Jazzia ja bluesia "puupäälle"

Saksofonin nimi ei ole Paavo. Paavo on mun nuoremman koiran nimi. Mut mun saksofoni on nimeltään Tuomiopäivän Pasuuna.

Tuon nimen se sai kun puoliso nimitteli sitä aina torveksi ja pasuunaksi ja sitten tuo tuomiopäivä tuli siitä et siitä lähtee ääntä kuin tuomiopäivänä konsanaa. :D :D :D :D

No mut mullahan on jokaisella soittimella nimi lukuunottamatta pimputinta ja nyt sitä uutta harmonikkaa jonka olis pitänyt tulla Italiasta jo 7 kuukautta sitten. No työnimi sillä sentään on muttei lopullista nimeä. Nää perkeleen makaronit osaa tehdä mitään minkään aikataulun puitteissa joten ei ihme että tässä alkaa itsestään löytämään rasistisia piirteitä kun on kyse Mananajoista.
 
Jep, me odoteltiin keittiön kaappeja puoli vuotta, mut makoronipojat veteli vaan siestaa. Mut kannatti odottaa, ei niitä voi muotoilun puolesta verrata mihinkään. Italia on jännä maa, paljon hyvää, mutta valitettavasti paljon myös sitä jotain muuta.
 
Johanna Hjelt sanoi:
Tuon nimen se sai kun puoliso nimitteli sitä aina torveksi ja pasuunaksi ja sitten tuo tuomiopäivä tuli siitä et siitä lähtee ääntä kuin tuomiopäivänä konsanaa. :D :D :D :D

Joo, kova ääni noissa on. Mullakin oli tenorisaksofoni joskus 90-luvun alusssa, mutta piti myydä pois kun ei sitä voinut kerrostalossa soittaa, ja liekkö olisin sitä kovasti oppinutkaan soittaamaan: c-duuri asteikko irtosi ja Strangers in the Night ja St.Thomas teemojen melodiat :D
 
No mut kelatkaas vähän. Harmonikka johon tuli muutostöitä mm. väri ja sitten mun etunimet niin pistettiin tilaukseen helmikuun lopussa vuonna 2006. Arvioitu toimitusaika oli tuolloin yksi vuosi maksimissa. Sitten sain ilmoituksen että se toimitetaankin jo marraskuussa 2006.

Minä odottamaan ja mitään ei kuulu. Sitten tuleekin tieto et se on toukokuussa 2007 täällä suomessa. No aika laaja käsite tämä toukokuu 2007 kun nyt eletään jo heinäkuuta. Niin ja jotta oikein vaikeaksi menis niin elokuuhan on euroopassa lomakuu niin siitä voi lyödä jopa päänsä pantiksi että tuosta harmonikasta "stolischnaja" työnimeltään, ei varmasti kuulu mitään ennen syyskuuta. Joten alkaa näyttä siltä et ja näyttääkin et mulla on täysi oikeus purkaa tuo kauppa. Onneks en ole tuosta harmonikasta maksanut vielä senttiäkään.

Ei liene vaikea arvata et kuka on käynyt kierroksilla aivan sairaana kun näki sata-häme soi juhlilta ikaalisista sen primus Ikaalinen kilpailun ja kultaisen ja hopeisen harmonikan et siellä eräällä oli saman valmistajan harmonikka jossa oli muutostöitä. Enhän mä tiedä tietystikään koska toi harmonikka on tilattu mutta pistää vähän mietityttämään ja alkaa tässä jo vähän vihaksi pistellä. Kyllä saa kauppias lyödä nyt kehiin kovat alennukset jos meinaa saada mut tyytyväiseksi.

No mut tuota kirottua Stolischnajaa odotellessa, mä laulan jazzia ja soittelen fonia.

