Karkottaisiko klassinen musiikki sinut?

  • Keskustelun aloittaja salla
  • Aloituspäivämäärä
Ei karkottaisi... Välillä kuuntelen klassista kotonakin, harvoin kylläkin.

Ja olen aina pitänyt oopperasta.

Tunnustuksia...
 
En juurikaan kuuntele klassista, mutta ei se minua karkottaisi. Paljon mielummin sitä, kuin radiolistahuttua.
 
Klassinen musiikki vetää minua puoleensa, jos se toistetaan edes suurin piirtein asiallisesti.
Jos taas pistetään Beethovenin seitsemäs raikamaan pikkuriikkisestä pöytäradiosta tai ghettoblasterista ja käännetään vielä nupit kaakkoon, niin sitä pakenevat kyllä kaikki vauvasta vaariin, elleivät sitten ole kuulo- tai liikuntarajoitteisia. Ihan riippumatta siitä miten korkealle Beethovenin seitsemännen noteeraa.
 
jjahifi sanoi:
Kappas. Löytyi hauska vanha ketju.

Mukava, että nostit ketjun. Saapahan (sortumatta liikaa snobbailuun) ]http://www.nytimes.com/2007/12/30/arts/music/30tomm.html?_r=1&=arts&pagewanted=all&oref=slogin[/url]

RapsuZ sanoi:
Jos taas pistetään Beethovenin seitsemäs raikamaan pikkuriikkisestä pöytäradiosta tai ghettoblasterista ja käännetään vielä nupit kaakkoon, niin sitä pakenevat kyllä kaikki vauvasta vaariin, elleivät sitten ole kuulo- tai liikuntarajoitteisia.

Allegretto'ssa on niin kaunis melodia, että rohkenen olla eri mieltä.
 
Ollessani autopilttuussa harrastamassa väännän Salora 6000:n klassiselle. Ei "sa-----an" keittiöradiosoundilla tehtyä listahöötä jaksa kauan kuunnella. Ja kun jazzia, lattaria ( a´la Edmundo Ross, Xavier Gugat, Perez Prado, ym.), sekä Alma Gogan, Julie London, Eydie Gorme, Nat King Cole, Shirley Bassey, Connie Francis, Brenda Lee, Peggy Lee, Sinatra, Elvis, Marlene D, Doris Day. Ella F, Four Cats, ja paljon muuta aikuisten musiikia ei kertakaikkiaan ole kuuluvilla.Viimeksi suuresti nautin RSO:n esittämää Sibbeä, oli kaunista. Mielestäni uusi monotooninen pop-musikki ässävikaisina sössöttävien "laulajineen" ei välttämättä ole mukavaa vain uutuuden takia.
 
Vinski sanoi:
Allegretto'ssa on niin kaunis melodia, että rohkenen olla eri mieltä.

Kamala "musiikki" huonoilla vehkeillä toistettuna on aina hyvä vitsi.
Erinomainen musiikki huonoilla vehkeillä toistettuna on kidutusta, kuten myös huono "musiikki" erinomaisilla vehkeillä toistettuna. Edellisessä raiskataan musiikkia, jälkimmäisessä toistolaitteita. ;)

- Osittain makuasioita, myönnetään.
 
RapsuZ sanoi:
Osittain makuasioita, myönnetään.

Puhtaasti - myönnetään täällä kanssa. Olet vähintäin yhtä oikeassa. Oma subjektiivinen mielipiteeni tosiaan on, että tuo Beethovenin seitsemännen toisen osan surumarssi (itseasiassa lähes, sillä pitäisi olla "oikeasti" temmoltaan aavistuksen hitaampi) liikuttaisi jopa vanhan "nokian" soittoäänenä.
 
Itse lukeudun sakkiin, joita kuvittelen olevan paljon.
markettiklasaria sterkoista ulos ja nauttimaan. latteaa, köyhää musaa ulos.
Itse olen masentunut. Nyt olen tajunnut, mitä businestä noilla tehdään.
On hienoa, jos vihkiytyneet harrastajat osaavat neuvoa ummikkoja klasarin hienolla tiellä.
 
Japalapa sanoi:
markettiklasaria sterkoista ulos ja nauttimaan. latteaa, köyhää musaa ulos.
Itse olen masentunut. Nyt olen tajunnut, mitä businestä noilla tehdään.

Olen jo viidentoista vuoden ajan antanut kavereille hienoista vinkkiä että klassista EI kannata kuunnella harrastuksenaan, jos tarkoituksena on välttää kalliiden stereoiden hankkiminen. Monta kertaa on kuunneltu pop/jazz -musiikkia jonkun laitteilla, ja kaikki on ollut suunnilleen ok. Sitten kun soittimeen tyrkätään vaikkapa se Beethovenin seitsemäs ja kuunnellaan että miten se rumpali mättää patarumpua ja minkähänlaiset kalvot niissä rummuissa on, niin meinaa itku tulla. Siinä sitten nöyränä kommentoimaan että "juu kylä sieltä kuuluu - ehkä jotain".

Itsellänikin se meni tuon klassisen kanssa niin että ensin ostin niitä halpoja markettilevyjä, sitten paransin laitteistoa, seuraavaksi vaihdoin halvat levyt parhaisiin mahdollisiin, ja lopuksi jatkan vielä laitteiston päivittämistä maailman tappiin. Kaikki eivät välttämättä pidä tätä tietä kulkemisen arvoisena. Ja silloin on helpointa välttää klassista.
 
RapsuZ käy kuulostelemassa levyinensä Tapsa.S:n luona ja kertoo kuulemisistaan uudestaan. :)
 
Tuosta listahutusta ja Idolsista ja Anna Abreusta kiteytti hesarissa herra Ylppö ehkä parhaiten, mitä tähän mennessä olen lukenut: "Mutta se musiikki ei ole tehty niille, jotka pitävät musiikista. Se on tehty niille, jotka eivät pidä hiljaisuudesta.". En voi kuin yhtyä.

Klassinen ei kyllä yleensä karkota. Paitsi surkeat tulkinnat tai muuten vaan latteat, mutta standardeiksi muodostuneet kipaleet. Jotenkin ärsyttää, kun sävellyksissä jotka vaativat tulkinnan vapautta tempon suhteen naputetaan sellaisella vähän kiirehtivällä ja kiinteällä tempolla. Jää sellainen juostenkustu maku, eikä sävellyksen tunne syty eloon.
 
Musiikki, siis klassinen ei karkota. Moni muu sen sijaan karkottaa. Musiikki on kaikenkaikkiaan ehkä ihmiseen eniten vaikuttava ns. taiteen laji. Sen kohdentuminen on myös laajuudeltaan ylivertaista verratuna muihin taiteisiin. Musiikin kulutusmalleja on myös monia. Kaupan pakko Musakista Finlandia-talon huippu esityksiin.

Klassisen musiikin kirjo on vuosisataista perintöä länsimaisessa musiikissa ja on itse asiassa perusta monelle muulle musiikin lajille.
Ko. musiikin ongelmana on mielestäni ns. puhki soitetut sävellykset, joita turvallisuus syistä soitellaan vähän joka puolella.
Jazzin puolella on sama ns. "happy Jazz" ilmiö vakavan jutun torjumiseksi.


Jokainen voi itse arvioida tekeekö kunniaa klassiselle musiikille ostamalla Alepasta The Best Hits Of Beethoven CD:n vaiko Karajanin version herran sinfonioista DG:n tuottamana vaikkapa Fugasta.

Hifi-harrastajan näkökulmasta katsottuna klassinen musiikki tarjoaa myös pääsääntöisesti paremmat ja musiikin hengen mukaiset äänitykset stereona ja monikanavana. :)
 
Ei karkota ei. Tai no riippuu klassisesta. Aina olen joistakin klassisista sävellyksistä pitänyt mutta viime vuosina innostunut asiasta jopa niin paljon että olen jonkun verran klassista hyllyyn asti haalinut. Oikein hienojakin juttuja on haaviin tarttunut ja tulevaisuudessa varmaan lisääkin.

