Kaapelien vaikutus ääneen

Ai sii. Erittäin mummot letit :D

Edit: Ootko tutkinu pF/m ja uH/m arvoja?
 
kimmosto sanoi:
Ai sii. Erittäin mummot letit :D

Edit: Ootko tutkinu pF/m ja uH/m arvoja?

Mummot, mitkä mummot. Tosimies punoo joka karvan ja sehän tässä on vielä keväällä edessä. :D

Ei ole tullut tutkittua. Oliskohan Tiihosella ollut mittausdataa ihan siitä kunnolla punotustakin. Kapasitanssiahan sieltä löytyy sitten ihan jonkun verran ja muutamiakin vahvistimia niillä oikeaoppisilla cateilla on tosiaan taidettu jo polttaa...
 
Mallas sanoi:
... parempaan ja huonompaan. Mahtaako sitten liittyä monien kaapeleiden rakenteelliseen "raskauteen", en tiedä, mutta omissa viime aikojen virityksissä ovat teknisesti yksinkertaiset ja jopa suht huokeat kaapelit olleet melkeinpä vähiten tiellä (IMO).

Juu juu, yksi johdin riittää. Yhdellä kaverilla on n 500e systeemissä jotku time and space -yksijohtimiset pienellä kierteellä ja olen kade.
 
eemeli sanoi:
Kapasitanssiahan sieltä löytyy sitten ihan jonkun verran ja muutamiakin vahvistimia niillä oikeaoppisilla cateilla on tosiaan taidettu jo polttaa...

Aivan. Ilmeisesti punontaa voidaan harrastaa myös niin ettei induktanssi nouse samassa suhteessa kuin kapasitanssi, jolloin avautuu oskillointimatorööri.
 
kimmosto sanoi:
Aivan. Ilmeisesti punontaa voidaan harrastaa myös niin ettei induktanssi nouse samassa suhteessa kuin kapasitanssi, jolloin avautuu oskillointimatorööri.

Ei noissa mielestäni induktanssi nousekaan, kun oikeaoppisesti punoo. ???
 
Kaapelien vaikutus ääneen on joissain tapauksissa iso, mutta jos piuha on erään Hämeenlinnalaisen kauppiaan edustama tuote, ei siitä saa sanoa kuin pelkkää hyvää tällä palstalla, muuten menee sähköposti tukkoon.
 
jiteko sanoi:
Olen ihmetellyt miten kaapelit voivat vaikuttaa ääneen. ....
Miten kaapeli siis muokkaa ääntä ja miksi se sen tekee?
Seuraavat asiat pohjautuvat omiin kokemuksiini asiasta:

Olen jonkinverran ihmetellyt samaa; eli miksi pienet kaapelinpätkät vaikuttavat kuultavaan ääneen jonkinverran. Asiassa on tietysti monta näkökulmaa, mutta tässä on niistä nyt yksi. Ensinnä se subjektiivinen puoli.

Havaitsin aikoinaan selkeästi kaapelin vaikutuksen kun minulla oli marantzin pm6000 stereovahvistin joskus vuosia sitten, ja sillä parina 45/3-kaiuttimet. Kaiutinjohtoa oli välissä reilusti, muistaakseni noin 10m per puoli (10m kaiuttimelle + 10 m takaisin siis, yhteensä siis 20m johdinta per kaiutin). Letku ei ollu kaikkein ohuinta, mutta ei paksuintakaan jollen väärin muista niin kuparin poikkipinta-ala oli 1.5mm2 per johdin. Joskus sitten vaihtelin hieman huoneen järjestystä ja vahvistin siirtyi kaiutinten väliin, jolloin johtoa jäi pitkät pätkät ylimäärin. Puolitin siis sitten kaapelit pituuden suhteen, ja kytkin pätkät rinnakkain. Tuloksena näinollen efektiivisesti 3mm2 johdinpari jonka pituus 5m per puoli. Johdinresistanssi putosi siis yhteen neljäsosaan alkuperäisestä. Hämmästyin hieman kun basso kuulosti kaiuttimista nyt selkeästi kiinteämmältä, vähemmän pyöreältä, ja vieläpä varsin selkeästi. Opin että sarjaresistanssi kaapelissa tekee pahaa bassontoistolle.

