Iskikö kuunteluväsymys

mano

Käyttäjä
Liittynyt
24.5.2013
Viestejä
156
Mielestäni lähes mikään ei ole työläämpää kuin löytää sellainen kattaus että ei koe aluksi jonkinlaista kuunteluväsymystä!Kun alkaa kokoamaan kuuntelulaitteistoa kannattaa tutustua eri testeihin,ja vaikka olisi valinnut mielestään hyvän setin,todennäköisesti joutuu kuitenkin eqvivalisoimaan laitteistoaan jonkin ajan kuluttua kun on saanut rauhassa kotona kuunnella!Koska oma kuunteluhuone ei ole samanlainen kuin testissä käytetty!sama koskee kuulokekuuntelua,oma korvasi on ainutlaatuinen!
 
Mielestäni lähes mikään ei ole työläämpää kuin löytää sellainen kattaus että ei koe aluksi jonkinlaista kuunteluväsymystä!Kun alkaa kokoamaan kuuntelulaitteistoa kannattaa tutustua eri testeihin,ja vaikka olisi valinnut mielestään hyvän setin,todennäköisesti joutuu kuitenkin eqvivalisoimaan laitteistoaan jonkin ajan kuluttua kun on saanut rauhassa kotona kuunnella!Koska oma kuunteluhuone ei ole samanlainen kuin testissä käytetty!sama koskee kuulokekuuntelua,oma korvasi on ainutlaatuinen!
On vaikea ymmärtää, miksi oman korvan väitetyllä "ainutlaatuisuudella" olisi yhteyttä kuunteluväsymykseen. Oman kokemuksen mukaan rasittavuutta aiheuttavat eniten selkeästi neutraalista poikkeava sointitasapaino sekä liian suuri kuunteluvoimakkuus.
 
Viimeksi muokattu:
Kyse on ns.sointitasapainon virheestä!Koska musiikki "syntyy"aivoissa niin mitä "musikaalisempi"henkilö on,niin epätasapaino alkaa"väsyttään",Eli silloin on juurikin kysymyksessä neutraalista poikkeava sointitasapaino,joka saattaa juuri johtua henkilökohtaisen kuulokäyrän erosta ns.normaaliin keskiarvoiseen "terveeseen"kuulokäyrään!Jos silloin equalisoinnilla voidaan kuulokäyrän poikkeavuuksia kompensoida.Silloin subjektiivinen kuulokokemus voi parantua,joka koetaan rikkaampana ja eri alueet integroituvat paremmin toisiinsa,ja luonnollisemmin!
 
Kaiuttimissa ei niinkään kannata tuijotella vapaakenttävastetta, vaan sitä tehovastetta. Se kertoo enemmän siitä millainen kaiuttimen sointitasapaino on tavallisessa huoneessa. Ihanteellisena tehovasteena pidetään yleensä bassoja kohti nousevaa käyrää, jolloin kaiutin mielletään miellyttäväksi kuunnella. Makuja on toki juuri niin monta kuin on ihmisiäkin ja kaikilla on omat korvat. Erilaisilla vahvistimilla ja oheislaitteilla/kaapeleilla voi hioa sitten soinnin luonnetta suuntaan ja toiseen. DSP:n käytön miellän ainakin itse ihan hifiksi tavaksi hakea erilaista sointiväriä. Vasteen lanaamisen jälkeen voi minun mielestä tehdä ihan rohkeasti laaja-alaisia korjauksia ja kokeiluja soinnin tasapainon muuttamiseksi (parantamiseksi), varsinkin hyllytyyppisiä korjaimia. Käytetäänhän niitä perinteisiä sävynsäätimiäkin vahvistimista.
 
Kyse on ns.sointitasapainon virheestä!Koska musiikki "syntyy"aivoissa niin mitä "musikaalisempi"henkilö on,niin epätasapaino alkaa"väsyttään",Eli silloin on juurikin kysymyksessä neutraalista poikkeava sointitasapaino,joka saattaa juuri johtua henkilökohtaisen kuulokäyrän erosta ns.normaaliin keskiarvoiseen "terveeseen"kuulokäyrään!
Toteutuuko tämä kuunteluväsymystä tuottava yksilöllinen ominaisuus myös elävää musiikkia kuunnellessa, vai ainoastaan musiikinkuuntelussa hifilaitteilla? Mikäli vain jälkimmäisessä, niin syyttäisin laitteistoa korvan sijaan.
 
Tavallaan korva on se heikoin lenkki jos siinä on kuulokäyrässä muutoksia.Toki live tilaisuuksissa aivot antavat anteeksi kuulokäyrän puutteita toisin kuin intiimissä kotikuuntelussa,jossa ollaan tietenkin paljon toistokriittisiä!Livetilaisuus jyrää pienet balanssierot
 
Täytyy muistaan kaiken pilkuntarkkuuden ohella muistaa kuitenkin mennä musiikki edellä!mutta toki kaikenlainen viilaaminen kuuluu hifiharrastukseen, joten sallittanee kaikenmoinen pikkutarkkuuteen meneminen näissä blokeissa!vaikka se saattaa joitakuita ärsyttää jankkaamalla "itsessäänselviä"asioita.Luulen etta kaikille ei asiat ole niin tuttuja etteikö jotain uutta oppisi!
 
Olkoon vaikka se että hifiharrastus voi mennä pelkäksi pilkun viilaamiseksi ja unohdetaan itse musiikki.minusta perfektionistina on kuitenkin hauska syyllistyä siihen,joka näyttää ärsyttävän joitakin suunnattomasti vihjailullaan olevani imbesillimbi kuin koira,jankkaava bittihinttari.Tietenkin ilman nimimerkkiä.Jos tällaiselta henkilöltä kysyy älykkyysosamäärää niin ihmeekseni hän vastaa aina kengännumeron!Toki myönnän että kohdallani ei voi puhua älykkyysosamäärästä vaan jakojäännöksestä!Isäni oli älykäs,mutta valitettavasti on monta perijää.mutta silti rohkenen esittää ajatuksiani täällä ja avata keskusteluja.Onhan meillä Suomessa onneksi sananvapaus,ja sananjälkeinenkin vapaus,jota ei välttämättä muualla ole!
 
Back
Ylös