-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Iron Maiden - The Final Frontier
- Keskustelun aloittaja Mika
- Aloituspäivämäärä
Panssarikenraali
Hifiharrastaja
Pari kertaa kuunneltu, mitähän tästä nyt sanois, ensivaikutelma on parempi kuin oli parista edellisestä levystä. Jotenkin tuli kuunnelessa mieleen kaikuja menneestä, Somewhere in time aikaan ehkä, vaikka mitään varsinaista kiinnekohtaa en löytänyt. Hyvältä vaikuttaa, lisää kuuntelua tosin vielä kaipaa, että pääsee kunnolla sisään.
Jyri
Käyttäjä
Kertakuuntelulla aika turhan oloinen lätty. Haettu jotain brave new worldin mahtipontisuutta, siinä kokolailla täysin onnistumatta. Jotkin biisit muistuttaa sitä levyä jopa niin paljon, että alkaa häiritsemään.
No on ennenkin käynyt niin, että jälkikäteen on voinut todeta olleensa täydellisen väärässä jonkin levyn kanssa. Toivotaan, että taas käy niin.
Pitää laittaa Killers soimaan ja kuunnella tää vaikka huomenna uudelleen.
Jyri
Edit: Juu kyllä killers on parempi.
Aika reilu vertaus.
No on ennenkin käynyt niin, että jälkikäteen on voinut todeta olleensa täydellisen väärässä jonkin levyn kanssa. Toivotaan, että taas käy niin.
Pitää laittaa Killers soimaan ja kuunnella tää vaikka huomenna uudelleen.
Jyri
Edit: Juu kyllä killers on parempi.
Aika reilu vertaus.
Robert Holmberg
Hifiharrastaja
Omasta mielestäni levy on sisällöllisesti ihan asiallinen, mukana on hieman yritystä muuttaa sitä omaa perinteistä musiikkityyliä. Dickinson vetää vielä ihan hyvin vaikka laulaakin matalemmin kun on totuttu. Ääni vaan on kovin tasapaksua mössöä. Dynamiikka hakusessa ja bassot ovat erottelemattoman paksut. Kai tämä on taas tällainen loudness warin uhri..
Jossain väitettiin että japskipainoksessa on erillainen mixaus ja masterointi. Ehkä siinä olisi sitä potkua vähän enemmän?
Jossain väitettiin että japskipainoksessa on erillainen mixaus ja masterointi. Ehkä siinä olisi sitä potkua vähän enemmän?
Robert Holmberg sanoi:
Ihan saakelin samaa mieltä. Mielestäni tämä "ongelma" korostuu nimenomaan ensimmäisen satellite 15... The Final Frontier kappaleen aikana.
Ja kyseisen kappaleen aikana Dickinsonin äänikin kuulostaa lyövän yli muutamissa kohtaa..
Kuriositeettinä mainittakoon että mulla on tämä "metallipaketti painos" pyöreällä ikkunalla (kun ei oikeaa saanut).
Markku Lehikoinen
Käyttäjä
- Liittynyt
- 18.6.2010
- Viestejä
- 57
No, ostinpas minäkin kun kerran kauppiaan uutuuslaarissa oli tyrkyllä.
Kovasti kauan sitten, nuorena, tuli kuunneltua Maidenia ahkerastikin ja
nostalgia iski. Formaatti (tietysti) vinyyli, 180g ja sikahieno kuvalevy.
Innoissani tuon lautaselle laitoin ja perheen voimin juhlallisesti kuuntelemaan.
Mutta voi sentään, ensin tuli hämmentynyt ja sitten vaivautunut olo.
Suhisee/kohisee voimakkaasti koko ajan, erityisen häiritsevästi aloitus-
ja lopetusuralla ja kappaleiden välillä. Kaikilla neljällä puoliskolla.
Koko soundimaailma on ihan perunakellarista, kaikki korkeammat äänet
ovat vaimentuneet ja muutenkin ääni on aika puuroa. Vanhan Kiljukaulan
laulusta ei saa oikein selkoa. Dynamiikkaa ei ole.
Musiikillinen sisältö oli aika heppoinen, ideat eivät riittäneet noin pitkään
levyyn, olisi kaivannut raskasta tiivistämistä. Ainakin ekan kuuntelun perusteella.
Pelästyin jo, että neula/rasia/vahvistin/jotain on hajonnut ja laitoin lautaselle
ensimmäisen Maidenin 30 vuoden takaa. Ja vot, johan soi soitto ja laulu upiasti.
Voittaa tämän uuden sekä sisällöltään, että tekniseti ihan 6-0.
Mitäs luulette, onko tuo tekninen laatu vika vai ominaisuus? Kannattaako mennä
Äksään vaihtamaan/palauttamaan/muuten vaan mesomaan? Mites noiden
kuvavinyylien valmistusprosessi, ovatko kaikki kehnoja, uskaltaako enää ostaa?
Markku Lehikoinen
Kovasti kauan sitten, nuorena, tuli kuunneltua Maidenia ahkerastikin ja
nostalgia iski. Formaatti (tietysti) vinyyli, 180g ja sikahieno kuvalevy.
