Jalustakaiuttimien parhaimmisto?

Mika K

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
14 139
Kaupunki
Olut, eikun Oulu..
Vaikka isot kokoäänialueen kaiuttimet ovatkin aina hienoja, niin minulla oleva jalustakaiuttimien perversio vain on ja pysyy :D Yksinkertaisuus houkuttaa ja periaatteessa siis ymmärrän hyvin peruskodissa ilman eri kuunteluhuonetta asuvia ja tätä esim. Inner Worldissakin tutkittua ns. Hong Kong-tyyliä eli hyvinkin laadukasta elektroniikkaa pienempien purkkien edessä.
Myös estetiikaltaan jalustakaiuttimet ovat minulle olleet aina se kova juttu. Jamon Concert 8 oli hieno kaiutin, vaikka oma kulminaatiopiste tässä mielessä olivat PHY-HP:t erittäin hienoissa Minikit21 koteloissa järeillä jalustoilla. Koskaan ei tietenkään tiedä mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, koska hyviä vaihtoehtoja on olemassa paljon myös lattiakaiuttimien alati kasvavassa joukossa. Tästä huolimatta itse voisin kuvitella myöhemmin palaavani sopivan tuhtien ja hyvä-äänisten jalustakaiuttimien käyttäjäksi tulevaisuudessa ja panostaa todellakin laatuun sen määrän kustannuksella.

Monella valmistajalla on kohtuullisessa hintaluokassa viimoisen päälle suunniteltuja jalustakaiuttimia. On pienempikokoisia ja isompikokoisia esimerkiksi Dynaudio Confidence C1, Harbeth Domestic-sarja. Spendor, Wilson Benesch, Sonus Faber, Linn ja Usher kuuluvat myös samaan joukkoon muutamia tuttuja mainitakseni. Näiden lisäksi tietty löytyy, vaikka minkälaista hieman harvinaisempaa ja erilaista toteutusta. Kuitenkaan näitä jalustakaiuttimia ei turhan usein näy kuunteluarvioissa tai lehtien palstoilla, sillä moni valitsee tuossa ns. kalliimmassa hintaluokassa lopulta kuitenkin ne lattiakaiuttimet.

En halua tähän keskusteluun vääntöä siitä, miksi ihmeessä se jalustakaiutin pitäisi laittaa lattiakaiuttimen sijaan tai miksi jalustakaiuttimella on omat rajoitteensa. Toivoisin nimenomaan keskustelua siitä notta mihin saakka laadukkaalla jalustakaiuttimella on mahdollista toiston tasolla yltää? Millaisen valinnan itse tekisit ja miksi, jos jalustakaiuttimet olisivat vain mahdollisuuksien rajoissa? Omia ajatuksia aiheesta koitan pukea sanoiksi hieman myöhemmin..
 
Minuakin tämä kiinnostaa, etenkin tinkimättömät jalustakaiuttimet jotka voitaisiin sijoittaa pieniin tiloihin, lähelle seinää. Nämä kaikki huippumallithan eivät tätä salli (esim. Sonus Faber vaatii tilaa ympärilleen, Dynaudio C1 ilmeisesti samaten). Erittäin kiinnostava aihe kyllä.
 
Niin ja lisättäköön vielä sen verran, että vaikka oma mielenkiinto suuntautuu enimmäkseen passiiviratkaisuihin, niin keskustelu aktiivisista vaihtoehdoista näiden tinkimättömien jalustakaiuttimien parissa on myös tervetullutta.
 
Kyllä ne on nää Fideliot mun suosikit edelleen. Ehkäpä jossain välissä tulee siirryttyä kuvan kakkosmalliin täälläkin. Toimivat hyvin seinänkin lähellä.
 

Liitteet

  • fidelio.jpg
    fidelio.jpg
    34,6 KB · Katsottu: 1 538
Kiinnostava aihe minustakin. Laadukas jalustakaiutin + laadukas subbari on minusta usein parempi ratkaisu kuin samanhintainen lattiakaiutin. Jalustakaiutin + subbari -kombinaatiolla päästään toistossa matalimpiin taajuuksin asti ja basson säädettävyys on lattiakaiutinta parempi. Hyvän jalustakaiutiimen toisto ulottuu sen verran matalalle, että subbarin jakotaajuuden saa säädettyä riittävän alas.

edit. niin ja "yllättäen" suosikkijalustakaiuttimeni on Penaudio Charisma. Muitakin yhtä hyviä ja kenties parempiakin markkinoilta varmaan löytyy.
 
