Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Tässä kaiketi villakoiran ydin ts suuntaavuuden tasaisuus yli taajuuskaistan, ei suuntaavuuden määrä.Oleellista ei ole suuri suuntavuus, vaan suuntaavuuden käytös yli taajuusalueen.
Kotelon nurkkien tai upottamattoman diskanttikalotin diffraktion kuuleminen usein ylemmillä yli 3kHz taajuuksilla on vaikeaa ja epätodennäköistä. Hifi-lehdistön kaiutintestien mittauksissa on väliin todettu kotelon särmien diffraktion olevan syyn HF alueen mittauskäyrien mutkitteluun. Diffraktiotahan syntyy kun ääni irtoaa kotelon reunoista ja etulevyyn upottamattomasta diskanttielementistä.Ja jos vielä pohtii suuntainta tai muuta muotoilua puhtaasti diffraktion eliminoimisen kannalta, niin itse tuskin diffraktion aiheuttamaa ongelmaa huomaisin vaikka sillä löisi suoraan takaraivoon. Enkä muista lukeneeni tältä foorumilta ainuttakaan kuuntelukokemusta, missä olisi harmiteltu kotelodiffraktion aiheuttamaa ongelmaa. Myönnän etten ole kaikkia diy-alueen viestejä lukenut ja varmasti jokunen nimimerkki osaa diffraktion havaita kuuntelemallakin, sitä en epäile. Väitän kuitenkin että kuuntelutila sotkee toistoa useimmiten enemmän kuin kotelon muotoilu.
Itsellä ollut useita staatteja ja magnepaaneja. Ne ovat olleet irti noin 105 - 135 cm kajarin takana olevasta seinästä. Kajarit ovat noin 30 asteen toe-in kulmassa, niin siksi kaksi mittaa sisä- ja ulkosyrjiltä. Sivuseiniin eivät paneelit kaipaa metrin matkaa, minusta riittää ok noin 60-70 cm.Varmaan näin eli keskimääräisen suomalaisen olohuoneen ehdoilla suuntaimen käytöstä saattaa olla hyötyä mikäli kaiuttimen muu toteutus sitä tukee tai peräti vaatii.
Dipolista olen eri mieltä sikäli että minimissään 1,5m etuseinään ja 1m sivuseiniin on hyvä lähtökohta. Kaikki kaiuttimet hyötyvät siitä ettei takaseinä ole heti kuuntelupaikan takana, suuntaimesta tai ilman riippumatta. (KariFS Jos yrittää saada jonkun ison planarin tai dipolin tai muun vähän erikoisemman kaiuttimen sijoiteltua optimaalisesti normiolkkariin, eli kaiuttimet vähintään metrin etuseinästä, puolitoista metriä sivuseinistä )
Paneeleissa sitä kartiopinta-alaa on niin hyvin käytettävissä suuntaukseen, että difraktion herättämiin suuntiin ei ääntä juurikaan säteile. Silloin asian voi miltei unohtaa rakenteen puolesta. Kartiopinta-alan tuomasta suuntaavuudesta voi lukea varmaan jostain viivalähdeketjusta tälläkin palstalla. Tietyssä rajassa sitten tulee mukaan jo kampasuoto, mutta sitä varten on monitiekaiuttimet jakosuotimineen.Itsellä ollut useita staatteja ja magnepaaneja. Ne ovat olleet irti noin 105 - 135 cm kajarin takana olevasta seinästä. Kajarit ovat noin 30 asteen toe-in kulmassa, niin siksi kaksi mittaa sisä- ja ulkosyrjiltä. Sivuseiniin eivät paneelit kaipaa metrin matkaa, minusta riittää ok noin 60-70 cm.
Magnepaneissa ei tehdas ole panostanut diskantin aiheuttamaan diffraktioon ainakaan perinteisellä elementin pintatasoon upotus ajatuksella. Asiaa ei kait ole pidetty erityisen tärkeänä äänellisesti. Diskanttinauhaelementti itsessään on noin sentin syvyydellä kajarin sisuksissa. Kajarin ulkoreunassa ikävän esteen irtautuvan äänen lineaariselle poistumiselle muodostaa kaiuttimen reunalistan rakenteellinen toteutus. Olenkin joskus ajatellut poistaa koko reunalistan ja testata mahdollista äänellistä parannusta - saisi vain sen listan siististi irti!. Olisiko palstalaista joku tätäkin jo kokeillut? Toisaalta kyse on niistä diffraktioista, jotka ovat vaikeat kuulla.
Tämmöinen oli jo 80-luvulla Gradienteissa, sekä ainakin Aureliassa on nähty useamman diskantin yhdistelmää. Gradientissa tämä oli vielä toteutettu jakosuotimessa niin, että vain 1 diskantti toisti koko alueen ylempiin asti, mutta kaikki 4 toisti jakotaajuuden aluetta. Tällä ilmeisesti vältettiin kampasuoto ja suuntaavuudesta saatiin hallittu.Ratkaisua voi lähestyä kokoamalla suuresta määrästä halkaisijaltaan pieniä kaiutinelementtejä tiheä pystyyn käännetty rivi. Ratkaisu on nimeltään line array
Taitaa olla kuitenki hieman eri asiat. Nämä sun esimerkit ovat perinteistä muuttuvaa säteilevää pinta-alaa.Tämmöinen oli jo 80-luvulla Gradienteissa, sekä ainakin Aureliassa on nähty useamman diskantin yhdistelmää. Gradientissa tämä oli vielä toteutettu jakosuotimessa niin, että vain 1 diskantti toisti koko alueen ylempiin asti, mutta kaikki 4 toisti jakotaajuuden aluetta. Tällä ilmeisesti vältettiin kampasuoto ja suuntaavuudesta saatiin hallittu.
Raosta rutistamalla helposti vain herätetään diffraktioita ja saavutettu tulos voi käytettyyn vaivaan nähden olla kannattamaton.Mietin asiaa myös siltä kannalta että jos äänen rutistaisi kapeasta raosta ulos, se vastaisi suunnilleen mitoiltaan vastaavaa nauhaelementtiä.
Pitääkö erikseen korostaa että tarkoitin äänen puskemista ulos yhdestä raosta? Siis ei kahdesta tai useammasta raosta vaan nimenomaan yhdestä. Sellaisesta muutaman millimetrin leveästä raosta. Ajattelin että enintään 8 millimetriä leveä rako, sillä 8 mm on noin puolet aallonpituudesta 20 kHz taajuudella.Raosta rutistamalla helposti vain herätetään diffraktioita ja saavutettu tulos voi käytettyyn vaivaan nähden olla kannattamaton.
Samanlainen diffraktio siinä raossa tapahtuu, oli niitä yksi tai kaksi, esimerkkikuvassa nyt vain sattui olemaan kaksi.Pitääkö erikseen korostaa että tarkoitin äänen puskemista ulos yhdestä raosta? Siis ei kahdesta tai useammasta raosta vaan nimenomaan yhdestä. Sellaisesta muutaman millimetrin leveästä raosta. Ajattelin että enintään 8 millimetriä leveä rako, sillä 8 mm on noin puolet aallonpituudesta 20 kHz taajuudella.