Innoissani tuon lautaselle laitoin ja perheen voimin juhlallisesti kuuntelemaan.
Mutta voi sentään, ensin tuli hämmentynyt ja sitten vaivautunut olo.
Suhisee/kohisee voimakkaasti koko ajan, erityisen häiritsevästi aloitus-
ja lopetusuralla ja kappaleiden välillä. Kaikilla neljällä puoliskolla.
Koko soundimaailma on ihan perunakellarista, kaikki korkeammat äänet
ovat vaimentuneet ja muutenkin ääni on aika puuroa. Vanhan Kiljukaulan
laulusta ei saa oikein selkoa. Dynamiikkaa ei ole.
Musiikillinen sisältö oli aika heppoinen, ideat eivät riittäneet noin pitkään
levyyn, olisi kaivannut raskasta tiivistämistä. Ainakin ekan kuuntelun perusteella.
Pelästyin jo, että neula/rasia/vahvistin/jotain on hajonnut ja laitoin lautaselle
ensimmäisen Maidenin 30 vuoden takaa. Ja vot, johan soi soitto ja laulu upiasti.
Voittaa tämän uuden sekä sisällöltään, että tekniseti ihan 6-0.
Mitäs luulette, onko tuo tekninen laatu vika vai ominaisuus? Kannattaako mennä
Äksään vaihtamaan/palauttamaan/muuten vaan mesomaan? Mites noiden
kuvavinyylien valmistusprosessi, ovatko kaikki kehnoja, uskaltaako enää ostaa?
Markku Lehikoinen
akiskonen
Käyttäjä
Elä osta. Kohisevat kaikki+suurin osa on muutenkin kelvottomia.Markku Lehikoinen sanoi:
Kuvalevyt on keräilyesineitä. Mustat (ja miksei muunkin väriset) kuuntelukamaa.
Markku Lehikoinen
Käyttäjä
- Liittynyt
- 18.6.2010
- Viestejä
- 57
akiskonen sanoi:
Niin sitä oppii joka päivä uusia ihmeellisiä asioita...
Kiitokset.
Markku Lehikoinen
Mikko Tiihonen
Käyttäjä
Erinomainen levy. Tunnistettavasti Maidenia, mutta jälleen on uudistumista tapahtunut, eikä kyllästyminen uhkaa. Ei yhtäkään täytebiisiä, vaan pelkkää asiaa alusta loppuun. Levy ei kestä kuuntelua dynamiikkarajoitteisella laitteistolla sen paremmin kuin muutkaan IM levyt. Tämä kaikki tosin fanipoikavaroituksella, tein juuri ensimmäisen Bruce Air -matkani.
^mikä on Bruce Air matka?
Kappaleet
Satellite 15... The Final Frontier – 08:40 (säv. Adrian Smith/Steve Harris)
El Dorado – 06:49 (säv. Smith/Harris/Bruce Dickinson)
Mother of Mercy – 05:20 (säv. Smith/Harris)
Coming Home – 05:52 (säv. Smith/Harris/Dickinson)
The Alchemist – 04:29 (säv. Janick Gers/Harris/Dickinson)
Isle of Avalon – 09:06 (säv. Smith/Harris)
Starblind – 07:48 (säv. Smith/Harris/Dickinson)
The Talisman – 09:03 (säv. Gers/Harris)
The Man Who Would Be King – 08:28 (säv. Dave Murray/Harris)
When the Wild Wind Blows – 10:59 (säv. Harris)
Levystä; nyt kymmenisen kertaa kuunneltuna täytyy sanoa, että kyllä se vaan kasvaa. Hirveän tylsältä ja pitkältä se aluksi kuulosti (OK, pitkältä vieläkin) , mutta se varmasti johtui siitä että aluksi odottaa jotain Sea of madness- tyylistä vauhdittelua ja kolinaa. Levyyn pitää asennoitua vertaamatta sitä kasarituotoksiin.
Levy alkaa erikoisella 4 minuutin avaruusintrolla Satellite 15..., joka on kohtuullisen turha mutta on sekin parempi kuin kolmen viime levyn aivan hirveät muka-levyn-avaavat-pikarallit Wicker man, Wildest dreams ja Different world. Tempot ovat aika hitaita läpi levyn, mutta biisejä kyllä kuljetellaan pääasiassa kivasti eteenpäin ja hyvillä melodioilla. Itselle parhaiten kolisee rytmistä kikkailua omaavat Coming Home, Starblind ja vakuuttavan lopun omaava päätösraita (goose bumbs 6:45-->) sekä aavistuksen tymäkämpi Mother of Mercy. Heikommiksi raidoiksi jäävät Alchemist ja Man who would be king. Muutamissa raidoissa ärsyttää todella ylipitkä intro, jopa 3 minuuttia Isle of Avalonissa jonka introssa ei IMO ole mitään (musiikillista) sisältöä. Paha on toistamiseen tehdä Hallowed tai Fearin introa.
