Jotain erikoista vinyylissä...

Petethebassman sanoi:
Mun mielestä siinä Sgt. Pepperin loppu-urassa sanotaan "never could be any other way".

Olen kaikki nämä vuodet kuunnellut levyä dualillani ja kuinka ollakaan missanut tämänkin taidepläjäyksen. Toissa päivänä kuuntelin levyn uudella Regalla, ja yllätyin kovin - nyt en muista miten itse lauseen kuulin - jotain siinä sanotaan.
Eppu Normaalin Aknepopin lopussa Martti Syrjä hokee "MOIDO" - tästä ei liene epäselvyyttä.
 
Tawe sanoi:
Näitä löytyy, mm. Iron Maiden debyytti, eka brittipainos, pitää sisällään eka puolen lopussa, ihan etiketin tyvessä jutun jota ei löydy mistään muusta versiosta.

Mulla on hyllyssä kaksin kappalein alkuperäisiä Maidenin Soundhouse Tapes omakustanne plattoja sekä kaksin kappalein Metallican Metal up your ass -plattoja, joista toinen on virhepainos ja siinä on Kill 'em all -platan biisit sikinsokin järjestyksessä :D

Noissa demo levyissä on hyvä fiilis päällä, vaikka saundit onkin kuin jostain onkalosta :D
 
Tawe sanoi:
moido? eiku näin on!

Näin on. Se moido tuli jossain niiden luumäkien biisin lopussa kaikuna, eikä liity tähän aiheeseen mitenkään. Ja tämä on 100% varma juttu, eikä siitä liene mitään epäselvyyttä. Olen melko varma asiasta.
 
Ella Fitzgeraldin vanhalla levyllä (the Cole Porter songbook) on se loppulooppi soikiona. Ei siis pyöreänä, vaan äänivarsi saa lopussa jumpata sivuttain. Tästä syystä loppukatkaisu (ei ainakaan minulla) toimi tällä levyllä.
 
Taas mulla on hauska (?) löytö. Ostin tuossa taannoin yhdestä saksalaisesta liikkeestä mm. kaksi Stewie Wonderin alkuvuosien kokoelmalevyä. Levyt ovat Looking Back ja Anthology. Kummatkin ovat 3LP settejä. No, vaikka Allmusic.com tuntee kummankin albumin erikseen, niin nehän ovatkin yksi ja sama albumi. Siis niissä on samat kappaleet ja levykannet ovat ihan samanlaiset kuvineen liitteineen kaikkineen. Ainoa ero on tuo albumin nimi, joka tietty kummassakin setissä on se erottava tekijä. Nämä ovat ilmestyneet samana vuonna ja niillä on tietty oma erillinen luettelonumero. Kummatkin ovat limited edition, joten uusintapainoksia niistä ei kait sitten ole lainkaan.

No ei tässä vielä ole mitään erikoista, mutta siinä on kyllä hiukka, että kummassakin setissä on sama virhe. Nimittäin yhdellä levyllä on puolet 2 ja 5, toisella levyllä on puolet 3 ja 4 ja kolmannella levyllä on puolet 1 ja 6. Näin siis kummassakin paketissa.
 
silmaauki sanoi:
...kummassakin setissä on sama virhe. Nimittäin yhdellä levyllä on puolet 2 ja 5, toisella levyllä on puolet 3 ja 4 ja kolmannella levyllä on puolet 1 ja 6. Näin siis kummassakin paketissa.

Tuo on perintöä amerikkalaisesta levynvaihtajakulttuurista - soitetaan 1-2-3-puolet ja käänetään pinkkka ympäri ja soitetaan 4-5-6-puolet.
 
Mallas sanoi:
Tuo on perintöä amerikkalaisesta levynvaihtajakulttuurista - soitetaan 1-2-3-puolet ja käänetään pinkkka ympäri ja soitetaan 4-5-6-puolet.
Mä jo meinasin kysyä, että mitä ihmettä tarkoitat. Vaan sitten otin levypinkan ja väänsin asian itselleni rautalangasta.

Siis onko noita yleisemminkin sekoitettu noin? Onko myös tuplia tehty niin että puolet ovat 1&4 ja 2&3?
 
silmaauki sanoi:
Mä jo meinasin kysyä, että mitä ihmettä tarkoitat. Vaan sitten otin levypinkan ja väänsin asian itselleni rautalangasta.

Siis onko noita yleisemminkin sekoitettu noin? Onko myös tuplia tehty niin että puolet ovat 1&4 ja 2&3?

Joo, mulla on esim. Hedrixin Electric Ladyland noin prässättynä
 
silmaauki sanoi:
Mä jo meinasin kysyä, että mitä ihmettä tarkoitat. Vaan sitten otin levypinkan ja väänsin asian itselleni rautalangasta.

Siis onko noita yleisemminkin sekoitettu noin? Onko myös tuplia tehty niin että puolet ovat 1&4 ja 2&3?

On. Muistaakseni Miles Davisin 70-luvun utuiset livelevyt (tai ainakin osa niistä) ovat tuolla tavalla. Kahdella levarilla saa saumattoman konserttikokemuksen, koska musiikki itsessään on yhtenäistä tajunnanvirtaa ilman biisejä. Etiketissä lukee vain "Miles Davis In Concert - side 2" tai vastaavaa.
 
silmaauki sanoi:
Mä jo meinasin kysyä, että mitä ihmettä tarkoitat. Vaan sitten otin levypinkan ja väänsin asian itselleni rautalangasta.

Siis onko noita yleisemminkin sekoitettu noin? Onko myös tuplia tehty niin että puolet ovat 1&4 ja 2&3?

Vielä Marvin Gayn Palladiumlive on noin, taitaa olla-70 luvun alusta. Ei mitenkään harvinaista. Prestigen tuplissa on useampia tullut vastaan.
 
Mallas sanoi:
Tuo on perintöä amerikkalaisesta levynvaihtajakulttuurista - soitetaan 1-2-3-puolet ja käänetään pinkkka ympäri ja soitetaan 4-5-6-puolet.

Ennätin kysyä samaa asiaa joskus viime syksynä (Boito : Mefistofele), vaikka olisihan minun oikeastaan pitänyt tietää vastaus itsekin. Kaverillani oli nimittäin 80-luvulla sellainen [kirpputoriraato] soitin, jossa oli levynvaihtomekanismi. Levyt 3-4kpl kasattiin akselin päähän lautasen yläpuolelle, ja sellainen muovivarsi tipautteli niitä siitä sitten yksi kerrallaan lautaselle. Tosi "hellävaraista", vaikka eipä meillä siihen aikaan muuta ollutkaan kuin kirpputoriraatolevyjä. Niitä 5 markan rockabillysellaisia, joita kukaan ei enää muotivillityksen mentyä halunnut nurkkiinsa. Paitti me :). Se soitin oli oikea sorvi, neulapaino "600 kiloa". Jos levyllä oli sellainen vika, että se jäi muilla soittimilla soimaan samalle uralle, tämä soitin teki siihen kevyesti uuden uran (eli lakaisi kaikki kivettyneet jaskat pinnalta pois). Emme me siihen aikaan olleet kuulleetkaan levyjen pesemisestä tai pyyhkimisestä :D.
 
Moikka!

Frank Zappa ja tupla "Uncle Meat" :issa on 1/4 ja 2/3 puolet levynvaihtajalle!

Jussi
 
Back
Ylös