Karlssonin vuoden 2018 levyt

Karlsson

Hallituksen jäsen
Liittynyt
4.6.2007
Viestejä
11 819
Kaupunki
Helsinki
Näin on taas aika vierähtänyt ja aika katsastaa millaisia levyjä vuosi 2018 on haaviin saattanut. Parhaiden levyjen listaaminen ei ollutkaan ihan helppoa, koska tuoreita tuotoksia oli kiertynyt selkeästi aiempia vuosia enemmän hyllyyni. Rankan karsimisen jälkeen päädyin seuraavaan kymmenen levyn listaan, joka painottuu tälläkin kertaa elektroniseen musiikkiin, vaan ei rajoitu siihen:


ER8EfCC.jpg


Orquesta Akokán - Orquesta Akokán (Daptone Records ‎– DAP-052)

Olen tainnut aloittaa parina viime vuonna listauksen Daptone-yhtiön julkaisulla ja niin nytkin pääsi käymään. Yritetään vaikka ensi vuonna päästä eroon tästä pahasta tavasta. Tällä kertaa Daptonelle tyypillistä retrosoundia on kaivettu lattarin puolelta. Kuubalainen Orquesta Akokán ei kuulosta kuitenkaan kliseiseltä, vaikka onkin hyvin perinnetietoinen. Sopivan luomu soundi ja liian modernien musiikillisten elementtien välttäminen saa musiikin kuulostamaan samaan aikaan virkästävän tuoreelta ja siltä, että se voisi olla jokin 60-luvun unohduksiin jäänyt äänitys. Yksi onnistuneen reseptin osa on “Pepito” Gómezin laulusoundi, jossa on kontekstiin hienosti sopivaa näsäviisaan kuuloisuutta, joka ainakin omasta mielestäni on kuin kirsikka kermaleivoksen päällä. Hienoa, että Daptone osaa samaan aikaan pysyä tyylilleen uskollisena, mutta myös löytää uusia tulokulmia siihen. Tämän levyn soisi saavan paljon kuuntelua, sen verran mainio tapaus kokonaisuudessaan.


FPhM0FP.jpg


Ernie Hawks & The Soul Investigators - Scorpio Man (Timmion Records ‎– TRLP-12005)

Kotimainen huiluinstrumentaaleja sisältävä levy? Why the hell not! Timmion, tuo kotimaan Daptone, osaa edelleen yllättää ja tällä kertaa Ernie Hawksin eli monesta torvisektiosta tutun Erno Haukkalan soololevyllä. Musiikillisesti liikutaan jossain siellä takaa-ajofunkin ja retrosoulin hujakoilla ja 70-luvun alkua tuoreemmat musiikilliset elementit loistavat poissaolollaan. Kieltämättä tämä voisi olla jonkin pariin kertaan unohdetun blacksploitaatileffan soundtrack. Vai Speden kadonneen agenttielokuvan, jonka piti jatkaa Pähkähullun Suomen tarinaa? Mainio levy, jonka julkaisu pääsi jopa hieman yllättämään, vaikka Ernie Hawksia on jo tarjoiltu useamman sinkun voimalla ennen täyspitkää.


L81AOP2.jpg


Ceephax - Camelot Arcade (Wémè Records - WEME046)

Ceephax, tai kuten Andy Jenkinsonin koko taiteilijanimi kuuluu Ceephax Acid Crew, taidetaan parhaiten tuntea siitä, että hän on Tom Jenkinsonin, joka taas tunnetaan nimellä Squarepusher, veli. Siinä missä Tom niitti mainetta 90-luvulla luoden IDM-tyylin kulmakivia jatkuvalla syötöllä, on Andy taas noussut hiljalleen kukoistukseen. Itse olen pitänyt hänen alkupään levyjään sinänsä hyvinä, mutta hieman keskeneräisinä kokonaisuuksina, mutta viimeistään tämä viime vuotinen Camelot Arcade on huippuunsa hiottu albumi ja ei ihan kevyt sellainen. Kyseessä on nimittäin triplavinyylillinen elektronista äänimaisemaa. Vaikka levy usein luetteloidaan acid techno-genreen, tätä kannattaa ehkä lähestyä lopputuloksen kannalta. Vaikka kappaleita voisi varmasti kuulla tanssilattialla, saan itse tästä enemmän mielleyhtymiä vaikkapa taustamusiikiksi aurinkoiseen pakkaspäivään. Äänimaisema rakentuu hienovaraisesti sen verran monesta tasosta, että levyä kuuntelee mieluusti useita kertoja ja aina löytää uutta tulokulmaa.


uhV1XPH.jpg


Sami Baha - Free For All (Planet Mu - ZIQ398)

Sukujuuriltaan turkkilaisen Sami Bahan levy on elektronisen musiikin tuoreimpia trendejä eli osuu sellaisiin genrelajeihin kuin “trap” ja “grime”. Tiedättehän, harvaiskuista bassoa, ritisevää haitsusoundia ja laiskasti brittiaksentilla räppäävää kaveria. Musiikkivideoilla tanssitaan hidastetusti pääasiassa nilkkojen varassa tapahtuvin liikkein. No, tunnistatte asian tai ette, niin tässä on levy, jolla saa tämänkin musiikillisen puolen haltuun ja heti uskottavuutta nuorison silmissä. Kliseisiin ei kuitenkaan sorruta, vaan lopputulos on raikkaan kuuloinen ja sopii clubien ja madalletun Corollan lisäksi ihan hyvin olohuonekuunteluun tai vaikka messuille testimusiikiksi.


DhwgWqH.jpg


Various - Colund1 (Colundi - Colund1)

Olen parina vuotena hehkuttanut Aleksi Perälän tuoreenpaa tuotantoa, joka on keskittynyt matematiikkaan viittaavaan “colundi sequencen” avaamiseen muulle maailmalle. Mystinen juttu, mutta hyvää musiikkia sen myötä on syntynyt. Nyt Perälän lisäksi on ilmaantunut myös muita artisteja, jotka ovat liittyneet koodin purkajiin ja Colund1 on ensimmäinen kokoelma aiheesta. Vaikka jokaisella artistilla onkin oma musiikillinen jälkensä, yhdistää sama technon ja ambientin eteerisesti rullaava maisema kaikkia kokoelman kappaleita. Levy on ilmeisen pienellä painoksella tehty ja ei omaa mitään lisätietoja artistien ja kappaleiden lisäksi. Kannessa on vain Colundiin viittaava silkkipainettu symboli. Asian mystiikka ei ratkea tällä. Vai ratkeaako?

TsSaqya.jpg


Ekman - Primus Motor (Shipwreck Records - SHIPLP08)

Myös hollantilaisen tuottajan Ekmanin levy listattaneen jonnekin väljän acid techno-genren sisään. Ja näin oikeastaan onkin, sillä tämäkin levy on hyvinkin perinnetietoista, mutta pystyy kaivamaan uutta ja tuoretta tulokulmaa asiaansa. Lopputulos on hyvinkin hypnottista ja tarttuu päähän yllättävän helposti, olkoonkin että perinteisessä mielessä melodioita tästä on melko turha hakea. Silti musiikilliset kudelmat muodostavat tunnistettavia kokonaisuuksia ja on melkeinpä ihme, jos ei nyt ainakin pari varvasta nykisi väkisin levyn rytmien mukana.


MjTeHSc.jpg


Will Long - Sallow / Pine (Smalltown Supersound - STS32312)

Will Longin EP on yksinkertaisesti hypnoottista deep housea, jossa hyvin pienin elementein luodaan hieno musiikillinen kaari. Vähäeleiset kappaleet eivät vedä huomiota itseensä, mutta erikoisesti ajantaju tuntuu hämärtyvän niitä kuunnellessa. “Täh, nytkö se jo loppui” tulee ensimmäisenä mieleen neulan siirtyessä loppu-uralle, vaikka juuri hetki sitten on tullut ajateltua, että on muuten pitkä, mutta hyvä biisi. Longilla on selkeästi taito ottaa kuuntelijansa huomio näppeihinsä täysin ilman, että hän edes huomaa sitä.


gItTwhS.jpg


Ill Considered - Live At The Crypt (Ill Considerd Records - STAC LP 03)

Siirrytään elektronisesta vihdoin jazzin puolelle. Itselleni monet nykypäivän jazzbändit ovat melko kivuliaita kuunneltavia, koska välillä sorrutaan silkkaan tylsyyteen ja välillä taas tuntuu, että sinänsä mielenkiintoisesta otteesta huolimatta muusikoilla ole oikein mitään sanottavaa. Vaan eipä Ill Consideredin kanssa. Itse törmäsin tähän yhtyeeseen tukholmalaisessa levykaupassa juurikin tämän livelevyn kajahdettua ilmoille. Levyä tiedusteltuani tiskin takaa kerrottiin, että tätä moni muukin ostanut suoraan yhden soitetun kappaleen perusteella. Ja mikäs siinä, yhtye on monella tapaa ilahduttavan omalaatuinen olematta sitä korostetusti. Hypnoottinen komppiryhmä, jossa sähköbasisti lukkiutuu heti alusta kuvioonsa kuin sämpleri ikään ja Idris Rahmanin ideoita huokuva fonismi luovat kappaleita hitaasti kehittelevän tunnelman. Bändi, jonka kaltaista olenkin jotenkin odottanut jo jonkin aikaa pulpahtavan pintaan.


nfvhk2s.jpg


Ydinperhe - Älä tee mitä pitää (Hakaniemi Hardcore - ***)

Viimeisenä, vaan ei vähäisinpänä, Hakaniemeläisen hardcore-punkin lippulaiva, jonka 2011 julkaistu nimikkolevy on edelleen yksi tiukimmista ja vihaisimmista rykäisyistä, mitä vinyylille on kotimaassa ja ehkä vähän laajemmallakin alueella prässätty. Uusi Älä Tee Mitä Pitää ei ehkä ole aivan niin ainutlaatuisella tasolla liikkuva levy, mutta jotenkin edelleen ilahduttavan omanlaisensa näkemys hardcoresta. Sirkkeli laulamaan ja asenteella!
 
Kiitos! Ei-ilmeinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi lista. Tuttujen artistien lisäksi paljon uusia tuttavuuksia, jotka menevät kokeiluun.
 
Ydinperheen "Ratkaisu Asunto-Ongelmiin" on pitkään aikaan parhaita repäisyjä. Aina kun se tulee soittolistalla vastaan, lämmittää vuokraisännän mieltä tällainen yksinkertainen ratkaisumalli :)
 
Back
Ylös