Kannettavat nauhurit

No niin, CP430 kotiutui ja savut otettu. On näin snadiksi nauhuriksi yllättävän jämäkkä ja muutenkin erittäin laadukkaan oloinen. Ei tosiaankaan mikään rimpula. Käteeni osui Juicen kasetti ja iskin ensimmäiseksi koko b-puolen kestävän, Bluesia Pieksämäen asemalla soimaan. Mainio testibiisi ja yllättävän hyvältä soundaa, diskantitkin yhä tallella. Täytyy kokeilla äänittämistä, kun saan perattua vanhoja kasettilaatikoita ja löydän tarkoitukseen soveliaita kasetteja. Virtalähteenä nyt siis patterit, mutta eiköhän sopiva verkkovirta-laitekin jostain löydy. Hyvä hankinta ja mukava lisä setuppiin kokonsakin puolesta.

IMG1JPG.JPG

IMG2.JPG
 
Viimeksi muokattu:
No niin, CP430 kotiutui ja savut otettu. On näin snadiksi nauhuriksi yllättävän jämäkkä ja muutenkin erittäin laadukkaan oloinen. Ei tosiaankaan mikään rimpula...
[-klip-]

Onnittelut Suomessa hyvinkin harvinaisesta olkanauhurimallista!

Ammattikäyttöön saati hifitasoiksiksi tarkoitetut olkanauhurit aikoinaan olivat hyvin kapea segmentti maailmalla. Noita käyttivät lähinnä radio- ja tv-toimittajat keikoillaan, dokumentaristit ja mm. lintuharrastajat sekä ääniefektien kuten leffatehosteiden haalijat. Musiikkialallakin niitä muistaakseni käytettiin. Ylivoimaisia Euroopan kunkkuja segmentissä olivat saksalainen Uher ja Sveitsiläinen Nagra, jotka valmistvati varsin kovaa käsittelyä kestäviä nauhureita ammattikäyttöön, ja hyvin kelpasivat jopa jenkeille. Uherin nauhurit valtaosin kuitenkaan eivät toistovasteeltaan olleet hifilaitteita, ja ne suurelta osin mm. olivat vain yhdellä tasomittarilla varustettuja - yhdistetyllä paristovarauksen ja äänitystason mittarilla.

Hifikriteerit täyttäviä olkanauhureita ei kovinkaan monia muistaakseni ollut, ja Marantzisi on yksi noita harvoja. Olkanauhurit olivat hyvin kapea markkina, eikä monikaan valmistaja halunnut lähteä kilpailemaan Uherin valta-asemaa vastaan. Rankkaa käyttöä kuten kosteutta, vesisadetta, hiekkapölyä, pudottamisia ja "heittelyä" kestävät laitteet olivat vaativia valmistaa, ja olkanauhureiden hinnat aikoinaan olivat hyvin korkeita. Marantzisi ilmoitetulta massaltaan on yllättän kevyt. Uheri js nimenomaan Nagrat painavia, muistaakseni 2... jopa 3 kilogramman luokkaa - ne pitkälti olivat metallivalua koppaansa myöten.

Olkanauhuriksi noita nyt nimitin, mutta aikoinaan niistä mm. käytettiin käsitettä "reportterinauhuri". Yksi syy, miksi olkanauhureiden tasonäytöt järjestään olivat pyöreitä eikä neliskanttisia, muistaakseni oli se jotta pyöreä näytön suojalasi tahi -muovi rikkoutumatta kesti ulkoisen terävän iskun paremmin kuin neliskanttinen suojalasi. Tai sitten se oli vain tyylittelyseikka jotta tässä on nyt pro mankkoineen liikenteessä.

Vain muistelin, ja pieleenkin saatoin muistaa.

-ilkka
 
Viimeksi muokattu:
Marantzista ei näytä löytyvän varsinaista virtakytkintä. Kuluttaakohan vehje pattereita lepotilassa vai onko tuossa sen suhteen jonkin sortin automatiikkaa. Manuaaliakin yritin tutkia, mutta en saanut selvyyttä. Luulisi, että verkkovirrankin kanssa power switchille olisi käyttöä.
 
Viimeksi muokattu:
^ Mitä tuo ”Batt/Light” namiska tekee? Tuohan on kai sikäli vanhan liiton värkki että se on päällä tahi pois, ei varsinaista lepotilaa, kun täysin kylmästä käynnistäessä ei tarvitse odotella kaikenmaailman mikroprofessorien heräilyä, tai päivystää siltä varalta että tulee käskyä kaukosäätimeltä. Eli jos saa tuosta yhdestä ”valot päälle”, ja moottori lähtee pyörähtämään vasta kun ”play”-nappi on puolessa välissä, niin ei kai siinä sitten sen kummempaa lepotilaa olekaan? Oletus siis että äänipään ym osasten liikkeet tapahtuvat mekaanisesti noiden nappuloiden vaikutuksesta.

Hieno värkki kyllä, sopisi tähän omankin setin osaksi :)
 
Marantzista ei näytä löytyvän varsinaista virtakytkintä. Kuluttaakohan vehje pattereita lepotilassa vai onko tuossa sen suhteen jonkin sortin automatiikkaa. Manuaaliakin yritin tutkia, mutta en saanut selvyyttä. Luulisi, että verkkovirrankin kanssa power switchille olisi käyttöä.
Mekaniikassa on kytkin, joka laittaa sen kokonaan pois päältä lepotilanteessa. Ei siis tarvitse olla huolissaan siitä, että patterit kuluisivat silloin, kun se ei ole päällä. Ei ne kulu : )
CP-430_power sw.png
 
Huomasin myös ettei mittarivalot toimi yksinään vaan play-namiskan pitää olla pohjassa ja moottorin pyöriä, eli ilmeisesti ”play” lyö laitteeseen vasta virrat päälle. Valo palaa 10-sekuntia (manuskan mukaan). Ilmankos kuvista tuli noin suttuisia kun tuli kiire, alemmassa kuvassa valokin ehti jo sammua :LOL:
 
"Reportterinauhuri", tai muistan lukeneeni sellaisenkin nimityksen kuin "kenttänauhuri", kenttäolosuhteisiin esim. lintubongareille luontoääninauhoituksiin ... 🐦🦆
 
Virtakytkimen poisjättäminen saattoi olla harkittu ominaisuus reportterinauhurissa.
Toisaalta ei minun 70-luvun pikkunauhureissa missään ollut erillistä virtakytkintä. Mahtoiko missään tai monessakaan "kannettavassa", vain nauhurilla varustetussa laitteessa, olla moista? Mihin sitä oikeastaan edes tarvitsi, kun laitteen ei tarvitse olla nykytyyliin "stand by" -tilassa vaan sähköt voi kytkeä päälle mekaanisesti play ja rec -napeista?

Heti, kun mukaan ympättiin radio niin se tavallaan tuli tarpeelliseksi mutta niissäkin joissain off-asento on sama kuin nauhurinvalinta. Meilläkin on mökillä joku Philips, jossa liukukytkin on merkitty suunnilleen näin: off/tape, FM.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Sain ennakkoperintönä viimeviikolla Maranz CP 230. nahkalaukku mukana. hihna puuttuu. pitää tehdä hihnaremontti. muuten toimiva laite. ja samalla tuli YAMAHA TC-800 dekki ja siihen myös hihnaremonttti tulossa.:)dsc00232-web.jpg
 
Kyllähän nuo vaan on hienoja koneita. Esimerkiksi äänipäiväkirjan pitäminen houkuttaisi ajatuksena.
Onko porukalla tietoa, onko Telefunkenin Partysound 201:stä mihinkään? En niinkään penää audiofiilitason musiikkitoistoa, vaan juuri puheäänen tallentamista lähinnä. Eli mahtaakohan olla korjattavissa ja ylläpidettävissä moinen laite?
 
Paremman pään Walkamaneista saa nykyään pulittaa jokusen euron. Kaduttaa, että myin joskus moisen.
 
Back
Ylös