Kaiuttimen suuntaavuus avain onneen?

^
On petytty, kun se hihasta/stetsonista ravistettu hieno torvi ei olekaan toiminut halutulla tavalla ja aisiantuntemattomuus ei riitä sen oikeaan laskemiseen.

T: Vesku
 
Jyrki_ H: Hmm. uskon, että käsitän mitä tarkoitat ja mielenkiintoinen ketju.

Saatan ymmärtää mitä tuossa tarkoitetaan / haetaan. En ole kaiuttimia vertaillut kunnolla n. 10 vuoteen, joten havaintoni perustuvat vanhojen mallien muistoihin. Tuon ilmiön tai sen tapaisen efektin olen itse havainnut mm. kiitellyllä budjettiratkaisulla, joka kulki / kulkee nimellä Chorus Compact 662. Kaiuttimesta ei oikein koskaan irronnut "resoluutiota", mutta kitaramusiikilla kuunneltuna esim. akustinen kitara kuulosti erittäin erottelevalta, mutta hetken kuluttua ärsyttävältä ja niin sanotusti näennäiserottelevalta ja muusta irralliselta. Tämä ihan siis sweetspotistakin kuunneltuna, vaikkakin olen käsittänyt, että mittautuloksiltaan kyseessä on melko "oppikirjamainen" tuotos. Sanoisin, että hyvin näennäiserotteleva kaiutin. esim. taasen Amphion Argon 2:sella tai Xenoneilla en koskaan törmännyt samaan ilmiöön, vaan tila välittyi ja kaikki oli ikään kuin paremmin balanssissa. Niiden haaste tuolloin oli se aavistuksenomainen etäisyys ja "äänen pienuus", joka ei nykyisiä amphioneita enää tunnu vaivaavan, eli ei kai lopulta ollut suuntaimen aiheuttamaa tai sitten se puoli on vain kehittynyt.

Ja ylläoleva on kokemaani.... Uskon, että tuossa Choruksessa on jollain tapaa kyse samasta asiasta, kuin näennäiserotteluketjussa keskustellaan.
 
Ja jos vielä pohtii suuntainta tai muuta muotoilua puhtaasti diffraktion eliminoimisen kannalta, niin itse tuskin diffraktion aiheuttamaa ongelmaa huomaisin vaikka sillä löisi suoraan takaraivoon. Enkä muista lukeneeni tältä foorumilta ainuttakaan kuuntelukokemusta, missä olisi harmiteltu kotelodiffraktion aiheuttamaa ongelmaa. Myönnän etten ole kaikkia diy-alueen viestejä lukenut ja varmasti jokunen nimimerkki osaa diffraktion havaita kuuntelemallakin, sitä en epäile. Väitän kuitenkin että kuuntelutila sotkee toistoa useimmiten enemmän kuin kotelon muotoilu.
Kotelon nurkkien tai upottamattoman diskanttikalotin diffraktion kuuleminen usein ylemmillä yli 3kHz taajuuksilla on vaikeaa ja epätodennäköistä. Hifi-lehdistön kaiutintestien mittauksissa on väliin todettu kotelon särmien diffraktion olevan syyn HF alueen mittauskäyrien mutkitteluun. Diffraktiotahan syntyy kun ääni irtoaa kotelon reunoista ja etulevyyn upottamattomasta diskanttielementistä.

Diskantin eteen laitetun ison suuntaimen keskeinen rooli on mielestäni että se tasoittaa basso-keskiäänisen ja diskantin sivulle heijastuvien suuntakuvioiden yhtenevyyttä jakotaajuuden ympäristössä.

Olisiko joku testannut suuntaimellista ja ilman suuntainta olevaa kaiutinta a) aika lähellä sivuseinää ja b) vaikkapa metrin etäisyydeltä irti. Tuoko suuntain tuolloin selvää kuultua etua toistoon? Itse en voi testata kun on paneelit, niistä laitan eri postauksen.
 
Varmaan näin eli keskimääräisen suomalaisen olohuoneen ehdoilla suuntaimen käytöstä saattaa olla hyötyä mikäli kaiuttimen muu toteutus sitä tukee tai peräti vaatii.
Dipolista olen eri mieltä sikäli että minimissään 1,5m etuseinään ja 1m sivuseiniin on hyvä lähtökohta. Kaikki kaiuttimet hyötyvät siitä ettei takaseinä ole heti kuuntelupaikan takana, suuntaimesta tai ilman riippumatta. (KariFS Jos yrittää saada jonkun ison planarin tai dipolin tai muun vähän erikoisemman kaiuttimen sijoiteltua optimaalisesti normiolkkariin, eli kaiuttimet vähintään metrin etuseinästä, puolitoista metriä sivuseinistä )
Itsellä ollut useita staatteja ja magnepaaneja. Ne ovat olleet irti noin 105 - 135 cm kajarin takana olevasta seinästä. Kajarit ovat noin 30 asteen toe-in kulmassa, niin siksi kaksi mittaa sisä- ja ulkosyrjiltä. Sivuseiniin eivät paneelit kaipaa metrin matkaa, minusta riittää ok noin 60-70 cm.

