Mä olen nyt vähän eri mieltä tuosta nuottiin tuijottamisesta mitä klassiseen lauluun tulee. Siitä tulee hirveän nopeasti noottia mikäli ei laula nuotilleen puhtaasti
Tai pysy stemmassa kuten Carmenin Habanerassa, alkutahdeissa on pari paska-ansaa noiden trioleiden kohdalla. Jos ei pidä varaansa ja vedä stemmaa nuotilleen niin siitä tulee hyvin nopeasti savonkielinen versio
Toisaalta solisti määrää tahdin ja orkesteri tai säestäjä tulee perässä joka taas on toisinaan ihan mukavaa. Huomattavasti helpompaa on tuo klassinen laulu mikäli nyt osaa ne kaikki säännöt sujuvasti. Ja klassisen tulkintakaan ei ole mikään vaikea juttu.
Esim. kun mä aloitan jonkun tietyn aarian laulamisen niin psyykkaukseksi oikeaan tulkintaan ei Mummon tarvitse kuin sanoa pari sanaa niin mä saan jo juonen päästä kiinni ja sen jälkeen ääntä ja tulkintaa lähtee (oon silloin erittäin pahalla päällä ja jos joku tulis sanomaan poikkipuolisen sanan päin naamaa niin sais olla varma siitä et seuraavana päivänä esittelis uutta Panda-lookkia
)
Joten joko on 11 vuoden aikana vaan mennyt toi klassisen tulkinnat ja laulut kaaliin niin hyvin että ne on ja pysyvät siellä tai sitten se vaan tuntuu niin helpolta. Mutta aikamoista palaa mä olen kakusta haukkaamassa kun menin nenäni työntämään tuon jazzin ja bluesin maailmaan.
Ja et homma menis vielä vaikemmaksi niin mä pystyn kyllä laulamaan pienen oktaavin säveliä vaivatta vaikka äänialani onkin sopraano, ei sentään koloratuuri, vielä, onneks.
No mulla on ollut myös tuuria matkassa sillä mulla on tuolla alarekisterissä sellaista kivaa tummuutta joka varmasti edesauttaa tuota touhua, siis jazzin laulamista. Varmaan on viisainta etsiä laulunopettaja joka osaa opettaa tuota laulutyyliä. Onneks on jo fonilla aloittanut tuon jazzin opettelemisen nyt siitä on tässä touhussa todellakin jotain hyötyä.