Kamarimusiikkia

pirkka sanoi:
Tuota noin... melkoinen lausahdus.
...

Joo, mut se on onneks vaan mun mielipide. Ja siinä oli hymiö. :)

Mulla se vaan on niin että kaikkea muuta totta kai tulee myös kuuneltua. Tietenkin. Ja Mozartiin mä palaan aina.
Tavallaan lähimmäks tulee Beethovenin viulusonaatit. ( ja pianosonaatit, jos nyt lasketaan kamarimusiikiksi. )
Bach on sitten kokonaan oma lukunsa.

---

Mulla vaan on niin tylsä maku että noi maintut herrrat vaan valitettavasti on se kivijalka, en mä ainakaan siitä pääse ympäri. Hiukkaakaan väheksymättä muita, mut kuunteluun käytetyn ajan perusteella ainakin.
Leipä ja kala, niin sanoakseni. Muutakin on välillä maisteltava, mutta...
 
miksin sanoi:
Joo, mut se on onneks vaan mun mielipide. Ja siinä oli hymiö. :)

Olihan siinä hymiö mutta toki mielipeensä voi pukea myös selvemmin mielipteeksi. Esim voi sanoa että minun mielestäni... mutta mitäpä tässä.

Minun mielestäni nuo Mozartin jousukvintetot on todella kuuntelemisen arvoiset ja ehdottomasti voin suositella vahvistetun Grumiaux Trion kokonaislevytystä. Alkavat lähennellä syvällisyydessään jo Beethovenia. Kuuntelemisen arvoisia ovat myös jousikvartetot esim The Chilingirian Quartetin soittamana.
 
miksin sanoi:
Mossen divertimentot on pohjaton aarrearkku. Mainitaan ainakin KV 334,jousivintetille ja kahdelle käyrätorvelle. Yhtä ylimaallinen kuin klarinettivintetto.
OTOH, siellä todellakin on sitten kanssa kaikkea sellasta kun on sitten vähän vähemmän, ööö mitenkäs sen sanois, siis ihan tylsää kamaa kanssa.

Täytyypä kuunnella KV 334. Muuten kyllä olen samaa mieltä, että tylsääkin löytyy.

miksin sanoi:
( Eipäs oo! Klarinettikonsertto tai pianokonsertot 18-23 on! :D )

Tota, Benny Goodman vetää tän ihan referenssinä. Ihan totta. Ja konserton kanssa. Molemmat samalla levyllä, muistaakseni RCA:lta(?), Boston Symphony Orchestran&Charles Munchin kanssa, ja kvarteton Bostonin pumpun kvartetin kanssa. 1956, Tanglewood?

Klarinettikonsertto ja monet pianokonsertot ovat kyllä samaa tasoa kuin klarinettikvintetto, myönnän.
Benny Goodmanista en ole kovin innostunut. Kvintetto Budapest-kvartetin kanssa menettelee, mutta konsertto ei ole tehnyt minuun mitään vaikutusta (siitä on kyllä aikaa, kun olen sen kuullut).


miksin sanoi:
Klassisessa musiikissa on kauhean vähän jos lainkaan asioita joihin pitäs käyttää yhtä paljon aikaa kun Mossen kamarimusiikkiin. Ehkä Mossen pianokonserttoihin, mut siinä se sitten taitaa ollakin. :) ( nojoo, Mossen ja Beethovenin pianosonaatit, ehkä.)

Mozartin pianosonaateista rohkenen olla eri mieltä, ne ovat mielestäni yleisesti ottaen tylsiä eikä niistä pidä puhua samalla viikolla kuin Beethovenin sonaateista. a-molli ja D-duuri menettelevät.

KL
 
lehtk sanoi:
Täytyypä kuunnella KV 334. Muuten kyllä olen samaa mieltä, että tylsääkin löytyy.

Klarinettikonsertto ja monet pianokonsertot ovat kyllä samaa tasoa kuin klarinettikvintetto, myönnän.
Benny Goodmanista en ole kovin innostunut. Kvintetto Budapest-kvartetin kanssa menettelee, mutta konsertto ei ole tehnyt minuun mitään vaikutusta (siitä on kyllä aikaa, kun olen sen kuullut).


Mozartin pianosonaateista rohkenen olla eri mieltä, ne ovat mielestäni yleisesti ottaen tylsiä eikä niistä pidä puhua samalla viikolla kuin Beethovenin sonaateista. a-molli ja D-duuri menettelevät.

