Hyvin tuotettu biisi tai albumi

  • Keskustelun aloittaja rami
  • Aloituspäivämäärä
Pop/rock-musiikissa se ”potkivuus” saadaan monesti aikaan käyttämällä kompressointia.

Tätä väitettä en ymmärrä. Minusta asia on päinvastoin. kompressio vähentää fiilistä potkusta. Enkä nyt tarkoita että popmusiikissa pitäisi olla klassisenmusan äärimmäiset kompressiolukemat mutta sellaiset 1970-luvun tai 1980-luvun alun Pink Floyd/Police/Talking Heads yms. ovat popmusassa ideaali ja mitä kauemmas niistä lukemista mennään, sitä vähemmän potkua tuntuu.

Onko esimerkkejä levyistä joissa potkun tuntu on lisääntynyt kun homma on remasteroitu niin että alkuperäisen levyn dynamiikkaa on kavennettu? Aika velho saa olla jos edes YHDEN levyn koko äänitetyn musiikin historiasta löytää esimerkiksi kaikkien tuhansien ja tuhansien levyjen joukosta.
 
Kyllä esim. Michael Jacksonin Thriller potkaisee paremmin remasteroituna. Tosin on siitä ruuvattu bassohanikkaa muutenkin isommalle, joten johtunee paljon myös siitä. Tätä eroa alkuperäiseen cd-versioon kuunneltiin suuremmallakin porukalla monta vuotta sitten kuunteluiltamassa ja hyvin moni piti juuri remasteroitua versiota parempana vaikka dynamiikkaa siinä onkin ilmeisesti vähemmän... Mutta se basso. :)
 
Tätä väitettä en ymmärrä. Minusta asia on päinvastoin. kompressio vähentää fiilistä potkusta. Enkä nyt tarkoita että popmusiikissa pitäisi olla klassisenmusan äärimmäiset kompressiolukemat mutta sellaiset 1970-luvun tai 1980-luvun alun Pink Floyd/Police/Talking Heads yms. ovat popmusassa ideaali ja mitä kauemmas niistä lukemista mennään, sitä vähemmän potkua tuntuu.

Onko esimerkkejä levyistä joissa potkun tuntu on lisääntynyt kun homma on remasteroitu niin että alkuperäisen levyn dynamiikkaa on kavennettu? Aika velho saa olla jos edes YHDEN levyn koko äänitetyn musiikin historiasta löytää esimerkiksi kaikkien tuhansien ja tuhansien levyjen joukosta.
En puhu nyt mistään remasteroinnista, vaan ihan niistä alkuperäisistä huippu äänitteistä. Pop/rock-musiikki ei kuulosta miltään ilman jonkinlaista limitointia ja kompressointia. Tässä juttu studioissa tunnetusti käytetyistä peleistä: https://www.soundonsound.com/techniques/classic-compressors?amp
 
^ Juu ja pitää muistaa että kompressointia käytetään paljon muuhunkin kuin pelkkään dynamiikan lanaamiseen. esim. aika-arvojen asetuksilla, kuinka nopeasti kompura nappaa kiinni (attack) ja päästää irti (release) saadaan monesti masteriinkin lisää potkua ja hönkää, ilman että dynamiikka olennaisesti kärsii. Miksauksessa kompura on aivan ehdoton ja välttämätön työkalu.
 
Eivätkö soittajatkin käytä kompressoreita että kuulostaisi tiukemmalta tjtn? Siis jo ennen studio/äänitysjuttuja, ihan efektinä.
 
Eivätkö soittajatkin käytä kompressoreita että kuulostaisi tiukemmalta tjtn? Siis jo ennen studio/äänitysjuttuja, ihan efektinä.
Riippuu paljolti musasta, soittimesta ja soittotavasta. Äänittäessä miksaaja ei yleensä tykkää jos suoraan narulle menee. Valmiiksi lytättyä dynamiikkaa kun ei oikein saa enää takaisin. Vaikuttaa toki millä metodilla ja minkälaisen aparaatin läpi halutaan signaalia valmiiksi ajettavan. Kompuran saa kyllä tarvittaessa pelkkiin luureihinkin. Nauhakompressio onkin sitten ihan oma lukunsa.

Edit: Hups, nyt meni vähän asian vierestä.
 
Viimeksi muokattu:
^Mun mielestä hyvää keskustelua, koska usein huomaa ihmisten ymmärtäneen kompressoinnin väärin tai heillä on siitä virheellinen käsitys.
 
Riippuu paljolti musasta, soittimesta ja soittotavasta. Äänittäessä miksaaja ei yleensä tykkää jos suoraan narulle menee. Valmiiksi lytättyä dynamiikkaa kun ei oikein saa enää takaisin. Vaikuttaa toki millä metodilla ja minkälaisen aparaatin läpi halutaan signaalia valmiiksi ajettavan. Kompuran saa kyllä tarvittaessa pelkkiin luureihinkin. Nauhakompressio onkin sitten ihan oma lukunsa.

Edit: Hups, nyt meni vähän asian vierestä.
Joo, juurikin näin! Riippuu soittajasta mitä käyttää ja mitä haluaa. Sama tuolla äänityspuolella, monenlasta käytäntöä piisaa. Esim. Anssi Kippo tykkää tehdä omalla analogisella Astia-studiollaan niin, että soundi on 95% valmis jo äänitysvaiheessa. Miksaus on vain asioiden hakemista balanssiin jajotain pientä siihen päälle jos tarve vaatii. Viime sessiossa mun basso äänitettiin yhdellä mikillä noin puolen metrin etäisyydellä ja se meni kelanauhalle erittäin laadukkaan LA-2A kompuran läpi. Soundi oli sillä valmis ja parasta mitä minulla koskaan missään sessiossa. Rumpuja lukuunottamatta mitään ei oikeastaan edes EQutettu, vaan siltään narulle sopivan kompuran läpi. Anssi tykkäsi, että jo äänitysvaiheessa käytetään ne (efekti)pedalit (mielellään vain analogioset!) mitä haluataan ja sekin oli sitten kerralla siinä).
 
Pop/rock-musiikki ei kuulosta miltään ilman jonkinlaista limitointia ja kompressointia. Tässä juttu studioissa tunnetusti käytetyistä peleistä: https://www.soundonsound.com/techniques/classic-compressors?amp

Juu juu kyllä kyllä. En usko että kukaan kaipaa popmusaan Sostakovitsin rajuimpien sinfonioiden dynamiikkaa, en minä ainakaan. Kyse onkin siitä mikä määrä kompressiota on sopivaa ja mikä liikaa. Nykymusassa on ainakin meikäläisen makuun kompressiota useimmiten liikaa (poikkeuksia on, onneksi!). Siis esimerkiksi tällaista soundia tekee noin ziljoona bändiä nykyään:


Kyllä on alas tultu Sabbathin alkuaikojen meiningistä. Tasapaksua mössöä, ei tämä - eivätkä muut vastaavat - yksinkertaisesti potki ollenkaan samalla tavalla kuin vanha hevi. Eikä tarvitse olla edes heviä potkiakseen enemmän kuin näin äänitetty kama. Policekin potkii enemmän kuin tuo koska on dynaamisemmin äänitetty vaikkei ole heviä nähnytkään. Mielenkiintoinen biisi siinäkin suhteessa että nostaa ihmetyksen että osaako Jeff Beck soittaa noin geneerisestikin? No, kai se osaa mitä vain mutta vähän uniikimpaa soundia kuulin livenä reilu viikko sitten herran soittamana...
 
Kyllä, pitkälti samaa mieltä. Nykyinen valtavirta "rock" ja metallia on aika mussua musiikkia. Sellaista pehmeää ja tasapaksua jöötiä, jolla ei ole mitään tekemistä rock-musiikin kanssa. Näennäiset tiukkaa ja rankkaa, mutta oikeasti melkein kuin iskelmämusiikkia. Digitaalisuus, plugarit ja lyttyyn kompressoiminen tekee musiikista muovista ja väsyttävää.
 
Minun musiikkimaku on varmaan aika omituinen, mutta mielestäni osaan poimia hyvin tuotetut ja äänitetyt kappaleet. Toki niitä hyvin onnistuneita äänitteitä on aivan älyttömästi, mutta kaikki ei ole sellaisia, että niitä jaksaisi kuunnella toisen ja kolmannenkin kerran. Olen yrittänyt tehdä sellaista listaa, missä olisi hyviä ja kuunneltavia äänitteitä, mutta mahdollisimman vähän hittejä, koska hitit jokainen meistä löytää muutoinkin.