Syvällisempää perustelua kehiin! Ja spekulointia myös muista ratkaisuista, kuin niistä joita löytyy omasta olohuoneesta olisi erittäin mukava saada..
 
Itselläni on käynyt pyörähtämässä erinäisissä laitteistossa niin pieniä jalustakaiuttimia kuin järeitä lattiaversioitakin. Tämän lisäksi monia sovelluksia on tullut kuunneltua liikkeissä/messuilla. Ajan kuluessa olen huomannut kuinka kuppi on jatkuvasti kallistunut nimenomaan laadukkaiden jalustakaiuttimien suuntaan. Tekniikan maailman sanoin "paras kaiutin suomalaiseen olohuoneeseen on hallitusti suuntaava kaksitiekaiutin" :)
Jalustakaiutin sopii omaan soundi-ihanteeseen myös sen takia, että en a) kuuntele 110db referenssivoimakkuuksilla b) alle 30hz taajuudet kiinnostavat musiikkikäytössä kuin kilo kiss... c) sovitettavuus pieniin tiloihin on helppoa niin sisustuksellisesti kuin äänenkin puolesta.

Monien kokeiluiden kautta taloudesta löytyvät edelleen suoraan japanilaisesta kivijalkaliikkeestä uitetut Almarron M1A-kaiuttimet. Jotain kertoo se, että Almarrot ovat pysyneet taloudessa pidempään kuin yksikään muu setti.

suc53761.jpg


Kyseiset purkit ovat alusta lähti suunniteltu putkivahvistimien kavereiksi, pienissä tiloissa A205A II:sen ja suurissa 318b:n kumppaniksi. Lisäksi suunnittelussa on keskitytty kaiuttimen hyvään toimintaan pienillä ja normaaleilla voimakkuuksilla.
Herkkyys on aikuisten oikeasti mitattuna 89db ja impendanssikäyrä ei laske taajuuskaistan millään osa-alueella alle 8ohmin. Pienestä herkkyydestä huolimatta pikkualmarron 5wattia jaksaa ajaa kaiuttimia omilla voimakkuuksillani varsin huolettomasti, tähän varmasti vaikuttaa tuo yli 8ohmin pysyttelevä impedanssikäyrä.

Ääneltään Almarrot ovat putkilla ajettuna erittäin luonnolliset, tarkat sekä omaavat suuren "foot-tapping factoryn". Aiemmin omistamaani flättissettiä ei tule prattisektorillakaan ikävä, vaikka samanlaista tiukkaa ja kuivaa bassolinjaa ei putkilla saadakaan. Jotain kertoo myös M1A:n käyttö masterointimonitoreina, kyllä, kuulitte oikein... Kyseisillä purkeilla on masteroitu Sony Japanin tuottama "Hearing the song Listening the silence" SACD-lätty. Mitään geneihin viittaavaa studiomonitorimaista kuivuutta, verhoutuneisuutta ja kylmyyttä almarroista ei kuitenkaan onneksi löydy.

Kuten muutkin Almarron tuotteet myös M1A:t ovat erittäin huolellisen käsityön taidonnäyte. Yoshihiro Muramatsun mestaripuuseppä-isältään saamat taidot näkyvät ;)

Mutta... Ähäkutti! Tällä hetkellä kyseisiä kaiuttimia ette saa järkevällä toimitusajalla mistään muualta kuin japanilaisista kivijalkaliikkeistä, joissa hinnat ovat viimeisillä pareilla pompsahtaneet pilviin (2,5ke). Almarrolla ei nimittäin ole tällä hetkellä yksinkertaisesti aikaa, eikä resursseja kaiuttimiensa tuottamiseen. Kuuleman mukaan tilanteeseen olisi tulossa muutos, ja se on hyvä sillä toivoisi, että näitä käsintehtyjä laatupurkkeja saisivat kaikki halukkaat.

Semmonen myyntipuhe, harmi vain, että eivät tule myyntiin :)

Tuossa vielä linkkiä maailman keskusteluihin http://www.audiokarma.org/forums/showthread.php?t=72245
 
Vuti sanoi:
Semmonen myyntipuhe, harmi vain, että eivät tule myyntiin :)

Niinhän sä NYT sanot, mutta kohta nähdään myyntipalstalla Almarro-pari kaupiteltava :D

Nimim. näitä vastaavia on kyllä hh.orgin historiassa nähty ennenkin :D
 
Itse olen kyllä sen verran hurahtanut lattiakaiuttimiin, että vaikeaa olisi siirtyä jalustapönttöihin. Jos kuitenkin pitäisi, niin lähtisin hakemaan samoja ominaisuuksia kuin lattiakaiuttimista. Kotelotilavuutta ja kartiopinta-alaa saisi ainakin olla jonkin verran, eli aivan pienikokoisista en jaksa innostua.

Antin ehdottama pikkumonitorit ja subbari -yhdistelmä saattaa toimia paremmin klassisella musiikilla kuin metallilla tai rockilla. Tämä siksi, että klassisessa bassoinformaatio on enemmän diffuusia salikaikua, joka toistuu erinomaisesti subbarilla. Studiokama taas hyötyy enemmän tymäkästä yläbassosta, jota varten olisi hyvä olla kohtuullisesti etulevyn leveyttä ja isoa kartiota. Esimerkiksi omassa kotiteatterissani on suhteellisen laadukas subbari ja kaikki bassot kyllä toistuvat, mutta ne tulevat enemmän "huoneen kautta" kuin "suoraan päin näköä".

Äkkiseltään listattuja vaihtoehtoja itseäni kiinnostavista lattiakaiuttimista:
Mark&Daniel Aragorn Monitor (bassojalalla?)
Reference 3A DeCapo
Tannoy Definition DC8
Wharfedale Opus 2-M2
WLM Aura
...
 
Dali Helicon 300 MKII on ollut monen kuulijan mielestä kova sana (nauha+dome diskantti). Ulkoisestihan tuo on myös varsin komea. Usherin kaiuttimet näyttävät myös etenkin hintaan nähden asiallisilta. Se, mikä sytyttää kuulijan onkin sitten makuasia. Esim itse tykästyin suht neutraaliin ja ehdottoman siistiin magnesium-kartioon Concert 8:ssa. Pitää joku kaunis päivä penkittää Ushereita ja tehdä vertailua. Olen ymmärtänyt, että Usherin bassopuolen esikuvana on aika pitkälti ScanSpeakin elementit (18W?), joiden bassotoistoa on ainakin kehuttu todella paljon. Ehkä "mehevämmät" kuin Jamon käyttämät Seas Excelit.
 
Mika K sanoi:
En halua tähän keskusteluun vääntöä siitä, miksi ihmeessä se jalustakaiutin pitäisi laittaa lattiakaiuttimen sijaan tai miksi jalustakaiuttimella on omat rajoitteensa. Toivoisin nimenomaan keskustelua siitä notta mihin saakka laadukkaalla jalustakaiuttimella on mahdollista toiston tasolla yltää? Millaisen valinnan itse tekisit ja miksi, jos jalustakaiuttimet olisivat vain mahdollisuuksien rajoissa? Omia ajatuksia aiheesta koitan pukea sanoiksi hieman myöhemmin..

Mieleeni ei tule muita rajoitteita jalustakaiuttimille kuin bassotoisto. Muuten varmaan on mahdollista päästä ihan yhtä vakuuttavaan toistoon kuin lattiakaiuttimillakin. Basson osalta niillä ei yksinkertaisesti päästä samanlaiseen syvyyteen ja niihin alimpiin hertseihin kuten lattiakaiuttimilla. Itse olen aina kuuntelutilan ja budjetin takia suunnannut katseen jalustakaiuttimiin. Tuonne 1500 euroon asti katselen mielummin vielä jalustakaiuttimia kuin lattiakaiuttimia. En tiedä mistä tuon rajan olen keksinyt, mutta näin se vaan meikäläisen aatoksissa menee. :)

Itselle kolme tärkeintä kriteeriä olivat nopeus ja tarkkuus, rasittamattomuus ja toiston helppous (haen kireän vastakohtaa). Nämä kolme kriteeriä täyttyivät täydellisesti nykyisten ProAcien kohdalla ja siksi näihin päädyin. Lopputuloksena itselle musikaalinen ja nautittava äänentoisto. Nämä ProAcit ovat hintaluokassaan sieltä pienimmästä kokoluokasta ja bassotoisto luonnollisesti muodostui ongelmaksi heti alkumetreiltä. Otin kaverilta testiin Anthony Gallon TR-1 subbarin ja sehän istui kaiuttimien kylkeen kuin nyrkki silmään. Ostin sellaisen sitten kaveriksi ja näillä on menty jo semmoiset 1,5v (pitkä aika meikäläiselle). Tyytyväinen olen edelleen. En tiedä onko nämä ProAcit vielä siinä hintaluokassa mistä toivoit keskustelua, mutta kirjoittelinpa lämpimikseni kuitenkin. Itse en vielä tämän parempaa ääntä jalustakaiuttimista ole kuullut.
 
