E001 suorituskykyyn alkaa olla pinnistämistä noillakin hilppeillä. Ja kumpikaan noista ei ollut saletinvarma edes W18 suorituskykyyn. Pulskia sikoja säkissä ja jänishousu ostamassa. Tätähän tämä.

Itsessään liikepoikkeama ja sen tuoma 2.harmoninen ei taida olla ongelma kuin alakeski- ja bassoalueella. Keskialueella liikepoikkeamat on suhteellisen nimellisiä mutta silti säröä piisaa jos toteutus on huono. Esimerkiksi kasalla elementtejä ei päästä yksittäisen elementin runkoresonanssista eroon.
 
Särön merkitykseen vaikuttaa myös paljolti se millä tasoilla kuuntelee ja millä.Musiikillakin on merkitystä.
Itsellä kuuntelu voimakkuudet on tuollaista 70-80dB:n luokkaa.Yleensä 75.Huipuissa saattaa mennä sitten yli 80 mutta useimmiten ei.No musiikkimakukin on enemmän sähköiseen päin kallellaan joten ymmärrettäväti dynamiikkaa levyiltä löytyy vähemmän kuin Sibbeliuksen Vinlantiasta.Jo kolmenkympin rajapyykin reilusti ylittäneenä ei ole enää ollut tarvetta luukutukseen.Jos sitten erehtyy yöelämään lähtemään ja mukavaa sakkia ympärillä saattaa tuo ääni silloin nousta mutta sekin siinä rajoissa ettei tarvi ottaa fanipostia naapureilta.
Itsessään liikepoikkeama ja sen tuoma 2.harmoninen ei taida olla ongelma kuin alakeski- ja bassoalueella.
Miten suuri ongelma 2H sitten ylipäätään on mielestäsi?Kattelin juuri vanhan W22:sen printin ja näytti tuuttavaan 96dB:n tasolla,60Hz:llä tasan prosentin, siitä sitten käyrät pilviin.Siis kakkosta.
 
punssi sanoi:
Särön merkitykseen vaikuttaa myös paljolti se millä tasoilla kuuntelee ja millä.Musiikillakin on merkitystä.
Itsellä kuuntelu voimakkuudet on tuollaista 70-80dB:n luokkaa.Yleensä 75.Huipuissa saattaa mennä sitten yli 80 mutta useimmiten ei.No musiikkimakukin on enemmän sähköiseen päin kallellaan joten ymmärrettäväti dynamiikkaa levyiltä löytyy vähemmän kuin Sibbeliuksen Vinlantiasta.

Kyllähän sillä dynamiikalla osansa on. Eipä noita kovin valtavia jatkuvia tasoja käytä itsekään, dynaamisella materiaalilla piikit saattaa kyllä käydä aika roisissa lukemissa. 80dB RMS tasolla 25-30dB dynamiikka alkaa olla aika kova pala monelle systeemille.

Miten suuri ongelma 2H sitten ylipäätään on mielestäsi?Kattelin juuri vanhan W22:sen printin ja näytti tuuttavaan 96dB:n tasolla,60Hz:llä tasan prosentin, siitä sitten käyrät pilviin.Siis kakkosta.

No ensinnäkin pitäisi tietää miten Seas on nuo mitannut. Uusissa ei näy olevan mittauksia ollenkaan ja ainakin W18E001 on muuttunut parametriensa osalta. Q-arvo on noussut yli 0,4, induktanssi 0,4mH -> 0,61mH tai jotain sen suuntaista. Särömittaukset on jätetty jostain syystä pois. Ehkä nuo muovikartioiset kalliit neodynium moottoriset ei kestä niin hyvin päivänvaloa? Tiedä häntä.

