Nykyään en juuri mitään muuta jaksa kuunnellakaan (ikä 38v). Klassinen soi taustamusiikkina lähes taukoamatta ainakin kotioloissa ja työmatkoilla. Elviksestä, Beatlesista ja Abbasta se alkoi ja jatkui moniin muihin. Musiikin suhteen olen sinänsä lähes kaikkiruokainen, mutta se pitää täyttää omat laatuvaatimukseni.
Jos musiikki on esillepantu jotenkin luotaantyöntävällä tavalla, esim. >10v vanhan Nokialaisen kännykän, tai lähes tämänpäiväisen japanilaisen DECT-puhelimen soittoäänenä, niin sitten poistun takavasemmalle.
Classic Radion suuri fani olen, poisluettuna toisinaan puheohjelmat ja niiden uusinnat. Nyttemmin olen alkanut kuunnella myös web-radioita, jotka CR:n tavoin soittavat klassikoiden klassikkoja. Moderni klassinen ei ole oikein avautunut minulle ainakaan paljon 1950-luvun jälkeen. Sori vaan nykysäveltäjät, olen kai enemmän niitä, joille riittää musiikillisissa vahakabineteissa käynti. Nykyäänkin toki sävelletään addiktoivia melodioita kuten Schindlerin listan tunnari (joka on soinut CR:ssä usein) tai Kauriinmetsästäjien kitarointi. Mutta nämä eivät olekaan mitään ultramodernia.