Kaiuttimen korjaustöitä

  • Keskustelun aloittaja ssr
  • Aloituspäivämäärä

ssr

Käyttäjä
Liittynyt
26.2.2007
Viestejä
135
Kaupunki
Kinkomaa
Moi.

Olen paraikaa hieromassa kauppoja käytetyistä pöntöistä, joissa on jonkin verran jälkiä ajasta. Ajattelin seuraavassa kysellä, mitä vioille mahdollisesti voi / kannattaa tehdä.

1) keskiäänisen kartion vaiheplugi on irti

Toivottavasti termi "vaiheplugi" yllä on oikein, tarkoitan siis keskiäänisen kartion keskellä oleva kiinteä ja liikkumaton "tappia". Vaiheplugi kuulema on irtonainen ja heiluu vapaasti. Voiko / kannattaako se liimata takaisin paikoilleen? Kuinka pahasti tässä voi mennä pieleen? Paljonko korjaus ammattilaisella maksaisi?

2) lommoja viilussa

Jotain skraiduja ja ilmeisesti pieni lohkeamakin viilussa. Kannattaako korjata? Onko vaikutusta saundiin, mikäli ovat etulevyssä, erityisesti diskanttitorvessa?

3) tupakan polttama jälki viilussa

Voisiko siistiä jotenkin helposti?

Kyseessä on huonosti kohdellut arvokaiuttimet (ovh aikoinaan viisinumeroinen euroissa).

-Samppa
 
jos kyseessä erittäin arvokkaat kaiuttimet ja halvalla ne saisit niin esimerkiksi keskiäänisen uusiminen voisi olla vaihtoehto korjaamisen sijaan ja viilutuksen voi tehdä/teettää uudestaan.
 
Vaiheplugin voi liimata takaisin magneettiin. Loppuhan on puhtaasti kosmetiikkaa - elämän jäljet näkyvät.

Miltä mielestäsi näyttää 5-10 vuotias kuraton ja lommoton vanha maastopyörä, tai kolhuton pro-järjestelmäkamera - uutuuttaan kiiltävästä maastoajoneuvosta puhumattakaan?
Turhan pantilta! Täytyyhän joka toisen käytetyn kaiuttimenkin päältä löytyä sellainen kukkien kastelusta aiheutunut rinkula.
Vasta siitä huomaa, että härveli on on kokenut perhe-elämää ja ollut kovassa käytössä. :D

Ei vaineskaan - kysy puusepältä loput. ;)


Edit: Jos kaiutin on ollut aikoinaan hinnaltaan viisinumeroinen euroissa, sen kyllä voisi osaavalla puusepällä restauroida - ei se NIIN kallista voi olla.
 
Hei. Jos voit laittaa meikäläiselle kuvia vahingoista, niin voin vaikka privaviesteissä tai sähköpostilla neuvoa noiden viilupintojen korjaamisissa.
 
Kiitoksia vastauksista, ne kun pääsivät unohtumaan alkuperäisestä viestistä...

Ajattelin kokeilla testilevyillä taajuuspyyhkäisyjä ja kuunnella hiljaisella jokaisen elementin erikseen. Tämän jälkeen musiikkia normaalin kuuntelukokeen hengessä. Mikäli mitään hälyyttävää ei ilmene, niin positiivista ostopäätöstä voi olla vaikea olla tekemättä. :)

Sellaisen pienen tarkennuksen voisin vielä kysyä, että minkälaisella (merkkisellä) liimalla vaiheplugi kannattaa kiinnittää uudelleen?

SaLe^, laittelen kuvia privana, mikäli kaiuttimet päätyvät kotiin. Hyvistä teoistahan voi vaikka saada joululahjan, tms. ;)

-Samppa
 
Moi.

Laitetaanpas nyt hieman kuvia vioista. Kyseessä on siis Amphion Krypton pari vuodelta 2002, joka vaihtoi omistajaa. Tässä mallissa on kokonaan vuolukivestä tehty erillinen basso-osa ja kaiutin on suljettu.