No vasteet on ainakin mitattu jonkun kokoisessa bafflessa ja suljettuna. Niissä näkyy varsin hyvin baffle stepin vaikutus. Nimelliseksi herkkyydeksi on merkitty hieman vasteessa näkyvää maksimiherkkyyttä pienempi arvo. Särömittauksellisissa specsheeteissä on sitten "operating power" jolla vermeestä saadaan 96dB ääntä pihalle. Laskennallisesti tuo taitaa olla teho jolla tuolla nimellisellä herkkyydellä saadaan 96dB ulos. Tuo ei kuitenkaan ole 96dB koko kaistalla jos särömittaus on tehty tuossa samassa kotelossa ja bafflessa missä vaste on mitattu. Esimerkiksi W22 on parhaimmillaan 90dB herkkä ja laskee siitä 5-6dB baffle stepin vuoksi. Näin ollen 100Hz on jo "vain" 90dB tasolla operaatio teholla mitattuna ja herkkyys laskee edelleen Q-arvon ja kotelon vaikutuksesta. Niin siis oletuksella että mittaus on tehty noin. Oikeaoppisestihan se tehtäisiin kaiuttomassa tilassa oikaisemalla vaste suoraksi mitattavalle alueelle, kalibroimalla haluttu SPL 1Khz kohdalle ja eikun menoksi. Tämä ei taas kuvaa ihan realistisesti sitä tilannetta mitä se huoneessa on kaiuttimen suuntakuvion ja sen vuoksi tehtävien balanssimuutosten takia. Mutta enemmän sitä toivoisi vertailukelpoisia mittauksia eri valmistajille kuin jotain umpirealismiin pyrkiviä.

Ja sitten jos pääsisi tuohon kysymykseen. Eikai se tuommoisina määrinä vielä suuri ongelma ole. Paljonko W22 käppyrä sitten näyttää 60Hz kohdalla sitä äänenpuolta? 85-87dB? Oletuksella että vastetta ei ole oikaistu särömittaukseen. Ei moisesta ole ainakaan sanallakaan mainittu.

Tuo koko särön vaikutus on subjektiivisen kuuntelun kannalta vähän monitahoinen juttu. On se sitten elektroniikan luomaa säröä tai kaiuttimissa syntyvää. Sitä kun ei kuuntelunautinnon kannalta voi yksioikoisesti todeta huonoksi asiaksi. Olen tainnut muutaman kerran eri yhteyksissä mainita kahdesta erilaisesta systeemistä joista toinen on varmasti teknisesti suorituskykyisempi kuin toinen ja silti jälkimmäinen voi kuulostaa sopivalla materiaalilla subjektiivisesti nautittavammalle kuin toinen. Jollain toisella materiaalilla vaaka kippaa toiseen suuntaan. Maltillisilla tasoilla ja pienimuotoisella materiaalilla se sopiva soundinmuokkaus voi olla ihan hyvä asia minun mielestäni. Luo se siihen tilanteeseen hienomman tunnelman kuin yltiökuiva tosiasioissa pysyvä systeemi.

Lisäksi mm säröillä (kuten vasteenmuokkauksella ja monella muulla keinolla) voidaan suhteellisen helposti vaikuttaa kuultuun vaikutelmaan. Kuulin joskus tarinaa että 3.harmonisen lisääminen bassotaajuuksille lisäisi korvan havaitsemaa erottelua bassossa. Ja tämän tyyppistä havaintoahan on myös korkeammilta taajuuksilta. Fiksaus pitää vain olla hienovarainen, parittomat harmoniset kuulostaa kaamealle jos niitä on liikaa. Samoin kuulostaa liiallinen basson korostaminen vaikka sopiva pieni boost maltillisilla kuunteluvoimakkuuksilla tuo parannusta koettuun. Kai tuo sitten selittyy jo Fletcher-Munsonilla.

Eli näiltä(kin) osin peli on ihan auki. Mistä nyt kukin tykkää. Tottakai olisi kiva jos maku ja tarve menisi yksiin jollain tapaa järkevän teknisen toteutuksen kanssa. Ainakin omalta osaltani.

Tietysti tuosta 2.harmonisesta bassoilla pääsee sujuvalla aasinsillalla liikepoikkeaman aiheuttamaan kompressoitumiseen ja sen luomiin ongelmiin. Paljonko esimerkiksi kotelon paineenvaihteluilla on vaikutusta asioihin jne. Ainakin Linkwitz on omissa mittauksissaan tuonut hyvin esille miten paljon kotelon vastapaine rasittaa elementtiä. Samoilla liikepoikkeamilla dipoli on reilusti puhtaampi toistaja. No hyötysuhde on sitten taas huonompi joka johtaa pienempään saatavaan äänenpaineeseen samalla poikkeamalla. No, dipolit on oma pallopelinsä. Saahan niistäkin kun ylimitoittaa tarpeeksi. Se ylimitoitus ei vain pelaa kuin määrättyyn rajaan saakka jonka alapuolella se on alimitoitettu johtuen dipolin katastrofimaisesta hyötysuhteen syöksykierteestä.