Tällainen lista on tällä hetkellä: https://open.spotify.com/playlist/3nQxOrvSWQukrmqCwA5jEv?si=e52b26a02abb4ee0
 
En ihmettele yhtään että Isojussi käytti tätä plattaa huippulaitteiston testissä. Vaikka bändin muusikot ovat virtuoositasoa, tässä ei ole turhaa teknistä kikkailua vaan kokonaisuus on erittäin kuunneltava. Uskomattoman hienosti tuotettu ja äänitetty levyllinen hyvää musiikkia:

 
En ihmettele yhtään että Isojussi käytti tätä plattaa huippulaitteiston testissä. Vaikka bändin muusikot ovat virtuoositasoa, tässä ei ole turhaa teknistä kikkailua vaan kokonaisuus on erittäin kuunneltava. Uskomattoman hienosti tuotettu ja äänitetty levyllinen hyvää musiikkia:


Mäkin olen käyttänyt myös tuota testilevynä ikuisuuden. Se on hyvin äänitetty levy, jossa on iso ja erottelevat soundi, jossa on paljon kuunneltavaa. Mutta tietysti ja ensisijaisesti itse musiikki on parhautta.
 
^Sen sijaan Malphas - Divinity´s fall ei uppoa meikäläiseen, paitsi ehkä testilevynä, kun haluaa kokeilla laitteiston erottelu- ja toistokykyä. Ehkä huippusetti tekee tuostakin vyörytyksestä ihan kuunneltavaa. Huomaan toki että tämäkin levy on hyvin ja huolella tehty,. Minulla se laukaisee tinnituksen aika nopeasti.

 
Viimeksi muokattu:
Täällä käytetty stingin äänitteitä referenssinä ja muutenkin saatu äänellisesti tunnetta ja sielukkuutta ainakin omaan makuun esiin
 
Joo, juurikin näin! Riippuu soittajasta mitä käyttää ja mitä haluaa. Sama tuolla äänityspuolella, monenlasta käytäntöä piisaa. Esim. Anssi Kippo tykkää tehdä omalla analogisella Astia-studiollaan niin, että soundi on 95% valmis jo äänitysvaiheessa. Miksaus on vain asioiden hakemista balanssiin jajotain pientä siihen päälle jos tarve vaatii. Viime sessiossa mun basso äänitettiin yhdellä mikillä noin puolen metrin etäisyydellä ja se meni kelanauhalle erittäin laadukkaan LA-2A kompuran läpi. Soundi oli sillä valmis ja parasta mitä minulla koskaan missään sessiossa. Rumpuja lukuunottamatta mitään ei oikeastaan edes EQutettu, vaan siltään narulle sopivan kompuran läpi. Anssi tykkäsi, että jo äänitysvaiheessa käytetään ne (efekti)pedalit (mielellään vain analogioset!) mitä haluataan ja sekin oli sitten kerralla siinä).
Mulla on soittaessa koko ajan kompura päällä ja efektiketjussa viimeisenä nostamaan tasoa ja tasaamaan signaalia. Jos/kun on nopeita 16-osia, niin ainakaan mun tekniikka ei riitä pitämään dynamiikkaa tasaisena. Ja kun keikan loppupuolella tuppaa menemään ns henki päälle ja rouhittua kieliä voimalla niin kompura pitää tason aisoissa. Vähän OT, mutta tulipa näpytettyä.
 
^Tuosta kommentistasi tulee mieleen Stevie Ray Vaughanin Couldn't Stand the Weather -levy. Kitarassa kuulostaa olevan aika paljon dynamiikkaa, joten voisi olettaa, että kaikki "räpellykset" tulisivat läpi, mutta sellaisia ei levyltä kuule. Taitaa olla kohtuu taitava kitaristi...
 
^Tuosta kommentistasi tulee mieleen Stevie Ray Vaughanin Couldn't Stand the Weather -levy. Kitarassa kuulostaa olevan aika paljon dynamiikkaa, joten voisi olettaa, että kaikki "räpellykset" tulisivat läpi, mutta sellaisia ei levyltä kuule. Taitaa olla kohtuu taitava kitaristi...

Jep, ja on kyllä muutenkin erittäin hyvin tuotettu levy. Soundimaailma on hieno ja muhkea. Kompressointi on tehty tyylillä, tasataan mitä täytyy, mutta sopivan läpinäkyvästi. Mainitaan vaikkapa kappale ”Tin pan alley” jossa dynamiikan vaihtelu on suurta, mutta jonka lopullisessa miksauksessa on saatu hienosti esiin kaikki pienimmätkin sävyt ja nyanssit. Severin sormet voi melkeinpä haistaa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös