Jazz-musiikkia

Diggaako kukaan muu the Chevalier Brothersia, brittiläis-ranskalaista bändiä 80-luvun alkupuolelta? Xylofoni (vibraphone) soolosoittimena, se on vähän epätavallista. Tämä on siis todellista pimpelipompelimusiikkia :D, mutta tyylikästä ja hauskaa sellaista.
 
jussikoo sanoi:
Diggaako kukaan muu the Chevalier Brothersia, brittiläis-ranskalaista bändiä 80-luvun alkupuolelta? Xylofoni (vibraphone) soolosoittimena, se on vähän epätavallista. Tämä on siis todellista pimpelipompelimusiikkia :D, mutta tyylikästä ja hauskaa sellaista.
Napsauta laajentaaksesi...

En ole Chevalier Brothersia koskaan kuullut, mutta diggailen kyllä kovasti näitä vibrafonin tai marimban taitajia (harvemmin ksylofonia kuullut missään jatsillisessa yhteydessä): Milt Jackson, Johnny Lytle, Walt Dickerson, Bobby Hutcherson, Karlhanss Berger, Dave Pike, vain muutaman mieleen tulevan mainitakseni. (edit: meinasin ihan unohtaa Lionel Hamptonin :-X) Täytyy pistää tuo Chevalier korvan taakse. Kiitoksia.

PS: Sillä Eric Dolphyn kehutulla Out To Lunchilla on erityisen paljon esillä Bobby Hutchersonin vibrat. Virkistävä levy, aina!
 
Tawe sanoi:
Ei palanut käämit, ei - unohdin laittaa hymiön. Laitetaan se nyt, tässä: :D
Napsauta laajentaaksesi...

Eiköhän sun juttuihin osaa jo suhtautua ilman hymiöitäkin :D


Xylofonit pitäisi kieltää lailla. Kaikki lentokonemusa perustuu xylofoniin.
 
Tawe sanoi:
...mutta oliko jo Thelonius Monk mainittu? Aika äijä oli Monk.
Napsauta laajentaaksesi...
No tulihan se sieltä, tätä odottelin koko pitkän viikon! Hienoa että löytyy muitakin Monk-faneja. Monk on enemmän kuin muu jazz yhteensä...
 
Nyt mulla päällä tällainen Art Blakey -vaihe, ehdottoman tutustuttavaa materiaalia myös aloittelevalle jazzarille. Ja tuliko Dizzy Gillespie mainittua? Tuli varmaan.
 
Charles Mingus on täällä mainittu jo pariinkiin otteeseen mutta tuonpa miestä esiin vielä parin levyn voimin.

The Black Saint and he Sinner Lady

Edustaa myöhäistä Mingusta. Proge, Avan-Garde. Laadukas 1:1 uusintapainos Speakers Cornerilta, hus hus.

Blues and Roots

Hillitön groove, malttavat juuri pysyä nahoissaan. Eka ostamani jazz-äänite.
 
DIA sanoi:
Myönnettäköön, että osa Krallin tuotannosta on melkeinpä hissimusaa, mutta ei sentään lentokonemusaa Oletteko kiinnittäneet huomiota toisinaan lentokoneen nousujen ja laskujen aikaan soitettavaan "rauhoittavaan" musiikkiin. Melkeinpä alkaa toivoa, että lentokone putoaa. No joka tapauksessa Diana Krallin Live in Paris on törkyhyvä levy ja DVD:n sisältö on vielä parempaa.
Napsauta laajentaaksesi...

Ei sattana. Olin väärässä. Myönnän. Kävin Köpiksessä tänään. Menomatkalla soittivat Il Divoa yms. hirvityksiä ja paluumatkalla Sinatraa yms. easylisteningsoopaa. Mukaanlukien Diana Krallia. :p
 
Sinatra on tietysti ihan ok, mutta on lähinnä iskelmää jos verrataan Monkiin :D
Nyt pyörii Thelonious Monk - The Columbia Years 62-68.