Nythän on moniin soittimiin tullut näitä play along-säestyslevyjä. mä tykkään käyttää noita erityisesti fonin kanssa. Kivaa kun on bändi sterkoissa ja sitten itte saa vetää soolot. Ja juuri tuota varten muuten laitteistosta täytyy löytyä potkua. On meinaan helvetin hankala soittaa jos ei kuule stemmoja :D :D :D
 
play along = karaoke
Suosittelin tuossa aiemmin kuulon varassa laulua, mutta nyt on pakko vähän tarkentaa. Minusta kaikkein parhaiten toimii treenaus elävien muusikoiden kanssa. Silloin kanssasoittajien läsnäolo ja impakti vaikuttaa omaan soittoon, ja omat jutut vastaavasti muiden soittoon. Jatsissa vuorovaikutus omaa hyvin korkean prioriteetin lopputuloksen kannalta. Koneen tai tallenteen kanssa soittoa ei voi verrata livesoittoon, mutta parempi tietenkin sekin kuin ei mitään.
 
Naulan kantaan LaJazz, juuri näin. Bändisoitto on parempaa kuin seksi.
 
Oletkos, Jossu, tutustunut Chick Corean tuotantoon? Hää on mun suosikki jazz-osastolla...., pikkusen rokin puolelle kallellaan Elektric Band-osastollaan... Hienoa instrumentaalimusaa kuitenkin on tehnyt molempien orkesteriensa kanssa. Hieman viihteellisempää/iskelmällisempää hienoa instrumentaalijazzia on tehnyt myös Spyro Gyra... Tosin siitä, onko Spyro Gyra jazzia, voi olla kahta mielipidettä...
 
Mä hajoon...ja taidan jättää tän jazzin sille kuka sen osaa. Mä taidan pysyä tuolla oopperan maailmassa, se kiljuminen kun sentään on paljon helpompaa kun siinä on omat säännöt joita noudattamalla päästään ja pitkälle. ainoa mikä oopperassa on vaikeaa on se et saa oman äänialansa kehitettyä tarpeeksi laajaksi niin ja tietysti sitten se on oma haasteensa että ei oopperassa aina lauleta seisoaltaan, asennot ovat välistä ihan skitsoja. (niistä asennoista tulee kyllä välillä mieleen Kama Sutra) :D

Ja ei *******...en varmana anna periksi joten ei muuta kuin f-musiikkiin ostamaan ne lauluoppaat ja sitten mä lupaan, kautta kiven ja kannon ja jos sanani syön niin mörökölli mulle selkäsaunan antakoon et mä etsin sen laulunopettajan siis jazzlaulunopettajan. Joten palataan asiaan sitten kun mulla on noita laulutunteja jo jonkin verran takana. ;)
 
joo ei kenestäkään tule jazz/blueslaulajaa yhdessä yössä. pitää laulaa, laulaa ja laulaa ja elää ja kokea elämään paljon.
 
Jahas...en mä taida olla niin puupaa kuin kuvittelen, harmi :D Mä alan päästä hajulle et miten tuota jazzia on laulettava. Tosin mä vedän nyt vähän riskillä kun muodostan hyvin paljon tuosta äänestä kurkunpäällä vaikka just niin ei sais tehdä mut kun siihen saa sillä tavalla niin kivan soundin.

Vielä tässä ääni karkailee tuonne oopperan puolelle mutta ei enää niin usein kuin ekoja kertoja laulaessa. Joten ei muuta kuin harjoittelemaan. Kyllä se siitä. Niin ja jos joku sattuu kysymään et miksi mä haluan opetella laulaamaan erilaista musiikkia ja soitan niin montaa soitinta niin vastaus on yksinkertainen: Kun mä en voi olla huippu yhdessä niin mä voin olla hyvä monessa. :p
 
Johanna Hjelt sanoi:
Niin ja jos joku sattuu kysymään et miksi mä haluan opetella laulaamaan erilaista musiikkia ja soitan niin montaa soitinta niin vastaus on yksinkertainen: Kun mä en voi olla huippu yhdessä niin mä voin olla hyvä monessa. :p

Hienoa että jollain on monta harrastusta! Vielä ei taida olla sikiäisiä hameen helmoissa?
 