Focal Electra 1007 Be lienee aika kultivoitunut toistin vaikka hinta ei aivan vielä sfääreissä lennäkään. Disaini on mielestäni mukava. Mukavan pyöräkkää muotoa etulevyssä. Alapää noissa on vaan aika muhkea Stereophilen mittausten mukaan, joten eivät taida olla ihan helpoimmasta päästä sijoittelun kanssa pienemmässä huoneessa. Beryllium diskantti on varmaan aika nannaa, vaikka siitä vähän Stereophile varoittelikin, että sitäkin puolta noissa piisaa. Loudness-tyyppinen toisto hieman siis. Neutraalilla elektroniikalla ehkä hyvä yhdistelmä.
 
Yksi toistaiseksi mainitsematon mainio pikkukaiutin on Meridian DSP33. Vanha malli jo, korvautunut sillä, oliko 3100-versiolla... Kuulin kerran lyhyesti ja läpikuultavuus ja vaivattomuus olivat aika käsittämätöntä luokkaa. Se kaiutin hävisi musiikin tieltä tavalla, jota on tullut harvoin eteen. Ohjelmalähteenä taisi olla G08-CD-soitin. Isompia Meridianin kaiuttimia en ole kuullut ja ehkä turvallisempi niin...
 
Patu sanoi:
Mieleeni ei tule muita rajoitteita jalustakaiuttimille kuin bassotoisto. Muuten varmaan on mahdollista päästä ihan yhtä vakuuttavaan toistoon kuin lattiakaiuttimillakin. Basson osalta niillä ei yksinkertaisesti päästä samanlaiseen syvyyteen ja niihin alimpiin hertseihin kuten lattiakaiuttimilla. Itse olen aina kuuntelutilan ja budjetin takia suunnannut katseen jalustakaiuttimiin. Tuonne 1500 euroon asti katselen mielummin vielä jalustakaiuttimia kuin lattiakaiuttimia. En tiedä mistä tuon rajan olen keksinyt, mutta näin se vaan meikäläisen aatoksissa menee. :)
Monesti jalustakaiuttimet ovat kaksiteisiä, jolloin yksi suhteellisen pieni elementti hoitaa bassot ja keskiäänen. Suuremmilla voimakkuuksilla tästä voi seurata erinäisiä ongelmia. Kyseessä ei siis ole pelkästään basson ulottuvuus. Toisaalta kolmitie tuo sitten omat haasteensa. Myös oman käsitykseni mukaan alemmassa hintaluokassa kannattaa satsata jalustakaiuttimeen, koska halvempien jalustakaiuttimien kotelon jäykkyydessä on usein puutteita.
 
Yksi jalustakaiutin joka on vuosien varrelta jäänyt pysyvästi mieleen on Wilson Benesch Discovery.

http://www.soundstage.com/revequip/wilsonbenesch_discovery.htm

Erittäin musikaalinen toistin; kaiuttimen äänenlaadun arvioiminen unohtuu noita kuunnellessa tyystin. Musiikki vain vie mukanaan :)
Se riittää minulle. Ehkä tuollaiset joskus jököttävät omassa olohuoneessa ;)
 
jpeitso sanoi:
Totem Model 1 Signaturet kannattaa kuunnella. Loistokaiuttimet.

Totem Mani-2 Signaturet vaikuttavat aika tanakoilta kaiuttimilta. Taitavat mennä alemmaksi kuin moni kohtuullinen lattiakaiutinkaan, tosin tuota 29 hertsiä en kyllä aivan usko ilman huoneen avustusta.
 
Sonus Faber Guarneri Memento on myös aika hauska jalustakaiutin, painoa yli 40 kg/kappale ja käsintehdyn kotelon sisäpuolelle on asennettu jotain kuparilevyjä vaimennusmateriaaliksi (Stereophilen mukaan). Hatanpään Highend-messuilla soittivat noita joskus ja kuulostivat aivan hyvältä tuntemattomalla musiikillakin. Kalliit ne ovat myös.
 
Back
Ylös