Janos Starker ilmaantuu selloineen olohuoneeseeni...

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 203
Kaupunki
Korvessa
"Kun kuunneltaessa Janos Starker ilmaantuu selloineen olohuoneeseeni, ollaan riittävän lähellä sitä mitä minä haluan."

Tawe pisti niin pahan kommentin tuonne "oikea ääni" ketjuun, että oli pistettävä uusi ketju tältä pohjalta. Se, että Janos Starker ilmantuu selloineen olohuoneeseen on täysin mahdollista. Tällä tarkoitan holokrammimaista aistittavaa käsinkosketeltavaa läsnäoloa.

Se, millä tuohon päästään on monien sattumien summa. Suurimpana pidän täysin puhtaan singnaalitien merkitystä siten, että ääni on täysin läpikuultavaa, jolloin tilassa on aistittavissa myös soittajien ja solistin taakse tuleva tila-ei niinkään syvyysvaikutelmana kuten usein ymmärretään, vaan ns. mustasta taustasta on selvästi havaittavissa soittajat, sekä laulusolisti.

Mahdolliset virheet äänen värissä eivät estä holokrammimaisen vaikutelman syntymistä, mutta häiritsevät yleistä kuuntelunautintoa.

Olisiko myös kaiuttimien herkkyydellä merkitystä, sekä vahvistimen tuottamalla voimalla tuohon ilmiöön. Kaiuttimen tarkalla sijoitelulla saavutetaan jo pitkälle läpikuultavaa ääntä sijoittamalla kaiuttimet mahdollisiman vapaaseen ja keskenään samankaltaisen ympäristöön ottaen huomioon tilan akustiset ominaisuudet.

Tästä saa jatkaa, mikäli on minkäänlaisia ajatuksia, tai kommentteja. Hyvä Tawe.

EDIT (vaakko): otsikkoa lyhennetty ja Tawen kommentti lisätty.
 
Tawe varmaan viittaa Mercury Living Presence levyihin, joiden äänitystapa (ainakin muutaman levyn jotka itsellä on) poikkeaa massasta todella paljon. Levyjen läsnäolon tuntu ja tilantunnun välittyminen on omaa luokkaansa.
 
Minusta tuo Janos Starker vertaus on oikein osuva. Itselläni Starkerin sijassa on Rostropovich mutta kyllä Starkerkin toimii. Olen kuullut Bachin soolosellosonaatit livenä Kuhmon kirkossa. Tuolloin soittajana oli Rostropovichin oppilas Natalia Guttman. Istuin viidennellä rivillä ja nautin soitosta, tulkinnasta, soittimen ja soittamisen äänestä. Sellon otelaudan nirhauksista ja napsauksista ja instrumentin kopan kaiuista vartsinkin matalissa rouhaisuissa. Ja herkästä ininästä ylärekisterissä ja huiluäänillä. Natalia ja varsinkin hänen sellonsa oli hyvin läsnäoleva tilassa.

Kun sain nykyisen settini paikoilleen oli suurin riemuni se kun Rostropovich todella ilmaantui selloineen kuunteluhuoneeseeni. Autenttisuus oli verrattavissa Kuhmoon. Koitin toisellakin levyllä, jossa Mstslav soittaa Benjamin Brittenin kotona Schubertin arpeggionata sonaatin. Sama juttu nyt piano oli selvästi kaukana ja sello kaikkineen omalla paikallaa sen edessä ja soi kuin siihen voisi koskea. Tuo levy on muuten yksi kaikkein vaikuttavimpia esityksiä, suosittelen lämpimästi.

Eli kun laitteisto on kyllin erotteleva, tarkka, herkkä ja musiikki pääsee läpäsemään sen esteettä ja pahemmin muuttumatta kaikkine nyanseineen, sekä mikro että makrotason dynamiikka tarkkaan toistuen on seurauksena hyvillä nauhoituksilla pienilläkin volyymeilla inkarnaatio! Musikaalinen sointi ja tarkkuus ovat rinnakkaisia ilmiöitä ja niiden kautta syntyy tilantuntu vaikkei sitä arvostaisi. Tietysti edellyttäen että kuunteluhuone ei aivan mahdoton ole.

