Kannattaako ääntä vertailla ja analysoida?

moukkunen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 458
Kaupunki
Kärkölä
Älä vertaile koskaan ääntä muihin laitteistoihin(laitteisiin/kaapeleihin/kaiuttimiin), kuuntele vain miten musiikki soi ja toistuu nyt. Mieti siis vain pidätkö oikeasti kuulemastasi toistosta kokonaisuudessaan ja tee valinta sen mukaan. :)

Mitä mieltä olet? Onko äänen yksityiskohtaisesta vertaamisesta ja analysoimisesta oikeasti mitään hyötyä, vai sekoittaako ja vaikeuttaako se vain valinnan tekemistä?
 
kyllä itse kuuntelen kokonaisuutta. Ykstyiskohtien tuijottamisella hävii hommasta musiikki (en nyt tarkota mitään tasamaan touhutuksia). Tosin olen sen verran noviisi näissä jutuissa, että en taida edes tajuta mitään pikku yksityiskohdista.
 
Mulla menee yleensä niin että jos setti toimii niin kuunnellaan musiikkia. Jos ei toimi niin kiinnittää huomion vain niihin virheisiin toistossa. Välimaastoja ei suuremmin ole. Parasta anti muiden settejä kuunnellessa on yleensä ollu uusien artistien ja levyjen löytyminen.
 
Tässä ja nyt on helppo pitää monista laitteistoista. Analysoimatta yhtään voi jäädä huomaamatta jotain, joka ajan oloon ei tunnukaan hyvältä. Jos on valintatilanteessa, tuo ei ole hyvä juttu.

Toinen asia on ihan vaan musiikin kuuntelemeninen ilman hankinta-aikeita. Silloin on varmaan turha vertailla muistikuviin muista laitteista. Silloin kannattaa nauttia. Välillä keskittyen kokonaisuuteen, välillä yksityiskohtia poimien. Ihan niin kuin konsertissakin. Tai autolla ajaessa, kun katse kiertää ympäri maisemaa ja peilejä eri suuntiin, etäisyyksiin ja katsekulmiin tarkentuen. Itse en ainakaan osaa keskittyä kaiken aikaa vain kokonaisuuteen.

Luulisin, että kuunnellessaan ihminen aika luonnostaan tarkkailee sekä kokonaisuutta että osia, joista se muodostuu. Ymmärrän silti myös ponttisi osaoptimoinnin vaaroista. Että etsii niin innoissaan ratkaisua, jossa kaikki osa-alueet olisivat mahdollisimman hyvä, että unohtaa kokonaan tarkkailla syntyykö hienoista yksityiskohdista tolkullista kokonaisuutta. Varmaan noin voi käydä. Hifistille.

:) v-a
 
Alkuperäiseen kysymykseen viitaten: en mahda sille mitään että vertaan kaikki kuulemiani settejä siihen miten soi himassa. Jotenkin automaattista. Jos toimii erittäin hyvin, niin rupee funtsimaan mitä vois kotona parantaa. Yleensä onneks vasta jälkikäteen, kerkee nautiskelemaan.
 
Jos nopeasti haluaa kuvan esim. uudesta palikasta omassa setissä tai kaverin setistä, pitää vähän analysoidakin.
Normaali kuuntelussa äänen analysoiminen ei IMO ole hyvästä. Yksityiskohtia toki pitääkin voida seurata, mutta jos homma menee peltien jälkisoinnin metsästykseksi tai vaikkapa saksofonin äänenvärin seuraamiseksi pelkästään, ollaan kaukana nautinnosta jonka musiikista itsestään voi parhaimmillaan saada. Kyllä itsekin saan suurta nautintoa instrumenttien soinnista, mutta kokonaisuus ei saa jäädä täysin huomiotta.

Enimmäkseen homma on kiinni korvien välistä, mutta ei sitäkään pysty ihan kaikkeen pakottamaan. Joskus pitää vähän avittaa viilaamalla suurimmat sudenkuopat(ainakin) pois ;)
 
Kyllähän sitä yksityiskohtien analysointia tulee ihan musiikin kauttakim esim niin, että jossain kappaleessa tulee suosikkikohta mikä perustuu sellaisiin asioihin että toistossa pitää olla tiettyjen asioiden ehdottoman kuosissa. Jos kohta ei toistu niin kuin sen pitäisi, pettyy kun se ei ollutkaan niin hienoa. Ite siis en pakosti rupea ettimään ominaisuuksia, kyllä ne musan välitylsellä pompsahtelee esiin. Funtsinya "mistä tämä johtui" tulee sitten kuuntelun jälkeen.
 
Joillain harrastajilla tuntuu olevan aika tarkkaan vain ja ainoastaan se yksi tie mitä seurata ja sen inkarnaationa sitten se oma tai joku toinen referenssisetti, mihin automaattisesti asioita vertaa. Tämän perusteella sitten tehdään valintoja suuntaan jos toiseenkin. Ainakin tälläiseen käsitykseen olen jäänyt. Itse kyllä teen samaa enemmän tai vähemmän tietoisesti, välillä pyrin siitä aktiivisesti poies tai jopa onnistun siinä huomaamattani ;)

Ongelmalliseksi minusta asian tekee se, kun on jo aikaa sitten tullut kokemuksen kautta päätelmään, että erittäin hyvä lopputulos (joskin erilainen) on saavutettava hyvinkin monenlaisin ratkaisuin. Toisinaan jopa joiltain ominaisuuksiltaan tynkä tai hyvinkin vajavainen setti voi aiheuttaa suunnatonta musiikillista nautintoa, vaikkakin usein sen yleispätevyyden kustannuksella. Näissä tapauksissa varsinkin suora vertaaminen tai äänen yksityiskohtainen analysointi on hyvin hankalaa, ellei jopa mahdotonta.
 
Hihi sanoi:
kyllä itse kuuntelen kokonaisuutta. Ykstyiskohtien tuijottamisella hävii hommasta musiikki (en nyt tarkota mitään tasamaan touhutuksia). Tosin olen sen verran noviisi näissä jutuissa, että en taida edes tajuta mitään pikku yksityiskohdista.
Minä olen myös aika pitkälti tällä linjalla. Simppelisti voisi sanoa että ensimmäisenä huomioin että onko diskantti liian "räikeä", ja että onko bassotoisto kohdallaan/riittävä. Noiden ohella en juurikaan yksityiskohtia ala pohtimaan, kun en siinä puukorvana onnistu kuitenkaan, vaan kokonaisuus ratkaisee. Ja kunhan ääni ei ole selvästi "virheellinen" (särö ym) tai rasittava (minkä esimerkiksi juuri tuo liian räikeä diskantti aiheuttaa) niin olen puukorvana melko anteeksiantava.
 
Mika K sanoi:
Joillain harrastajilla tuntuu olevan aika tarkkaan vain ja ainoastaan se yksi tie mitä seurata ja sen inkarnaationa sitten se oma tai joku toinen referenssisetti, mihin automaattisesti asioita vertaa. Tämän perusteella sitten tehdään valintoja suuntaan jos toiseenkin. Ainakin tälläiseen käsitykseen olen jäänyt. Itse kyllä teen samaa enemmän tai vähemmän tietoisesti, välillä pyrin siitä aktiivisesti poies tai jopa onnistun siinä huomaamattani ;)

Niin no, kotisetissä on se tietty juttu mitä haluaa ja siihen pyrkii, vaikkakin tietty napsii ideoita muista seteistä. Se johtuu vaan siitä, ettei ole massia riskeerata niin että pyrkii aktiivisesti pois omista mieltymyksistä... Muiden seteistä voi saada silti tyystin erilaista nautintoa kuin kotona ja silti sekään ei melkein ikinä johda siihen, että alkaisi johdattaa omaa settiä siihen suuntaan. Eihän siinä kuitenkaan ole järkeä, että yksinkertaistettuna esim. omistaa hillittömät subbarit ja tykkää sisuskalut vääntävistä taajuuksista, ja sitten menee istumaan jalustakaiutinsettiä kuuntelemaan eikä osaa ottaa mitään nautintoa kun ei vatsan sisusta käänny uuteen järjestykseen...