Tämä onkin sitten subjektiivisesti suurin ero mitä olen koskaan kaiutinkaapeleissa kuullut. No, ehkä lähtötilannekin oli melko hyvä parantamiselle. Edelleen kaapelin lyhentäminen lähes puoleen pituudestaan ja vahvuuden tuplaaminen (ostin oikein lisää johtoa) ei sitten enää kuulunutkaan äänessä niin selkeästi. No ehkä vahvistinkin alkoi rajoittaa siinä suhteessa aika kovasti.

Kului vuosia, ja kaiuttimet niinkuin myös vahvistimet vaihtuivat. Kokeilin siinä sitten kaikenkarvaisia kaapeleita aina toisinaan (lähinnä siis kaiutinkaapeleita), joista suurin osa erilaisia itsetehtyjä letkuja. Mukana myös ne kuuluisat cat-5 -kaapelit. Varmasti riittävästi kapasitanssia jos sitä tahtoo.. Mutta kun riittävän vahvat johdot tuntuivat aina toimivan täsmälleen yhtä hyvin kuin muunkinlaiset johdot niin kokeilut jäivät sitämyötä vähemmälle ja vähemmälle. Nykyisin kaiutinkaapeleina on bassolle ne aikojen alusta käyttämäni hieman liioitellun vahvuiset johtimet edelleen käytössä. Pituus on tosin nipinnapin 2m. Tällä hetkellä on yläpäälle johtimena samaisen pituinen pätkä qed silver anniversary kaapelia, per puoli. Se oli nättiä johtoa, ja sain siihen hyvät liittimet sopuhintaan. Vähän vahvempaa olisi saanut olla ehkä..

Jos jonkin on varmaa niin se on se, että kun johtimen pituus lähenee niin nollaa, niin samassa suhteessa vähenee myös sen vaikutus (sähkö)piirissä - ja siten (ainakin jotakuinkin samaa tahtia) myös äänellisesti. Onhan selvää että kaapeli jota ei ole, ei vaikuta lainkaan.

Se siis kaiutinkaapeleista. Voisihan siihen tilalle jotain taas kokeilla, mutta kun ne erot aiemminkin ovat olleet joko niin pieniä, että niiden kuulemista pitää pinnistellä (=ei vaihtamisen arvoista) tai sitten niitä ei ole ollut. Eroa siis kyllä on. Jos pitää vastata kyllä vai ei, sanon kyllä. Määrällisesti kyse on vaan ollut niin pienistä eroista, että en ole siitä sitten kovin inspiroitunut ollut mitään muutoksia tekemään.

Tässä viimevuosina olen kokeillut useampia erilaisia välikaapeleita. Niitä kuitenkin parissakin välissä tässäkin laitteistossa on. Niissä erot ovat olleet kautta linjan hyvin pieniä minun subjektiivisen näkökulmani mukaan. Testissä on siis ollut hyvin erilaisia, koaksiaalisia, triaksiaalisia, perinteisiä merkkejä, tuntemattomampia merkkejä jne. Välikaapeleissakin olen kyllä löytänyt kaksi erittäin hyvin toisistaan erottuvaa kaapelia. Toinen kuulostaa utuiselta ja mössöiseltä, toinen ei niinkään diskanttimäärällisesti suuremmalta, mutta laadullisesti selkeästi paremmalta - selkeämmältä. Nämä kaksi johtoa edustavat välikaapeleina suurinpia löytämiäni eroja, ja nämä erot painottuvat kuuloalueen keski- ja yläpäähän. Bassoalueella en ole välikaapeleista puhuttaessa havainnut eroavaisuuksia.

Nuo siis subjektiivisia havaintoja. Seuraavaksi tekniikan puolta, jotka siis lähinnä sivistyneitä arvauksia.

Ainakin osa kaiutinkaapeleiden eroista selittyy aivan perustavanlaatuisilla seikoilla. Ensinnäkin voisi pohtia tarvitseeko kaiutinkaapelia pohtia siirtojohtona. Siirtojohtomalli on:
Koodi:
---R--L--+-+--R--L--+-+----
         | |        | |
         C G        C G
         | |        | |
---------+-+--------+-+----
Kautinkaapelin pituudeksi voi olettaa vaikkapa 5m. Vaihenopeudesta ei ole tietoa, mutta oletaan turvallisesti vaikkapa 0.25*c0, jossa c0 on signaalinopeus tyhjiössä, a.k.a. valonnopeus, kun er = 1 ja ur = 1. Oletus on niinsanotusti varmanpäälle. Aallonpituus 20Khz:llä olisi 3750m ja kaapelin sähköiseksi pituus näinollen 0.001 astetta. Jännite on siis hyvin suurella tarkkuudella sama joka kohdassa johdinta, ja lisäksi häviökonduktanssi (eristeen johtavuus) on näillä taajuuksilla niin pientä (< 1 uS luokkaa), jolloin mallia voidaan varmuudella  yksinkertaistaa:
Koodi:
--R--L--+-----
        |     
        C     
        |      
--------+-----
Sarjaresistanssin vaikutuksen kuulee ehkä selkeiten näistä kolmesta: vahvistimen kontrolli huononee bassokartioon. Voisi tietysti laskea miten paljon vaikuttaa tyypillisessä kaiutinkaapelissa olevat induktanssit ja kapasitanssit, mutta luokkaa 200Hz taajuudella veikkaan vaikutuksen olevan aika pieni. Tämän voisi tietysti joku huvikseen selvittää..

Sen sijaan ylemmillä taajuuksillä C ja L alkavat vaikuttaa, koska kaiutin on kompleksinen kuorma. Sopivassa tilanteessa johto voi parantaa vahvistimen ja kaiuttimen välistä tehosovitusta. Toisinsanoen esim kaapelikapasitanssi kompensoi osan kaiuttimen induktiivisesta impedanssista korkeilla taajuuksilla => jännite kaiutinterminaaleissa on suurempi kuin vahvistimen päässä => vaste nousee ylempiä taajuuksia kohti => diskantti kuulostaa kirkkaammalta. Tämä siis esimerkkinä. Asiasta on AES:n paperi, jossa tuota tutkittiin laajemmin ja tieteellisemmin, ja ainakin kaikissa siinä tutkituissa tapauksissa erot tulivat ilmi pääasiassa ylemmillä taajuuksilla, mutta ne olivat melko hienovaraisia, alle 1dB luokkaa. Diskanttialueella tulevat korostukset/vaimentumat ovat kuitenkin oman kokemuksen mukaan melko herkästi kuuluvissa, jotenka varmaan on täysin mahdollista että kaapelin vaihtaminen vaikuttaa tällä tavalla. Mutta voimakkuus ja suunta on nimenomaan kaapeli- ja kaiutinkohtainen!

Ja huom. kaiutintahan ei siis soviteta kuormana koskaan äänentoistopuolella vahvistimeen. Se mitä halutaan on, että kaiuttimen terminaalien välinen jännite olisi mahdollisimman vakio suhteessa taajuuteen, ja ettei kaiuttimen näkemä vahvistimen antoimpedanssi muuttuisi oleellisesti ainakaan kaapelin vaikutuksesta. Antoimpedanssi nyt kuitenkin ymmärtääkseni nousee perinteisissä vahvistimissa tasaisesti sitä mukaan kun vahvistimen sisäisen takaisinkytkennän määrä pienenee, ja myös siksi että vahvistimen avoimen loopin vahvistus laskee. Tämä saattaisi selittää myös sitä miksi kaapeliresistanssi kuuluu ennenkaikkea bassotaajuuksien kontrollissa.

Se sen sijaan on hieman ihmeellistä, että välikaapelit (jotka ovat tyypillisesti vielä lyhyempiä, itsellä luokkaa 70cm ja 100cm) vaikuttavat ylipäätään kuuluvasti ääneen. No, omien havaintojen mukaan eivät todellakaan kovin paljon, mutta kuitenkin sen verran että eroja varmasti pystyy kuulemaan sopivilla vaihdoksilla.

Periaatteessa sama sähköinen malli pätee välikaapeliin kuin kaiutinkaapeliinkin, mutta sähköisesti tilanne on huomattavasti helpompi. Laitteiden antoimpedanssit ovat tyypillisesti luokkaa alle 1kohm, paremmissa laitteissa jopa 50-100ohm - resistiivinen. Ottoimpedanssi on tyypillisesti luokkaa 10-100kohm, ja tässä yhtälössä jännitteen siirtyminen pitäisi olla hyvinkin vaivatonta.

Itse luulen (nimenomaan luulen, en tiedä) että välikaapeleissa merkittävää on myös suojaus erilaisia häiriöitä vastaan. Kaiutinkaapelissahan erilaisilla sähköisillä häiriöllä on vähemmän merkitystä koska siirretyt signaalitehot ovat tyypillisesti erittäin korkeita. AM-radiolähete ei mitenkään saa yksinään vahvistamattomana kaiutinta soimaan. Sen sijaan välikaapelit voivat pituutensa puolesta toimia hyvin antenneina radiotaajuuksilla. Ja vaikka radiotaajuuksia ei kukaan kuulekaan, niin erilaiset vastaanottoasteen komponentit, kuten esim oparit diodit (esim esd-suojauksena) ovat mm. hyviä verhokäyrävastaanottimia. Myös se saattaa olla merkittävä häiriölähde, että useimmat nykyisistä laitteista ottavat tasasuuntaus-kondensaattori -tyyppisen virtalähteen takia erittäin säröistä virtaa (piikkejä).

Häiriön kytkeytymisen välttämiseksi olen ehkä hieman liioitellustikin käyttänyt nykyisissä välikaapeleissani GAC-4/1 johdinta (deltronin valmistama kaapeli), jossa on erittäin vahva suojavaippa, ja sisällä 4 kierrettyä johdinta, jotka voi kytkeä quadiksi. Kaapeli on tietysti myös balansoitu.

En tiedä johtuuko kokemani aavistuksenomaisesti "puhtaampi" ääni sitten mistä, mutta ei pelkästään balansoinnista sinänsä, koska sama kaapeli on ollut käytössä itselläni myös rca-kaapelissa. (kaikki aiemmat kaapelini olivat unbal). Ehkä osa erosta tulee kasvaneesta ulkoisten häiriöiden siedosta, mutta tuskin kuitenkaan siinä yleisesti tarjotusta kaapelikapasitanssin aiheuttamasta alipäästösuodatuksesta. Nykyisen kaapelin parasiittinen kapasitanssi on suurempi kuin sen huonomman, eikä diskantissa ole mielestäni lainkaan määrällistä eroa. (Ja tuota muuten joskus simuloin, enkä saanut audiokaistalle ulottuvaa eroa käyttämilläni kaapelipituuksilla).

Tällaisia aatoksia. Tässä kun on nyt ollu lomalla tätä aikaa niin ajattelin vähän purkaa ajatuksia. Virtakaapeleista en sano mitään, koska niistä ei ole mitään kokemusta. Sori jos jäi pilkkuvirheitä. En taida jaksaa korjata.

Sen vaan sanon vielä, että älkää ollenkaan jaksako kirjoitella sellaisia teknoselvityksiä aiheesta kun ette te kuitenkaan siitä sähköstä yhtään mitään ymmärrä. En minäkään, mutta tiedänpä sentään sen. :) (noh, pääasiassa tuolla jossain muissa ketjuissa semmosia pätemisiä näkee, että eikai tässä hätää.)