Huomasin muuten myös ensikerran että Mischa Maiskykin osaa soittaa selloa eikä vain valuta hunajaa sen kielillä. :D
 
Natalian "herkkä ininä ylä-äänillä" on varmasti inkarnaatioon johtavaa.
Jo pelkkä holografinen ajatus saa aikaan enemmän, kuin kutinaa tietyillä alueilla..

Kyllä näin usein on, että soinnissa on vikaa, jos ei se toimi myös pienellä volyymillä. Ihminen automaattisesti hakee vaikutusta lisäämällä volyymiä, jos homma ei musiikin kannalta toimi. Ts. jos toistosysteemi ei kykene välittämään musiikillista sisältöä riittävän hyvin tehdäkseen vaikutuksen musiikin keinoin. Musiikin taikuus ei toteudu..

Mutta myönnän, että November, The Who, Zepit jne, vaativat kädeltä ulottuvuutta volyyminupille... Kysymyksessä lienee se, että kyseisen genren oleelliseen rakenteeseen kuuluu vaikuttaminen myös volyymilla. Ei konserttitasoa, mutta kuitenkin sen verran että päästään luonnollisempaan tunnelmaan. Eräs kaveri oli luonani kuuntelemassa joskus viime talvena, kuuli ensimmäistä kertaa eläissään Novemberia (talossa ei ollut muita ihmisiä ja volyyminuppia tuli käännettyä varovasti hiukan ylemmäs), tukka hulmuten sai sanottua, että "hyvin se potkii"..

November olisi aivan mainiota, ellei muuten mukava rumpali (varsinaista perusoppituntia tuplabasarien käytössä, tämä musiikki), Björn Inge, soittaisi toisinaan hivenen perässä tahdista. Tämä ruotsalainen hevibändihän vaikutti 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Bändi teki kaksi pitkäsoittolevyä, joista löysin hiljattain pari vuotta sitten (yllättävän myöhään!) tehdyn CD:n, joka sisältää molemmat. Olen muistaakseni pari kertaa ollut aikanaan Novemberin konsertissa Turun konserttitalossa (mikä akustiikka! - erityisesti rummuille - Vesa Aaltonen oli täyttä taivaallista mannaa siellä!). Olisi suonut pidemmän iän tälle bändille.

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Natalian "herkkä ininä ylä-äänillä" on varmasti inkarnaatioon johtavaa.
Jo pelkkä holografinen ajatus saa aikaan enemmän, kuin kutinaa tietyillä alueilla..

Ilmeisesti et ole tavannut Nataliaa. Pelkkä liian pitkä katselu aikaansaa autokastraation. Minä keskityin selloon. Tämän KGP:n kuulustelijan herkkä pimeä puoli on musiikki...
 
Ahh.. Mielenkiintoista.. Miten muuten kuvailisit Natalian ulkomuotoa?

Onko Aziza Mustafa Zadeh mitenkään Nataliaa muistuttava?
(Voisin tähän panna kuvankin, jos voisin..)

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Ahh.. Mielenkiintoista.. Miten muuten kuvailisit Natalian ulkomuotoa?

Onko Aziza Mustafa Zadeh mitenkään Nataliaa muistuttava?
(Voisin tähän panna kuvankin, jos voisin..)

Ossi

Tällainen nuorena:



[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Valitettavasti, Pirkka, tuo kuvamuoto ei aukea koneelleni lainkaan.
Jo aiemmin minulle on jäänyt useat linkatut kuvat sinulta ja joltakulta muulta näkemättä...

Olisi aika kiva, kun ne näkyisivät suoraan tässä kaikille.

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Valitettavasti, Pirkka, tuo kuvamuoto ei aukea koneelleni lainkaan.

Kiitä luojaasi! Muuten olen kyllä samaa mieltä, että kuvat pitäisi saada kehiin ja heti!
 
Petri "Tawe" Tuovinen sanoi:
Kiitä luojaasi! Muuten olen kyllä samaa mieltä, että kuvat pitäisi saada kehiin ja heti!


Ai se autokastraatio oli noin vakavasti tarkoitettu!

No ilmeisesti ei sitten minkäänlaista sukua Azizalle...

Häntä katsoessa tulee varmasti auto-jotain-aivan-muuta!

