Kakkonen, onko parempi kuin ykkönen? Vai onko kakkosessa ollenkaan järkeä?

Jossain vaiheessa oli kahdet kaiutin parit valittavana käyttöön,eli ei nyt ihan kakkos systeemi.Toiset jäi sitten pidemmän päälle lähes kuuntelematta.

Jos rahatilanne joskus sallii niin kakkoslaitteistoa lähtisin kyhäämään kuulokkeille.Suurin musiikin kuuntelumäärä kun mulla kertyy tässä nettiä suffaillessa napit korvilla.

Jossei tämä metallin kuuntelu hoituisi näin näppärästi (nappi) kuulokkeilla,niin laajakaista stereopari ei ainakaan nykyisellään riittäisi kaiken musan toistoon.Yleispätevämmät toistimet pitäisi olla jotta yksi setti riittäisi.
 
Ykköslaitteisto olohuoneessa. Kakkoslaitteisto TV-huoneessa on halpa Creative 5.1 -setti, joka on yllättävän hyvä DVD, Wii ja TV-käytössä. Lastenhuoneessa on sitten Grundig Ovation ja toisessa Tivoli Audio Model 1.

Meillä ykkönen on selkeästi paras, mutta kyllä noissa kaikissa on järkeä ja ovat päivittäisessä käytössä.
 
Mullakin heräs tässä yllättäen tarve "kakkossetille". Duunipaikka vaihtu tyystin erilaiseen, niin ajattelinpa viedä vanhoja romuja sinne muiden kiusaksi: Löysin "arkistoistani" JVC:n viritinvahvistimen, JBL:n pikku satelliittipöntöt ja Sonyn MDS-JE520 -MD-soittimen. Ja 60 MD-levyllistä enemmän ja vähemmän käyttökelpoista musiikkia, jopa helmiä joukossa. Niinpä niin. Päästä rokkari tuotannosta toimistoon ja kärsi seuraukset! Kiäh, kiäh. Soittakaa paranoid!

Hyvää siitä setistä ei sitten noilla eväillä kyllä saa...
 
Mulla ei ole enää tarvetta eikä halua kakkos- tai kolmossetille.
Yksi hyvä riittää. Muu talous jätetään elämiseen. ;)

Kaverit ja kollegat piruilivat aikanaan tosin, että olin onnistunut rakentamaan autoon paremman setin kuin kotiin.
Oliko se sitten ykkös- vai kakkossetti? Tiedä häntä - vietin sentään keskimäärin yli 20 ympäripyöreää vuorokautta vuodessa auton ratissa. Yksi kollega sitten tosin lakonisesti totesi, ettei autoon ole mahdollista rakentaa oikeaa 'hifiä', joten...

Ei se määrä, vaan se laatu.

-128-

P.S. Kakkonen on jännä joskus kokeilla, mutta ei se lopulta vedä veroja sille ykköselle. Kuvitelkaapa, että teidän annettaisiin aina vain kokeilla sitä kakkosta. Pätemättömyyden tunnehan siitä vain seuraisi. :D

-jep-
 
Littunatelkkari sanoi:
Ei se määrä, vaan se laatu.

No tuossahan se tulikin. :)

Se on kaappiautohifisti tämä littunakin näköjään. :D

Toinen totuus olkoon sieltä hifimyyttikeskustelusta:

- Hifiharrastajat eivät kuuntele laitteistojaan, vaan musiikkia. :)
 
Vaihtelu virkistää ihmistä ja mustat laatikot on kauniita - hopeisetkin menettelee. 8). Eli 1.-setti on Maggien dipolit + passiivietunen + trankkupääte, 2.-setti on jalustalliset koaksiaalipöntöt + hybridivahvistin. Molempia palvelevat lähteinä cd ja vinyylinpyöritin. Sitten on tietysti kuuloke-etunen kaksilla erihenkisillä kuulokkeilla. Täysputkivahvistin tulee taloon lähiaikoina ja laajakaistakaijuttimetkin kiinnostaa kovasti.
Minulla laitteiden kokeilu ja kierrätys pitää mielen virkeänä (ja selän kunnossa) - vanhatkin levyt innostuu aina käymään läpi, kun vaihtaa jonkun osan laitteistoa. Ja sitten vielä eri musiikinlajit tuntuvat vaativan laitteistolta erilaista lähestymistapaa. En usko, että millään yhdellä setillä pääsisin vastaavaan yleispätevyyteen.
 
Littunatelkkari sanoi:
P.S. Kakkonen on jännä joskus kokeilla, mutta ei se lopulta vedä veroja sille ykköselle. Kuvitelkaapa, että teidän annettaisiin aina vain kokeilla sitä kakkosta. Pätemättömyyden tunnehan siitä vain seuraisi. :D

-jep-
Vieläkö tässä on kyseessä alkuperäinen aihe? >:D >:D
 
Onko kyseessä enää yleispätevyys jos on useampi eri setti? Itse kanssa Littunan linjoilla eli yksi hyvä saa luvan riittää, sitten tarpeen mukaan on Tivolia ja joitain muita systeemejä, mutta ne on tavallaan ainakin itselle jotain muuta kuin tämä oma harrastus..
 
Kasatkaa se kakkossetti kaverin luokse, pikkuhiljaa tyrkytätte tavaraa tyyliin: "Kyllä sun nyt kannattaa toi vahvistin ottaa siihen ja...". Bonuksena oma budjetti pysyy aisoissa ja kaverikin tulee siinä sivussa hifistettyä. Vähän ajan päästä samainen kaveri tulee kyselemään päivitystä settiinsä ja taas on yhden pahaa aavistamattoman kaverin loppuelämä uhrattu hifiharrastuksen alttarilla.
 
Täältä löytyy kaksi tyystin erilaista settiä.Syynä puhtaasti kahden erilaisen perspektiivin saavuttaminen tietyillä levyillä ja mielentilalla.
Joskus vaan huvittaa musaa kuunnella ympäri seiniä sohvalla pötkötellen ja toisinaan metrin liikkumavaralla,leveässä spotissa.Äänibongari en kuitenkaan ole.
 
Back
Ylös