Teknisen lineaarisuuden puolesta kai se olisi paras toteuttaa systeemi riittävän moniteisenä jolloin joka kaistalle saa passelin elementin ilman että liian suuri tai pieni säteilijä koittaa toistaa sille kuulumattomia taajuuksia. Samalla alarajat saa tehokkaasti hillittyä ja liikepoikkeaman pidettyä minimaalisena josta taas suurempi paremmin kaistansa hoitava elementti/elementtiryhmä jatkaa.

Herkkyys on sitten toinen juttu. Onkohan tästä jupissut jo johonkin? Tietysti tähänkin ketjuun. :P

No pääpiirteissään siis niin ettei kotielementit ota valtavaa määrää sähköä vastaan. 30-40W alkaa olla aika maksimi jatkuvalle teholle jos siitä meinaa saada vielä dynamiikan suhteen jotain riemua pihalle. Termiset kestot on enemmän mutta ne on jo pisteitä joissa lanka palaa ja ongelmat on jo saavutettu aikaisemmin. Asiaa pitäisi taas tutkia enemmän. Kaipa jotkut firmat sun muut on tutkineetkin. Miten puhekela esimerkiksi reagoi iskuääneen jos se on jo lähes läkähdyksissä jatkuvan tehon kanssa. Luulisi olevan eroa lonkkalevossa watin teholla pyörivään herkkään systeemiin verrattuna. Ja kylläpä tuon aika monesti myös kuulee...

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Editoidaan sen verran että vilkaisin tuossa kotikoneella olevan E0022.pdf tiedoston vuodelta 2003(?). Siinä W22 on vielä nimellisesti 87,5dB herkkä 0,5mH induktanssilla. Operating power 7,1W ja mainittu 1% THD tulee täyteen 80Hz huitteilla. Jos vastetta ei ole oikaistu tuo tarkoittaisi noin 89-90dB äänenpainetta kun keskialueella saavutetaan 96dB.

Vertailun vuoksi vilkaisin 21W Scan Speak parin säröjä suljetussa kotelossa. Vaste laskee hieman bassoille muttei montaa desibeliä eli vaste on kutakuinkin korjattu suoraksi. 95dB äänenpaineella 1% THD menee rikki 78Hz huitteilla ja 90dB paineella noin 65Hz kohdalla. Ja tuossa puhutaan kuitenkin kahdesta 8" asiallisella toteutuksella, suuremmalla lineaarisella poikkeamalla ja kohtuukokoisessa (90 litraa) suljetussa kotelossa. Näiltä osin arvelisin että nuo Seasin mittaukset on tehty tuon bafflestepin kanssa, ei oikaistulla vasteella. Näin ollen lukemat tuolla 100Hz huitteilla vastaavat paremmin 90dB äänenpainetta kuin 96dB.
 
Kysyin muuten joskus tuosta säröstä Bjorn Idlandilta seassin labrateknikolta.Sanoi särömittauksen tehtävän mittakotelossaan eli W22:sen tapauksessa 20 litraa suljettu.Ja vastetta ei ole oikaistu mihinkään suuntaan.Mitattu 20-5000Hz:n alueelta.Taisipa olla vielä metrin päästä mutten tästä ole varma.Seassin kaiuttomalla huoneella pääsee 60Hz:iin asti.Siten metrin päästä tehty mittaus saattaa vaikuttaa alimpien säröjen tasoihin.

Tuo koko särön vaikutus on subjektiivisen kuuntelun kannalta vähän monitahoinen juttu. On se sitten elektroniikan luomaa säröä tai kaiuttimissa syntyvää. Sitä kun ei kuuntelunautinnon kannalta voi yksioikoisesti todeta huonoksi asiaksi. Olen tainnut muutaman kerran eri yhteyksissä mainita kahdesta erilaisesta systeemistä joista toinen on varmasti teknisesti suorituskykyisempi kuin toinen ja silti jälkimmäinen voi kuulostaa sopivalla materiaalilla subjektiivisesti nautittavammalle kuin toinen. Jollain toisella materiaalilla vaaka kippaa toiseen suuntaan. Maltillisilla tasoilla ja pienimuotoisella materiaalilla se sopiva soundinmuokkaus voi olla ihan hyvä asia minun mielestäni. Luo se siihen tilanteeseen hienomman tunnelman kuin yltiökuiva tosiasioissa pysyvä systeemi.

Lisäksi mm säröillä (kuten vasteenmuokkauksella ja monella muulla keinolla) voidaan suhteellisen helposti vaikuttaa kuultuun vaikutelmaan. Kuulin joskus tarinaa että 3.harmonisen lisääminen bassotaajuuksille lisäisi korvan havaitsemaa erottelua bassossa. Ja tämän tyyppistä havaintoahan on myös korkeammilta taajuuksilta. Fiksaus pitää vain olla hienovarainen, parittomat harmoniset kuulostaa kaamealle jos niitä on liikaa. Samoin kuulostaa liiallinen basson korostaminen vaikka sopiva pieni boost maltillisilla kuunteluvoimakkuuksilla tuo parannusta koettuun. Kai tuo sitten selittyy jo Fletcher-Munsonilla.

Eli näiltä(kin) osin peli on ihan auki. Mistä nyt kukin tykkää. Tottakai olisi kiva jos maku ja tarve menisi yksiin jollain tapaa järkevän teknisen toteutuksen kanssa. Ainakin omalta osaltani.
Tätä minä vähän haeskelin.
 
punssi sanoi:
Kysyin muuten joskus tuosta säröstä Bjorn Idlandilta seassin labrateknikolta.Sanoi särömittauksen tehtävän mittakotelossaan eli W22:sen tapauksessa 20 litraa suljettu.Ja vastetta ei ole oikaistu mihinkään suuntaan.Mitattu 20-5000Hz:n alueelta.Taisipa olla vielä metrin päästä mutten tästä ole varma.Seassin kaiuttomalla huoneella pääsee 60Hz:iin asti.Siten metrin päästä tehty mittaus saattaa vaikuttaa alimpien säröjen tasoihin.

Aivan. Tämähän näissä yleensä on ongelmana. Ei ole eri valmistajilla standardoitua menetelmää joilla testattaisiin. Minä kyllä arvostaisin. Johtaisiko se sitten siihen että teknisesti sököt ei menisi enää kaupaksi vaikka niistä näitä muun muassa, öhöm, musikaalisina myytäviä tuotteita on sitten tehtykin.

Mutta on nuo Seasin vanhemmissa spekseissä määritellyt säröt ihan järkeviä ja linjassa monella muulla taholla tehtyjen mittausten kanssa. Eli ihan puutaheinää ei ole mitanneet vaikka puutteellinen menetelmä onkin.

Tätä minä vähän haeskelin.

Jep. Ääntä voi värittää monella tavalla. Ihan mikä miellyttää. Kaikki tietysti lajinsa värittää mutta kai se olisi kiva jos systeemi pyrkisi värittämään mahdollisimman vähän ja se sattuisi vielä miellyttämään korvaa. Mutta monitahoinen juttu se on. Omaankin korvaan riippuu jo sitten toistettavasta materiaalista, humalatilasta, mielentilasta ...
 
Nyt kun Eu:ssa ollaan, ei liene vaikeata kehittää tälläinen standardi.Kyllä muihin löytyy vaikka mitä älyttömyyksiä muttei noinkaan yksinkertaiseen kuin mittauksien yhdenmukaistaminen.Tosin muutamia standardeja löytyy muttei ei niitä varsinaisesti voi käyttää kuin viitteeksi.Esimerkkinä vaikkapa IEC.
Johtaisiko se sitten siihen että teknisesti sököt ei menisi enää kaupaksi vaikka niistä näitä muun muassa, öhöm, musikaalisina myytäviä tuotteita on sitten tehtykin.

Mutta on nuo Seasin vanhemmissa spekseissä määritellyt säröt ihan järkeviä ja linjassa monella muulla taholla tehtyjen mittausten kanssa. Eli ihan puutaheinää ei ole mitanneet vaikka puutteellinen menetelmä onkin.
Paha sanoa ensimmäiseen mitään.Voi olla etteivät kaupaksi menisi.Kyllä tässä siinä luulossa ollaan että elementitkin tulee kohtaamaan sen saman kohtalon mikä on ollut suuntana viime vuosien aikana ts. laatu tuntuu jäävän vähemmälle osalle.