Ensimmäinen kuva näyttää repsottavan diffuusorin. Neljästä ainakin kaksi on tällaista. Mietin kannattaisiko nämä yrittää varovasti irroittaa ja liimata uudelleen? Tietääkö joku kuinka ne ovat tarkalleen kiinnitetty?

Toinen kuva näyttää yhden kaiuttimien viiluvaurioista. On syntynyt pöntön kaatuessa seinää vasten. Onneksi seinään tuli suurempi reikä kuin kajariin...

Kolmas kuva näyttää tupakan tumppauksen jäljen. Kannattaako tehdä mitään?

Neljäs näyttää kaiutinterminaalit. Omistaja oli astunut johtojen päälle, jolloin olivat murtuneet. Vaihtoi tähän "Bass Adjustment" terminaalien paikalle. Mietin kannattaisiko kaikki vaihtaa johonkin järeämpiin??? Olisiko käsitystä kuinka helppoa se olisi?

Kiitoksia vastauksista etukäteen. Ja tosiaan mä olen hyvinkin kokematon näissä jutuissa.

Näiden lisäksi olisi vielä se vaiheplugin korjaus. Tietäisikö joku siihen soveltuvan liiman?

Muuten kaiuttimissa on pieniä jälkiä siellä täällä, lasin jälkiä niiden päällä ja vuolukiviset basso-osat hieman kulahtaneen oloiset. Elikkäs elämän jälkiä löytyy. Kuitenkin soivat hyvin, tähän olen erittäin tyytyväinen. Mulle Kryptonit kuitenkin ovat olleet unelma, joka on nyt käynyt toteen. Elikkäs ovat nähneet elämää, mutta saapuneet hyvään kotiin. Koetan ajan kanssa korjata näitä vikoja ja uusia hajonneen elementin tarpeen niin vaatiessa.

Kirjoittelen kokemuksia toiselle palstalle myöhemmin, kunhan olen saanut rauhassa tyypittää - ja ehkäpä korjata joitain vikoja.

-Samppa

ps. Kyllä, kuvassa 4 näkyy Bilteman kaapelit. Ei sen enempää kommentteja.
 

Liitteet

  • Krypton_1.JPG
    Krypton_1.JPG
    39 KB · Katsottu: 614
  • Krypton_2.JPG
    Krypton_2.JPG
    40,1 KB · Katsottu: 608
  • Krypton_3.JPG
    Krypton_3.JPG
    27,1 KB · Katsottu: 601
  • Krypton_4.JPG
    Krypton_4.JPG
    39,3 KB · Katsottu: 603
Että tällainen tapaus sitten kotiutui. Toivottavasti sait halvalla... Ei kyllä pysty käsittämään, kuka tuon hintaisia kaiuttimia käsittelee tuolla tavalla. Melkein vihaksi pistää :mad: Tietenkin voisin tarjota omianikin palveluita, mutta koitan tässä antaa hieman neuvoa miten tuota voisi lähteä korjailemaan.


Ensinnäkin. Värihän on kirsikka, mutta puu on koivua (btw, kuinka halpaa on käyttää arvokkaissa kaiuttimissa koivua ja petsata se, kutsuen sitä kirsikaksi?). Tämä tuottaa sen ongelman, että jos pintaa hioo alkaa ensin väri vaalenemaan, koska petsi ei ole kuin pinnassa. Ja nopeasti tulee myös vastaan viilun paksuus (~0.5mm), joten tuota palojälkeä ei pysty hiomaan pois.
Oikean petsisekoituksen etsiminen hioituille pinnoille hoituu pelkästään koepaloihin testailemalla. Se vie aikaa ja lisää aikaa, eikä täysin samaa väriä kuitenkaan löydy. Tästä syystä pinnat pitäisi petsata uudestaan isoissa aloissa, vähintään sivu kerrallaan.

