-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Yhdistyksen nettikauppa on avattu! Ostoksille!.
Jalka ei vippase, ei niin millään!
- Keskustelun aloittaja moti
- Aloituspäivämäärä
T
Tawe
Tietysti on myönnettävä, että nämä: Soundin ja tyylin syvin ydin löytyy soittajan sormista, suusta, palleasta, jaloista, perseestä... alkaen aivoista, joista se motorisia hermoratoja pitkin välittyy instrumenttia soittaville elimille. Ja nämä soundia/tyyliä muokkaavat erot syntyvät ajoituksien ja painoituksien hienoista yksityiskohdista - liikutaan aika- eikä väriakselilla. vaikuttavat suuressa määrin siihen timbreenkin.
Tiedä tuota kuuntelemmeko loppujen lopuksi kovinkaan erilailla... musiikin kokeminen on joka tapauksessa se pääpointti, ja se on jokaisen henkilökohtainen asia.
Pirkka ja Tawe Bach konsertissa:
Tiedä tuota kuuntelemmeko loppujen lopuksi kovinkaan erilailla... musiikin kokeminen on joka tapauksessa se pääpointti, ja se on jokaisen henkilökohtainen asia.
Pirkka ja Tawe Bach konsertissa:
pirkka sanoi:
Juuri noinhan se menee juuri musikaalisessa laitteistossakin.
Ensimmäisellä laitteistolla haetaan rytmi ja melodia kuntoon, jolloin koherenssi saa tietyn muodon. Laitteistoa päivittettäessä, koherenssi pysyy koko ajan samassa suhteessa, kun kokonaisuudessaan melodian tarkkuutta ja rytmiä parennetaan.
Melodiat ja rytmi sisältää kaikki pienemmät äänen osa-alueet, kuten esim timbren, ja se paranee myös kokoajan tietyssä, samassa suhteessa kaikkiin muihin osa-alueisiin nähden.
Eli olkoon laitteisto minkä tasoinen tahansa, aina "jalka heiluu". Ja mitä parempi musikaalinen laitteisto, sitä parempi on myös timbre.
T
Tawe
pirkka sanoi:
Ensin oltaisiin:
ja sitten näin:
konsertin päätyttyä:
jatkoilla:
ja paluu arkeen palstoilla:
moukkunen sanoi:
Kiitos moukkunen, näin minäkin sen alan hiljalleen ymmärtää. Tuo jalan vipatus on vaan sellainen asia josta en ole valmis luopumaan. Sen jälkeen pitäisi varmaan koittaa saada se melodia kohdilleen, mutta se tuntuu olevan melko hankalaa. Pitäisi varmaan jonkun näyttää ihan kädestä pitäen...
Tämä homma alkanee olla melko paketissa... yhteisymmärrys saavutettu. Lopuksi video, jossa melkein pelkkää Prattia mutta ilman timbreä ei tietäisi mitä kannua kulloinkin lyödään 
http://www.youtube.com/watch?v=B6-KXd8ZJfs
http://www.youtube.com/watch?v=B6-KXd8ZJfs
TapsaS
Käyttäjä
- Liittynyt
- 5.8.2006
- Viestejä
- 2 165
pirkka sanoi:Tämä homma alkanee olla melko paketissa... yhteisymmärrys saavutettu. Lopuksi video, jossa melkein pelkkää Prattia mutta ilman timbreä ei tietäisi mitä kannua kulloinkin lyödään
http://www.youtube.com/watch?v=B6-KXd8ZJfs
Jos tuossa esityksessä oli Prattia tai musikaalisuutta, niin mä en ymmärrä enää mitään. Timbreä siinä kieltämättä oli.
Mutta kuka kertoisi miksi siinä lyödään?
t. Tapsa
Toisinkuulija
Kaupallinen toimija
- Liittynyt
- 31.7.2006
- Viestejä
- 1 490
moukkunen sanoi:
Erinomainen posti, Moukkunen! Jälleen kerran.
Todella hyvin oivaltavaa ja kokemuksen kouluttamaa.
Pirkalla menee IMO hiukan timbret/sävyt/ja sävelkorkeudet sekaisin. Ja aika metsään ajetaan, kun ryhdytään puhumaan soittamisesta ja hifitoiston laadusta samaistaen. Kyllähän siellä on joskus paikkoja analogioillekin, mutta tällä kertaa ei onnistunut.
En kyllä jaksa aivan olla samaa mieltä siitä, että soittajan elämä on timbren harjoittelua...
Mitrokin toi pöytään omalta kohdaltaan juuri sen, mistä Pirkka luonasi keskustelimme esim. kapellimestarin näkökulman suhteen. Kokonaisuuden yhteen toimimisesta. Näin olen käsittänyt itsekin oman soittokokemukseni kautta ison orkesterin soittajien ja johtajan haasteet. Siinä riittää haastetta niin pitkälle, että timbret varmaan jäävät hiukan sektioporukoiden omien pikkupiirien fiilailuiksi - kuka jaksaa olla kiinnostunut niin kovasti. Monet varmaan hiovat itse tykönänsä ja koettavat löytää sävynsä kotonaan. Yhteensoitto varmaan kuitenkin panee hiukan rajoja yksilöiden sävyttelyihin. Mutta sielläkin lienee omat "hifistinsä" ja keskinäinen kilpailu on kovaa. Muistaakseni Mitrokin joskus kertoi, miten tärkeätä joillekin on, että soitin on - kaverillakin - oikean merkkinen jne.. Siis omat tiukatkin koulukunnat voivat liittyä tiettyjen soitinten käyttöön ja soittotapaan (eli opettajan henkilöön) jne. Mutta soittotapa ei suinkaan tarkoita pelkästään sävyihin liittyviä asioita.
Moukkunen, jos oikein ymmärsin, pani hienosti tuossa, miten siitä juuri on kyse näissä hifivalinnoissa, että pääsykokeessa pudotetaan pois ne rytmiikaltaan, koherenssiltaan ja nuotintoistoltaan heikot vehkeet. Juuri siitä tässä kaikessa kirjoittelussamme on ollut kysymys. Olemme puhuneet siinä mielessä parempien hifivermeiden puolesta, että nämä valintakriteerit täyttyisivät. Ja olleet vastaan sellaista hifiä, joka kaunovetelästi toistelee ympäripyöreästi musiikin oleellisia rakenteita.
Tämä on vaan siitä jännä alue, tärkeä monelle miehelle ja pojalle erityisesti, että omat vehkeet ovat niin raariit, että vastustetaan kaikin keinoin parempaa, kunhan ei tartte myöntää, että mun vehkeet ei olis just hyvät ellei parraat maholliset. Niinpä sitten egot lyövät säilää kaikilla alan forumeilla että tupsut tuhisee. Noh.. Parasta olisi kuitenkin, ettei ihan liian vakavasti näihin asioihin suhtauduta. Levyjen soitosta perimmältään on vain kyse.
Ivor Tiefenbrun murjaisi kerran lehtien kuolemattomaksi toistaneen lauseen, joka meni jotensakin näin: "Piano soi eri tavoin jokaisessa huoneessa, mutta sen pitää silti aina kuulostaa pianolta." Tässä siis timbreä ja sävyä kerrakseen. Kuten Mitrokin mainitsee omassa postissaan, jokaisessa salissa nämä asiat muuttuvat. Sävyt muuttuvat huoneesta toiseen ja miksaajasta toiseen. Soitto on kuitenkin soittoa, musiikki musiikkia ja se pitäisi tunnistaa siksi, mitä se on. Olivat sävyt mitä tahansa.
Graafinen ekvalisaattori vehkeissä antaisi mukavan mahdollisuuden muokata itselleen sävyt jokaisella levyllä mieleisekseen. Ja putkia joka väliin setissä, niin saa oikein herkutella sävyjen mukavalla rintakaiutuksella. Onko se jotain harmoonisen särön kerrannaisia, sitä en tiedä. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin nuottien tarkka toisto eli äänen korkeuksien keskinäisten suhteiden havaittavuuden toistaminen selkeästi. Se taas tuo melodian helposti seurattavaksi. Tarkasti toimiva, nopeat alukkeet mahdollistava, rytmitoisto lisää melodista selkeyttä ja ajoitusten tarkkuus artistin taiteellisen suorituksen ymmärtämistä. Näihin sävyillä on vain oma pieni osuutensa, ei yhtä oleellinen IMO kuin edellä mainitut rakenteelliset tekijät.
Ossi
M
mmetsala
Toisinkuulija sanoi:
Voitko Ossi ihan rehellisesti sitten sanoa, että tämä pointti koskee vain kaikkia muita mutta ei sinua...
Toisinkuulija
Kaupallinen toimija
- Liittynyt
- 31.7.2006
- Viestejä
- 1 490
Tämä ei koske kaikkia. Eikä paljon minuakaan.
Minulla ei ole erityisiä tunnesiteitä käyttämiini hifilaitteisiin.
Siitä pääsee aika hyvin, kun ryhtyy alalla treidaamaan tavaraa.
Se irrottaa sen tapaisesta fetisismistä.
Aivan kuin hyvän auton jatkuva käyttäminen irrottaa
autojen paljonnasta ja seuraamisesta.
Moni kykenee keskustelemaan hifistä ilman, että tunteet
ovat heti herkkänä oman settinsä puolesta.
Ossi
Minulla ei ole erityisiä tunnesiteitä käyttämiini hifilaitteisiin.
Siitä pääsee aika hyvin, kun ryhtyy alalla treidaamaan tavaraa.
Se irrottaa sen tapaisesta fetisismistä.
Aivan kuin hyvän auton jatkuva käyttäminen irrottaa
autojen paljonnasta ja seuraamisesta.
Moni kykenee keskustelemaan hifistä ilman, että tunteet
ovat heti herkkänä oman settinsä puolesta.
Ossi