Käärmeöljyketju - räikeimmät esimerkit

Mietin toimisiko se, että kaapeleissa eroja kuulematon kävisi eroja kuulevan luona ja siellä voisi testata kahdella toisistaan eroavalla kaapelilla.

Vaatisi tietysti esiehdoksi sen, että kuulematon antaisi mielessään mahdollisuuden kuulla eroja. Tulisi siis avoimin mielin testaamaan, mikä on tosi tieteellisyyttä.

Jos näitä kokemuksia saataisiin riittävä määrä aineistoksi, voitaisiin ehkä lausua jotain yleispätevämpää aiheesta, esim. "useimmat eivät eroja kuule"/"useimmat kuulevat eroja".

Mielestäni sokkotestiin asti ei tarvitsisi mennä tässä asiassa, koska arjen kuuntelutilanne on kuitenkin aina tietyllä laitteistolla ja tietyssä tilassa. Ts. nämä esiehdot ovat sekä riittävät että välttämättömät ilmiön tutkimiselle.
 
Mielestäni sokkotestiin asti ei tarvitsisi mennä tässä asiassa, koska arjen kuuntelutilanne on kuitenkin aina tietyllä laitteistolla ja tietyssä tilassa. Ts. nämä esiehdot ovat sekä riittävät että välttämättömät ilmiön tutkimiselle.
Mehän tiedämme jo entuudestaan, että monet harrastajat uskovat kuulevansa eroja "arjen kuuntelutilanteessa". On vaikea nähdä, mitä merkitystä olisi saman asetelman toistamisella. Tulokset olisivat todennäköisesti samat kuin ennenkin, emmekä olisi yhtään viisaampia sen suhteen, ovatko kuulluiksi uskotut erot todellisia vai eivät.
 
Sartelta tuli aikamoinen lässähtävä lause.

Eli

- On toki olemassa harrastajia jotka leimaavat kaiken genelecien ulkopuolisen käärmeöljyksi, mutta se nyt on ihan vaan sitten näkemyksettömyyttä

Mitä helvatin bs:ssää tämä ajattelu logiikka sisältää ? En ymmärtä kuin ja vain sanoman onnettoman syljettävyyden.
En ole törmännyt ainakaan itse tällaisiin ihmisiin koskaan. Onkohan sartella jotain negaakin kyseistä merkkiä tai ihmisiä kohtaan jos itse olet ostanut kuraa niin se on vain osa omaa onnettomuuttasi. Jos taas olet tyytyväinen tilanteesi, niin miksi moinen suunanto kyseessä nyt ?

Itse sanoisin että kuten monesti on paljon hienoja kaiuttimia eri merkein edustettuina maailmalla, mutta näen monen laadun olevan keskinkertaista suhteessa tähän merkkiin mikä on olleellisesti suomalaisuuden tunnusmerkkinä tunnetuin tuote maailmalla audiopuolelta. Kyse on laadusta jolla kaikki toimii ja ei tarvitse välttämättä mitään säädelläkää, kunhan huone on kohtuu kunnossa. Mutta potentiaalia on vaikka mihin.

Käärmeöljyä markkinointimielessä yleensäkin on kaikenmaailman laitetelineet joita väitetään parantavan laadullisesti muka merkittävästi äänentoistoa voi ikku kun ihmisiä piissitään simmuun. Ja erilaiset akustiset tikku telineet näitäkin on nähty, kuin myös erilaiset lisä palikat monessa johdoissa joiden funktiota ei haluta kertoa kovinkaan tarkemmin. Myös erilaisia audio lisäpalikoita ties mihin reikään tungettuna jotka eivät vaikuta lopputuloksen laatuun milläänmuotoa. Onhan näitä. Kallis hinta ei ole vielä aina käärmeöljyä se voi olla esim. vain kolmas osa tätä palettia mutta ei tarkoita että se kokonaisuudessaan on. Mutta hintahaitari on meille kaikille lompakon mukaan, ja tuotteen hinta korkeakaan sellainen ei tarkoita että se välttämättä kovinkaan tasokas ole jos nyt keskimääräisen vuosipalkan tai yli jokin tuote lähinnä kaiuttimet myydään näin tällä tavoin.