KL

Joo, Glenn Gouldhan teki aika skandaalinkäryisiä levytyksiä Mozartin sonaateista. Tarkoitus oli kai osoittaa, että ne ovat simppeliä ja mitäänsanomatonta musiikkia. Omistan kuitenkin yhden noista levytyksistä tehdyn koosteen ja sillä Gould onnistuu kaikesta nenäkkyydestään huomimatta tekemään niistä yllättävän kiinnostavaa musiikkia.
 
lehtk sanoi:
Mozartin pianosonaateista rohkenen olla eri mieltä, ne ovat mielestäni yleisesti ottaen tylsiä eikä niistä pidä puhua samalla viikolla kuin Beethovenin sonaateista. a-molli ja D-duuri menettelevät.

KL

Sikäli totta että Mozart (tai Haydn) eivät kehittäneet sonaatti-ilmaisuaan sellaisiin mittoihin kuin Beethoven. Kumpikin edellä mainittu taisi säveltää ison osan sonaateistaan opetuskäyttöön, kun taas Beethoven kaatoi niihin kaiken mitä osasi. Beethovenin 32 sonaattia sisältävät enemmän musiikkia kuin hänen sinfoniansa, sekä määrällisesti että laadullisesti (mielipide, josta varmaan saan vielä kuulla, mutta totta se on). Mozart kyllä todisti osaavansa kirjoittaa myös pianolle suurta musiikkia pianokonsertoillaan, jotka kokonaisuutena taas ovat ovat täysin vailla vertaa musiikin historiassa.
 
Klassismin ajan kamarimusiikkia
Sivuroolien esittäjiä, osa I


Suurten tähtisäveltäjien lisäksi kannattaa välillä kuunnella myös vähemmälle huomiolle jääneiden säveltäjien musiikkia. Niistä löytyy yllättäen monenlaista innostavaa ja viihdyttävää musiikkia, joka tarjoaa taustaa ja pespektiiviä ja on absoluuttisestikin esittämisen arvoista.

Isä-Bachin pojat ovat varhaisimpia musiikin klassisismin edustajia. Karkeasti ottaen, klassisismin aikaa olivat noin vuodet 1750-1800, mutta rajathan ovat varsin sumeita. Pojat sävelsivät klaveerisonaatteja, sinfonioita, oopperoita sekä jonkin verran kamarimusiikkia. Hyviä esimerkkejä ovat Carl Philipp Emanuel Bachin (1714-1788) pianotriot eli sonaatit fortepianolle viulun ja sellon säestyksellä. Levysuosituksena esim. CPO:n levy, jolla soittaa Trio 1790 periodisoittimin. Johann Christian Bachin (1735-1782) kamarimusiikista esimerkkinä myös pianotrioja saman yhtyeen soittamana.

Joseph Haydn kuuluu tietenkin raskaaseen sarjaan jousikvartettojen osalta, mutta tässä kannattaa mainita nelisenkymmentä pianotrioa, joissa on todellisia helmiä ja melko suosittujakin teoksia (esim. 39 = Hob. XV:25 tai 40 = Hob. XV:26). Beaux Arts -trion levytys kaikista pianotrioista on luotettava referenssi. Haydn sävelsi lisäksi liki parisataa barytonitrioa työnantajalleen prinssi Esterházylle, joka harrasti kyseisen instrumentin soittoa. Barytoni on bassogamba, johon on lisätty toinen resonoiva kielisarja. Näitä teoksia ei kuule kovin usein, tosin viime aikoina kiinnostus on virinnyt Suomessakin. Hyvä valikoima barytonitrioja löytyy esim. Geringas Baryton Trion levyltä. Näyttääpä niistä olevan 21 levyn kokonaislevytyskin (Brüssing ym., Brilliant Classics).

Kamarimusiikkiin erityisesti keskittyvä säveltäjä oli Luigi Boccherini (1743-1805). Hän sävelsi satakunta jousikvartettoa, mutta erityisen tunnettuja ovat hänen jousikvintettonsa, niitäkin satakunta. Suurin osa jousikvintetoista on yhtyeelle jousikvartetti plus toinen sello, mutta viimeiset 12 on sävelletty Mozartin vaikutuksesta yhtyeelle jousikvartetti plus toinen alttoviulu. Boccherinin arvostus on vaihdellut, yleisesti häntä on pidetty kevyempänä ja viihteellisempänä kuin Haydnia. Erään aikalaisen mukaan Jumala soittaa Haydnia, kun hän haluaa puhua ihmisille, mutta kun hän kuuntelee itse, hän soittaa Boccherinia. Suositeltava esimerkki jousikvartetoista on yhtyeen The Revolutionary Drawing Room levytys kvartetoista op. 39 ja 41. Sellokvintetoista suositeltava esimerkki on yhtyeen Smithsonian Chamber Players levytys kvintetoista opus 11:4-6. Opuksen 11:5 menuetti on se kuuluisa menuetti, joka soi mm. elokuvassa Ladykillers. Levyllä soittavan yhtyeen soittimet ovat kaikki Smithsonian museon kokoelman Stradivariuksia. Aivan uskomattoman hienostunut pehmeä sointi. Hyvä esimerkki alttoviulukvintetoista on yhtyeen Ensemble 415 levyttämä valikoima.

KL
(jatkuu)
 
Klassismin ajan kamarimusiikkia
Sivuroolien esittäjiä, osa II


Karl Ditters von Dittersdorf (1739-1799) oli aikanaan varsin tunnettu ja tuottelias säveltäjä. Sinfonioita lienee 120, lisäksi lukuisia oopperoita, konserttoja, pianoteoksia ja kamarimusiikkia. Dittersdorf oli wieniläisklassismin sisäpiiriläisiä, hän mm. soitti jousikvartetissa jonka muut jäsenet olivat Haydn, Mozart ja Vanhal. Dittersdorf piti itseään kollegoidensa veroisena kamarimusiikin säveltäjänä, jollei jopa parempana. Joka tapauksessa hänen jousikvartettonsa ja jousikvintettonsa ovat vähintäänkin kiinnostavia. Näitä löytyy mm. Franz Schubert -kvartetin erinomaisina levytyksinä, esimerkiksi levy jolla on kvartetot 2 ja 6 sekä kvintetot 3 ja 6.

Tommaso Giordani (n.1733-1806) oli italialaissyntyinen säveltäjä, joka kuitenkin vaikutti pääasiassa Lontoossa ja Dublinissa. Hän sävelsi pääasiassa oopperoita, mutta myös kamarimusiikkia, lähinnä kevyempään galanttiin tyyliin. Hyvä esimerkki on yhtyeen L'Astrée erinomainen levy, jolla on valikoima huilukvartettoja ja cembalokvintettoja.

Friedrich Kuhlau (1786-1832) oli syntyjään pohjois-saksalainen, mutta hän muutti varhain Tanskaan. Kuhlau on säveltänyt suuren määrän piano- ja huilukappaleita, joita varsinkin näiden soittimien opiskelijat pakotetaan (?) soittamaan. Kuhlaun tunnetuin ja arvostetuin teos Tanskassa on varmaankin ooppera Elverhøj, jota pidetään Tanskan kansallisoopperana ja joka on Kööpenhaminan kuninkaallisen oopperan esitetyin teos. Kuhlaun kamarimusiikkituotanto jäi suppeaksi, mutta se sisältää luultavasti säveltäjän painavinta antia. Esimerkiksi esBé-kvartetin levytys jousikvartetosta op. 122 ja pianokvartetista op. 108 on kuuntelemisen arvoinen.

KL
 
Yksi hieno säveltäjä noilta ajoilta on Jan Václav Voříšek. Hän kuoli tuberkuloosiin kovasti nuorena, ties mikä olisi hänestä muuten tullut. Beethoven arvosti häntä aikalaisistaan korkealle ja hän oli Schubertin hyvä ystävä. Viulusonaatti on tavattoman kaunis...
 
Jos kaipaatte vaihteeksi hieman erilaista kamarimusiikkia, niin Chandosilla on hieno levy täynnä Klezmer-musiikkia (CHSA 5027). I Musici de Montreal soittelee niin iloisia kuin surullisiakin juutalaismusiikin sävelmiä.

Ja mikä parasta, levy on upeasti tehty hybridi monikanavaäänite, jota voi soittaa myös tavallisella CD-soittimella. Pari kappaletta löytyy mm. pääkaupunkiseudun kirjastoista (HElMet), joten tähän voi tutustua ilmaiseksi ennen omaksi ostoa.
 
^ Mukavaa musiikkiahan tuo klezmer mutta näinköhän se sittenkään tuonne kamarimusiikkiin istuu?
 
pirkka sanoi:
Niin no ... kun se ei ole kamarimusiikkia, vaan klezmeriä...

Siis jiddish-musiikkia, jota soittaa pieni instrumentaalikokoonpano, pääasiassa perinteisillä instrumenteilla.
 
kre sanoi:
Siis jiddish-musiikkia, jota soittaa pieni instrumentaalikokoonpano, pääasiassa perinteisillä instrumenteilla.

just.

Voidaanhan me todeta että valtaosa jaskaakin on kamarimusaa noin perustellen mutta pidetään nyt vaan nekin erillään klasarista... eiköstä?
 
pirkka sanoi:
just.

Voidaanhan me todeta että valtaosa jaskaakin on kamarimusaa noin perustellen mutta pidetään nyt vaan nekin erillään klasarista... eiköstä?

