Kaiuttimen suuntaavuus

  • Keskustelun aloittaja AD
  • Aloituspäivämäärä

AD

Käyttäjä
Liittynyt
3.7.2007
Viestejä
275
On tullut pähkäiltyä kaiuttimen suuntakuvion merkitystä, kun jotkut kotimaiset kaiutinvalmistajat asiaan paneutuvat ja mainetta maailmalla niittävät. Toisaalta on taas ulkomaisia huippukaiuttimia, joiden mainoslauseissa ei suuntaavuudella ole sijaa ja hyvin pärjäävät. Siispä, onko kaiuttimen suuntaavuudella oikeasti merkitystä ja jos mielestänne on, niin mikä on ideaali suuntaavuus koko äänialueella?
 
Minkälaisessa tilassa musiikkia kuunnellaan, minkälaisia asioita musiikista/äänestä kuunnellaan, minkälaista musiikkia kuunnellaan?
 
Ei ole kysymys siitä miten, missä ja mitä kuunnellaan. Suuntaavuuden merkitystä perään eli suuntaillaanko pienessä tilassa ja paiskotaan isossa? Vai toimiiko toisinpäin?
 
Jos nyt ymmärrän kysymyksestä edes vähääkään, niin vastaan näin.

Suuntaavuudellahan pyritään minimoimaan huoneen aiheuttamia heijastuksia, kuuntelupaikalle. Jos kysyjä nyt meinaa esim. Diskantin suuntainta, niin toiset valmistajat käyttävät moista ja toiset hoitavat vasteen kuntoon jakosuodinratkaisuilla. Kaikki kumminkin kulminoituu loppupeleistä siihen kuunteluhuoneeseen, joten asialla ei käytännössä ole juurikaan merkitystä, vaikka teoriassa kyllä. :)
 
kekexx sanoi:
Onpas. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Riippuu täsmälleen siitä mitä haluat.
Haluan täydellisesti toistavan kaiuttimen. Riittääkö? Suuntaavuuden plussia ja miinuksia. Ja mikä on ideaalisuuntaavuus. Miten siihen kuunneltava musiikki vaikuttaa?
 
AD sanoi:
Haluan täydellisesti toistavan kaiuttimen. Riittääkö?

Riittää...jos ei muuta niin ainakin sanomaan että etsit mahdotonta. Jokainen kaiutin pyrkii luomaan illuusion alkuperäisestä esityksestä mutta yksikään ei pysty uudelleen tuottamaan alkuperäistä ??? Siihen miten tuossa illuusiossa onnistutaan vaikuttaakin sitten kaikki...aivan kaikki....
 
woodworks sanoi:
Riittää...jos ei muuta niin ainakin sanomaan että etsit mahdotonta. Jokainen kaiutin pyrkii luomaan illuusion alkuperäisestä esityksestä mutta yksikään ei pysty uudelleen tuottamaan alkuperäistä ??? Siihen miten tuossa illuusiossa onnistutaan vaikuttaakin sitten kaikki...aivan kaikki....
Niin, sanoin että haluan, en sitä, että se olisi mahdollista. Siis kysymykseni alunperin oli se, että mikä on ideaali suuntaavuus? 60 astetta -30dB koko äänialueella esimerkiksi kelpaa vastaukseksi, ei se, että se on mahdotonta. Nooh.. nää on näitä pähkäilyjä, ei oteta vakavasti. :D
 
AD sanoi:
Haluan täydellisesti toistavan kaiuttimen. Riittääkö? Miten siihen kuunneltava musiikki vaikuttaa?