Se että kallisfirma tekee hyvin kalliita passiivikovaäänisiä ei ole vielä käärmeöljyä tietty, sehän on vain lähinnä tuotteen ulkoista kiillottamista ja erilaisin ulkomuoto funktioin muodot perustellaan kalliiilla hinnalla monen kallispalkkaisem insinöörin/firman edustajansa työpanostuksista. Monesti nämä on rakennettu periaattein jollekin eksoottisella puulla joka on roudattu jostain tuhansien kilometrien päästä vinku intiasta kenties amazonin sademetsistä toiselle puolelle kiviplaneettaa.

Hintamuodostus jossain rajoissa perustuu otantaan/markkina arvoon valmistajasta ja tiettyjen audiolevike lehdistön että journalististen karvaisten vanhojen miesten tietynlaisesta etuoikeutetusta markkinointi tavasta tuoda himo kiihkolla esille erityisen tyylikästä luksusta ja siis tätä tuote sekmenttiä tavalla joka puree miesten nivuksiin ja aivokapasitettiin AINA tunne tasolla erittäin toimivin mekanismein toki kiihoitus on suurta. Kauneutta hifi harrastuksessa useimmat miehet halajaa kun raha lompakossa painaa isosti tunneälyä vasten osto housut viritettynä kaupantekoihin.
Koska suurinosa ihmiskunnan aikuisista ihmisistä ja lähinnä nyt vain miehistä audioharrastuksen rajojen sisällä kuten itsekin olen, eivät monestikaan rasita aivoja kyseen alaistaen niitä mahdollisuuksia siitä monesti että high end tuote sekmentit ovat aika rajoittunut maailma mitä markkinoilla yleensä onkaan. Studiopuolen nimi lähtökohdiltaan on jo se karttava tekijä monen aivoissa, ja tiedostan tämän, se nimike on luonut monien aivoihin ylitsepääsemättömän esteen ymmärtää audiotoiston kykeneväisyyttä eli sitä tapaa jolla audiokokemus luodaan ulos äänite uskollisemmin ja aidommin.

Täydellistä toistoa ei ole olemassakaan, sillä äänenrakenne aina vain tarkentuessaan tasokkaista kaiuttimista ulos sulautuu realimaailmaamme tavalla jossa tämä rajapinta häilyy mikäli paikallaan siis tietty ollaan. Mutta aika on erittäin sotaisa elementti ihmiskorvissa sillä pienikin aikakuluma voi hartaan harrastajan korvat löytää virheen jos toisenkin, yksikin mikro särö tai epäsuhdemitta tai suhteellinen aikanopeuden suhdepainotus vääristää audiokokemusta, ja tässä ihmiskorvat ovat melkoisen nerokkaan tavoin ittumaiset elimet sillä vain ahneus oppia on tie mallintaa elämää ja sen kopio hifitoisto harrastusta.


Saahan tietty vielä jokainen ostaa mitä haluaa en minä sitä kiellä, ja monia ratkaisuja on moneen ihmisen tarpeeseen tarjolla, mutta useinmiten se menee ihmiskunnassa aina joka ikinen kerta oli formulat jalkapallo, tai autot, tai hifi/high end merkit, niin aina siinä missä iso raha liikkuu siellä on aina laajaa gusetusta ja ryöväystä moninkertaisilla panoksilla ja käärmeöljy kauppiaita. Ei tietty jokaikinen kerta kun törmäät heihin tai edustajiin, mutta käytäntö menee tässä suhteessa aina näin. Käärmeöljyllä on osa tätä myrkkyä jolla harrastajia sumutetaan kunnolla liiviin. Osta meidän parasta niin et tarvitse enään koskaan tarvine muuta parempaa, on lähinnä tämä se alkutie.

Tosin sontaa saa pyytämättäkin. Useimmat ihmiset lankeaa moniin audio petoksiin, mutta toisin onnistuvat ostamaan mitä herkullisempia tuote valikoimia ja ovat näin myös pitkäänkin vielä tyytyväisiäkin ja tämä on hyvä juttu tietty. Kyse on vain mitä sinä tiedät kukin tuotteen kyvyistä, eduista, tai rajapinnoista on SE oleellisin tieto on tässä suhteessa kilpailijoihin.

Kilpailu on erittäin kovaa ja markkinoilla ei heikot pärjää. Koska tuotemerkkejä näyttää vuosi toisensa perään syntyvän kuin sieniä sateella.
 