Mutta sanos Coltrane että onko nimenomaan noi Karajanin tulkinnat Beethoveneista kovimpia. Niitä nimittäin olis saatavana vinyylinäkin eli oliskos järkeä tilata semmoinen kaikki sinfoniat kattava boksi Karajan-tulkintoina?
 
kronos sanoi:
Mutta sanos Coltrane että onko nimenomaan noi Karajanin tulkinnat Beethoveneista kovimpia. Niitä nimittäin olis saatavana vinyylinäkin eli oliskos järkeä tilata semmoinen kaikki sinfoniat kattava boksi Karajan-tulkintoina?

Vaikea sanoa ovatko kovimpia, mutta Karajan paneutui uransa aikana perusteellisesti Beethoveniin, ja se kuuluu musiikissa. Hän levytti sinfoniat DG:lle vuonna 1963 ja viimeisen version 1980-luvun lopulla jo vanhana ja väsyneenä.

Kummatkin vuosikerrat ovat hyviä, mutta jostain syystä vuoden 1963 versio on mielestäni sykähdyttävämpi. Berliinin filharmoonikothan ovat niin ikään aina olleet vahvoja Beethoven soittajia.

Kumpaakin versiota (boksia) voi siis suositella ja äänityksetkin ovat vähintään tyydyttäviä.
 
Kiitos tiedosta! Nimenomaan noita 1963 nauhoitteita olisi saatavana vinyylinä joten täytyy laittaa harkintaan. Joka tapauksessa jossain välissä nohin Beethovenin sinfonioihin täytyy perehtyä koska muutama herran teos on tehnyt oikein positiivisen vaikutuksen. Harnoncourtin tulkinnat saisi halvemmalla mutta kaiketi vain cd:nä ja se on kyllä aika ankea formaatti...
 
kronos sanoi:
Kiitos tiedosta! Nimenomaan noita 1963 nauhoitteita olisi saatavana vinyylinä joten täytyy laittaa harkintaan. Joka tapauksessa jossain välissä nohin Beethovenin sinfonioihin täytyy perehtyä koska muutama herran teos on tehnyt oikein positiivisen vaikutuksen. Harnoncourtin tulkinnat saisi halvemmalla mutta kaiketi vain cd:nä ja se on kyllä aika ankea formaatti...

Kyllä kait se aikaisempi Karajan on ihan mukiinmenevää ja siis etenkin kokonaislevytyksenä mutta ei ne kyllä parhaita millään ole. Yksittäisinä esim Caros Kleiberin vitonen ja Böhmin ysi on mielestäni esim parempia. Nyt suosittelisin ostamaan Vänskän Bis:ille Minnesota orchin kanssa tekemät äänitykset ja SACD formaatissa. Siitä ei Beethoven enää kotioloissa parane.
 
Voi Pirkka kun sä oot aivan mahdoton bittimies...entäs nuo Harnoncourtit? Jos bittilevyihin sortuu niin ovatko varteenotettava vaihtoehto?
 
kronos sanoi:
Voi Pirkka kun sä oot aivan mahdoton bittimies...entäs nuo Harnoncourtit? Jos bittilevyihin sortuu niin ovatko varteenotettava vaihtoehto?

Siis CD on ihan paska formaatti. Minäkin just myyn kaikki ceedeeni pois. Rippaan kovolle :D siellä ne bitit pysyy.

En ole kuullut Harnouncourteja mutta ovat joidenkin arvioitsijoiden mukaan parasta mitä löytyy. Karajanita paras sykli lienee 50 luvulla Philharmonian kera tehty. Jos CD formaattina sopii niin Zinmanin Zyrich Tonhalle orch on hyvä hintalaatusuhteetaan, jos löytää jostain.
 
Mulla on tuo Harnoncourtti-boxi, kun oli niin halpa, mutta en voi suositella. Ei mitään selvää vikaa, mutta ei innosta ainakaan minua. Siis hei saat halvalla multa, ei tuu soitettua! Äänityskään ei mikään ässä ole.

Tuosta vanhemmasta Karajanin setistä on jotain hämäriä mielikuvia jostain 90-luvun alusta, muistan tykänneeni. Minä ostaisin kyllä sen jos vaan rahoitus löytyy. LP-muodossa.
 
Eikös tuo Harnoncourt oe periodisoittimin tehty. Se voi selittää soundin outouden. Juuri soundeja kriitikot tässä kehuvat ja energisyyttä.
 
Back
Ylös