Haluat siis kaiuttimen joka toistaa jokaisen äänitteen täydellisesti. Riippumatta äänitysvirheistä: käytettyjen mikrofonitekniikoiden aiheuttamista rajoituksista, äänitystilan akustiikasta, sossitystä miksauksesta tai vanhojen äänitteiden sointivirheistä, muutamia ongelmakohtia mainitakseni?
Vaatimustaso ei siis ole ihan pieni.
Jätetäämpä tästä keskustelusta muutama väittelykierros välistä; haluaisin nyt tähän sinun oman mielipiteesi siitä kuinka lähtisit toteuttamaan tuota täydellistä kaiutinta.
- Sinulla on siitä selvästikin mielipide ja minä taidan arvata sen. 8)
 
RapsuZ sanoi:
Haluat siis kaiuttimen joka toistaa jokaisen äänitteen täydellisesti. Riippumatta äänitysvirheistä: käytettyjen mikrofonitekniikoiden aiheuttamista rajoituksista, äänitystilan akustiikasta, sossitystä miksauksesta tai vanhojen äänitteiden sointivirheistä, muutamia ongelmakohtia mainitakseni?
Vaatimustaso ei siis ole ihan pieni.
Jätetäämpä tästä keskustelusta muutama väittelykierros välistä; haluaisin nyt tähän sinun oman mielipiteesi siitä kuinka lähtisit toteuttamaan tuota täydellistä kaiutinta.
- Sinulla on siitä selvästikin mielipide ja minä taidan arvata sen. 8)
Hyvät hyssykät sentään, ne "äänitysvirheet" kuuluvat äänitykseen, eli ovat alkuperäistä äänitystä. Eikä tämä ole mikään väittely- tai arvauskisa. Mielipiteeni on se, että kaiuttimen pitää toistaa äänite mahdollisimman hyvin.
 
AD sanoi:
Hyvät hyssykät sentään, ne "äänitysvirheet" kuuluvat äänitykseen, eli ovat alkuperäistä äänitystä. Eikä tämä ole mikään väittely- tai arvauskisa. Mielipiteeni on se, että kaiuttimen pitää toistaa äänite mahdollisimman hyvin.

Vastaus sinun tarpeeseesi on tarkat monitorikäyttöön tarkoitetut kaiuttimet, tämän varmaan tiesit jo threadin aloittaessasi. Muunmuassa TM:n kultapoju Genelecilta löytyy diskanttisuuntaimilla ja kymmenillä dippikytkimillä varustettuja tarkkailupönttöjä. Täydellinen kaiutinhan on sellainen jonka vaste on luotisuora?
Kaiutin joka toistaa äänitteen mahdollisimman hyvin usein vain eroaa kaiuttimesta joka toistaa musiikkia nautittavasti.
 
Vuti sanoi:
Vastaus sinun tarpeeseesi on tarkat monitorikäyttöön tarkoitetut kaiuttimet, tämän varmaan tiesit jo threadin aloittaessasi. Muunmuassa TM:n kultapoju Genelecilta löytyy diskanttisuuntaimilla ja kymmenillä dippikytkimillä varustettuja tarkkailupönttöjä. Täydellinen kaiutinhan on sellainen jonka vaste on luotisuora?
Kaiutin joka toistaa äänitteen mahdollisimman hyvin usein vain eroaa kaiuttimesta joka toistaa musiikkia nautittavasti.
En tiennyt. Kysyin vain mielipidettä suuntaavuudesta. Kaiutin joka toistaa musiikin mahdollisimman hyvin, voi toistaa musiikin myös nautittavasti. Muuten äänite ei ole nautittava ja kaiutin muokkaa sen sellaiseksi. Eipä sillä väliä kunhan musiikista nauttii. Peräsin vain suuntaavuuden merkitystä.
 
AD sanoi:
En tiennyt. Kysyin vain mielipidettä suuntaavuudesta. Kaiutin joka toistaa musiikin mahdollisimman hyvin, voi toistaa musiikin myös nautittavasti. Muuten äänite ei ole nautittava ja kaiutin muokkaa sen sellaiseksi. Eipä sillä väliä kunhan musiikista nauttii. Peräsin vain suuntaavuuden merkitystä.

Käyttämäsi adjektiivi "hyvä" on varsin epätarkka määre kaiuttimen äänelle. Olen kuullut aika monia enemmän tai vähemmän suuntaavia kaiuttimia jotka menevät kuulemani perusteella varsin nätisti tuon termin "hyvä" alle.
Olohuoneessani on varsin suuntaava kaiutinpari, joka on soinut siinä tilassa analyyttisen tarkasti, rasittavan terävästi tai miellyttävän kuulain sävyin, ihan käytetystä oheiskalustosta riippuen. Eli en mitenkään ymmärrä miten pelkästä kaiuttimen suuntaavuudesta voitaisiin vetää suora analogia kuullun äänen "hyvyyteen". Käsittääkseni kaiuttimen suuntaavuus on vain yksi keino vähentää tiettyjä kuuntelutilan mahdollisesti aiheuttamia ongelmia, eikä mikään maaginen yleislääke kaikiin mahdollisiin vaivoihin.

Valitettavasti minulla ei ole referenssiä yhdenkään äänitteen suhteen. Mielestäni tarvitsisin siihen yhdellä mikrofoniparilla aidossa esitystilassa tehdyn äänitteen, jota sitten vertaisin äänitystilanteessa mikrofiparin kohdalla livenä kuulemaani ääneen. Vasta sitten voisin sanoa toistuuko äänite kotonani ehdottoman "tarkasti", sikälli kun "tarkkuus" on ainoa äänentoistolta haluttu ominaisuus, absoluuttinen hyve.

- Muuten kannatan lämpimästi nautittavaa ääntä, kaiuttimen suuntaavuudesta tai toimintaperiaatteesta riippumatta. 8)
 
RapsuZ sanoi:
- Sinulla on siitä selvästikin mielipide ja minä taidan arvata sen. 8)

Aika uskomatonta että joku on näin vainoharhainen että alkaa uskoa trollaukseen tollasessa
viattomassa kyselyssä ....

5.1
 
FiveDotOne sanoi:
Aika uskomatonta että joku on näin vainoharhainen että alkaa uskoa trollaukseen tollasessa
viattomassa kyselyssä ....

Trollaukseen?
Mihin trollaukseen? ???
 
Mielipidettä haettiin, joten tässä sellainen:
-kaiuttimen ei tarvitse olla erityisen suuntaava
-vaste suoraan kuuntelusuuntaan saa mielellään olla melko tasainen
-samoin tehovaste saa mielellään olla melko tasainen

Kaiutin on aina kompromissi. Jos panostaa liikaa suuntaavuunteen ja suuntakuvion tasaisuuteen on yleensä tingittävä jostain muusta.
 
thomas_s sanoi:
Mielipidettä haettiin, joten tässä sellainen:
-kaiuttimen ei tarvitse olla erityisen suuntaava
-vaste suoraan kuuntelusuuntaan saa mielellään olla melko tasainen
-samoin tehovaste saa mielellään olla melko tasainen

Kaiutin on aina kompromissi. Jos panostaa liikaa suuntaavuunteen ja suuntakuvion tasaisuuteen on yleensä tingittävä jostain muusta.
Täysin samaa mieltä. Tasainen tehovaste takaa sen, että äänenväri on "oikea" huoneessa ja suuntaavuudella voidaan hallita kuinka paljon huone kuuluu mukana. Erittäin suuntaavat kaiuttimet paljastavat monesti liikaa äänitteestä. Yleistäen suuri suuntaavuus toimii paremmin klassisella musiikilla ja studioäänitteet tarvitsevat huoneen jälkikaiuntaa. Lopputulokseen vaikuttaa erittäin paljon kuunteluhuoneen akustiikka, mutta luonnollisesti suuntaavat kaiuttimet ovat epäherkempiä huoneen heijastuksille.
 
Tästä aiheesta on tullut kirjoitettua tarpeeksi muutamiin satoihin viesteihin eri palstoille, joten syyllistyn jankutukseen, mikäli jatkan lauseenkin. Mutta kukapa noita jaksaisi kahlata läpi, joten kevyt kertaus.

Suuntakuvio käytännössä määrittelee miltä kaiutin kuulostaa. Eri kaiuttimien erilaiset suuntaavuusominaisuudet selittävät miksi kahta samalta kuulostavaa kaiutinta on vaikea löytää, vaikka vapaassa tilassa mitatut perusominaisuudet olisivat identtiset. Ja suuntakuviolla tarkoitan vasteita ja viiveitä kaikkiin suuntiin, eli äärettömän paljon tehovasteen ja vapaakenttävasteen suhdetta monimuotoisempaa asiaa. Tehovasteen ja suuntaavuuden tasaisuudella on vaikutusta jos suuntaavuus on normaalin vaatimatonta tai kaiutinta ei kuunnella sweet spotissa. Tehovasteen tasaisuus ei yksin takaa neutraalia balanssia, koska siihen vaikuttavat myös akustiikka, kuunteluetäisyys ja äänitteen balanssi.

Kaiuttimen suuntakuviota, suuntaavuuden määrää ja tasaisuutta ei kuitenkaan ole standardoitu, joten ideaalista, optimaalista, parasta, tarkinta eikä muutakaan utopiaa ole olemassa. Illuusion toteutumiseen vaikuttaa vähintään koko äänitteen tuotantoketju, kuunteluhuone, akustiikka, sijoittelu ja kuuntelijan oma käsitys toistetun äänen uskottavuudesta/aitoudesta.

Asia yksinkertaistuu filosofisesti, mikäli tavoite on tuottaa äänitteen signaalia vastaava äänenpaine kuuntelijan korvan läheisyyteen. Sehän onnistuu voimakkaasti eteenpäin suuntaavalla pistemäisellä tai tasomaisella äänilähteellä. Äänitteen signaalia vastaava äänenpaine kuuntelijan korvan läheisyydessä ei kuitenkaan ole se mitä stereofonialla alun perin tavoiteltiin, eikä äänitteitä tehdä tuota silmälläpitäen tänäkään päivänä.

Suuntaavuuden lisääminen suurentaa suoran ja heijastuneen äänitehon suhdetta, joten suuntaavuus on karkeasti ottaen keino lisätä kuunteluetäisyyttä. Suuntaavuuden määrällä ei ole suurta merkitystä alle 2 m kuunteluetäisyyksillä, mutta jo yli 2,5 m etäisyyksille kaikkien suuntaavuusominaisuuksien vaikutus kaiuttimen saundiin ja resoluutioon on erittäin merkittävä. Matalat suuntaimet eivät merkittävästi lisää suuntaavuutta. Niiden päätehtävä on poistaa diffraktiohaittoja (=tasoittaa suuntakuviota) diskanttielementin kaistalla.

Loppuun muutama hlö-kohtainen arvotus, jottei tämäkin juttu latistuisi turhaksi lässytykseksi. Pienikokoisten säteilijöiden sarjassa kardioidimainen suuntakuvio on keskimäärin paras basso- ja alakeskialueella, tyypillisissä kuunteluolosuhteissa, -etäisyyksillä ja sijoituksilla. Kardioidin paremmuus ei ole edes kompromissi, koska alapään tarkkuus ei heikennä mitään muuta ominaisuutta. Dipolibasso on täysin pihalla etuseinäpeilauksen vuoksi, ellei käännetty sisään 40...45 astetta kuuntelusuuntaan nähden.
Keskialueelta ylöspäin ja yli 2,5 m kuunteluetäisyyksillä on toistaiseksi vakuuttanut vain riittävän pystysuuntaava monopolinen tai dipolinen. Kaikki muut ovat olleet enemmän tai vähemmän kuraa - myös pystysuuntaava kardioidi, joka on jo liian suuntaava. Enintään 2,2 m etäisyydelle toimii lähes mikä tahansa, ellei suunnittelussa ole tehty pahoja munauksia.
 
Back
Ylös