Viimeksi muokattu:
Jos miettii että ketjun alkuperäinen tarkoitus lienee ollut käärmeöljyä siäsltävät tuotteet niin täällä on kyllä melkoisen paljon hyvinkin lämminveristä off-topikkia.

Mutta eihän siinä, sanottiinhan sitä jo ennenkin että tapelkaa pojat, saatte tupakkaa... :LOL:
 
Sartelta tuli aikamoinen lässähtävä lause.

Eli

- On toki olemassa harrastajia jotka leimaavat kaiken genelecien ulkopuolisen käärmeöljyksi, mutta se nyt on ihan vaan sitten näkemyksettömyyttä

Mitä helvatin bs:ssää tämä ajattelu logiikka sisältää ? En ymmärtä kuin ja vain sanoman onnettoman syljettävyyden.
En ole törmännyt ainakaan itse tällaisiin ihmisiin koskaan. Onkohan sartella jotain negaakin kyseistä merkkiä tai ihmisiä kohtaan jos itse olet ostanut kuraa niin se on vain osa omaa onnettomuuttasi. Jos taas olet tyytyväinen tilanteesi, niin miksi moinen suunanto kyseessä nyt ?
--- snip ----
Taisi mennä meikäläisen pointti täysin ohi... Kommentoin siis Sihviksen analogiaa, jossa esitettiin että objektivismilla on päätepiste harrastuksessa, jossa paremman äänen tavoittelu loppuu kun on saavutettu objektiivisesti täydellinen setti. Sihvis omassa kommentissaan esitti, että esimerkiksi Genelecit olisivat tällaiset kaiuttimet jotka tällaista päätepistettä edustavat. Minä taas totesin, että moinen ajattelu on mielestäni ihan humpuukia ja että jos objektivistisen harrastamisen päätepiste on "täydelliset kaiuttimet", niin mielestäni tuo on näköalattomuutta ja sinällään tällaisen väitteen ( = genelcin kaiuttimet ovat täydellisiä ja kaikki muut merkit ovat enemmän tai vähemmän käärmeöljyä) tekijä syyllistyy itse "käärmeöljyn myymiseen". Kritisoin siis ensisijaisesti väittämää, että objektivisti karsinoidaan harrastajaksi, joka voi kaupasta ostaa täydellisen setin ja päästä "finaaliin" ja että tietyn pisteen jälkeen säväreiden saaminen vaatii kokemukselliseen hifiin siirtymistä ja objektiivisen harrastustavan hylkäämistä.
 
Minä taas totesin, että moinen ajattelu on mielestäni ihan humpuukia ja että jos objektivistisen harrastamisen päätepiste on "täydelliset kaiuttimet", niin mielestäni tuo on näköalattomuutta ja sinällään tällaisen väitteen ( = genelcin kaiuttimet ovat täydellisiä ja kaikki muut merkit ovat enemmän tai vähemmän käärmeöljyä) tekijä syyllistyy itse "käärmeöljyn myymiseen". Kritisoin siis ensisijaisesti väittämää, että objektivisti karsinoidaan harrastajaksi, joka voi kaupasta ostaa täydellisen setin ja päästä "finaaliin" ja että tietyn pisteen jälkeen säväreiden saaminen vaatii kokemukselliseen hifiin siirtymistä ja objektiivisen harrastustavan hylkäämistä.

Minä en oikein ole varma, mitä "objektiivinen harrastustapa" tänä päivänä merkitsee. Minun käsitykseni siitä perustuu 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Hifi-lehteen, joka edusti "objektiivista harrastustapaa". Opin silloin, että ko. harrastustavan mukaan CD-soittimissa ja vahvistimissa ei ole äänellisiä eroja, kaapeleista puhumattakaan. Lisäksi kaiuttimet pystyy laittamaan selkeään paremmuusjärjestykseen mittaustulosten mukaan. Tuolloin lehdessä Pekka Tuomela oli objekti. Kun asiat oli tehty hänen ihanteidensa mukaan, niin taivas aukeni. Pekan suunnittelemat halvatkin ämyrit päihittivät mennen tullen kalliitkin muualla suunnitellut kaiuttimet, joille kelpasi naureskella. Pekan kelpuuttamia, objektiivisesti suhteellisen osaavia suunnittelijoita, oli Suomessa joitain muitakin . Muualla maailmassa sellaiset olivat harvassa. Tällä harrastustavalla saattoi kyllä mennä kauppaan ja ostaa täydellisesti soivan setin.