Niin ja tuollaisia yksinkertaisia funtsintoja tulee uudella setillä kyllä tehtyä heti ensi alkuun automaattisesti, mitä tvih mainitsi. Koska suoranaiset virheet nyt vaan pompsahtaa korvaan ensimmäisenä.
 
Mielestäni esimerkiksi omaan settiin vertailu ei ole ihan järkevää kun kuunnellaan toisen laitteistoa. Musiikkia ei saa unohtaa, ja sitä mieltä varmaan suurinosa meistä on! Toisen laitteisto useimmiten saattaa kertoa toisen saundi-ihanteista, mitkä eivät ole välttämättä samoja kuin minulla joten yritän olla vertailematta. Pakostakin kyllä tulee huomaamattakin vertailtua jotain aluetta, jos tosiaankin joku äänialue vaikkapa jyrää tai loistaa poissaolollaan, mutta yritän olla objektiivinen kuitenkin. :)

Jos ei ajatella vertailua suoraan laitteistosta laitteistoon, niin muuten kyllä analysoin ääntä sen verran että onko äänialueiden suhde kallellaan minun ihanteisiini. Tämä on vain minun tyylini temmeltää. :D Lisäyksenä täytyy tietenkin sanoa että omaa settiä kuunnellessa ja päivittäessä olen kyllä suht analysoiva ja tarkka äänen suhteen. Sitten kun ääni on omasta mielestä hyvä, niin keskitytään vain ja ainoastaan musiikkiin.
 
Settiä säätäessä yritän koko ajan vertailla ja analysoida, tämä tosin aika yksinkertaisella tasolla.
Sitten kun olen ääneen tyytyväinen siirryn kokonaisuuden kuunteluun, jota sitäkin jossain määrin analysoin.
Kun kokonaisuuskin on kunnossa en enää ajattele koko asiaa vaan kuuntelen vain musiikkia.
Jos jokin käy pidemmän päälle häiritsemään alkaa kierros alusta. Pidemmän päälle tarkoittaa että mikään ei muutu pariin-kolmeen kuukauteen kunnes taas lähden kaiuttimia siirtelemään. Tätä kestää 6kk-2v jonka jälkeen ei sitten tapahdu enää mitään ellei iske ostokuume uusien laitteiden muodossa jolloin taas aloitetaan alusta.

Että juu, vertailua tapahtuu paljon. Mutta en kovinkaan paljoa vertaile ääntä eri setteihin, toki joskus tulee hyviä kokemuksia muualta joka avaa korvat kuulemaan uusia asioita joita sitten koetan tavoitella täälläkin. Pääasiassa vertailu tapahtuu omaan haavekuvaan hyvästä äänestä.
 
Miten tän nyt sanois yksinkertaisesti.. mä en kuuntele, mä kuulen.
 
Pitääkö edes miettiä sitä, mikä tekee toiston huonoksi? Eli liekö sillä oikeasti väliä mistä toisto on vajaa, eikö se vain silloin ole itselle "huono" jos jokin, pienikin asia ärsyttää tai tuntuu puutteelliselta?
Olisiko parempi automaattisesti etsiä vain oikeasti toimivaa ja hyvää toistoa itselle?

Onko itselle oikeasti montaa hyvää lopputulosta?
Ehkä me tarkoitamme vain ääntä ja toistoa ajatellen(siis analysoimalla sitä), että on olemassa monia erilaisia ratkaisuja hyvään toistoon, mutta ajattelemmeko samoin silloin, kun mietimme kuinka me viihdymme toiston parissa?
Onko musiikin kuuntelu oikeasti esim rentoa, mukavaa, nautinnollista ja tunteita herättävää, eli viihdyttävää itselle, niillä kaikilla hyvillä laitteistoilla?
 
moukkunen sanoi:
Pitääkö edes miettiä sitä, mikä tekee toiston huonoksi? Eli liekö sillä oikeasti väliä mistä toisto on vajaa, eikö se vain silloin ole itselle "huono" jos jokin, pienikin asia ärsyttää tai tuntuu puutteelliselta?
Olisiko parempi automaattisesti etsiä vain oikeasti toimivaa ja hyvää toistoa itselle?

Me ihmiset olemme erilaisia ja tulemme onnellisiksi eri menetelmillä. Jollekin pers-mutulla meneminen on se rento ja luonteva tapa, analyyttisempi ihminen ahdistuisi moisesta menetelmästä päätyä laitteisiin, eikä todellakaan voisi rentoutua kuuntelemaan ennen kuin on eritellyt asiat itselleen. Toiset lähestyvät maailmaa katsoen mikä siinä on hienoa, toiset tarkkaillen missä on virheitä tai uhkia. Kumpikaan ei ole absouluuttisesti oikeassa, vaan toimii oman luonteensa mukaan.

:) v-a
 
moukkunen sanoi:
Mitä mieltä olet? Onko äänen yksityiskohtaisesta vertaamisesta ja analysoimisesta oikeasti mitään hyötyä, vai sekoittaako ja vaikeuttaako se vain valinnan tekemistä?
Kai siinä analysoinnissa on järkeäkin. Subjektiivisessa kuuntelussa on paljon sudenkuoppia. Tässä jotain, mitä tulee mieleen.
- Ei nähdä metsää puilta. Tieteellinen lähestymistapa, jossa äänentoisto jaetaan osa-alueisiin ja niitä vertaillaan erikseen johtaa helposti siihen, että kokonaisvaltainen näkemys kärsii. Täytyy siis muistaa suhteuttaa osa-alueet ja kokonaisuus.
- Asenteet ja psykoakustiikka. Vihreät valot laiteräkissä saattavat saada jalan vipattamaan, vaikka signaali tulisikin oikeasti piilossaolevasta Wanhan liiton järkäleestä. On äärimmäisen vaikeaa erottaa todelliset kuulohavainnot pään sisässä syntyvistä.
- Mielentila. Joskus kotonakin kuulostaa paremmalta ja joskus huonommalta. Sopivalla hetkellä ja mielentilassa tehty kuunteluvierailu saattaa olla se maaginen hetki, joka jättää miellyttävän muistijäljen. Toisella kerralla ääni ei sitten olekaan niin hieno.
- Kuuntelutaito. Harrastajat oppivat ja herkistyvät eri asioille. Jakosuotimia mittareiden ja korvien avulla viritelleet DIY-miehet ovat melko varmasti parempia kuulemaan tietynlaisia ilmiöitä toistossa. Toinen harrastaja on tottunut kotonaan bassojen huonekorostukseen ja neutraalit laitteet kuulostavat ohuilta.

Yleisesti ottaen äänentoistolaitteisiin liittyy liikaa tunteita ja arvolatauksia. Itse näen suurimpana ongelmana sen, että omaan kuuloon luotetaan ehkä liikaakin ja vedetään liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä.
 
moi
mulle riittää kunsysteemin taajuspalanssi,on kohillaan vähän niinkuin maamelaulu,semmosta on yleensä helppo kuunnella,mutta löytyy aika harvasta paikasta.
ter,reiska
 
^2 Jyrki laittoi tuossa paljon asiaa. Etenkin toi mielentila ja siihen liittyvät jutut on mun mielestä ja kokemuksen mukaan tärkeitä. Testaaja tai kuuntelija ei tosiaankaan ole mikään vakio, eli se ei ole pelkät laitteet kun muuttuu näissä jutuissa. Ja aina ei muutu edes ne laitteet.
 
ikis60 sanoi:
mulle riittää kunsysteemin taajuspalanssi,on kohillaan vähän niinkuin maamelaulu,semmosta on yleensä helppo kuunnella,mutta löytyy aika harvasta paikasta.
Heh, itselle taas tuo on yksi niitä vähemmän merkitseviä asioita. Toki jos sekin kunnossa, niin en pane hanttiin :D
 
Analysointiin on aika harvoin tarvetta. Tai no, onko edes tarvetta, mutta joskus sitä tekee. Lähinnä silloin kun menee vaikka kuuntelemaan demoa. Usein siinä sitten käy niin, että silloin ei tahdo luottaa niihin omiin korviinsa pätkän vertaa.
 
Back
Ylös