Jazzia ja bluesia "puupäälle"

LaJazz

Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
7 168
Jatsissa ja bluesissa fraseeraukset ja taimi ovat kaiken a ja o.
Jatsin laulaminen ei perustu nuotteihin, ja bluesin vielä vähemmän. Kannattaa kuunnella paljon ja sitä kautta virittäytyä tulkinnan tasolle. Kyllähän klassisella puolella vaaditaan tuota samaa kykyä, mutta jatsissa muiden muusikoiden kuuntelemisen vaatimus on ihan eri tasolla ja kaikki tapahtuu käytännössä kuulon kautta, ei nuoteista. Harppaus klassiselta puolelta on haastava ja vaatii kokonaan uuden suhtautumisen musiikkiin, rytmiä ei esim. katsota orkesterinjohtajan käsistä. Olen seurannut vierestä kun klassisen koulutuksen saanut kovan luokan puhaltaja on käynyt läpi tuon saman prosessin. Se kesti hänen kohdallaan lähes 10 vuotta, mutta ei mennyt hukkaan. Nykyään irtoaa sooloon jo tunnelmaa ja sisäistä näkemystä. Alkuaikoina soitto oli vain nuotteihin tuijottamista ja peräkkäin töräyteltyjä yksittäisiä oikeita ääniä ilman niitä yhteen sitovaa ajatusta.

Jos nyt pitäisi yksi levy antaa sulle vinkiksi, niin se on Ella Fitzgerald/Lady Time. Basisti on jätetty kokonaan pois, mikä on erityisen haasteellinen juttu vokalistille. Mutta Ella osoittaa tuolla(kin) levyllä miksi on monen mielestä 'best of the best'.
 

Johanna Hjelt

Käyttäjä
Liittynyt
23.7.2006
Viestejä
547
Kaupunki
Tuusula
Mä olen nyt vähän eri mieltä tuosta nuottiin tuijottamisesta mitä klassiseen lauluun tulee. Siitä tulee hirveän nopeasti noottia mikäli ei laula nuotilleen puhtaasti :p Tai pysy stemmassa kuten Carmenin Habanerassa, alkutahdeissa on pari paska-ansaa noiden trioleiden kohdalla. Jos ei pidä varaansa ja vedä stemmaa nuotilleen niin siitä tulee hyvin nopeasti savonkielinen versio :p

Toisaalta solisti määrää tahdin ja orkesteri tai säestäjä tulee perässä joka taas on toisinaan ihan mukavaa. Huomattavasti helpompaa on tuo klassinen laulu mikäli nyt osaa ne kaikki säännöt sujuvasti. Ja klassisen tulkintakaan ei ole mikään vaikea juttu.

Esim. kun mä aloitan jonkun tietyn aarian laulamisen niin psyykkaukseksi oikeaan tulkintaan ei Mummon tarvitse kuin sanoa pari sanaa niin mä saan jo juonen päästä kiinni ja sen jälkeen ääntä ja tulkintaa lähtee (oon silloin erittäin pahalla päällä ja jos joku tulis sanomaan poikkipuolisen sanan päin naamaa niin sais olla varma siitä et seuraavana päivänä esittelis uutta Panda-lookkia :D :D :D )

Joten joko on 11 vuoden aikana vaan mennyt toi klassisen tulkinnat ja laulut kaaliin niin hyvin että ne on ja pysyvät siellä tai sitten se vaan tuntuu niin helpolta. Mutta aikamoista palaa mä olen kakusta haukkaamassa kun menin nenäni työntämään tuon jazzin ja bluesin maailmaan.

Ja et homma menis vielä vaikemmaksi niin mä pystyn kyllä laulamaan pienen oktaavin säveliä vaivatta vaikka äänialani onkin sopraano, ei sentään koloratuuri, vielä, onneks. :D No mulla on ollut myös tuuria matkassa sillä mulla on tuolla alarekisterissä sellaista kivaa tummuutta joka varmasti edesauttaa tuota touhua, siis jazzin laulamista. Varmaan on viisainta etsiä laulunopettaja joka osaa opettaa tuota laulutyyliä. Onneks on jo fonilla aloittanut tuon jazzin opettelemisen nyt siitä on tässä touhussa todellakin jotain hyötyä.
 

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
Suuri bluesmimmi on tyystin unohtunut. Väkevä tulkki. Osaa laulaa ja ottaa yleisön. Hänet me olemme tyystin unohtaneet, Suomen Janis Joplin, Marjo Leinonen. On kotonaan myös rockin parissa.
 
P

pmutanen

Johanna Hjelt:ille,

Jos meinaat alkaa harjoitella jazz-laulantaa, niin muista oman äänesi rajoitteet. Esim. Ellan (Fitzgerald) ääni ei ollut klassisen musiikin äänialan tasoista, mutta Ella tiesi aina mihin hänen äänensä riittää ja käytti sitä sen mukaisesti. On tavattoman mukava kuunnella Ellaa, koska hän ei koskaan prässää omaa ääntänsä liikaa. Monet nykyiset ns. "jazz-laulajat" ähisee ja puhisee, mikä ei kuulu asiaan.

Sensijaan esim. Billie Holiday keskittyi pelkkään tulkintaan, mikä tekikin hänestä "Lady Day:n". Vaikkapa Strange Fruit on sellainen kappale, joka saa niskakarvat pystyyn pelkän tulkintansa vuoksi.

Dinah Washington käytti ääntänsä hyvin huolettomasti, mikä kuuluu hänen tulkintintojensa vapautuneisuudessa.

Anita O´Day ei myöskään loistanut äänensä jaloisuudella, mutta ne tulkinnat... Aivan kuin Billie Holiday olisi valkoinen laulaja.

Tänä päivänä vaikkei jazz-laulaja olekkaan, niin Norjalainen Kari Bremnes ansaitsee maininnan. Ei koskaan ylilyöntejä ja tietää mihin hänen äänensä riittää.

Sensijaan myöskin Björk ansaitsee maininnan, koska tulkinnoiltaan ansaitsee lähes Billie Holiday:maisen hatunnoston.

Tässä minun suositukseni laulajista, joita kannattaa seurata.

Klassisen musiikin puolelta Frederica von Stade Rossini tulkintoineen on suosikkini.

Torvelohörhelö
 

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
Kiitos Mutanen! Olen menossa vaimon kainaloon Osloon lähiaikoina ja täytyykin käydä levykaupoissa ( on muuten melkoisen hyvät valikoimat) katsastamassa Kari Bremnesin levyjä. Taas opin uutta.
 
P

pmutanen

Kalle,

Vaikka Kari Bremnes saattaa kuullostaa aluksi hieman laiskalta, niin kyllä tuon Norjattaren ammattitaito tulee selviksi ennenpitkään samoinkuin Peer Guntikin (sori kirjoitusvirhe).

Torvelohörhelö
 
P

pmutanen

Kalle,

Jos olet menossa levykauppaan ja haluat naissolisteja, niin hankippa samantien Ana Gabriel: Joyas de Dos Siglos, Misia: Paixões Diagonais ja Susana Baca: Susana Baca. Edellisillä pääset mukavasti alkuun maailmanmusiikin maailmaan.

Torvelohörhelö
 

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
pmutanen sanoi:
Kalle,

Jos olet menossa levykauppaan ja haluat naissolisteja, niin hankippa samantien Ana Gabriel: Joyas de Dos Siglos, Misia: Paixões Diagonais ja Susana Baca: Susana Baca. Edellisillä pääset mukavasti alkuun maailmanmusiikin maailmaan.

Torvelohörhelö

Tuo susan Baca menee heti tilaukseen. Kas, odotin jos vaikka olis jokin Brassi tai Porttugalilainen tullut esiin.
 
P

pmutanen

Misia on perinteinen Fado laulaja ja Marizza toinen. Mutta, Marizza on syytä nähdä livenä ja Misia putoo myös äänilevynä.

Susana Baca on hieno artisti myös äänilevynä, samoinkuin Ana Gabriel, joka on meksikaanatar josta tulee jotenkin mieleen Amerikatar Dinah Washington. Molemmat leidit käyttävät ääntänsä varsin pidäkteettömästi, joten lopputulos on helposti hyvinkin "au naturel" .

Torvihörhelö
 

ealab

Käyttäjä
Liittynyt
3.8.2006
Viestejä
1 074
Tuota Marjo Leinosta on ollut tilaisuus kuunnella parikin kertaa. Tanssikeikalla. Laadukasta osaamista ja tulkintaa. Ja lattarit toimii. Nautittavaa tanssimusiikkia vaan on ollut. Yhtye on myös hyvä. Tuossa porukassa ei ole nykymuodin? mukaista ässävikaa. :) Vaikka sfhe äffshä:n ääntäminen onkin nii hianoo. :mad: (Ps. Tämän tasoisia esiintyjiä kun saisi TV:n kesäillan valssiin.....mutta ei, näitä ässävikaisia sössöttäviä naukujia vaan.) Jazz/ bluesiin tämä liittyy sikäli, että sitä osaavat osaavat kyllä paljon muutakin.
 

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
Hyvä, nyt täytyy pistää poikkeuksellisesti CDON töihin ja hommata siltä näytelevyt. Tuo Mexikaani tuntuu kiinnostavalta myös. Toki itselleni bossanova ja brassijazz kolahtaa aika lujaa. Iso maa ja kaukana, pitää pikku hiljaa hakea artisteja. Sen tiedän että siellä on loistavia naislaulajia. Miespuolisiin olenkin jo jotenkin päässyt kiinni. Esim. kulttuuriministri Gilberto Gil.
 

LaJazz

Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
7 168
Kun lähdetään latinopuolelle kyläilemään, niin mukavaääninen espanjatar on Ana Belén. Hänen jatsityyliään voi ihailla esim. Veneno Para El Corazon -levyllä. Taimi on paikoin vähän poskellaan, mutta ei se haittaa kun homma ja tulkinta toimii muuten hienosti... ja onhan Sinatrankin levyjä myyty miljoonia (pakko oli sanoa, heh).
 

Johanna Hjelt

Käyttäjä
Liittynyt
23.7.2006
Viestejä
547
Kaupunki
Tuusula
Jahas, ei kait tässä auta muuta kuin laittaa tuossa jazzin laulamisessa sitten aivot narikkaan. Tai siis narikkaan siltä osin et unohtaa kaiken maailman korukuviot, juoksutukset (joita on kyllä aivan sairaan kiva laulaa) typerät synkoopit ja portamentot ja kaikki muut klassisen laulun säännöt ja luottaa siihen et fiilikselläkin voi vetää. Mä kerron jos tosta tulee jotain muutakin kuin vain sanomista. :p

Tällä hetkellä mun ääniala kattaa noin 3 oktaavia ja on siitä vaan laajentumassa ja vielä kumpaankin suuntaan. Pitää varmaan olla vaan tyytyväinen että sitä ei sentään ole sobretto tai lyyrinen sopraano, sitten sitä vasta kusessa oltais jos sellainen ääni pitäis saada jazziin taipumaan. Nyt sentään mulla on vähän toivoa ja ensimmäistä kertaa elämässä mä toivoisin olevani altto. No eihän tyttö sentää voi kaikkea saada, vai voiko? ;)

Mut kiitokset kaikille ketkä ovat viittineet vinkkejä laittaa. Nyt on sekä Ellaa että Dinah Washingtonia hyllyssä. Ja tusinan verran muitakin hakusessa niin pääsee sitten etsimään sen itselleen sopivimman jutun.

Mut jos joku joskus haluaa kuulla mielenkiintoista jazzia niin se on sitä kun mä vedän jazzbiisiä ja vedän sen klassisella tyylillä. (toi tapahtu ihan tahattomasti kun ei ole vielä perillä tuosta jazzin laulamisesta) Oli muuten aika mielenkiintoinen tulkinta :D
 
T

Tawe

älä vaan mene ostamaan kiri te kanavan "jazz-levyjä" - osta bessie smithiä.
 

LaJazz

Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
7 168
Tuo on sitä oikeaa asennetta! Ei muuta kuin otsalohkon reset-nappi pohjaan ja menoksi. Eikä sitten mitään Night(jazz)wishiä, kiitos, minä en ainakaan aio ostaa ;-) Laita jossain vaiheessa tulemaan sämpylää tänne, niin ihaillaan porukalla.
 

Johanna Hjelt

Käyttäjä
Liittynyt
23.7.2006
Viestejä
547
Kaupunki
Tuusula
Hold on you horses. Kyllä mä jotain kivaa vielä keksin ja jos jossain tilaisuus tulee niin voimpas kiekasta biisin tai pari. Mut nyt on kyllä vielä opeteltava tuota jazzin "sielunelämää" ja paljon. No onneks satuin etsimään nuotteja netistä ja mihin mä törmäsin: jazziin on läjäpäin soiton ja laulunoppaita joissa on vielä säestys-cd mukana. Eli noilla pääsee tosi mukavasti alkuun.

Toivotaan et tuonne korvien väliin nyt tarttuis vähän muutakin kuin vain läjä modrentin erilaisia suoritustapoja tai sitä iänikuista portamentoa tai legatokaaria (joita on kyllä kiva vetää ja etsiä sitä omaa rajaansa) :p

Ja jazzista puheen ollen nyt on ihan hirveä hinku mennä soittamaan fonia. Ja mä lyön vetoa et mun saksofonilla joka on tenorifoni on varmasti maailman omituisin nimi joka on ikinä saksofonille annettu. :D
 
Ylös