Tällaista oli "objektiivinen harrastustapa" 35 vuotta sitten. Mitä se on tänään? Ainakin Tekniikan Maailma edustaa nykyäänkin ylläkuvattua hifilehteläistä objektiivista harrastustapaa... no Pekka Tuomelaa lukuunottamatta. En tiedä ovatko Weckströmin veljekset viellä Tekniikan Maailmassa. He ovat/olivat TM:n "pekkatuomeloita".

Pahoittelut offtopicista, mutta tämä ketjuhan on jo aikaa päivää sitten karannut alkuperäisestä aiheestaan, joten menköön nyt tämäkin kysymys tänne, koska asia minua aidosti kiinnostaa.
 
^Noin minäkin harrastin vielä jokunen vuosi sitten :) Tai "harrastin". Eka setti vuosikymmenten taitteessa oli Tuomelalaiset 12/2 ja 55/2, pino vähän parempaa Pioneeria siinä välissä. Ei se huono setti ollut, mutta vähän tylsä, tuli fiilis että "tässäkö tää nyt oli". Toki sen ajan resurssit oli sellaiset ettei halunnut riskejä ottaa, piti kaikenmoista pyykkikonetta ym hommata hifien lisäksi jne. Ja ennenkaikkea ei ollut niin paljon tietoa saatavila, tai jos olikin, niin Hifilehti ja Teknari oli lähteet. Paljon kivempaa on näperrellä putkien ja piuhojen kanssa ja keskustella, vääntää ja intoilla muiden hörhöjen kanssa :D

Ei silti pidä itseään pettää ja luulotella olemattomia. Fiilisjutut sitten erikseen, ne on aina niin tosia kuin miksi ne kokee, mutta kannattaa muistaa että ne on fiilisjuttuja eikä absoluuttisia totuuksia.
 
^Noin minäkin harrastin vielä jokunen vuosi sitten :) Tai "harrastin". Eka setti vuosikymmenten taitteessa oli Tuomelalaiset 12/2 ja 55/2, pino vähän parempaa Pioneeria siinä välissä. Ei se huono setti ollut, mutta vähän tylsä, tuli fiilis että "tässäkö tää nyt oli". Toki sen ajan resurssit oli sellaiset ettei halunnut riskejä ottaa, piti kaikenmoista pyykkikonetta ym hommata hifien lisäksi jne. Ja ennenkaikkea ei ollut niin paljon tietoa saatavila, tai jos olikin, niin Hifilehti ja Teknari oli lähteet. Paljon kivempaa on näperrellä putkien ja piuhojen kanssa ja keskustella, vääntää ja intoilla muiden hörhöjen kanssa :D

Ei silti pidä itseään pettää ja luulotella olemattomia. Fiilisjutut sitten erikseen, ne on aina niin tosia kuin miksi ne kokee, mutta kannattaa muistaa että ne on fiilisjuttuja eikä absoluuttisia totuuksia.
Tämä. Eikä käärmeöljyn ostamisessa ole mielestäni mitään väärää. Jos kristalloidut liittimet tuovat lisäarvoa harrastukseen, niin eihän siinä ole mitään väärää, vaikka olisivat kuinka kalliita. Kyllä mullakin tuolla setissä uskottavan näköiset peruslakuista selkeästi erottuvat "hifi"-RCA-piuhat, vaikka en niillä äänenlaadullista eroa saakaan aikaan. Mutta psykologisesti olen paremmassa paikassa, koska nuo näyttävät hyvältä. Ja se taas vaikuttaa kyllä positiivisesti kuuntelukokemukseen. Eli kyllä minäkin siinä mielessä kaappipiuhauskovainen olen 😁
 
Tämä. Eikä käärmeöljyn ostamisessa ole mielestäni mitään väärää. Jos kristalloidut liittimet tuovat lisäarvoa harrastukseen, niin eihän siinä ole mitään väärää, vaikka olisivat kuinka kalliita. Kyllä mullakin tuolla setissä uskottavan näköiset peruslakuista selkeästi erottuvat "hifi"-RCA-piuhat, vaikka en niillä äänenlaadullista eroa saakaan aikaan. Mutta psykologisesti olen paremmassa paikassa, koska nuo näyttävät hyvältä. Ja se taas vaikuttaa kyllä positiivisesti kuuntelukokemukseen. Eli kyllä minäkin siinä mielessä kaappipiuhauskovainen olen 😁
Olisin tällaisen pyörittelyn sijaan kaivannut vastausta kysymykseen, edustaako kuvaamani 80-90 -luvun Hifi-lehden ja nykyisen Tekniikan Maailman tyyli edelleen sinulle "objektiivista harrastustapaa"? Jos ei, niin mitä se sinun "objektiivinen harrastustapasi" on?
 
Minä en oikein ole varma, mitä "objektiivinen harrastustapa" tänä päivänä merkitsee. Minun käsitykseni siitä perustuu 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Hifi-lehteen, joka edusti "objektiivista harrastustapaa". Opin silloin, että ko. harrastustavan mukaan CD-soittimissa ja vahvistimissa ei ole äänellisiä eroja, kaapeleista puhumattakaan. Lisäksi kaiuttimet pystyy laittamaan selkeään paremmuusjärjestykseen mittaustulosten mukaan. Tuolloin lehdessä Pekka Tuomela oli objekti. Kun asiat oli tehty hänen ihanteidensa mukaan, niin taivas aukeni. Pekan suunnittelemat halvatkin ämyrit päihittivät mennen tullen kalliitkin muualla suunnitellut kaiuttimet, joille kelpasi naureskella. Pekan kelpuuttamia, objektiivisesti suhteellisen osaavia suunnittelijoita, oli Suomessa joitain muitakin . Muualla maailmassa sellaiset olivat harvassa. Tällä harrastustavalla saattoi kyllä mennä kauppaan ja ostaa täydellisesti soivan setin.

Tällaista oli "objektiivinen harrastustapa" 35 vuotta sitten. Mitä se on tänään? Ainakin Tekniikan Maailma edustaa nykyäänkin ylläkuvattua hifilehteläistä objektiivista harrastustapaa... no Pekka Tuomelaa lukuunottamatta. En tiedä ovatko Weckströmin veljekset viellä Tekniikan Maailmassa. He ovat/olivat TM:n "pekkatuomeloita".

Pahoittelut offtopicista, mutta tämä ketjuhan on jo aikaa päivää sitten karannut alkuperäisestä aiheestaan, joten menköön nyt tämäkin kysymys tänne, koska asia minua aidosti kiinnostaa.
Tällaisia luonnehdintoja lukiessa lienee sallittua pohtia, ovatko ne totta. Katsotaan muutamaa väitettä.

Lisäksi kaiuttimet pystyy laittamaan selkeään paremmuusjärjestykseen mittaustulosten mukaan.
En muista, että tällaista käsitystä olisi koskaan esitetty. Kaiutinarviot perustuivat yleensä sekä mittauksiin että kuuntelutuloksiin, ainakin joskus jopa sokkokuunteluun.

Tuolloin lehdessä Pekka Tuomela oli objekti.
Tämän väitteen sisältö jää kieltämättä hämäräksi.

Kun asiat oli tehty hänen ihanteidensa mukaan, niin taivas aukeni.
En muista tällaistakaan kirjoitetun. Yleensäkin ajatus, että kotistereoiden avulla "taivas aukenee" taitaa kuulua enemmän subjektivistisen harrastustavan mukaisiin ilmaisuihin.

Pekan suunnittelemat halvatkin ämyrit päihittivät mennen tullen kalliitkin muualla suunnitellut kaiuttimet, joille kelpasi naureskella.
Tällaistakaan väitettä en muista nähneeni, saati sitten että lehdessä olisi naureskeltu muualla suunnitelluille kaiuttimille. Itse valitsin muinaiset B&W:t osittain Hifi-lehdessä kirjoitetun suopean arvion innostamana. Muistan myös tavanneeni huolella 80-luvun huippukaiutintestiä, jossa mukana olivat B&W 801, Gradientin 1.0, Quadin ESL-63 ja jokin AR:n suurempi malli. AR:n kaiutinta ei muistaakseni kehuttu, muita kyllä. Kriteerinä ei muistaakseni ollut vertailu Tuomelan suunnittelemiin kaiuttimiin.

Tällä harrastustavalla saattoi kyllä mennä kauppaan ja ostaa täydellisesti soivan setin.
Tätäkään ajatusta en muista esitetyn.

Onkohan Suomessa ilmestynyt kaksi erilaista Hifilehteä - nuo ahaapalaisen esittämät väitteet kun eivät lainkaan tunnu tutuilta kaltaiseni pitkäaikaisen lukijan mielestä? Lähdeviitteet nostaisivat tässä kovasti väitteiden uskottavuutta, mutta ymmärrän toki että käärmeöljypohjaisessa harrastustavassa uskottavuudella ei ole niin kauheasti merkitystä - "en väitä mitään, kerron vain kokemuksistani".
 
Viimeksi muokattu:
Onko olemassa mitään ainetta jolla saisi langattomien kaiuttimien ääntä paremmaksi? Kaverilla on Kef LSX kaiuttimet ja hän väittää että kun pienestä suihkepullosta suihkautetaan ilmaan jotain nestesumua n. 10 min ennen kuuntelua on bassotoisto tanakampi ja muutenkin ääni kuulostaa ihan oikeilta hifivehkeiltä..?
 
Onko olemassa mitään ainetta jolla saisi langattomien kaiuttimien ääntä paremmaksi? Kaverilla on Kef LSX kaiuttimet ja hän väittää että kun pienestä suihkepullosta suihkautetaan ilmaan jotain nestesumua n. 10 min ennen kuuntelua on bassotoisto tanakampi ja muutenkin ääni kuulostaa ihan oikeilta hifivehkeiltä..?

Se on just sitä käärmeöljyä :D
 
- Onko olemassa mitään ainetta jolla saisi langattomien kaiuttimien ääntä paremmaksi? Kaverilla on Kef LSX kaiuttimet ja hän väittää että kun pienestä suihkepullosta suihkautetaan ilmaan jotain nestesumua n. 10 min ennen kuuntelua on bassotoisto tanakampi ja muutenkin ääni kuulostaa ihan oikeilta hifivehkeiltä..?

Kyllä juu… tähän on olemassa kyseinen sumuke aine. Kaverisi on ilmeisesti lekuri ammatiltansa, joten hän on roudanut pulloja ilokaasua huoneeseen (ilmeisesti salaa hankkinut pienen pullon testattavaksi). Tämä mahdollistaa suuren nautinnon ja bassot soivat iloisemmin kuin koskaan ennen. Ole sinäkin iloinen hänen luonaan ja käyttäkää tätä ainetta paljon enemmän niin musiikin nautinnot vai kasvavat paremmiksi ja langattomien saundi tuo mukavan hifimäisen kotoisan tunnelman.

😉😳👌😏
 
Onko olemassa mitään ainetta jolla saisi langattomien kaiuttimien ääntä paremmaksi? Kaverilla on Kef LSX kaiuttimet ja hän väittää että kun pienestä suihkepullosta suihkautetaan ilmaan jotain nestesumua n. 10 min ennen kuuntelua on bassotoisto tanakampi ja muutenkin ääni kuulostaa ihan oikeilta hifivehkeiltä..?
Hyvä aprilliyritys, kuravesi jo lämpiämässä ja sillit jääkaapissa valmiina.

T: Vesku
 
- Onko olemassa mitään ainetta jolla saisi langattomien kaiuttimien ääntä paremmaksi? Kaverilla on Kef LSX kaiuttimet ja hän väittää että kun pienestä suihkepullosta suihkautetaan ilmaan jotain nestesumua n. 10 min ennen kuuntelua on bassotoisto tanakampi ja muutenkin ääni kuulostaa ihan oikeilta hifivehkeiltä..?

Kyllä juu… tähän on olemassa kyseinen sumuke aine. Kaverisi on ilmeisesti lekuri ammatiltansa, joten hän on roudanut pulloja ilokaasua huoneeseen (ilmeisesti salaa hankkinut pienen pullon testattavaksi). Tämä mahdollistaa suuren nautinnon ja bassot soivat iloisemmin kuin koskaan ennen. Ole sinäkin iloinen hänen luonaan ja käyttäkää tätä ainetta paljon enemmän niin musiikin nautinnot vai kasvavat paremmiksi ja langattomien saundi tuo mukavan hifimäisen kotoisan tunnelman.

😉😳👌😏
Tämä suihke on toiminut itsellä erinomaisesti. Toimii myös langallisilla luureilla ja kaiuttimilla.
DSC_2677.JPG
Tuote on muuten oikeasti öljypohjainen. Sitä en jaksanut kaivaa onko käärmeitä vahingoitettu valmistuksessa.
 
Back
Ylös