Se on siinä.
 
Ei Monkista ja Sinatrasta voi puhua samana päivänäkään. Monk improvisoi hyvin mielikuvituksellisesti, sekä omaperäisesti ja mitähän Sinatra olisi ollut ilman Tommy Dorsey:ta? Ainoastaan taitava tulkitsija, mutta tuskin niin kuuluisa ja arvostettu.

Torvihörhö
 
No eihän Sinatra mitään jazzia ole, tämä on päivän selvää, silkkaa viihdettä, muttei se sentään mitään soopaa ole!
 
Tawe,

Noin se suurinpiirtein menee. Asia joka varmasti lisää Sinatran mainetta ja arvostusta on hänen esittämien kappaleiden erittäin hienot sovitukset. Monk sensijaan on sitä itseänsä eli JAZZIA. Lisäksi kaikki kunnia Monkin arvostukselle kuuluu maestrolle itselleen.

Torvihörhö
 
Joo, Monk on Monk, tässä ei ole mitään epäselvää. Sinatralla oli hienot bändit, ja hienoja sovituksia, aivan loistavia, mutta myös itse Sinatra, vaikka viihteen puolelle vetikin, oli aivan saatanan hieno laulaja, aivan upeata ja uniikkia fraseerausta, todella ajoituksen mestari hänkin. Vaikka viihdemies onkin arvostan kovasti.
 
En nyt halua lytätä Sinatraa mutta siinä on laulaja, jolla on monasti melodiat lytyssä. Ilman don isosetää ei olisi varmaan koskaan laulanut kuin suihkussa. Kuitenkin jokunen kappale on ikimuistoinen kuten I'll do it my way, ihan machoiluna.
 
Tawe,

Totta se on ettei Sinatra myöskään hassumpi tulkitsija ollut, mutta yhdessä huippusovitusten ja bändien kanssa kuitenkin jotain ennenkuulumatonta. Tänä päivänäkään mitään vastaavaa ei ole tullut viihdemusiikin alalla ja siksi varmasti legenda elää vielä pitkän aikaa...

Laskin, että itselläni on vain kolme Sinatran levyä, enemmänkin olen kuullut, mutta pitäis varmaan hankkia lisää arkistooni.

Torvihörhö
 
Pirkka,

Olet näemmä lukenut kirjoja...

Minäkin muistan lukeneeni jostakin kuinka kauhea mafian perseennuolija tuo Sinatra oli ja kuinka don-setä jeesasi Frankia.

Torvihörhö
 
Tänään tupsahti laserin alle tällainen sarja muovisia containereita:
Miles Davis & John Coltrane: The Complete Columbia Recordings 1955-61.
Eipä tuohon paljoa ole lisättävää, jazzia, varrrsin jazzia.
 
LaJazz,

Mitenkäs se vanha legenda menikään Davisin, Coltranen ja kumppanien kohdalla-drugs, alcohol jne. Ei silti, hienoa musaa nuo hemmot tekivät vaikka olivatkin melkoisessa tilassa. Charlie Parkeria emme kai ota puheeksi, keskustellessa raittiista jazz-muusiikoista.

Mitens sitten kultapojat: Eric Dolphy, Dizzie Gillespie jne.

Torvihörhö
 
pmutanen sanoi:
Mitenkäs se vanha legenda menikään Davisin, Coltranen ja kumppanien kohdalla-drugs, alcohol jne. Ei silti, hienoa musaa nuo hemmot tekivät vaikka olivatkin melkoisessa tilassa. Charlie Parkeria emme kai ota puheeksi, keskustellessa raittiista jazz-muusiikoista.
Napsauta laajentaaksesi...

Mikäs osa tuosta on sitä legendaa? :D
Just soi Kind of Blue remasteri hopeiselta. Aina yhtä hieno levy! Voisi tuon kyllä vinyylinä hommata...
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös