Ihailen varauksettomasti sitä, että nuoret asialleen omistautuneet ihmiset laittavat itsensä likoon kaiken kansan töllisteltäväksi ja arvosteltavaksi. Kyllä siinä täytyy oikeasti tietää mitä haluaa ja mihin joutuu. Jokainen finalisti on parhaimmillaan yli keskiverto-baarikaraoketason. Toisaalta, kun rima alittuu - ja niin kävi mainituille artisteille eilenkin - sitä miettii itsekin, että ei helevata, tuohan laulaa huonommin kuin minä, miten se noin määkii, eihän sen rahkeet voi riittää. Ohjelma sallii katsojan valita, asettuuko artistin yläpuolelle vai kenties rinnalle. Ainakin ohjelmakauden kuluessa nämä valitut tyypit saavat sitten maistaa palan sitä unelmaansa, ennen kuin he päätyvät ison levyfirman staili-mainstream-imago-soittolistakelpoisuus-mankeliin ja heistä tulee keskinkertaisuuksia, joiden avulla sessiomuusikot maksavat asuntolainojaan. Tai sitten he päätyvät uransa kannalta todellisille "tähtipaikoille" kuten Töysän kunnanvaltuustoon. Sinne meni Jani Wickholm, josta olen ihmetellyt, mihin jäi se karsinnoissa rokannut "Jay Wiima" ja mistä tilalle ponnahti se väsähtäneen oloinen hitaasti artikuloiva b-rivin iskelmäprinssi. Potentiaali ja todellisuus eivät aina kohtaa.
Entä muistaako kukaan enää Ilkka Jääskeläistä, josta Sony BMG halusi eroon lupaamalla peräti yhden päivän aikaa uuden levyn tekoon. Koska kiltti (ja uskovainen) mies oli liian tylsä myytäväksi, hänet heitettiin pihalle. Ari Koivusen tähtihetki oli tv-finaaleissa esitetty Billy Joelin Piano Man, ensilevy oli uran kirkas kulminaatio ja siitä eteenpäin homma on ollut alamäkeä. Koivusen kakkoslevyä näki jo Anttilan alelaarissa. Hevi-Arin mielestä kakkoslevy tehtiin liian nopeasti (levy-yhtiön piällysmies, tv-kameroidenkin edessä hyvin viihtyvä Valtanen tasoitteli artistin kommenttia väittämällä sitä normaaliksi väsymiseksi levynteon jälkeen. Höpöhöpö, nuori, innostunut, terve mies ei väsy). Tottakai Koivusen levy tehtiin nopeasti, koska Sony BMG haluaa rahastaa Koivusella äkkiä markkinan loppuun ennen uuden Idols-voittajan lanseeraamista. Hoppu tuli, koska kisa painoi jo päälle, kun levy julkaistiin. Koivunen saanee kohta mennä. Anna Abreussa on levy-yhtiön kannalta enemmän potentiaalia, koska hän näyttää nätiltä kuvissa Koivusta useamman vuoden, on tasaisempi, vaarattomampi ja nuhteettomampi, siis helpompi myydä.
Mutta Katri Ylanderin soisin edelleen pärjäävän tai ainakin selviävän suhtkoht ehjänä kaikesta.
Kuuntelin tuossa päivä pari sitten radiosta Beyonce Knowlesin uunituoretta singleä "If I Were A Boy" - harvinaista soittolistabiisiltä, että se laittaa oikein keskittymään - ja funtsin, että tässäpä on poplaulajan mallia, tällainen daami jos jostain saataisiin suomalaiskisoihin - tai ylipäätään Suomeen - hän pyyhkisi koko muulla porukalla pöytää mennen tullen. Miten joku laulaa noin kovaa, aidon kuuloisesti ja silti oikein. Ei se kaikki voi olla pelkästään sliipatun tuotannon ansiota. Ei tää niin helppoa oo tää laulaminen, totesi Spede-vainaakin pronominirokissaan
