NAPOLEONIN MOPO
Ranskan maalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan. Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan. Kirjesanoma tuo, mopo sinun täytyy heti myydä, taikka jos et myy, älä mitään multa pyydä. Kansa luulee, että sitä viilattu on linssiin, kun odotukset kohdistuvat kruununprinssiin, enhän sua vävykseni sanoa mä saata, ethän taida poikarukka osata et maata, kun et perillistä aikaan saa, Josefiinakin siitä jo valittaa, luulen että mopo sulta kyvyt vie, tärinä kait potenssille liikaa lie.
Ranskan maalla koittanut on keskiyö, Napoleon istuu ja ranskanleipää syö. Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä ja siksi ottaa taas konjamiiniä. Aamu kun koittaa niin päättää hän, mopon myyn ja valtakunnan säilytän. Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaan, vastaan tulee Riselisen, se taitaa kaunaa kantaa. Napo sanoo; kuulus kundi, come´n take it easy. Tarjoo mopoansa mutta Riselin tarjoo vain viisi, frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän, Riku sanoo, enempää en pane mopoon tähän. Napo lähtee täysin masentuneena, tyydy näes ei femmaan, mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan.
Lähtee siten allapäin ja laahustaen baariin, sitten törmää sattumalta Cartteporin vaariin, jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin kaupannut on edustaja proletariaalin. Napo tarjoo mopoansa ja vaari sanoo joo, tarjoilijalle kuiskaa hän; Döö Ber noo. Latoo Napon eteen seteleitä pinkan, Napo sanoo noitten kantamiseen tarvii rinkan. Vaari naurahtaa ja sanoo; Se la vii. Napo rahoinensa kotiin kiirehtii.
On rahat viimein kotona ja pinossa, ja Napoleonilla on monot vinossa. Ja anoppi ja Josefina kilvan häntä hoivaa, ja hihkua vain voi isä kaikkivoivaa. Ja aamulla pitkän unen perästä, on Napoleonin kunto lähes terästä. Nyt Josefina on pitkällään kedossa, ja Napoleon on elämänsä vedossa, ja kolmen viikon perästä, nähdään että Josefina kuukausittain on eli Consentine. Silloin Ranskan kansa huutaa; ollallaa - Napoleonillamme lepattaa..