tuli aika myöhään eilen kirjoitettua. ja ajattelin että jos jollain jäi kysymyksiä mahdollisesti vaikeaselkoisesta kirjoituksestani, niin vastaan toki kysymyksiin. toki voi olla erimieltä ja tosenlaisiakin näkökulmia niinkuin pitääkin olla. itse käsitän nykyään äänenkulkua verrannollisiin ilmiöihin mitä maailmalla tapahtuu muissa vastaavissa(lähinnä luonnon) ilmiöissä. esim. tasaisen vedenpinnanläpi putoava kappale jonka ympärille siis kietoutuu muoto (kuin ääniaalto sterokuvasta) tai meren aaltorintamat jotka keräävät kuin voimaa toisistansa verrattuna äänenpaineen kasaamiin aaltoryökkiöihin kovaäänisistä ulos tultaessa siis torvirakenteissa. tai muissa vastaavissa kuten esim.suihkukoneen äänivallin murtamisen syntyvä painerintaman luonne/muoto kääntäen sen torven muodon mahdollistamaan scaalaan. ääniaallothan ovat vaikeita havannoida koska ne ovat tietenkin näkymättömiä. mutta kuten elämässä niin sokeakin kana voi löytää jyväsen nokkaansa. itse olen löytänyt mielestäni kultajyvän, ja mielelläni autan muidenkin harrastajien sen löytämisessä. jos on haluja sitä löytää.
torvet kun ovat siinämielessä mielenkiintoinen ilmiö että se on akustinen vahvistin ja täysin ilmainen rakennelma jos niin halutaan ihan käytännössä. ja tavallaan jo menneisyyden (antiikinajan) keksintöähin jo. mutta koska nykytekniikka puhdistaa äänenlaatua moninaisissa eri laitteissa da-muuntimen tikkaamalla yhä tiiviimmin ja tiiviimmin kuin sarjatuli ompelukone näytteitä muuttamalla bitit sähköiseen muotoon. näin itse sen tulkitsen. on nyky torvien kyky mahdollistanut sen että kovaäänisillä saadaan reilusti enmmän informaatiota cd tai muista formaateista ulos revittyä kuin mitä perinteinen tekniikka usein antaa irti. tätä mieltä ainakin itse olen. saa olla toki erimieltäkin tästä asiasta hyvin perusteluin kiitos. kovaääniset toki voi rakentaa erittäin tasokkaiksi ilman torveakin. mutta tilan vahvailluusio mielestäni on jäänyt tietyllätapaa aina vajavaiseksi näillä rakenteilla. ikään kuin äänikuva on joko aina stereokaiuttimien tasalla tai aina sen takana piirtäen tilan muodon kuvan mieleemme. siis aina musiikki tuntuu tulevan kaiuttimien takaa. miksi??? oi miksi?
sanon että hyvillä torvilla onnistuu myös äänen kuva ja muoto sekä kaiut kuullostamaan kuin olisit itse tilan sisällä, eikä siis niin että kuin katsoisi tilan tapahtumia aina seinän reijästä jonka tasalla siis kasvot ovat reijän mukaisesti (ei tietenkään läheskään joka musiikki levyllä). äänimaailmat on monesti aika hassuja siinämielessä että ne rakentavat muiston joka oli joskus menneisyydessä kiitävänä ohimatkana. ja jättävät tällöin elon äänen tilasta tulkittavaan muotoon sen kyvyn mukaiseksi kuin tekniikka antaa mahdollisuutta sitä suurentaa ulos ilmanpaineiden tihentyminä ja vaimentumina täysin oikeissa suhteissa suhteessa reaalimaailman kokemiin vastaanvanlaisuuksiin, siis tilanteisiin. meniköhän tää nyt oikein ???
sillä eihän sterokuvassa tunnu tuoksut/hajut eikä nähdä auringonvalon värikylläisyyttä pintojen pigmenteissä onko kesäinen tila vai syksyinen ellei kovaäänisten ääni ole kohdallaan havaita vain sen suuntaista tulkintaa. joka on erittäin kova haaste ellei äänitteessä itsessään ole paikantavia kiintopisteitä jolloin havaitaan jo kuulemalla kuukausi milloin äänite on mahdollisesti tehty. tarkoitan tässä siis tietenkin ulkona nauhoitettuja otoksia. kun taas studio tuotoksilla voidaan väärentää äänenkäsittely lähinnä karamellin maunmuotoon. toki se on populaarimusiikissa suotavaa. mutta ei reaali mailmaa kopioidessa. ellei tulkinta ole sitten lähinnä kaupalliseen herkun hakemista kompromiseja tehden. kun maailmaa mallinnetaan mikkiin häviää aina informaatiota itsestään. tämähän on selvä asia. stereokaiuttimillakin näet saavutetaan huippu laatua mutta äänitteen häntänä vilahtaa reaalitulkinta kuin varjo jota ei saatu kiinni. ja tässä tilassa/halussa on hifisti joka etsii sitä viimeistä stereosettiä jota ei siis ole, koska varjoa ei voi saada kiinni ja se varjoahan tässä tapauksessa merkitsee mielestäni sitä että se kuvaa hyvin reaalimaailman konstrakti eroa värin ja tunnelmanrakenteen yhteisvaikutuksesta ei niinkään äänestä itsestään vaan varjo on se puuttuva lenkki sitä viimeistä saundin metsästävää etsivää. joka luuli ensin. tiesi sitten että se on mahdotonta saavuttaa. hassua ikäänkuin korvat olisi jo maksimoitu reaali maailman mukaiseksi. ja kopiot äänitteistä ovat aina hyviä kakkosia. mutta jos ne olisi ykkösiä olet jo nukkumassa. etkä sitä tällöin tajua. kun olet pumpulissa kuin koteloidun mielen vankina.
no anteeksi menin hiukan pahasti ohi aiheen. no jos jotain käsitteitä tuli nyt jollain tapaa yhteisen harrastaja joukon käsityksiin niin hyväjuttu. se oli tässä kirjoituksessani hiukan kiintopohjana tiivistymilleni edellisistä ajatuksistani/näkemyksistäni äänentoistossa. ja sen kerrannaisvaikutuksissa ja haasteissa. torvet jäi nyt hiukan sivuraiteille joten anteeksi vielä.
terv. behrelec31