Itse lähtisin kunnostamaan noita aika rankalla kädellä. Laittaisin kaiuttimet atomeiksi, hioisin viilut kokonaan pois sivuilta säilyttäen ainoastaan etulevyn koskemattomana (jos se on kunnossa), viiluttaisin sivut uudestaan koivuviilulla ja yrittäisin sekotella etulevyn sävyistä petsiä sivuja varten.
Seuraavaksi paras vaihtoehto olisi yrittää hioa sivut puhtaiksi lakasta ja petsistä, korjailla varovasti noita kolhujen aiheuttamia jälkiä, tehdä viilusta paikkaus tuolle palaneelle kohdalle ja pintakäsitellä. Tuo hiominen on kyllä lähes tuomittu epäonnistumaan, ammattilaiseltakin :)

Vuolukiven voi hioa ja vahata uudestaan. Tästä löytyy varmaankin netistä lisää tietoa, itse en ole vuolukivestä noin materiaalina kovinkaan perillä.

Itse vaihtaisin myös nuo kaiutinterminaalit uusiin. Ja diffuusorien veikkaisin olevan pelkästään liimalla kiinni. Jos ovat jotenkin muuten kiinni, niin kyllä sen huomaa kun koittaa niitä hellästi suostutella irti. Vaiheplugiin käy varmaan monikin liima. Itse käyttäisin ehkä epoksia. Mutta käytä vain hitusen liimaa, jottei sitä joudu elementtiin painaessasi vaiheplugin kiinni. Onkos tuossa vaiheplugissa tappi, joka keskittää sen oikeaan kohtaan? Ainakin uudemmissa Seasin elementeissä muistaakseni on.


Mutta kysele ihmeessä lisää, jos tulee jotain mieleen.
 
SaLe^ sanoi:
Että tällainen tapaus sitten kotiutui. Toivottavasti sait halvalla... Ei kyllä pysty käsittämään, kuka tuon hintaisia kaiuttimia käsittelee tuolla tavalla. Melkein vihaksi pistää :mad: Tietenkin voisin tarjota omianikin palveluita, mutta koitan tässä antaa hieman neuvoa miten tuota voisi lähteä korjailemaan.

....

Kiitoksia ohjeista! Ensivaikutelmani perusteella koetan tosiaan korjata vaiheplugin, diffuusorit ja terminaalit itse, mutta jätän pinnat toistaiseksi kokonaan rauhaan. Rahatilanne ei just nyt ole häävi, mutta pitkän tähtäimen suunnitelmana voisi olla sekä viilu- että vuolukivipintojen täydellinen restaurointi ammattilaisella. Ehkäpä siis palaamme asiaan, mutta selkeästi myöhemmin. ;)

Hinta oli mielestäni erittäin edullinen. Kun näin hinnan eka kerran, niin ainoastaan sen perusteella ajattelin että:
a) ovat varastetut
b) tässä on joku koukku.
No, kaiuttimien alkuperäinen omistaja, joka siis möi nämä edelliselle, löytyi ja siten historia on kunnossa. Mutta koukku oli sitten siinä, että ovat saaneet siipeensä ja kärsineet pintavaurioita.

Onneksi kuitenkin toimivat hyvin. Ja ehkäpä tämä oli minun onneni, loppujen lopuksi. Itse liikun niin tiukalla budjetilla, ettei hyvin pidettyyn pariin olisi ollut mahdollisuuksia. Näihin oli, ja kärsivällisyydellähän nämä saadaan hyvään kuntoon ja arvoiseensa kohteluun.

-Samppa
 
Jos haluaa kosmeettisista syistä tehdä pienen pikakorjauksen ennen kunnollista restaurointia, niin noihin kolhuihin voi soveltaa paikkaustussia: http://www.wanhawiljami.fi/shop/product_info.php?cPath=29_67&products_id=185
Noita saa ainakin RTV:ltä tuon paikan lisäksi, ja varmasti monesta muustakin paikasta. Myös värikynät ja vahaliidut toimivat, mutta eivät yhtä hyvin.

Jos tässä jotain on tullut itse opittua, niin peittelemään omia pikkuvirheitään. Ei turhaan sanota, että puusepän paras kaveri on hyvä pintakäsittelijä :D
 
ssr sanoi:
Ensimmäinen kuva näyttää repsottavan diffuusorin.

Näiden lisäksi olisi vielä se vaiheplugin korjaus.

Se "diffuusori" on akustinen resistanssi, jonka läpi(huokoisen materiaalin) ilma pitää kulkea. Eli rakoihin ei saa jäädä hirveitä ilmavuotoja.

Noissa jakotaajuus lienee? melko matala joten plugin vaikutus taitaa olla lähinnä kosmeettinen. Sössiä homman voi sotkemalla liimaa puhekelan ja magneettisen navan väliin. (Tai jotenkin vääntämällä kartiota/puhekelaa..)
 
Jaahas, korjaustöissä päästiin alkuun. Valitettavasti urakka on tässä testailun edetessä osoittautunut hieman alkuperäistä arviota suuremmaksi.

Aloin kuuntelussa kiinnittää huomioita pieniin säröääniin, joita vasemmasta kaiuttimesta kuului aika ajoin. Tutkin asiaa soittamalla uudestaan testilevyn pistetaajuuksia, mutta nyt hieman reippaammalla volumelle (mittarin mukaan noin 75 dB kuuntelupaikalla). Testissä paljastui, että vasemman kaiuttimen, jonka edellinen omistaja ilmoitti kaatuneen seinää vasten, kaikki diffuusorit "räpättivät" tietyillä taajuuksilla, kun volume lisääntyi. Alemman keskiäänisen oikea diffuusori oli pahin, jossa 70 Hz taajuus tuotti isolla äänenpaineella jo melkoista pörinää. Se suorastaan repsottikin silminnähden. Ylemmät ovat molemmin puolin irti keskituista (katso toinen kuva), jolloin pörinä on vaimeampaa ja korkeammilla taajuuksilla, 90-110 Hz.

Lisäksi irtonainen vaiheplugi saattaa päristä samoilla taajuuksilla, mikäli se kääntyy kartiota vasten. (Ei mitenkään yllättävää.) Onneksi se kesyyntyy tarkalla asettelulla, kunhan vain pysyy paikallaan. Luonnollisestikkin sekin täytyy korjata.

Näiden kanssa taitaa olla high-endiin vielä vähän matkaa... No, minähän lupasin olla kärsivällinen näiden kanssa, joten valitus seis ja töihin. Mutta ehkäpä tässä tuli samalla vinkki kaikille käytettyjen kaiuttimien ostajille.

Viestin ensimmäinen kuva näyttää pahiten pärisevän diffuusorin irroittamisesta. Päädyin käyttämään muovista lastaa, jota hyvin varovasti liutin raossa. Tällöin liima irtoili hiljalleen ja sain sen oikein siististi irti. Toinen kuva näyttääkin näkymän Kryptonin keskiäänisen kartiomaiseen koteloon, joka osoittautui omaksi suljetuksi lokerokseen. Vaimennusaine on siististi nailonsukassa.

Tämän jälkeen alkoi vanhan liiman poistaminen sekä kotelon puuosista että diffuusorista, joka vaikuttaa jonkinlaisesta kevyestä metallista olevalle levylle. Käytin karkeaan hiontaan 100:sta hiekkapaperia ja viimeistelin 320:sellä. Kolmannessa kuvassa näkyy imurin kanssa kikkailua. Hiontojen jälkeen putsasin molemmat liimapinnat pinnat ja koko kotelon huolellisesti.

Sitten taisi tulla eteen projektin ensimmäinen selkeä virhevalinta... Koska liimauksen toinen pinta oli puuta ja vastakappale metallia, niin valitsin Cascon Strong Epoxy -liiman työhön. Vika oli siinä, että tämä kovetteellinen pikaliima kuivui aivan liian nopeasti minun työnopeuteeni nähden. Onneksi kiire tuli selväksi jo verkon liimaamisessa, joten päätimme tehdä vaimon kanssa yhteistyötä: minä levitin liiman puuosille, hän diffuusoriin samanaikaisesti. Vaan kumpikaan ei ehtinyt levityksessä loppuun saakka, kun liima alkoi jähmettyä ja osat vain piti laittaa yhteen. On siis aivan selvää, ettei tästä liimauksesta tullut täysin ilmatiivistä, vaikka se oli kyllä tavoitteena. No, myöhäistä rykiä kun <beep> on jo housuissa.

