kaiutinkotelon sisäinen rakenne ja pintakäsittelyt

Pappis

Hifiharrastaja
Liittynyt
7.8.2007
Viestejä
454
Kaupunki
kylä länsirannikolla
Minkälaisia ratkaisuja olette käyttäneet kaiutinkoteloita rakennellessanne kotelon seinien tukemiseen, seinien värähtelyjen vaimentamiseen, jne.? Siis, rimoitusta, tukipalkkeja, vai jopa sisäistä levytystä tyyliin matriisikotelo/kennorakenne?

Entä pintakäsittelyt (poislukien itse vaimennusmateriaali), esim. sisäpintojen bitumointi ja/tai huovitus, jne.?

Minkälaisin tuloksin?

Mitä eroja olette itse havainneet erilaisten ratkaisujen välillä äänessä? Onko kotelon sisäisellä rakenteella mitään vaikutusta esim. diskantti- ja/tai keskialueella?

Omiakin kokemuksia on, mutta jaan niitä vähän ensin saatuani keskustelua käyntiin... ;o)
 
Kotelon rakenteella on hyvinkin paljon merkitystä keskialueella. Keskialeeseen vaikuttavat eniten kotelon sisäiset seisovat aallot sekä keskiäänisen takaseinästä heijastuvat aallot. Kotelon resonoinnista voi myös syntyä värittymiä alakeskialueelle, mutta en näkisi koteloresonansseja kokonaisuudessaan niin vakavana uhkana kuin muita em. seikkoja. Tärkeintä on imo saada soundista ei-laatikkomainen, eli vaimentaa seisovat aallot ja heijastumat. Diskanttiin kotelo ei vaikuta jos oletetaan, että diskantti ei tärise merkittävästi muiden elementtien takia. Disut kun ovat usein omissa koteloissaan runkonsa sisällä...

Jos lähtisin tekemään kotelokaiuttimia, niin tekisin niistä todennäköisesti epäsymmetriset (vähintään sivuseiniltään) sisäisten seisovien aaltojen minimoimiseksi. Toinen vaihtoehto on tehdä kotelon sisään allonmurtajat tai liimata seiniin viistot palat, jotka samalla tuovat massaa ja tappavat koteloresonansseja. Tekisin kotelosta myös syvän, jotta keskiäänielementin taakse saisi mahtumaan paljon vaimennusainetta, mikä blokkaisi mahdollisimman paljon takaseinästä heijästuvaa ääntä joka tunkee kartiosta läpi. Keskiääninen/-set ja diskantti omaan osaansa kotelossa erilleen bassoista.

Kotelon resonointi ja äänen värittäminen hoidaan tukemalla kotelo ja/tai massaa lisäämällä. Mitä suurempia seiniä kotelossa, sitä paremmin ne kannattaa tukea. Tukirakenteiden kannattaisi olla akustisesti mahdollisimman läpinäkyviä; reikälevyt, pyöreät tukipuut, pyöristetyt kulmat jne. Tukipalikoilla/tuennalla päästään jonnekkin, mutta seinien massaus on varmasti paras tapa.

Kukapa nyt noiden keinojen vaikutuksia osaisi sen tarkemmin ruopia auki, vaatisi melkein kaksi identtistä koteloa sitä varten. Paremman käsityksen resonoimattomasta äänestä saa kun tekee (oikein dempatun) dipolin ja sitten vertaa soundia kotelokaiuttimeen.

Sopivat resonoinnit ja värittymät saattavat muuten kuulostaa jopa hyvälle riippuen toteutuksesta. Monia teitä onneen.
 
En ole itse kokeillut vielä mitään kenno-/matriisirakennetta, mutta rimoituksella tukevoittaminen on tuttua puuhaa. Tarkoitus olisi kokeilla seuraavassa projektissa kennoratkaisuja.

tuttua on myös kaiuttimen sisäpintojen päällystäminen huovalla. Käyttämäni huopa on ollut puulattioiden askeläänien vaimentamiseen tarkoitettua tavaraa, noin 3-4 millistä ruskeaa, melko jäykkää.

Joku mainitsi täällä käyttäneensä jotain SPO:n tavaraa, mitä se mahtaa olla?
 
Myös sisäsivuja päällystetty 10mm:n vaimennushuovalla. Kylkiä/isompia sivuja poikittaistuettu. Tarkoituson vain saada itse kotelon synnyttämät äänet pois. Erään transmissiolinja- pömpelin midbassotilan (se pieni, matala) takaseinän vaimennus pitäen refleksiaukot puhtaina, poisti häiritsevän kotelo/purkkiäänen.
 
Mistä olette huopanne ostaneet ja millaista huopaa? Kenen tekemää?

Käytin ennen sellaista ruskeaa, kohtuullisen jäykkää, noin 4 mm paksua tavaraa, jota myytiin muistaakseni lattian askeläänien vaimentamiseen. Muuton myötä tuli huomattua, että paikallisilla ei sitä ole näkynyt.

Hyvää tavaraa se oli, kotelo tarvitsi ehkä kolmanneksen vähemmän vaimennusta sen jäljiltä.
 
Itse kun harrastusta aloittelin noin 10v sitten ei minulla juuri ollut kokemusta kotelojen rakentamisesta, joten ensimmäinen kotelo tuli väsättyä 18mm lastulevystä ilman mitään ihmeempiä tuentoja. Silloinenkin subbarin irvikuva soi siinä ok, mutta kotelo seilasi pitkin lattiaa :D Seuraavaan koteloon sitten käytinkin 25mm + ainevahvuutta, sekä kulmien tuentaa rimoilla, tämä olikin jo vähän sinnepäin ja pysyi käytössä vuoden päivät.

Lisää lueskeltuani seuraava kotelo muodostui 30mm ainevahvuudesta + tupla etulevy upotuksella, tässä käytin myös tuentaan kulmarimojen lisäksi ristin muotoista rimarakennetta seinillä. Kotelo painoi aivan julmetusti ja olikin mielestäni oikein onnistunut. Autohifien parissa tuli käytettyä tuota paksua ainevahvuutta + hiekkahartsi noin 1cm kerros. Tämä oli mielestäni myös hyvä ratkaisu, mutta jälleen painoa aivan julmetusti :) Tosin saattoi olla paljon vähemmänkin kuin 1cm, muttei ainakaan yli..

Tällä hetkellä itselläni on subiprojekti menossa, ja uutta koteloa paraillaan suunnitelmissa. Mietinkin käyttäisinkö tuttuun tyyliin noin 30mm ainevahvuutta, koska kyseessä kuitenkin noin 100L kotelo = suuria pintoja. Lisäksi mietin tavallaan sisäkehikon rakentamista tuohon, jossa levyt olisivat täynnä pyöreitä reikiä. Eli jokaisella seinällä olisi noin 30mm ulkoseinä + vaikka 18mm sisäkehikkö kiinni liimattuna / ruuvattuna johon leikeltynä pyöreitä reikiä. Tämä siksi ettei painoa tulini niin älyttämästi ja tuskin paljon sen heikompi kuin tuplalevy kokonaisuudessaan. Ajattelin myös tuon lisäksi vetää kotelon keskelle ristituennan joko rimoilla, tai vastaavalla reikälevyllä.

Olen myös funtsinut bitumimaton käyttämistä kotelon sisäseinillä resonoinnin tappamiseksi, mutta tästä minulla ei ole vielä käytännön kokemusta. Vahvistin on mallia koteloon upotettava, mutta sen jätän suosiolla ulkoiseen koteloon ja pääsen helpommalla :) Terminaalin suhteen mietin eri ratkaisuja, mutta lähinnä tällä hetkellä voittajaideana olisi kylmästi parin läpivientiruuvin poraaminen koteloon ettei tarvitsisi ylim reikiä leikellä. Kotelo tulee olemaan mallia refleksi, mutta silti arvelin ottaa varman päälle.. Ellen sitten vielä päädy tuohon ratkaisuun passiivin kanssa, mutta tällä hetkellä refleksiproto toimii niin hyvin että saattaa olla refleksi sittenkin se vaihtoehto A.

Tuossa nyt muutamia omia ajatuksia sekä kokemuksia matkan varrelta. Jollain jos hyviä ideoita niin antaa tulla vapaasti, koska niitä voisi sitten hyödyntää tuossa. Elementtinä kuitenkin vain 12" pikkusubi, mutta sama tehdä kerralla hyvä. Paino olisi kiva pitää alle 80Kg, että jaksaa tällainen kääpiö sen roudata tonne kolmanteen kerrokseen (Lue. Hissitön kerrostalo).
 
n. 10mm:n huopaa löytyy autotarvíkeliikkeistä (Motonet). Valmistajasta ei tietoa. Huovalla olisi vain tarkoitus vaimentaa itse kotelon aiheuttamia ääniä, heijastumia sisäseiniltä. Muut fyllit sitten tarpeen mukaan. Kotelon poikittaistuetkin voisi päällystää. Tuota huopaa on myös paksuun bitumilevyyn integroituna...
 
Legis sanoi:
Tekisin kotelosta myös syvän, jotta keskiäänielementin taakse saisi mahtumaan paljon vaimennusainetta, mikä blokkaisi mahdollisimman paljon takaseinästä heijästuvaa ääntä joka tunkee kartiosta läpi. Keskiääninen/-set ja diskantti omaan osaansa kotelossa erilleen bassoista.

Kotelon syvyyden kasvattaminen ei välttämättä poista resonansseja. Ne vain siirtyvät alemmas taajuuskaistalla. Kriittisimmällä muutaman kilon alueella voi kyllä olla siistimpi vaste. Jokaisen kotelorakentajan kannattaa mahdollisuuksien mukaan matkia B&W Nautilus -kaiuttimen rakennetta. Siinä on vaimennettu takasäteily kokonaan, kartion takapintaan ei palaa mitään heijastusta. Siitä sitten vain soveltamaan ideaa omaan käyttöön toimivaksi.
 
Legis sanoi:
Kotelon rakenteella on hyvinkin paljon merkitystä keskialueella.

Kotelon vaikutusta on tapana liioitella aivan tolkuttomasti. Käytännössä rakenteella on todella pieni melkitys kokonaisuudessa, ja ihan tavanomaisella keskarikotelolla saa hyvää äänentoistoa kunhan vaan koteloa vanuttaa sen verran ettei se elätä resonansseja. "Kotelosaundi" on suuntakuvion ongelma, jota jakosuoto usein vielä korostaa.
 
kimmosto sanoi:
Kotelon vaikutusta on tapana liioitella aivan tolkuttomasti. Käytännössä rakenteella on todella pieni melkitys kokonaisuudessa, ja ihan tavanomaisella keskarikotelolla saa hyvää äänentoistoa kunhan vaan koteloa vanuttaa sen verran ettei se elätä resonansseja. "Kotelosaundi" on suuntakuvion ongelma, jota jakosuoto usein vielä korostaa.
Minkälaisia muutoksia/ominaisuuksia taajuusvasteessa/suuntakuviossa pitää tapahtua/olla, jotta voidaan puhua "kotelosaundista"?
 
Pappis sanoi:
Minkälaisia muutoksia/ominaisuuksia taajuusvasteessa/suuntakuviossa pitää tapahtua/olla, jotta voidaan puhua "kotelosaundista"?

Muut paitsi pienet elementit pienissä koteloissa aiheuttavat keskialueelta alkaen tehovasteeseen laskua, joka tukahduttaa ääntä kun kuunnellaan lähikentän ulkopuolella. Laajalle säteilevien elementtien käyttäminen, ja niiden sijoittaminen kotelon reunoille vähentää/poistaa "kotelosaundia". Eli tyypillinen 6.5" vähintään noin 20 cm leveässä kotelossa on yleensä helposti tunnistettavissa kotelokaiuttimeksi, olipa kotelon sisäinen rakenne minkälainen tahansa. Vastaavasti esim. tämä kuulostaa varsin avoimelta/kotelottomalta (lisättynä slämmillä ja potkulla), vaikka perusrakenne on ihan puhdas kotelokajari.
 
Back
Ylös