Ossi
 
Kyllä tuolla äänitteellä on paljonkin merkitystä ko. tapahtumaan. Ossi kertoi tosi-asian;"äänen pitäsi aueta jo pienillä voimakkuuksilla". Läpikuultavuus on todella tärkeää ja sellainen setti, jossa sitä on toimii myös hyvinkin pienillä äänenvoimakkuuksilla.
 
Samasta asiasta hieman erilaisella näkökulmalla.

Kuulokkeilla pystyy myös samaan tunteeseen. Joskin hieman pienemmessä mittakaavassa ja "orkesteri" majailee huomattavasti lähempänä silmiä.
Illuusio siitä että orkesteri soittaa edessä kolmiulotteisena ja läpikuultavana saa unohtamaan kaiken muun paitsi esityksen ja musiikki teoksen. Kuulokkeet ja laitteisto häviää tyystin ja tuo mystinen "soittajien näkyminen" saa unohtamaan myös sen tosiseikan että ääni on pienempi ja lähempänä kuin kaiuttimia kuunneltaessa.

Taustan hiljaisuudella tai pimeydellä tuntuu olevan selkeä vaikutus tuohon asiaan. Mitä hiljaisempi tausta, sitä helpommin äänen alukkeet, kaiut ja loput tulevat esille. Näin myös helpommin syntyy illuusio "orkesterin jäsenistä.

Kuulokkeilla eräs seikka kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti tuohon kyseiseen illuusioon ja sen tuomaan hyvän olon tunteeseen.
Suurin osa kuulokkeista sulkee kuuntelijan tavanomaista hiljaisempaan tilaan. Vaikka monesti kuulokkeiden toiminta periaate on avoin, ne sulkevat huoneen(jossa fyysisesti kuuntelee) normaalia hiljaisuutta suurilla pehmusteilla. Kuuntelija kuuntelee tällöin musiikkia suljetussa tilassa jossa äänikin sulkeutuu johonkin levyllä olevaan tilaan ja tulee tunne että kuuntelee vain kuulokkeita.
Kuulokkeilla jotka eristävät(huoneen jossa kuuntelee)ääntä huonosti, äänen saa aukeamaan suurempana ja tila aukeaa paremmin. Näin myös kuunnellaan musiikkia lähempänä sitä normaalia hiljaisuutta joka vallitsee kuunteluhuoneessakin.
Jos levyllä oleva hiljaisuus tai pimeys saadaan normaalia hiljaisuutta(mikä on huoneessa jossa kuunnellaan) hiljaisemmaksi, tällöin tulee juuri tuo illuusio tai tila josta tässä aiheessa keskustellaan.

En tiedä johtuuko kuulokkeiden äärimmäisen hyvästä tarkkuudesta, mutta lähes jokainen levy saa aikaan tuon tunteen, joskus tietenkin enemmän ja joskus vähemmän.
 
Meidänkin olohuoneessa säännöllisesti vierailevat herrat Harma ja Maijanen poppoineen, kyselemässä juodaanko viinaa? vaikka mä olen sen lopettanu. Muuten mukavia hemmoja kylläkin ;)


t.JH
 
Kivaa! Samanhenkisiä on olemassa! :D
Joo, tykkään soitella kovaa, mut vehkeissä on vikaa jos säveliä katoaa hiljasemmassa menossa. Se vierailija kuunteluhuoneessa, sellolla tai ...fagotilla, voi olla pienempikin. Siis vaikkei oo juonu edes viinaa :p

Ja ku menee konserttiin, väitän että konsertin iso viehätys on siinä ettei voi kesken mennä jääkapille tai löpisemään puhelimeen tai jotain, vaan saa keskittyä musiikkin koko rahan tai lahjuksen edestä!
On hieno asia jos kotona on sellanen soundi että sitä voi kuuntelemalla kuunnella.
 
Ei ole tarkkus tuota luokkaa nyt, että pääsisi sellisti huoneeseen uskoisin. Aiemmin oli. Tuli ihan tavan levyltä esille sellaisia juttuja. Viimeisten hankintojen jälkeen ääni muuttuu koko-ajan ja diskanttien suhteen ei ole mitään valittamista. Pidin Triangelin diskanntia raakana, mutta se ei sitä ole. Aemmilla kaiuttimilla Trinec TR 200 Máire Brennanin levyltä Whisper To The Wild Water kappaleessa kuusi Peacmaker poika tuli puhumaan iriskieltä kaiutinlinjasta metrin kuulijaan päin ja pimeinä iltoina kuunneltaessa pimeässä meni iho kananlihalle.
Kun asensin Copper Ovalin ensikerran cd:n ja vahvaimen väliin, niin tuokin tapahtui. Monet muutkin levyt saivat illuusion tuosta toistosta. Copper oli aikalailla tukossa aluksi, vaikka tilatoisto sellaisena kuin minä sen ymmärrän oli huippuluokkaa. Ääni oli huomattavasti tummempi, kuin nyt. Trinecin ääni on myös hyvin tumma johtuen kaiuttimen suunnittelu-ajankohdasta -80 luvun loppupuolella ja Ranskalaisesta diskantista, joka ei toistanut kovinkaan ylös. Keski-äänialueeltaan kaiutin oli yksi parhaita kuulemiani, ellei paras.
 
Keskiäänialueeltaan nokittelematta paras aina ja iankaikkisesti on Magnepan 20.1. Pikkumaggietkin on samassa sarjassa.
Keskialue on se tärkein paikka, muusta voi...ehkä?...(v***ei!) vähän tinkiä.

Joskus tulee vähän vainoharhanen olo just ku kuuntelee pimeessä; onko huoneessa joku muukin?
Yx levy, Iversonin Alternesia, on oikeesti niin pelottava, että hämärässä hirvittää.
Ja jos oikeen eläytyy ja soundi sallii, huoneessa ei ole toista ihmisolentoa vaan ääni itse on elävä olento.
Tai sitte on taas tullu luettuu liikaa scifiä :)

Edit (Pirkka): tyhjät rivit pois
 
Mielestäni keskialueen hyvä toistuminen vaatii ehdottomasti myös hyvän yläpään toiston. Muuten soundi jää tukkoiseksi ja "se ääni" ei vain sieltä tule niin avoimesti ja irtonaisesti kuin voisi tulla. Hyvä bassopää avittaa myös keskialueen luonnollista toistumista, joten uskaltaisinkin väittää, että "siihen ääneen" pääsee parhaiten kun pitää koko kaistan mielessä. Pelimerkit luonnollisesti rajoittavat tätä pyrkimystä eli keskittyy siihen mikä on itselle tärkeää...
 
joo, aika kieroo noi mun puheet keskialueesta, ku siihen tosiaan vaikuttaa myös ääripäiden virheet; että kaiken on oikeesti oltava kunnossa!
Kokonaista ääntä voi oikein hyvin kasata halvemmallakin, ei vanhojen kääkkien rahoja tartte edes kadehtia.
Ääni on kyllä vähän pienempi mut muuten voi olla ihan yhtä hyvä ku isompi serkkunsa. Ei kai nyrkkeilijätkään samassa painoluokassa ottele?
 
mummo sanoi:
joo, aika kieroo noi mun puheet keskialueesta, ku siihen tosiaan vaikuttaa myös ääripäiden virheet; että kaiken on oikeesti oltava kunnossa!
Kokonaista ääntä voi oikein hyvin kasata halvemmallakin, ei vanhojen kääkkien rahoja tartte edes kadehtia.
Ääni on kyllä vähän pienempi mut muuten voi olla ihan yhtä hyvä ku isompi serkkunsa. Ei kai nyrkkeilijätkään samassa painoluokassa ottele?

Tuossa oli jotenkin asiaakin. Toisaalta kohtuu ison äänen saa jo edullisemmallakin setillä, kun kokonaisuus on valittu harkiten. Kyllä koko ääni-alue on toistossa tärkeää, mutta kuten olen monesti todennut, että korva tunnistaa parhaiten keski-alueen.
Kun herkimmällä kuuntelualuella on asiat kunnossa, niin ihminen antaa helpommin anteeksi äänen muut virheet. Kunhan nuo virheet pysyvät kohtuuden rajoissa tietysti.
 
Nostetaanpas vähän vanhempaa ketjua, vaikka ihan vaihteluna joutavaan lumelääkekeskusteluun.

Millaisella laitteistolla olette saaneet Starkerin (tai jonkin muun) olohuoneeseenne? Living Presencellä tai ilman.
 
Back
Ylös