Kyllä nuo aiemmat mittaukset ihan referenssistä käy.Lopun eteen täytyy nähdä sitten itse vaivaa.Uusillakin sivuilla vaikka pelkkä vaste näkyykin,pääsee alkuun.Minusta Seassilla on terve lähtökohta kun mittaavat omissa "standardi koteloissaan" vasteet ja vieläpä oikeassa kaiuttomassa huoneessa, kuin lukea IEC_bafflea.
Ensiarvoisen tärkeää on myös tieto TS-parametrien paikkansapitävyydestä.Suuria poikkeamia en ole nähnyt mitatun.Jo pelkästään näiltä osin on muilla reilusti petrattavaa.
Siitä on hyvä aloittaa.
 
punssi sanoi:
Nyt kun Eu:ssa ollaan, ei liene vaikeata kehittää tälläinen standardi.Kyllä muihin löytyy vaikka mitä älyttömyyksiä muttei noinkaan yksinkertaiseen kuin mittauksien yhdenmukaistaminen.Tosin muutamia standardeja löytyy muttei ei niitä varsinaisesti voi käyttää kuin viitteeksi.Esimerkkinä vaikkapa IEC.

Taitaa olla elementtipuolellakin niin nappikauppaa ettei noihin ihan pienessä hädässä aleta puuttua. Kuten nyt on koko äänentoisto. Markkinoinnissa voidaan suorastaan valehdella ilman sen kummempia perusteluja mihinkään. Vaikka tätä kai se on monella muullakin alalla. No joillain aloilla onneksi lainsäädäntö sun muut vetää linjan mihin se säätö loppuu. Äänentoistopuolella mitään ympäristöhaittoihin tai vastaaviin vetoamisia on vähän hankala järjestää.

Kyllä tässä siinä luulossa ollaan että elementitkin tulee kohtaamaan sen saman kohtalon mikä on ollut suuntana viime vuosien aikana ts. laatu tuntuu jäävän vähemmälle osalle.

Itse näkisin asian niinpäin että standardisarjalaiset ja huippuelementit lähestyvät toisiaan. Tämä voi olla myös yksi syy miksi Seas on jättänyt särömittauksensa pois. Standard sarjasta voi olla jo aika vakavaakin uhkaa noille käsintehdyille hienouksille. Ja ainakin minä ostaisin ihan mielelläni koneella tehtyjä laatuelementtejä jos niitä vain olisi saatavilla. En minä niin korkealle koreutta ja varsinkaan käsityötä arvosta.

Kyllä nuo aiemmat mittaukset ihan referenssistä käy.Lopun eteen täytyy nähdä sitten itse vaivaa.Uusillakin sivuilla vaikka pelkkä vaste näkyykin,pääsee alkuun.Minusta Seassilla on terve lähtökohta kun mittaavat omissa "standardi koteloissaan" vasteet ja vieläpä oikeassa kaiuttomassa huoneessa, kuin lukea IEC_bafflea.
Ensiarvoisen tärkeää on myös tieto TS-parametrien paikkansapitävyydestä.Suuria poikkeamia en ole nähnyt mitatun.Jo pelkästään näiltä osin on muilla reilusti petrattavaa.
Siitä on hyvä aloittaa.

No monella valmistajalla ainakin. Onhan tuolla sitten koko DST:n valikoima taas ihan järkevästi mitattua kamaa vaikkei säröjä sun muita olekaan. Menetelmät on vain erilaiset kuin Seasilla ja näiltä osin tulokset ei ole ihan suoraan verrattavia. Mutta kyllä noista tiedoista jo ratkaisuja voi tehdä. Varsinkin kun DST:n tuotanto ainakin Peerlessin osalta on erittäin kilpailukykyisen hintaista. Tuotanto on Kiinassa. Seas luottaa norskituotantoon ja nostivat heinäkuun alussa aika roimasti (15-20% riippuen mallista) hintojaan.
 
Jussi,tämä Seassin särökeskustelu sai minut niin vaivaantuneeksi oikein muistamisen suhteen että kysyin Björnilta uudestaan tuosta särömittauksesta ja siinäpä katkelma:
Hi Janni,

No, we don't do any equalization.
The measurement distance is 1meter and the level is gained up to 96dB above
the baffle step region.
The driver is mounted in our test box.

The distortion measurements were dropped from the datasheet because we
wanted a new layout that could fit on a A4 page.

We have thought about making the measurements available on a separate part
of the web-page, but it's still on the planning stage.

But equalizing the response is actually a good idea. Have you seen Klippels
suggestion on how to do this?
http://www.klippel.de/download/bin\AN20 - Virtual harmonic distort
ion.pdf

and from JAES:
Measurement and Application of Equivalent Input Distortion
JAES Volume 52 Number 9 pp. 931-947; September 2004
Author: Klippel, Wolfgang

By removing the influence of the fundamental response you get a better view
of the distortion alone.

Best regards,

Bjorn Magne Idland
R&D
Seas
Hymy oli kyllä herkässä kun särömittaus ei mahtunut enää sivulle.On ne pirulaiset tarkkoja näköjään nettisivujenkin ulkoasun suhteen.
Idland oli itsekin tosiaan sitä mieltä että tuon ekutuksen voisi tehdä että saisi todellisen särön esille.Odotettevissa olisi siten särön nousua jos bafflestep tasattaisiin ja sitten gainattaisiin 96 dB:iin :-\
 
punssi sanoi:
Hymy oli kyllä herkässä kun särömittaus ei mahtunut enää sivulle.On ne pirulaiset tarkkoja näköjään nettisivujenkin ulkoasun suhteen.
Idland oli itsekin tosiaan sitä mieltä että tuon ekutuksen voisi tehdä että saisi todellisen särön esille.Odotettevissa olisi siten särön nousua jos bafflestep tasattaisiin ja sitten gainattaisiin 96 dB:iin :-\

No jopas on syyn keksineet. Saisi tuota mittauksen taajuusaluetta ainakin rukata jos suoralla 96dB vasteella alkaisi mittailla. Eli bafflestep suoraksi ja sitten suljetun kotelon vastetta suoraksi alle 100Hz. Alkaapi sitä liikepoikkeamaa ja 2.harmonista piisata. Johonkin 100Hz nuo varmaan voisi vielä jollain tavalla mitata. Tai sitten pitää käyttää maltillisempaa voimakkuutta.

Osaltaanhan yksittäinen esim 90dB särömittaus ei vielä kerro koko totuutta. Onhan se aika voimakas ääni varsinkin jos mittaus tehdään kaiuttomassa ja paljonko 90dB on sitten huoneessa. Mutta jos asiat on kunnossa 90dB voisi mitata myös 95dB. Sen kovemmille tasoille ei välttämättä ole kyllä oikein käyttöä jos ajatellaan paljonko huone korostaa ja millaisia ongelmia se luo sitten siltä suunnalta. Tuossa vain selviäisi 90dB siististi hanskaavan elementin raja, onko se jo 95dB mennessä vai ei. Joissain vermeissä voi kovemmat iskuäänet kuulostaa karmeille vaikka esim 90dB tason särö on kuinka siisti jos homma karkaa heti ihan totaalisesti käsistä. Ne muutokset kun ei aina ole edes kovin kauniita, varsinkin jos kyseessä on jokin erikoisempi toteutus.
 
Vastustan jyrkästi baffle-stepin kompensointeja ja muitakin ekvalisointeja särömittauksessa, koska kaikki projektit eivät ole samanlaisia. Noista romppeista kun voi tehdä ihan kaikkea täysin koteloimattomien ja seinän kokoisten torvien väliltä. Minusta riittäisi ihan kohtalaisesti jos mitataan vaikka kolmella vakiojännitteellä 6 dB:n portain. Siitä voi jokainen vedellä omat johtopäätökset projektinsa taajuuskaistan ja kotelon mittojen perusteella.
 
Kimmo Saunisto sanoi:
Vastustan jyrkästi baffle-stepin kompensointeja ja muitakin ekvalisointeja särömittauksessa, koska kaikki projektit eivät ole samanlaisia. Noista romppeista kun voi tehdä ihan kaikkea täysin koteloimattomien ja seinän kokoisten torvien väliltä. Minusta riittäisi ihan kohtalaisesti jos mitataan vaikka kolmella vakiojännitteellä 6 dB:n portain. Siitä voi jokainen vedellä omat johtopäätökset projektinsa taajuuskaistan ja kotelon mittojen perusteella.

Onhan ne toteutuksiin verrattuna aina puutteellisia. Ekvalisoidunkin vasteen perusteella pääsee sitten pähkimään paljonko tuo nyt muuttuu jos baffle stepiä jättäisi vähän ekvalisoimatta, bassovaste laskee sen ja sen verran tai jollain keskiäänellä pistäisi jonkun jyrkkyisen ylipäästön johonkin kohtaan. Mutta tämä nyt on tätä.

Mutta jos ilmaistaan että tässä on nyt elementin särö 96dB äänenpaineella tällä ja tällä taajuuskaistalla sen pitäisi kanssa olla semmoinen. Tuosta kompensoimattomuudesta kun ei ole sanallakaan mainittu mittauksen yhteydessä. Johtopäätöksen voi tehdä vasteesta mutta eipä sitäkään ole kerrottu missään.
 
Takaisin
Ylös