EDIT: Se on kyllä totta että heikkolaatuinen laitteisto sinällään peittää tiettyjä asioita kuulumasta, joten mainittakoon nyt vielä että nykyinen kokoonpano on: digilähde => stello DP200 => tandberg 3026(basso) + mark levinson nro 29 (yläpää) => grandient revo A.
 
Minä ajattelin tänään valmistaa uuden välikaapelin. Käytän Schulz MK6 kaapelia ja laitan siihen RCA:t jotka tulivat vastaan pari viikkoa sitten. Kuvan laatu on heikko, mutta tuosta käy ilmi kuinka plussanapa on myös halkaistu jolloin sekin kontakti saadaan paremmaksi. Liittimen runko on kevyt jolloin kolvauksesta saadaan hyvä, riittävän kuuma.
Kuultavaksi jää onko eroja kaapeleissa kun vain pää vaihtuu. Aiemmin eroja on ollut kuultavissa DLS Pro liittimen eduksi.
dls-pro-rca-liitin.jpg


Tässä uusi liitin.
index.php


Oletteko muuten kokeillut ferriittirenkaita virtakaapeleissa.
 

Liitteet

  • IMG_0564.jpg
    IMG_0564.jpg
    28,7 KB · Katsottu: 897
Itse ajattelin väkerrellä puolimetrisen äänivarsijohdon jostain ohuesta solidcoresta ja SME:n orkkis-varsiplugista ja Eichmanneista ja hieman tutkiskella tuota puolta asiasta. Tiedä vaikka toimis kuinka hyvin.

bulletplug_silver.jpg
 
No niin, nyt on kaapelit kyhätty. Liittimen runko on todella tukeva, mutta voi hyvännen aika tuota miinusta. Työn jälki ei tällä kertaa ole hyä, mutta ääni on ehdottomasti sisäänajon arvoinen.
Eroa edelliseen on siinä, että vaikka ääni pystyakselilla on varsin entisen kaltainen niin poikittaisakselin informaatio on huomattavasti parempi. Aiemmin Schulzin kaapeli tuotti hyvää ääntä, mutta soittimien erottuvuus ei todentunut parhaalla tavalla. Nyt artikulaatio on huomattavasti parempi ja vaikka pystyakselin sävyt pysyivät samanlaisina kuin ennenkin niin etenkin bassopään erottelu parani mielestäni.
DLS- liittimen ominaisuus on aavistuksen runsas ja pientä erottelevuutta vajaa basso-osasto, katsotaan kuinka homma etenee. Voisin sanoa jo tältä kuulemalta, että parempi kuin edellinen.

index.php
 

Liitteet

  • RCA vs. RCA.jpg
    RCA vs. RCA.jpg
    55,6 KB · Katsottu: 886
Seppo Kaksonen sanoi:
...Eroa edelliseen on siinä, että vaikka ääni pystyakselilla on varsin entisen kaltainen niin poikittaisakselin informaatio on huomattavasti parempi. Aiemmin Schulzin kaapeli tuotti hyvää ääntä, mutta soittimien erottuvuus ei todentunut parhaalla tavalla. Nyt artikulaatio on huomattavasti parempi ja vaikka pystyakselin sävyt pysyivät samanlaisina kuin ennenkin niin etenkin bassopään erottelu parani mielestäni.
DLS- liittimen ominaisuus on aavistuksen runsas ja pientä erottelevuutta vajaa basso-osasto, katsotaan kuinka homma etenee. ...
Heh, on se vaan hassua että miten johdoissa tai liittimissä joku voikaan kuulla tällaisia pieniä eroavaisuuksia.. En ole koskaan itse moisia havainnut. Ihan avoimin mielin kyllä on tullut testailtua mutta kun ei niin ei.. :)

