Hyvin tuotettu biisi tai albumi

  • Keskustelun aloittaja rami
  • Aloituspäivämäärä
Tätä Jorma Salmi soitteli cd:ltä joskus messuilla Gradient Helsinki kaiuttimilla. Ei huonosointinen ja pääosin siis yhden miehen työnäyte.
24f0fbe1b5d036c1b0733ee7eceb6cd3.jpg


Lähetetty minun SM-G991B laitteesta Tapatalkilla
 
Ei liity nyt ketjuun sisällään mutta tässä kun hetken taas kahlannut uutta poppia/rokkia/folkkia intervepistä striimaten niin jotenkin kokoajan vahvistuu fiilis, että nykyään kyllä osataan tehdä hyväsaundista musaa. Saman huomasin vuosi sitten kun viimeksi kävin läpi kuunnellen uunituoreita levyjä. Melkein kaikki kuulostaa vähintäänkin hyvälle, ellei erinomaiselle. -En tiedä mistä johtuu, onko sitten oma musamaku suosinut jo vuosikymmenet "heikommin" tehtyä vanhempaa matksua ja korvat tottuneet.
 
Nykyään onnistutaan joihinkin levyihin jättämään ilmavuutta, vaikka dynamiikkaa ei edelleenkään ole kauheasti. Myöskin tasoissa maltetaan ja ääni ei mene säröille. Ehkä osa studioista on alkanut tehdä jonkinlaista kompromissia dynamiikan ja kompuroinnin suhteen 🤔 liekö viestit jo alkaneet mennä perille että nämä levyt pitäisi soida hifilaitteillakik kohtuullisesti
 
Juu, en tiedä mistä fiilikseni johtuu. Mutta ihan rehellisesti kun laittaa vaikka satunnaisesti Qubuzin uudet albumit listassa otantana erilaisia musatyylejä edustavia levyjä, ei tule fiilis että karmeeta kuraa saundeiltaan. Tasapainoisesti miksattu, vokalistit saundaa läsnäolevasti jos sitä on tavoiteltu yms.
-Jos yleensä esim. pidetään jotain klassikko Donald Fagenin Nightfly levyä saundeiltaan hienona (hyvä levy), niin 90% noista minusta saundaa paremmalta ikäänkuin äänitys/miksaus mielessä. Hieman kärjistettynä mutta kuitenkin.
 
Nykyään onnistutaan joihinkin levyihin jättämään ilmavuutta, vaikka dynamiikkaa ei edelleenkään ole kauheasti. Myöskin tasoissa maltetaan ja ääni ei mene säröille. Ehkä osa studioista on alkanut tehdä jonkinlaista kompromissia dynamiikan ja kompuroinnin suhteen 🤔 liekö viestit jo alkaneet mennä perille että nämä levyt pitäisi soida hifilaitteillakik kohtuullisesti
Kun striimauspalveluihin tuli subjektiivisen voimakkuuden perusteella toimiva normalisointi, niin loudness warilta putosi pohja. Aika kovalle nuo säädetään edelleen keskimäärin, mutta tilanne on parantunut oleellisesti.
 
^
Edelleen on näitä tökeröitäkin tunauksia. Ja tosiaan aika turhan kovaa soivia noin yleensä. Ilmeisesti kuitenkin joissain on jo muutamia debboja enemmän dynamiikkaa ja headroomia, joten heti alkaa kuullostaa puhtaammalta ja ilmavammalta.
 
^ Mulla on ollut samat vehkeet jo 20 vuotta niin melkein osaan vahvistimen volan asennosta sanoa että mitä on tulossa kun tyypillisellä itselleni sopivalla voluumilla kuuntelen :) 2000 luvun CDissä eniten itselläni dynaamisesti liikaa lytättyä kamaa. No, ne mitä on vielä jäljellä. Useimmat remastereita.

80 luvun CDt: -35db. (y)
90 luku CDt: -40db. (y)
2000 luvun remasterit: -45 - (-55) db. (n)
nyt uudet levyt Qubuzissa tyypillisesti -40 - (-43) db.(y)

(Toki voi olla dynaamisesti lytätty vaikka soisi hiljaakin mutta näin yleistäen tämä perstuntumani)
 
^Vain pienoinen 10-20 dB:n ero 80-luvun ja 2000-luvun välillä. Desibeli per vuosi kunnes tuli katto (0 dBFS) vastaan. ;)
 
^ja nykyisissäkin "paremmissa" voi olla vielä 5-10db eroa 80-lukuun. Tuo on oikeasti vielä aika hurja ero.

Mielenkiintoista on myös se, että onko studioilla olemassa vielä muokkaamattomat originaali masterit. Luulisi kyllä että on.
 