Magnepaneissa ei tehdas ole panostanut diskantin aiheuttamaan diffraktioon ainakaan perinteisellä elementin pintatasoon upotus ajatuksella. Asiaa ei kait ole pidetty erityisen tärkeänä äänellisesti. Diskanttinauhaelementti itsessään on noin sentin syvyydellä kajarin sisuksissa. Kajarin ulkoreunassa ikävän esteen irtautuvan äänen lineaariselle poistumiselle muodostaa kaiuttimen reunalistan rakenteellinen toteutus. Olenkin joskus ajatellut poistaa koko reunalistan ja testata mahdollista äänellistä parannusta - saisi vain sen listan siististi irti!. Olisiko palstalaista joku tätäkin jo kokeillut? Toisaalta kyse on niistä diffraktioista, jotka ovat vaikeat kuulla.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä ollut useita staatteja ja magnepaaneja. Ne ovat olleet irti noin 105 - 135 cm kajarin takana olevasta seinästä. Kajarit ovat noin 30 asteen toe-in kulmassa, niin siksi kaksi mittaa sisä- ja ulkosyrjiltä. Sivuseiniin eivät paneelit kaipaa metrin matkaa, minusta riittää ok noin 60-70 cm.

Magnepaneissa ei tehdas ole panostanut diskantin aiheuttamaan diffraktioon ainakaan perinteisellä elementin pintatasoon upotus ajatuksella. Asiaa ei kait ole pidetty erityisen tärkeänä äänellisesti. Diskanttinauhaelementti itsessään on noin sentin syvyydellä kajarin sisuksissa. Kajarin ulkoreunassa ikävän esteen irtautuvan äänen lineaariselle poistumiselle muodostaa kaiuttimen reunalistan rakenteellinen toteutus. Olenkin joskus ajatellut poistaa koko reunalistan ja testata mahdollista äänellistä parannusta - saisi vain sen listan siististi irti!. Olisiko palstalaista joku tätäkin jo kokeillut? Toisaalta kyse on niistä diffraktioista, jotka ovat vaikeat kuulla.
Paneeleissa sitä kartiopinta-alaa on niin hyvin käytettävissä suuntaukseen, että difraktion herättämiin suuntiin ei ääntä juurikaan säteile. Silloin asian voi miltei unohtaa rakenteen puolesta. Kartiopinta-alan tuomasta suuntaavuudesta voi lukea varmaan jostain viivalähdeketjusta tälläkin palstalla. Tietyssä rajassa sitten tulee mukaan jo kampasuoto, mutta sitä varten on monitiekaiuttimet jakosuotimineen.
 
Aloitukseen liittyen, TM:ssä oli pitkään erään tunnetun kaiutinsuunnittelijan sukulainen toimittajana. Eli varmaan nämä suuntaimelliset tuuman metallidomet oli se juttu niissä piireissä. Nyttemmin kun vakkaritoimittajat on poistuneet, mitään ”linjaa” ei ole enää havaittavissa ja jopa japsikajaria (Technics) on kehuttu freelancerin toimesta estotta. Ei tainu olla metallidomea siinä, mutta coax-suuntaavuus kylläkin.
 
Suuntaavuus on hyvä asia. Genelecillä ja varsinkin Gradientilla siihen on kiinnitetty asiaankuuluvaa huomiota.

Mietin että jos kaiuttimen ääntä säteilevä elementti olisi korkea ja kapea nauha, ja säteilisi ääntä homogeenisesti samalla tavoin koko mitaltaan, se levittäisi ääntä melko tasaisesti sivusuunnassa (mikä on tavallisesti toivottu ominaisuus) ja toisaalta suuntaisi ääntä pystysuunnassa (mikä myöskin on tavallisesti toivottu ominaisuus) ja nämä ominaisuudet olisivat melko muuttumattomat audiokaistalla. Ratkaisua voi lähestyä kokoamalla suuresta määrästä halkaisijaltaan pieniä kaiutinelementtejä tiheä pystyyn käännetty rivi. Ratkaisu on nimeltään line array, tuossakin muuan toteutus: https://www.diyaudio.com/community/...-active-tham12-4-fullrange-line-array.399213/