Painoimme diffuusoria paikalleen noin 10 min ajan (liiman kuivumisaika 2 min), jonka jälkeen vielä kasasin kirjapinon painamaan sitä (neljäs kuva). Ja sittenpä oli aika korkata olut, joka meni hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Sinänsä homma meni ihan ok, mutta olisin tietysti toivonut "täydellistä" onnistumista. Ja nyt se on epoksilla kiinni, joten irroittaminen olisi vielä vaikeampaa.

Aamu oli onneksi armollinen. Otin taas esiin testilevyn ja tuikkasin 70 Hz taajuuden laulamaan. Onneksi se resonanssi on nyt poissa, joten päätavoite onnistui, vaikkei kaikki moitteetta mennytkään.

Elikkäs vähän tiukassa paikassa tässä puutöitä harjoitellaan. Täytynee käydä ostamassa vähän hitaammin kuivuvaa liimaa, jotta jatkossa jää enemmän työaikaa. Ja tosiaan koittaa pysyä kärsivällisenä ja tehdä aina 1-2 diffuusoria kiireettöminä iltoina. Vaiheplugin korjaukseen päätin laittaa kuukauden tauon. Odotan lomarahojen tulemista ja yritän vasta sitten. Siinä tapauksessa voi heti ostaa kokonaan uuden elementin, mikäli homma menee pieleen.

Eipä silti, normaalilla kuunteluvoimaikkuudella (minun tapauksessani melko hiljaa) kuunnellessa nämä resonanssit eivät (juuri) kuulu. Kaiuttimien saundiin olen muilta osin ollut erittäin tyytyväinen ja kaiuttimien kokonaan suljettu rakenne on ollut armollinen kuuntelutilalle, joka on pienehkö Kryptoneille. Hyvä tästä vielä tulee!

-Samppa
 

Liitteet

  • Krypton_5.JPG
    Krypton_5.JPG
    38,3 KB · Katsottu: 381
  • Krypton_6.JPG
    Krypton_6.JPG
    33,9 KB · Katsottu: 381
  • Krypton_7.JPG
    Krypton_7.JPG
    31,7 KB · Katsottu: 378
  • Krypton_8.JPG
    Krypton_8.JPG
    50,8 KB · Katsottu: 378
Korjaustyöt vaihteeksi etenevät. Leffaa katsellessa aiemmin lähes irti roikkuva vaiheplugi irtosi lopulta kokonaan, minkä jälkeen pääsin näkemään kiinnityksen kunnolla. Jostakin syystä emmin tätä korjausta sillä, että pelkäsin tarkan kohdistamisen olevan hankalaa. Mutta homma osoittautui aivan kakkupalaksi. Vaiheplugissa oli keskellä tappi, jolla se oli liimattu puhekelassa olevaan koloon. Köntsä liimaa ja kiinni, hyvin meni.

Kävin myös ostamassa SaLe^:n vihjaiseman korjauskynän ja vaimo paikkaili pahimmat naarmu. Toimi oikein hyvin, vaikkei sävy 100 % sama olekkaan. Kiitoksia vielä vinkistä. Lähinnä kynän ostoon liittyi pientä liikuntaa kansanterveyden hyväksi. Tarina on klassinen: menin ensin K-rautaan, jossa myytiin ei-oota. "Kaikilta meidän kilpailijoilta varmaan löytyy. Kysy vaikka Starkista tai Kodinykkösestä". No, lähellä ollut Starkki oli kiinni, joten eikun Kodinykkösiin. "Ei meillä kuule ole, ei koskaan ollutkaan. Mut mä tiedän tuotteen kuitenkin. Oliskohon K-raudassa? Tai Starkissa?". Toisena päivänä fillaroin hieman epäuskoisena Starkkiin, mutta sieltä lopulta löytyi. Ei varmaan kannattaisi lotota tällä karmalla...

Oikean kaiuttimen kaikki diffuusorit on nyt uudelleen liimattu. Onkohan tämä joku (vanhojen) Xenonien ja Kryptoneiden tyyppivika? Kaikki neljä olivat niin höllästi kiinni, että lähtivät ihan kevyesti vetämällä... Aikaisemmasta viisastuneena olin ostanut liimaa, jossa työaika oli riittävä. Nyt hommat hoituivat ilman ylimääräistä draamaa. Siistimistä tosin joutuu vielä tekemään, sillä liimaa tuli annosteltua hieman hövelisti ja sitä pääsi tursuamaan saumoista, mikä on vähän ruman näköistä. Epoksiliiman ohjeissa todetaan: "kuivunut liima poistetaan mekaanisesti". Jos tähän on jokin erityisen viisas tapa, niin otan vinkkejä vastaan.

Sinänsä hauskaa, että joskus vissiin tehtaallakin pannaan pönttöjä rutiinilla kasaan. Yhden keskiäänisen magneettiin oli tarttunut pari elementin koteloon kiinnittävää ruuvia. Varaosat piilotettu mukaan? :D

Näin se homma etenee,

-Samppa
 
Mukava että sait projektin etenemään. Ja jotenkin vaan aina lämmittää mieltä kun löytyy halua tehdä itse. Onnea vaan korjauksen onnistumisesta ja nauti ihan luvan kanssa. :)
 
Lopullisen kovuutensa saavuttanut epoksiliima saattaa napata mukaansa liiman alle jääneen viilun jos sen menee nyppäsemään pois. Toivoa saa, että epoksin ja pinnan väliin olisi jäänyt rasvaa,likaa tms jolloin irti nyplääminen mekaanisesti saattaa onnistua vähin vaurioin.
Jos purseet on paksua viivaa sitä voisi koettaa varovasti veistellä terävällä mattoveitsellä. Jos ohut kalvo, niin sitä voi hienolla santiksella yrittää hioa. Epoksit jättää kyllä jälkensä vaikka pyyhkisi liiman tuoreeltaan pois. Ainoa keino onkin suojata pinnat ennaltaehkäisevästi (ja muistaa ottaa suojaukset heti pois työn päätyttyä)

Itse olisi käyttänyt kyllä possumassaa >:D
 
Rane sanoi:
Ja jotenkin vaan aina lämmittää mieltä kun löytyy halua tehdä itse.

Heh... Sinänsä hauskaa, että meikäläinen on vähän teoreettispainotteinen ihminen, joten näidenkin korjaustöiden todistaminen paikanpäällä herättäisi (ja varmaan on jo herättänyt) erinnäistä hilpeyttä kädentaitoisten parissa. Seuraavassa vähän off-topikkia, mutta ehkäpä ohut liittymäkohta korjaamiseen löytyy. :)

Tuli mieleen meidän kämpän maalaus. Laitettiin tosiaan taannoin työ- ja makuuhuone uusiksi, kun muutettiin tähän asuntoon. Meidän (=vaimo ja minä) "remontoinnista" olisi varmaan saannut uskomattoman hilpeää unelmakämppää aikaiseksi, mikäli hommat olisi tullut kuvattua piilokamerella. Varsinkin siinä vaiheessa, kun - syystä tai toisesta - päätettiin säästää teloissa 3 euroa ja mentiin paikalliseen halpispaikkaan ostamaan niitä lisää. No, nepä eivät sitten sopineet olemassa oleviin varsiin, joten näppäränä miehenä koversin niistä piikillä ja ruuvimeisselillä aukkoa vähän isommaksi. Ja loppui hoituikin sitten vasaralla nuijien - mahtuu mahtuu! Vaan eipä se telan pirulainen sitten sopinut olemassa olevaan kaukaloon, oli näet liian leveä. Mutta ei hätää, ei kun saha kehiin ja telasta liika leveys pois, niin suihkiminen pääsi alkamaan. :D

Luulisin, että näistäkin hommista olisi saanut ainakin lähes yhtä hauskaa materiaalia aikaiseksi. Varsinkin jos katsojana olisi ammattilainen. "Ei voi olla noin vaikeaa!" :D

-Samppa

ps. Onko "possumassa" = "sikaflex" = liimamassa?

Sinänsä nyt liima on loppu ja toiseen kaiuttimeen täytyy ostaa lisää, eli nyt olisi mahdollisuus vaihtaa massaan, mikäli sitä saa järkevän kokoisissa yksiköissä tai muuten sen käyttö olisi erityisen suositeltavaa.
 
Kyllä, possumassa on sikan tuotteiden kansanomaisempi nimitys.
Nyt kun kuin tuon edellisen kirjoituksesi on suorastaan rikollisen edesvastuutonta edes ehdottaa sikaa liimaksi. ;) :D
Liimamassoilla nimittäin tottumattomat käyttäjät ovat saaneet läiskiä korvaan, kissaan, verhoon jne... hienoisen lankaantumisen vuoksi sotkun vaara on ilmeinen. Suojaamalla tietysti selviää.

Syy possumassan käyttöön ainakin itsellä olisi se että esim. 11FC sekä T2 tekevät elastisen, hyvin tärinää sietävän ja lujan sauman/liitoksen. Koteloiden kasaamiseen tuosta ei ole mutta tuollaisen ritilän kiinnitämiseen oiva tuote.

Liimamassoja saa makkarana ja tuubitavarana joka on pienin koko. Tuubilla tekee noin 10-12 metriä 5mm jointtia joten tuo tuubikin voi olla liikaa sinun tapauksessa koska liima täytyis käyttää vähänajan sisään aikalailla koska se ei ole hyvä säilymään. Massa siis kuivuu hiljalleen tiettyyn pisteeseen asti vaikka tulppaisit sen vedenpitävästi.
 
punssi sanoi:
Nyt kun kuin tuon edellisen kirjoituksesi on suorastaan rikollisen edesvastuutonta edes ehdottaa sikaa liimaksi. ;) :D
Liimamassoilla nimittäin tottumattomat käyttäjät ovat saaneet läiskiä korvaan, kissaan, verhoon jne... hienoisen lankaantumisen vuoksi sotkun vaara on ilmeinen. Suojaamalla tietysti selviää.

Joo, ei tuo kuulosta meikäläisen jutulta. Ehkäpä pysyn epoksissa säilyttäen välit vaimoon parempana. Tai jos nyt liimaisin itseni seinään kiinni tuolla moskalla, niin hänen olisi sentään helppo ruoskia minut. :D

Mutta joo, jotkin ominaisuudet kuulostavat hyvältä, mutta tuote siltä, ettei sen kanssa kannata käyttöä kannata testata ensimmäistä kertaa kalustetussa olohuoneessa.

-Samppa
 
Se siis oli ssr, joka osti nuo... :) Sait pilkkahinnalla ja kohtuullisella määrällä askartelua pöntöt, joita ei ihan heti tarvitse vaihtaa... :D

Kuvista päätellen tuossa tuotantosarjassa keskiäänisten kartion materiaali taitaa olla Nomexia. Jostain kummallisesta syystä minulla on mielikuva, että noiden elementtien saatavuus ei ole kovinkaan hyvä. Jos mielikuvani on oikea, niin älä riko niitä.

t. jjahifi
 
Jos/kun kajareiden pintaa on tarkoitus enemmän fiksata niin kannattaa harkita myös automaalaamoon kantamista. Paikkaavat luultavasti pienet kolot ja tekevät hienon pinnan halvemmalla kuin puuseppä. Tämä siis siinä tapauksessa että puupinnan näkyminen ei ole välttämätöntä, eikä 4 eur /neliö koivuviilu nyt mikään välttämätön statussymboli ole :)
 
Itse tässä ihmettelen edelleen, että kuinka joku on voinut kohdella kryptoneita noin, nehän eivät kuitenkaan ole ihan halvimmat kaiuttimet. Itse suosittelen myös maalauspuolella tuota automaalaamoa, jos kelpaa viiluton pinta, itse aion ainakin laittaa veljen kautta maalattavaksi tulevat kaiuttimet, on se sen verran halpaa ja hyvää jälkeä tulee, verrattuna siihen että alkaa itse spraylla ja pensselillä sotkemaan.

Stemppiä noiden Kryptonien kanssa ja jos usko loppuu kesken niin laita myynti-ilmoitusta palstalle, eiköhän nuo uuden kodin löydä ;)
 
Back
Ylös