Levyn soundit ovat ihan kivat, kitarat soivat tyylillä. Tosi nippuun on kompuroitu, dynaamisuutta ei juuri ole mutta eipä sitä isommin kaipaa tällaiseen musaa kun vaan muuten on soittimet erillään.
Tässä vaiheessa
9/10
8/10 (IrMa-asteikolla)
Kappaleet
Satellite 15... The Final Frontier – 08:40 (säv. Adrian Smith/Steve Harris)
El Dorado – 06:49 (säv. Smith/Harris/Bruce Dickinson)
Mother of Mercy – 05:20 (säv. Smith/Harris)
Coming Home – 05:52 (säv. Smith/Harris/Dickinson)
The Alchemist – 04:29 (säv. Janick Gers/Harris/Dickinson)
Isle of Avalon – 09:06 (säv. Smith/Harris)
Starblind – 07:48 (säv. Smith/Harris/Dickinson)
The Talisman – 09:03 (säv. Gers/Harris)
The Man Who Would Be King – 08:28 (säv. Dave Murray/Harris)
When the Wild Wind Blows – 10:59 (säv. Harris)
Levystä; nyt kymmenisen kertaa kuunneltuna täytyy sanoa, että kyllä se vaan kasvaa. Hirveän tylsältä ja pitkältä se aluksi kuulosti (OK, pitkältä vieläkin) , mutta se varmasti johtui siitä että aluksi odottaa jotain Sea of madness- tyylistä vauhdittelua ja kolinaa.
Levyyn pitää asennoitua vertaamatta sitä kasarituotoksiin. Levy alkaa erikoisella 4 minuutin avaruusintrolla Satellite 15..., joka on kohtuullisen turha mutta on sekin parempi kuin kolmen viime levyn aivan hirveät muka-levyn-avaavat-pikarallit Wicker man, Wildest dreams ja Different world. Tempot ovat aika hitaita läpi levyn, mutta biisejä kyllä kuljetellaan pääasiassa kivasti eteenpäin ja hyvillä melodioilla. Itselle parhaiten kolisee rytmistä kikkailua omaavat Coming Home, Starblind ja vakuuttavan lopun omaava päätösraita (goose bumbs 6:45-->) sekä aavistuksen tymäkämpi Mother of Mercy. Heikommiksi raidoiksi jäävät Alchemist ja Man who would be king. Muutamissa raidoissa ärsyttää todella ylipitkä intro, jopa 3 minuuttia Isle of Avalonissa jonka introssa ei IMO ole mitään (musiikillista) sisältöä. Paha on toistamiseen tehdä Hallowed tai Fearin introa.
Levyn soundit ovat ihan kivat, kitarat soivat tyylillä. Tosi nippuun on kompuroitu, dynaamisuutta ei juuri ole mutta eipä sitä isommin kaipaa tällaiseen musaa kun vaan muuten on soittimet erillään.
Tässä vaiheessa
9/10
8/10 (IrMa-asteikolla)
Sooloillaan nyt perjantain kunniaksi hieman ja päästän listausmanian valloilleen. Eli Iron Maiden tuotanto järjestykseen (suosikkibiiseineen)!
1. Seventh son of the seventh son (The evil that men do , IM:n paras biisi)
2. Somewhere in time (Alexander the great)
3. Iron Maiden (Phantom of the opera)
4. Powerslave (Powerslave)
5. Brave new world (Ghost of the navigator)
6. 666 (Hallowed be thy name)
7. The Final frontier (Coming home)
8. A Matter of life and death (The legacy)
9. Piece of mind (Where eagles dare)
10. Dance of the death (Dance of the death)
11. Fear of the dark (Afraid to shoot the strangers)
12. Killers (Wrathchild)
13. X Factor ()
14. No prayer for the dying (Mother russia)
15. Virtual XI ()
1. Seventh son of the seventh son (The evil that men do , IM:n paras biisi)
2. Somewhere in time (Alexander the great)
3. Iron Maiden (Phantom of the opera)
4. Powerslave (Powerslave)
5. Brave new world (Ghost of the navigator)
6. 666 (Hallowed be thy name)
7. The Final frontier (Coming home)
8. A Matter of life and death (The legacy)
9. Piece of mind (Where eagles dare)
10. Dance of the death (Dance of the death)
11. Fear of the dark (Afraid to shoot the strangers)
12. Killers (Wrathchild)
13. X Factor ()
14. No prayer for the dying (Mother russia)
15. Virtual XI ()
Mikko Tiihonen
Käyttäjä
Alspe, Bruce Air = Boeing 757 täynnä faneja, puikoissa Dickinson (Scream for me Flight 666!), lennetään IM keikalle, First To The Barrier, lennetään takaisin, Dickinson koneessa, jutustelua, nimmareita, kaverikuvia, olutta. Liityhän FC:iin niin pääset mukaan ensi kerralla.
Mikko Tiihonen
Käyttäjä
Kustannus verrattavissa siihen, että ostaa reittilennot, keikkaliput ja majoitukset ns. vapailta markkinoilta.