No hyvä on, taistelua tuulimyllyä vastaan ei voi voittaa. Minun mielestä tämä on ollut hyvä ketju, ja kuuntelen mielelläni eri ihmisten levyvinkkejä, olivat ne sitten kamarimusiikkia, tai musiikkia kamarikokoonpanolle olematta kamarimusiikkia. Toivottavasti jatkoa seuraa.
 
kre sanoi:
No hyvä on, taistelua tuulimyllyä vastaan ei voi voittaa. Minun mielestä tämä on ollut hyvä ketju, ja kuuntelen mielelläni eri ihmisten levyvinkkejä, olivat ne sitten kamarimusiikkia, tai musiikkia kamarikokoonpanolle olematta kamarimusiikkia. Toivottavasti jatkoa seuraa.
Niin minustakin. Siksi toivonkin että tämä pysyy sellaisena. Etnolle ja jiddishille yms. voi perustaa varmaan ihan omat mielenkiintoiset ketjunsa. Tuulimyllyillekin kenties, voisihan sellainen toimia vaikka hyvänä virtalähteenä... ;)

Palataksemme aiheeseen eli kamarimusiikkiin voisin suositella EMI:n julkaisemaa edullisten boxien sarjaa. Esitykset ja äänityksetkin ovat huippu luokkaa vaikkakin, jotkut hieman iäkkäämpiä 50-80 lukua. Sarjassa on sekä kamari että orkesterimusaa, itse tulin hommanneeksi tällaiset kamariboxit:

Chopin: Piano works, Samson Francois 10 CD:tä
Beethoven: The Complete String Quartets, Alban Berg Quartett 7 CD:tä
Beethoven: The Complete Piano Sonatas, Daniel Baremboim 10 CD:tä
Mozart: The Complete Piano Sonatas and variations, Danioel Baremboim 8 CD:tä

0724357391528-lf.jpg


täältä voi selailla bokseja: http://www.emiclassics.co.uk/releases_cat.php?id=16
 
Sooloinstrumentaalimusiikki ei muuten sekään ole kamarimusiikkia. Mutta älä anna sen häiritä... :D

"Chamber music is a form of classical music, written for a small group of instruments which traditionally could be accommodated in a palace chamber. Most broadly, it includes any art music that is performed by a small number of performers with one performer to a part. The word "chamber" signifies that the music can be performed in a small room, often in a private salon with an intimate atmosphere. However, it usually does not include, by definition, solo instrument performances."
 
Tämä on tosiaan hieno ketju. Vaikka yrittäisimmekin pitää sen puhtaana kamarimusiikkiketjuna, niin klezmerin mainitseminen tässä ketjussa saattaa tuoda sen jonkun sellaisen kamarimusiikkifanin tietoisuuteen, joka ei ole siihen vielä törmännyt. Eivätkö jotkut klasari-muusikotkin ole soittaneen klezmeriä?

Lisäksi epäilen, että klezmer on lähempänä sitä musiikkia, jota tässä ketjussa tähän mennessä on käsitelty, kuin jokin nykykamarimusiikki.

Esimerkkinä vaikkapa Jukka Koskisen vajaat neljä minuuttia kestävä jousikvartetto. Se on mielestäni taidokkaasti sävelletty teos, mutta onnistuu siitä huolimatta kuulostamaan minun korvissani kissan parkaisuilta ja oven narinoilta. Saamaani vaikutelmaa tosin tehostaa teoksen sijainti omistamallani Classica-levyllä. Jokin yleissivistävä tavoite lienee ollut niillä, jotka sijoittivat sen Tsaikovski-levyn loppuun, sellolla soitetun Elegian perään. Kontrasti on melko tyrmäävä.
 
medit sanoi:
Esimerkkinä vaikkapa Jukka Koskisen vajaat neljä minuuttia kestävä jousikvartetto. Se on mielestäni taidokkaasti sävelletty teos, mutta onnistuu siitä huolimatta kuulostamaan minun korvissani kissan parkaisuilta ja oven narinoilta. Saamaani vaikutelmaa tosin tehostaa teoksen sijainti omistamallani Classica-levyllä. Jokin yleissivistävä tavoite lienee ollut niillä, jotka sijoittivat sen Tsaikovski-levyn loppuun, sellolla soitetun Elegian perään. Kontrasti on melko tyrmäävä.

Omistan tuon samaisen levyn. Oli se aikamoinen pläjäys se Koskisen teos kun sen eka kertaa kuuli. Pitäisikin ihan uteliaisuuttaan pitkästä aikaa kuunnella se. Muistaakseni Koskinen itse luonnehtikin, että hän on enemmän kiinnostunut hälyäänistä kuin sävelistä. Aika tanakkaa huttua tietysti siitä lähtökohdasta väkisinkin syntyy. :D
 
Back
Ylös