Mutta sen sanon, että noita rca-liittimiä ei kyllä tule ikävä. Esimerkiksi Neutrikin XLR (nc3fxx-sarja) on laadukas liitin: helppo koota, mekaanisesti paaaljon parempi ja mukavamman tuntuinen käsitellä kuin rca, ja myös sähköisesti turvallisempi (maakontakti ennen signaalia). Sekä tarjoaa tietysti myös balansoinnin.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
No niin, nyt on kaapelit kyhätty. Liittimen runko on todella tukeva, mutta voi hyvännen aika tuota miinusta. Työn jälki ei tällä kertaa ole hyä, mutta ääni on ehdottomasti sisäänajon arvoinen.
Eroa edelliseen on siinä, että vaikka ääni pystyakselilla on varsin entisen kaltainen niin poikittaisakselin informaatio on huomattavasti parempi. Aiemmin Schulzin kaapeli tuotti hyvää ääntä, mutta soittimien erottuvuus ei todentunut parhaalla tavalla. Nyt artikulaatio on huomattavasti parempi ja vaikka pystyakselin sävyt pysyivät samanlaisina kuin ennenkin niin etenkin bassopään erottelu parani mielestäni.
DLS- liittimen ominaisuus on aavistuksen runsas ja pientä erottelevuutta vajaa basso-osasto, katsotaan kuinka homma etenee. Voisin sanoa jo tältä kuulemalta, että parempi kuin edellinen.

Ja kaikki erot vain RCA-littimiä vaihtamalla. Mä oon kade kun puukorvana piti vaihtaa lankut ja subi kiloerkkejä kalliimmiksi jotta pääsi lähellekään tuota sun subjektiivista fiilistä.
 
sepi_1 sanoi:
Ja kaikki erot vain RCA-littimiä vaihtamalla. Mä oon kade kun puukorvana piti vaihtaa lankut ja subi kiloerkkejä kalliimmiksi jotta pääsi lähellekään tuota sun subjektiivista fiilistä.
Määkin olen puukorva, mutta kateellinen en kyllä ole. Itse olen kokeillut ja omat (johto)päätökseni tehnyt.
 
moi
asian ohi sepi-1 turust vuoden 2009 eka hankinta kuulolaite.
ter.reiska
 
ikis60 sanoi:
moi
asian ohi sepi-1 turust vuoden 2009 eka hankinta kuulolaite.
ter.reiska

No onneks olkoon, mun ei sitten tarvii ensi kerralla enää käyttää korvatulppia siellä kuten viimeksi käydessä oli ihan pakko :D
 
index.php


Nuo kuvassa alempana näkyvät RCA- liittimet jäivät hoitamaan niille tarkoitettua tehtävää. Eilen vielä jahkailin kaapeleiden kanssa. Toisaalta uusi liitin tuo esiin paremmin huonot ja hyvät äänitteet, mutta kokonaisuutena hyvät erottuvat paremmiksi kuin ennen. Vastaavasti huonot erottuvat huonommiksi kuin ennen, mutta toisaalta hyväksyttäviksi niin että kuunneltavuus ei kärsi.
Iso konserttipiano soi vahvempana ja isompana asettuen pystyasennossa stereokuvaan vahvemmin. Puhaltimet saivat paremman ja luonnollisemman kuuloisen törinän, hieman tummempana, mutta vastaavasti voimaisampana kuin ennen.
Naissolistien luontainen ääni toistuu uskottavammin ja ehkä aavistus kovuutta keskiäänialueesta poistui myös.
Haettiin läpikuultavuutta, mutta saatiinko verhoa-mene ja tiedä. Äänitteet kuulostavat luonnollisemmalta, mutta sointi aukeaa vielä paremmin lähempänä luonnollista äänen tasoa, toisaalta ääni on kuunneltava myös pienillä voimakkuuksilla. Erona on kuitenkin se, että setti kestää huomattavasti runsaampaa äänenvoimakkuutta ja tulee tunne kuin dynamiikkaa olisi enemmän.

k82457ig97o.jpg

Tämä levy ei ole hyvä äänitys, mutta nyt uusin kaapelein huomattavasti kuunneltavampi. Tämä äänitys ei ole huonokaan, se on omanlaisensa live. Nyt päästään lähemmäs äänitteen aitoa poljentoa, puhaltimet toistuvat vahvasti, tunnelma on letkeä.

c51648xd037.jpg

Tällä levyllä soittaminen kuuluu selvemmin. Aluksi ajattelin miksi ei For You kappaleen kontrabasso tee samoja temppuja joita olen sen tottunut tekemään. Se on aidompi nyt, mutta mielessä kävi, että kaapelia tulee vaihtaa. Pistin aiemmin valmistamani DLS/Schulz kaapelin ja tuli tunne siitä miltä kontrabasson tulee kuulostaa. Nopeasti kävi ilmi ettei kontrabasso voi kuulostaa tuolta, hienot lehahdukset eivät siihen kuulu. Tulikin tunne, että uusi kaapeli välittää musiikkia oikeammin, mutta vanha tarjoilee sen niin miten sen toivoisi toistuvan subjektiivisesti. Pistin uuden kaapelin takasin ja ajattelin, olkoot.
 
Meni muutama päivä väliä että luin tätä ja on tullut varsin mielenkiintoisia havaintoja ja teoriaakin mikä selittää osan tuosta kaapeliuskonnosta. Lisää tälläista. Alkaa tuntumaan että tässäkään ei ole kyse henkimaailman asioista.
 
jiteko sanoi:
Meni muutama päivä väliä että luin tätä ja on tullut varsin mielenkiintoisia havaintoja ja teoriaakin mikä selittää osan tuosta kaapeliuskonnosta. Lisää tälläista. Alkaa tuntumaan että tässäkään ei ole kyse henkimaailman asioista.

Kyse on varmaankin sovituksesta. Jos laitteiden arvot vastaavat keskenään niin laku on riittävän hyvä ja nyt puhutaan hyvälaatuisesta peruslakusta.
Minä pistin sellaisen peruslakun, kun tuntui tuo viimeinen arvioni menevän yksiin peruslakun kanssa. Kaapelit ovat keskenään hyvin samantyyppiset, siis tuo viimeksi mainittu Schulz ja laku. Lakun informaatio on ehkä aavistuksen fokustoituneempi ja äänikuva avoimempi. Nyt jäi lakut kiinni. Merkistä en en tiedä, siinä lukee Japan :D.
Mikäli laitteita yritetään naittaa ja mätsäillä niin jos ei perusarvot ole kohdallaan on lähestulkoon ihan sama mitä siellä välissä on kun aina väritetään.

rca-cable.jpg

Tuossa on hyvä suojaus, muovi tulee suojaamaan liitintä. Runko voi olla kullattukin, mutta kultaus ei ole pakollinen koska näissä lämpötiloissa hapettumista ei juuri tapahdu. Liittimen voi muutaman vuoden välein irroittaa ja laittaa takasin.

Sanoisin siis, että laitteiden sovittamisella on suurempi merkitys kun kaapelimerkillä.
 
Täältä tulee yksi ei niin syvällä rintaäänellä sanottu kommentti.

Lähtökohta: kaapelin pitää olla sellaista, että se välittää alkuperäisen signaalin mahdollisimman muuttumattomana laitteesta A laitteeseen B.

Virittely: kaapelilla voidaan saada aikaan äänen hienosäätöä silloin, kun laitteiston muut osatekijät ovat kohdallaan. Kaapeli joko ohentaa/kirkastaa ääntä tai lisää täyteläisyyttä/lämpöä ääneen.

Näkökulma rahankäyttöön: myös itse tehdyt kaapelit voivat olla hyvät ja riittävät. Ei ole pakko upottaa satoja euroja sellaiseen, minkä äänenlaadullista eroa ei kuule. Jokaisella harrastajalla olkoon oikeus käyttää tai olla käyttämättä sitä kauppiaan parhaaksi väittämää kaapelia.
 
Back
Ylös