Sepi_1: Ei ole sikiäisiä pyörimässä hameen helmoissa eikä tule olemaankaan joten siinä mielessä mulla on aikaa harrastaa yhtä ja sun toista musiikkiin liittyvää. Noita soittimia on vasta 5 + turpavärkki joten vielä siihen se 6 soitin mahtuis. Saha vois olla kiva tai säkkipilli. :D

No kyllä mulla kaksi "muksua" jaloissa pyörii. 2 paimensukuista lapinkoiraa meinaan. Kuvat ovat seuraavassa linkissä. Kohdassa Elmeri on ihan Elmerin kuvat ja kohdassa Bwana on sitten meidän Paavo koko komeudessaan.

http://personal.inet.fi/koti/tiitiainen/pentueet.htm
 
Jee ! Jazz on hyvä harrastus ja niin myös suomenlapinkoirat - meiltä löytyy 2 kpl (äiti ja tytär) Famolas Dutri ja Famolas Jadessa.
Tämä on kyllä off-off, mutta laitan silti !!
 
Jotta päästään takaisin musiikin pariin niin kerrottakoon että tuolla Mummolla Mummolandiassa on sellaiset soundit että Elmeri kiipesi Mummon syliin kun luukutettiin Dance Macabrea. Ilme oli sellainen tyypillinen alkukantaisen paimensukuisen lapinkoiran viekas ilme. Korvat pystyssä ja pieni hymynkaltainen virnistys. Ikäänkuin olis ollut metkut mielessä tai sitten mietti et: nyt ne luulee et mä kerron mihin mä sen kalapuikon piilotin mut empäs kerrokaan. :D Tai sitten vaan koirakin nautti musiikista. Yleensä Elmeri kiipee sohvalle viereen kun Dance Macabrea luukutetaan.

Kummaa miten koirat kyllä tulevat kuuntelemaan tai köllimään sohvalle jos soi klassinen tai jazz. Mut auta armias jos menet vaihtamaan vähän rokahtavampaa tai heavya koneeseen niin silloin äänestetään jaloilla ja varmuuden vuoksi vielä mulkaistaan perään et: Tollastako sä soitat, toihan on sivistymätöntä... :p

Mun laulutreenien ja soittotreenien aikaan pysyvät kyllä poissa ihan sovinnolla tai jos ovat sohvan vallanneet niin eivät siinä kauaa viivy. Hei, en mä sentään niin surkea laulaja tai soittaja ole et pakoon pitäis lähteä. :D

Kyllähän näistä koirien toilailuista juttua riittäis vaikka muille jakaa. On niitä kommelluksia tullut näiden alkukantaisten ja hifin yhteensovittamisessa. Mut ensimmäinen asia mikä tähän taloon hommattiin kun Paavo tuli taloon niin oli portit eteisen ja olkkarin välille. Ei paljoa kiinnostanut tulla töistä kotiin ja huomata et olkkarissa on käynnistetty tulitikkutehdastoiminta raaka-aineena mun lankut. :D

Ja toinen asia mikä opeteltiin oli se et jos laitetelineen taakse menee, nyt sinne ei enää pääse, niin siellä tassutellaan varovasti ja jos siellä se pallo on niin se pallo otetaan sieltä ensin pois ja vasta sitten leikitään. Uskokaa tai älkää niin tuota ei tarvinnut opetella kuin yhden kerran ja sen jälkeen on kummallakin tuo kajareiden takana tassuttelu ollut hyvin rauhallista eikä mitään ole mennyt rikki, vielä. Onneks :p

Niin ja Jazzista vielä sen verran, bluesiin en ole vielä ehtinyt niin perehtyä et tässähän vois hankkia muutaman jazz-karaoke levyn. Tuossa tuntu googlettamalla tulevan vastaan parikin hyvää paikkaa mistä vois muutaman levyn hankkia.
 
Meidänkin koirat (siis on yksi rotu: suomenlapinkoira ! mutta tämä aihe kuuluukin sitten lapikas.net:iin) alkukantaisia tai ei, sietävät kyllä jazzin ja bluesin sekä satunnaisen klassisen. Rankempi rock lujaa soitettuna karkoittaa nelijalkaiset pihalle yleensä.
Muuten yksi tapa lähestyä helposti ja nopeasti jazzia on Ken Burnsin TV-sarja (jota haukuttu w.marsalismaisen konservatiiviseksikin) ja siihen liittyvä cd- ja dvd-sarja. Artistista vuosikymmenten kattava suppea antologia, mutta siitä pääsee hyvin juonesta kiinni !
Ja niistä laulajattatarista jo aiemmin mainitsemani Sarah Vaughanin lisäksi Cassandra Wilson ja Abbey Lincolnia ei sovi unohtaa !
 
No kyllä ne lapinkoirat vaan ovat alkukantaisia olivatpa sitten paimensukuisia tai eivät. luokitus tais oll 5.03 eli pystykorvat ja alkukantaiset rodut. Tuo paimensukuisen väki vaan on niin no suoraan sanottuna pierupäitä kun eivät ole saaneet tuota virallista rotumääritelmää aikaiseksi että saatais nuo paimensukuiset virallisen muunnoksen asemaan vrt. Esim Belggareissa on lakenois, malinoi, tervueren... Asiasta on taisteltu 10 vuotta kennelliiton kanssa eikä alkua pidemmälle ole päästy. No se tästä off-topikista.

Siis et osaa toi Jazz olla haastavaa. ja jos mä joskus vielä kuulen jonkun sanovan et eihän jazz ole vaikeaa laulaa, tai sehän on vaan jazzin laulaja niin mä aivan varmasti ammun täyslaidallisen. Aina toistetaan maailman tappiin asti et ooppera on vaikeaa laulaa...katin kontit ja kissan viikset. Senkun päästelee vaan. Tosin mulla meni muutama vuosi siihen et se ääniala laajeni ja ääni kehittyi vahvaksi ja kestäväksi.

Jotenkin vaan saa käsityksen et jazzissa ei ole mitään sääntöjä miten tuota ääntä pitää käyttää. ja sehän tästä tekeekin niin hankalan. ja mun kurkunpää ei kohta kauan kestä tuota hoilaamista vaikka se kuulostaakin hyvältä.



Eikä jazzi kuulosta kovin kivalta jos sitä laulaa klassisella tyylillä. Itse asiassa
 
Totta, koulutetulla äänellä "virheettömästi" laulettu jazz kuulostaa suorastaan hirveältä. Jazz-laulussa on tärkeää persoonallinen ääni, fraseeraus ja nuottien "venyttely". Jopa "järkevien sääntöjen" rikkominen saa jazz-laulun kuulostamaan siltä itseltään eli aidolta ja oikealta. Kuuntelepa esim Gershwinin Summertime kalssisen laulajan esityksenä ja sitten jonkun muun, jazz-laulajan tai vaikkapa Janis Joplinin esittämänä, jolloin biisiin tulee jo lihaa luiden ympärille !

(Viimeinen lauseeni tällä palstalla koirista: koska rotumääritelmä on varsin väljä siihen mahtuu monen mallisia ja ennen kaikkea värisiä ilmestyksiä, meidänkin äitikoiraa luullaan sekarotúisen lisäksi usein paimensukuiseksi, tämän kysymyksen esittävät ne joilla itsellään sellainen on koska koiramme on matala ja pitkärunkoinen ja sen väri on yleinen paimensukuisilla, jolloin monet haksahtavat !)
 
Joopa joo...niin...tota noin... ööhhh....joo.....no hyvä on mä tunnustan. Summertime on mun klassisessa ohjelmistossa. Ja totta puhuen toi biisi on todellakin jazz-biisi ei klassinen ooppera biisi vaikka sitä paljon oopperamaisesti lauletaankin. Allekirjoittanut mukaan lukien. :p
 
Back
Ylös