Mietin asiaa myös siltä kannalta että jos äänen rutistaisi kapeasta raosta ulos, se vastaisi suunnilleen mitoiltaan vastaavaa nauhaelementtiä. Helpommin sanottu kuin tehty, ja ehkä tämänkin idean toteutuksessa voisi käyttää mieluummin useita kaiutinelementtejä kuin vain yhtä. Mitä pienempiä kaiutinelementtejä käytetään, sitä vähemmän tilaa tarvitaan ääntä säteilevän raon ja kaiutinelementtien kartioiden väliin. Ajattelin että tällä idealla voitaisiin toteuttaa muitakin kaiuttimia kuin painekammiodiskantteja. Toteutus ei välttämättä olisi noin yksinkertainen kuin tuossa muutamalla rivillä selitin, mutta kun kelvollinen toteutus löytyy, etulevyn raon ja kaiuitinelementtien väliin tarvittavia sovituskappaleita voitaisiin tuottaa muovista tai metallista valamalla sarjatuotantona. Pienempiä sarjoja voisi tuottaa käsityönä muistakin materiaaleista.
 
Mitäs etuja nämä takapuolelle laitetut (lisä) bassoelementit tuo? Onko nuo takaelementit kytketty sähköisesti samanvaiheisesti vai 180°?
 

Liitteet

  • IMG_3720.jpeg
    IMG_3720.jpeg
    122,4 KB · Katsottu: 42
Ratkaisua voi lähestyä kokoamalla suuresta määrästä halkaisijaltaan pieniä kaiutinelementtejä tiheä pystyyn käännetty rivi. Ratkaisu on nimeltään line array
Tämmöinen oli jo 80-luvulla Gradienteissa, sekä ainakin Aureliassa on nähty useamman diskantin yhdistelmää. Gradientissa tämä oli vielä toteutettu jakosuotimessa niin, että vain 1 diskantti toisti koko alueen ylempiin asti, mutta kaikki 4 toisti jakotaajuuden aluetta. Tällä ilmeisesti vältettiin kampasuoto ja suuntaavuudesta saatiin hallittu.
 
Tässä on ainakin dipolivaikutus maksimoitu, ehkä myös säteilevä pinta-ala. Voisko tätä sanoa jo ekologiseksi kaiutinsysteemiksi…
 

Liitteet

  • IMG_3721.jpeg
    IMG_3721.jpeg
    84,8 KB · Katsottu: 55
^”kaiutinsysteemiksi”, kuurot pärjää D:llä ok 🌝
 
Tämmöinen oli jo 80-luvulla Gradienteissa, sekä ainakin Aureliassa on nähty useamman diskantin yhdistelmää. Gradientissa tämä oli vielä toteutettu jakosuotimessa niin, että vain 1 diskantti toisti koko alueen ylempiin asti, mutta kaikki 4 toisti jakotaajuuden aluetta. Tällä ilmeisesti vältettiin kampasuoto ja suuntaavuudesta saatiin hallittu.
Taitaa olla kuitenki hieman eri asiat. Nämä sun esimerkit ovat perinteistä muuttuvaa säteilevää pinta-alaa.
 
Raosta rutistamalla helposti vain herätetään diffraktioita ja saavutettu tulos voi käytettyyn vaivaan nähden olla kannattamaton.
Pitääkö erikseen korostaa että tarkoitin äänen puskemista ulos yhdestä raosta? Siis ei kahdesta tai useammasta raosta vaan nimenomaan yhdestä. Sellaisesta muutaman millimetrin leveästä raosta. Ajattelin että enintään 8 millimetriä leveä rako, sillä 8 mm on noin puolet aallonpituudesta 20 kHz taajuudella.

Korkeutta raolla olisi vähintään kaiuitinelementin ulkohalkaisijan verran ellei enemmänkin, joten jos niitä laittaisi useita samaan etulevyyn, niistä yhdessä saisi yhden korkean ja yhtenäisen ääntä säteilevän raon.
 
Pitääkö erikseen korostaa että tarkoitin äänen puskemista ulos yhdestä raosta? Siis ei kahdesta tai useammasta raosta vaan nimenomaan yhdestä. Sellaisesta muutaman millimetrin leveästä raosta. Ajattelin että enintään 8 millimetriä leveä rako, sillä 8 mm on noin puolet aallonpituudesta 20 kHz taajuudella.
Samanlainen diffraktio siinä raossa tapahtuu, oli niitä yksi tai kaksi, esimerkkikuvassa nyt vain sattui olemaan kaksi.

T: Vesku
 
Siis minun puolestani sitä voisi sanoa vaikka diffraktiokaiuttimeksi, kun toimintaperiaate pitkälti nojaa siihen (diffraktioon).

Kas kun tätä Beyma CP-21/F painekammiodiskanttia ei ole nimetty diffraktiokaiuttimeksi? Eipä tietenkään koska se on painekammiodiskantti.
Thomann_Beyma_CP-21-F_Slit_Radiator_Speaker.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös