"Instrumenttien" koko äänikuvassa

[Ilkka Mattila]

moi
en nyt ihan tota allekirjoittas,mikä on sentilleen oikea koko jollekin soittimelle,tiedä häntä.mutta jos on pikkukaiutin kyseessä.niin enpä ole kuullut semmosta,soittimien kokoa mikä ois ollut mun mieleen mutta isommista päästy ihan kivan tutuseen esitykseen,mistä sitten johtus mutta tämmöstä.
ter,reiska

Sanotaanko vaikka näin, että kun Reiskan luona hetken istuu niin saa aika hyvän käsityksen sanaparista "laaja äänikuva" tai jännästä sanasta "resoluutio". En pitäisi omaakaan laitteistoani äänikuvaltaan mitenkään pienenä enkä noin 50 neliön kuunteluhuonettanikaan kaikkein vaatimattomimpana, mutta siitä huolimatta Reiskan setti kyllä pesee mennen tullen, linkoaa sekä vielä rumpukuivaa kaupan päälle omat releeni. Notta tällasta.

 

[teme_l]

moi
e isitä täydy hakea se syntyy sinne.ihan luonnostaan ,mietin just mitä täytys tehdä ,että sen sais pois.
ter.reiska

Hommaat linn/naim -setin? Hakemisella tarkoitin sitä, että toiset siitä välittää ja toiset ei.

 

[sonus faber]

Itselle instrumenttien luonnollinen koko on merkittävä tekijä toistossa. Pidän siitä, että setti esittelee soittimet suurina, mutta ei liian suurina. Omissa kokeiluissani olen huomannut kaiuttimien ja päätevahvistinten vaikuttavan kokoon eniten. En niinkään etupään. Esimerkiksi päätteitä vaihtamalla saattaa saksofoniperhe pienentyä kautta linjan yhden pykälän. Baritoni kuulostaakin tenorilta, tenori altolta jne. Ei kovin mukavaa eikä nautittavaa. Eräs baffelini taas liioitteli erityisesti kielisoitinten kokoa. Esimerkkinä Ry Cooderin lähimikitetty Martinin Dreadnought kuulosti valtavalta. Koppa kenties 1,5 metriseltä. Eipä sekään kovin luonnollista. Konserttiflyygeli on hyvin vaikea saada toistumaan luonnollisen kokoisena. Onhan se oikeasti aika valtava soitin. Olenkin käyttänyt hyviä pianoäänitteitä settiä rakennellessani koon ja dynamiikan referenssinä. Jotkut soivat nykyään ihan kohtuullisesti, joten tyytyväinen täytyy olla.

t. TapsaS

Mikähän se saksofoniperheen luonnollinen koko siten on? Onko se sitä isompi mitä matalampi on sen toistoalue, vai? Minkä kokoisina fonit sitten livenä kuulostavat, paljonko on eroa tenori ja alttosaksofonilla. Vai ovatko ne vain itsensä kokoisia.

 

[LaJazz]

Omissa kokeiluissani olen huomannut kaiuttimien ja päätevahvistinten vaikuttavan kokoon eniten. En niinkään etupään. Esimerkiksi päätteitä vaihtamalla saattaa saksofoniperhe pienentyä kautta linjan yhden pykälän. Baritoni kuulostaakin tenorilta, tenori altolta jne.

Kerro lisää, tämä on todella mielenkiintoinen ja uusi havainto.

 

[Mikael]

Esimerkiksi päätteitä vaihtamalla saattaa saksofoniperhe pienentyä kautta linjan yhden pykälän. Baritoni kuulostaakin tenorilta, tenori altolta jne.

Tossa on kyllä jo jonkun asian oltava rikki. Jos pelkällä vahvistimen vaihdolla saa baritonin (Eb) kuulostamaan tenorilta (Bb) niin joku on todella pahasti vialla. Mistä mihin sä vaihdoit?

 

[TapsaS]

Mikähän se saksofoniperheen luonnollinen koko siten on? Onko se sitä isompi mitä matalampi on sen toistoalue, vai? Minkä kokoisina fonit sitten livenä kuulostavat, paljonko on eroa tenori ja alttosaksofonilla. Vai ovatko ne vain itsensä kokoisia.

Kyllähän noilla soittimilla luonnossa kuultuna on oma kokonsa. Itse useamman vuoden soulyhtyeessä (kolme puhaltajaa) soittaneena puhaltimet ja niiden livesoundi on tullut hyvinkin tutuksi. Kuullessani tietyn nuotin altosta tai tenorista livenä koen, että tenori on selvästi isokokoisempi soitin. Siis ihan fyysisesti. Tämä todennäköisesti johtuu sen tuottamasta erilaisesta yläsävelsarjasta alttoon verrattuna. Kyllä sinä Tarmo tuon tiedät jazzkonserteissa käyvänä. Vai kuullostaako todella alton ja tenorin äänet tulevan samankokoisista soittimista?

Kerro lisää, tämä on todella mielenkiintoinen ja uusi havainto.

Eipä tuossa sen enempää. Olen huomannut joidenkin putkivahvistinten, useimmiten pienitehoisten SE putkarien, kutistavan tiettyjen soitinten fyysistä kokoa. Suurin osa tämäntyyppisistä vahvistimista ei sitä kuitenkaan tee. Saksofonit, joita ehkä soittimista eniten kuuntelen, tuntuvat reagoivan tähän suhteellisen selvästi. Kysehän voi olla lievästä taajuusvasteen notkahtamisestakin tietyllä alueella.

Tossa on kyllä jo jonkun asian oltava rikki. Jos pelkällä vahvistimen vaihdolla saa baritonin (Eb) kuulostamaan tenorilta (Bb) niin joku on todella pahasti vialla. Mistä mihin sä vaihdoit?

Ei välttämättä mikään ole rikki. Eikä edes pahasti vialla. Joskus vain laitteiden ominaisluonne tai varsinkin niiden huono yhteensopivuus keskenään voi synnyttää edellämainittuja seuraamuksia. En pidä tuota havaintoani mitenkään outona. En muista mikä tuolloin oli oma vahvistimeni. Ehkäpä jokin 2A3 SE vahvistin. Vahvistin joka "pienensi" soittimia em. tavalla oli SE vahvistin VT-52 putkilla. Ei jäänyt hyllyyni juuri tuosta syystä, vaikka olikin muuten erinomaisen hienoääninen vahvistin. Jollain toisilla kaiuttimilla asia olisi voinut olla toisin. Ei tullut kokeiltua.

t. TapsaS

 

[moukkunen]

Virtakaapeleilla lienee muuten myös oma osansa tähän äänen kokoon.
Toteamiseen ei tarvita edes kalliita erillis johtoja, vaan tietyt vakiovirtakaapelit(siis sellaiset virtakaapelit joita tulee laitteiden mukana) saattavat muuttaa toiston kokoa(ja toiston luonnettakin) suuntaan jos toiseen hyvin oleellisestikin. Vaikkapa esim. Densenin laitteiden vakiovirtakaapelit vs Linnin käyttämät vakiovirtakaapelit.

 

[Mikael]

Ok. Siis fyysisen koon tunnelmassa tapahtuu muutos. Mutta vielä mietin tuota saksofonien kokoa... tai oikeestaan ihan minkä tahansa instrumentin kokoa äänikuvassa. Miten sen voi määritellä koska sehän on valtavasti kiinni siitä miten ko. instrumentti on äänitetty. Siis joka levyllä se on periaatteessa eri koska ei ole mitään standardia äänityksen suhteen. Mikrofonit ja niiden suunnat ja etäisyydet vaihtelevat valtavasti. Puhumattakaan miksauksen vaikutuksesta. Vai onko nyt kyse instrumenttien koon suhteesta muihin instrumentteihin samalla äänitteellä? Siis muuttuuko teillä virtajohtoa tai vahvistinta vaihtamalla instrumenttien keskinäiset suhteet vai muuttuuko koko äänite ylipäätään vaan isomman tai pienemmän kuuloiseksi?

 

[TapsaS]

Ok. Siis fyysisen koon tunnelmassa tapahtuu muutos. Mutta vielä mietin tuota saksofonien kokoa... tai oikeestaan ihan minkä tahansa instrumentin kokoa äänikuvassa. Miten sen voi määritellä koska sehän on valtavasti kiinni siitä miten ko. instrumentti on äänitetty. Siis joka levyllä se on periaatteessa eri koska ei ole mitään standardia äänityksen suhteen. Mikrofonit ja niiden suunnat ja etäisyydet vaihtelevat valtavasti. Puhumattakaan miksauksen vaikutuksesta. Vai onko nyt kyse instrumenttien koon suhteesta muihin instrumentteihin samalla äänitteellä? Siis muuttuuko teillä virtajohtoa tai vahvistinta vaihtamalla instrumenttien keskinäiset suhteet vai muuttuuko koko äänite ylipäätään vaan isomman tai pienemmän kuuloiseksi?

Jos kyseessä olisi outo levy, niin asia olisikin juuri kuten sanot. Saksofonin koosta ei voi sanoa mitään, kun ei tiedä miten se on äänitetty. Mutta kun on noita rakkaita Coltraneja, Braxtoneita, Vandermarkeja yms. pyöritellyt vuosikymmenet, huomaa kyseisen muutoksen aika herkästi.

Tuo jälkimmäinen kysymys on hyvä, mutta vaikeampi vastata. Luulen kuitenkin, että pääosin muutos koskee koko äänitteen koon muuttumista. Se vain tuntuu kumuloituvan kulloisiinkin keskeisiin instrumentteihin kuten piano, kitara tai vaikkapa saksofoni. Tällöin tulee vaikutelma, että instrumenttien keskinäinenkin suhde muuttuisi. En ole tähän ilmiöön riittävän analyyttisesti jaksanut paneutua, vaikka sen olemassaolon olenkin havainnut.

t. Tapsa

 

[akk]

Itse pidän siitä että instrumentit kuulostavat "noin" oikean kokoisilta, joku huoneen täyttävä instrumentti ei oikein säväytä. Muuten nuo äänitteet ovat olleet aika ok, mutta piano tuntuu olevan vaikea äänitettävä, sillä välillä se tuntuu venyvän koko huoneen levyiseksi, tai muuten hyvin epämääräiseksi ???

 

[pirkka]

Itse pidän siitä että instrumentit kuulostavat "noin" oikean kokoisilta, joku huoneen täyttävä instrumentti ei oikein säväytä. Muuten nuo äänitteet ovat olleet aika ok, mutta piano tuntuu olevan vaikea äänitettävä, sillä välillä se tuntuu venyvän koko huoneen levyiseksi, tai muuten hyvin epämääräiseksi ???

Sama koskee rumpuja. Usein kuullostaa kuin rumpalilla olisi parin metrin kädet.

 

[Verneri]

Virtakaapeleilla lienee muuten myös oma osansa tähän äänen kokoon.

Tämä on tullut todettua kantapään kautta tässä viimeisen kuukauden aikana, ja erot eivät ole kovin pieniä edes. Vertailupareina Luxmanin SQ-38u:n mukana toimittama "peruskaapeli" ja Heavens Gate Audion Ultra Silence.

Asiat jotka jälkimmäinen hoitaa peruskaapelia paremmin ovat selviä. Äänikuvan kasvaminen on kuitenkin sellainen muutos, joka onkin yht`äkkiä tilakysymys. Ei auta, HGA:lla pieni tila tulee jopa liian täyteen infromaatiota.

Tämä oli itselleni aivan puskista tullut "ongelma", ja olen tehnyt päätöksen luopua tästä muuten aivan uskomattoman hienosta kaapelista. En olisi ikinä uskonut virtakaapelilla olevan näin valtavaa merkitystä nimenomaan äänikuvan kokoon. Aina oppii uutta, ja nyt viisaampana ajatellen asiassa ei enää niin paljon ihmeelistä olekkaan...

Tämä ei ollut vielä varsinainen myyntipuhe. Seuratkaa myyntipalstaa, siellä sitten ne loputkin erot peruskaapeliin verrattuna

 

[Jyri]

En ole äänikuvadiggari sitten vähääkään, mutta mulla soi Gradientin revoilla laadukkaat(?) klassiset niin, että stage on alakerran seinänaapurin puolella... eli ihan ku itse kuuntelisi siellä salin parhailla(??) paikoilla. Tuo on kokemuksena sitä luokkaa kyllä, että ymmärrän miksi monet hakevat myös luonnollista kokoa ja 3d:tä äänikuvaan tässä harrastuksessa.

Tää on kyllä ihan uusi homma tässä harrastuksessa, että porukka pyytelee anteeksi sitä, että äänikuva löytyy, tai on löytymättä (3 vuotta vanha).

Vaikea ymmärtää sitäkään, että se veisi musiikilta seurattavuuden, jos siinä on äänikuva josta voi poimia laulajan keskeltä ja rumpalin sen takaa? Jos se niin on, niin pysyn kyllä mielelläni näissä näissä vehkeissä jotka on niin vanhanaikaisia, että sellainenkin kuva löytyy. Miksi h€lvetissä sitä musiikkia, tai sen etenemistä ei voi muka seurata jos siinä on stereokuva mukana.

No itse bongailen niitä äänikuvia aika harvakseltaan, koska musiikki jota kuuntelen on aika harvoin tuotettu/äänitetty siten, että siinä noita äänikuvia löytis. Mutta joka kerta kun löytyy niin olen onnellinen siitä.

Itse topikkiin minulla ei paljoa ole kommentoimista, koska musiikillinen osaamattomuuteni ei riitä siihen, että tietäisin kuinka iso tila basssolla tai kitaralla pitäisi missäkin äänityksessä olla. Riittää minulle aivan hyvin kunhan saan niistä selvän.

Jyri

 

[kre]

^Erittäin hyviä kysymyksiä.

 

[pirkka]

Äänikuvat, mahdollisimmat aidon oloiset, on hyvän hifin keskeisiä asioita, ei sen kummempaa. Levyltä saa sen maksimissan irti kuin mitä sinne on laitettu mutta se sieltä pitää pystyä kaivamaan ja tarjoilemaan. Muuten on laitteissa jotain vikaa.

 

[Mikael]

Äänikuvat, mahdollisimmat aidon oloiset, on hyvän hifin keskeisiä asioita, ei sen kummempaa.

Aidon kuuloinen tila - mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan - ei suinkaan ole aina se mitä musiikin tekijät haluavat. Todella monella levyllä lähtökohta ei ole se että on x-määrä instrumentteja jossain oikeassa tilassa joita kuuntelija istuu kuuntelemassa. Toki se voi olla mikäli se on tuotannon lähtökohta ja välillä onkin ei siinä mitään, mutta monesti halutaan myös luoda illuusio jostain ihan muusta. Joten mikäli toi olis ns. hyvän hifin keskeinen asia, niin todella iso osa musiikista voidaan laskea tuon ulkopuolelle.

 

[ikis60]

moi
mulle on tullut semmonen tunne kun kuuntelee näitä huipputuotettuja,esim raskaanmetallin levyjä,että ne miksataan ja kompuroidaan ,autoradion tai vastaavien ehdoilla .että ne kuulostas hyvältä niissä.niin päästään massamyyntiin.onko se sitten niin että se lopullinen miksaus,tehdään jonkun matopurkin kautta.itse en ymmärrä alaa pahemmin.
ter,reiska

 

[Mikael]

moi
mulle on tullut semmonen tunne kun kuuntelee näitä huipputuotettuja,esim raskaanmetallin levyjä,että ne miksataan ja kompuroidaan ,autoradion tai vastaavien ehdoilla .että ne kuulostas hyvältä niissä.niin päästään massamyyntiin.onko se sitten niin että se lopullinen miksaus,tehdään jonkun matopurkin kautta.itse en ymmärrä alaa pahemmin.
ter,reiska

Moi moi! En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat "matopurkilla", mutta vaikken itsekään juuri nykyhevilevyjen estetiikasta pidä, pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, että tekijät todella haluavat levyjensä kuulostavan siltä eikä kyse ole siis mistään "autoradiosta tai vastaavasta". Monet kyllä diggaavat siitä miltä hevilevyt kuulostavat koska niitä myydään ja myös kuunnellaan paljon. Makuja on monia

 

[elviz]

Vaikea ymmärtää sitäkään, että se veisi musiikilta seurattavuuden, jos siinä on äänikuva josta voi poimia laulajan keskeltä ja rumpalin sen takaa? Jos se niin on, niin pysyn kyllä mielelläni näissä näissä vehkeissä jotka on niin vanhanaikaisia, että sellainenkin kuva löytyy. Miksi h€lvetissä sitä musiikkia, tai sen etenemistä ei voi muka seurata jos siinä on stereokuva mukana.

Esimerkiksi tutun hyvän biisin tunnusmelodia saattaa olla TV-tasoisella äänentoistolla hyvinkin esillä, mutta huippuunsa viritetyllä laitteistolla saattaa tuo keskialueelle miksattu tunnusmelodia jäädä "vain" samanarvoiseksi muiden melodiakuvioiden kanssa, eikä enää kuulosta niin tunnusomaiselta ko. teokselle. Mukaan taisteluun tunnusomaisuudesta pukkaa bassokuvio, sekä kaikenmoiset keijuhelinäefektit. Ehkäpä tästä on kyse?

Kaikkia levyjä vain ei ole tarkoitettu mikroskooppiseen tarkasteluun, vaikka hyviä ovatkin, ja toiset taas heräävät vasta eloon, kun laitteisto antaa tarpeeksi vapautta ilmaisuun.

Miten on itselläni? Vaikeaa...juuri tästä syystä, koska musiikki maku käsittää örinöistä, rokin kautta jatsin eri muotoihin ja sieltä elekroniseen, plus ripaus klasaria päälle. Toisaalta olen saanut DIY puolelta tähän apua, koska voin säätää digitaalisen esivahvistimeni parametreja sen mukaan tarvitaanko "musikaalista" suurpiirteisyyttä, vai "digitaalista" terävyyttä itse tekemälläni softalla.

 

[pirkka]

Aidon kuuloinen tila - mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan - ei suinkaan ole aina se mitä musiikin tekijät haluavat. Todella monella levyllä lähtökohta ei ole se että on x-määrä instrumentteja jossain oikeassa tilassa joita kuuntelija istuu kuuntelemassa. Toki se voi olla mikäli se on tuotannon lähtökohta ja välillä onkin ei siinä mitään, mutta monesti halutaan myös luoda illuusio jostain ihan muusta. Joten mikäli toi olis ns. hyvän hifin keskeinen asia, niin todella iso osa musiikista voidaan laskea tuon ulkopuolelle.

Lue rohkeesti se toinenkin lause...