Tuo mun validoitu tilastotieteellinen prosessi jolla hahmotan dynamiikkaa sohvaltani käsin on otannaltaan kohtuu suppea ja voi sisältää populaatioon kuulumattomia outliereita.:)

Mutta juu.

Onhan noissa uusissa tuoreissa albumeissa varmasti edelleen parannettavaa dynamiikan osalta ja toisaalta jollekin albumille voi sopiakin hieman rajoitetumpi dynamiikka, mutta muiltakin osin minusta menty eteenpäin.
 
Hiljempaa soiva levy ei aina tarkoita dynaamista. Esim. Therion uusin albumi on outolintu. Siinä peakit taitaa olla ~ -6db, silti se ei ole mitenkään erityisen dynaaminen. Tästä tulee toki se fiilis, kun volumea joutuu säätämään muutaman db enemmän.
 
Yksi levy mitä kuunnellessa tulee aina mietittyä miten hyvältä se kuulostaa (siis itse musiikin lisäksi) on jamaikalaisen legendakitaristin Ernest Ranglinin reggae/jazz-hybridi 'Below The Bassline' vuodelta 1996, tuottajana pianisti Monty Alexander. Homma hengittää kauniisti.
 
Hiljempaa soiva levy ei aina tarkoita dynaamista. Esim. Therion uusin albumi on outolintu. Siinä peakit taitaa olla ~ -6db, silti se ei ole mitenkään erityisen dynaaminen. Tästä tulee toki se fiilis, kun volumea joutuu säätämään muutaman db enemmän.
Levyn subjektiivinen äänekkyys riippuu sen keskimääräisestä voimakkuudesta. Dynamiikkaa ei välttämättä ole, vaikka keskimääräinen voimakkuus olisikin alhainen. Ei kaikki vanhat äänitteetkään ole erityisen dynaamisia, vaan ne on tallennettu alemmalle tasolle.
Toinen juttu taas on subjektiivinen dynaamisuus, jossa äänite ”potkii”, vaikka sen dynamiikka on kohtuullisen pieni.
 
Toinen juttu taas on subjektiivinen dynaamisuus, jossa äänite ”potkii”, vaikka sen dynamiikka on kohtuullisen pieni.
Tämä on itseasiassa mielenkiintoinen asia. Näitä hyvin "potkivia" levyjä on uusissakin paljon, vaikka ne ei mitenkään dynaamisia olekaan muuten. Toisaalta voi olla hyvä dynamiikka, mutta silti iskuäänitoisto on latteaa. Tämä kai suurimmaksi osaksi johtunee eri osa-alueiden sovituksesta master tiedostoon. Myös lopullinen EQ-käyrä masterissa vaikuttanee hiukan, tosin liika basson korostaminen tekee kyllä äänestä helposti jymisevän tukkoisen.
 
Tuliko jo mainittua Ry Cooder / Bob Till You Drop? Digitaalisesti äänitetty ja miksattu loistavasaundinen vinyyli vuodelta 1979. Taipuu myös streamina. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Bop_Till_You_Drop
Aivan törkeen hyvä levy.

Tuli ostettua tämä Cooderin levy vinyylinä, kun sattui sopivasti kohdalle priima Kanadan 1979 painos hintaan 10e. Tästä levystä kerrotaan Wikipediassa, että äänitys on tehty digitaalisesti monikanavaisella 3-M nauhurilla. Kyseessä on ensimmäinen isolle levy-yhtiölle digitaalisesti äänitetty pop-albumi. Eipä ollenkaan hassumpi levy, kuten täällä jo aikaisemmin todettiin.

Tällainen tarina on levyn kannessa->
IMG_20220622_140018.jpg
 
katso liitettä 191968

Soolopianomusiikin ystäville. Mielestäni monia ECM-pianolevytyksiä vaivaa hienoinen dynamiikan puute ja sovinnainen siisteys. Asiat ovat toisin tällä levyllä. On dynamiikka, on iskuvoimaa. Flyygelin runko soi komeasti.

Kyse taitaa olla taitavan äänityksen ja soittajan temperamentin yhdistelmästä.
Ei nyt ole ykköskorissa tämä genre mutta Penaudiot tykkää.
Nils Lofgren - Acoustic Live on myös upeaa kuunneltavaa.
 
Tuli ostettua tämä Cooderin levy vinyylinä, kun sattui sopivasti kohdalle priima Kanadan 1979 painos hintaan 10e. Tästä levystä kerrotaan Wikipediassa, että äänitys on tehty digitaalisesti monikanavaisella 3-M nauhurilla. Kyseessä on ensimmäinen isolle levy-yhtiölle digitaalisesti äänitetty pop-albumi. Eipä ollenkaan hassumpi levy, kuten täällä jo aikaisemmin todettiin.
Minä käytän kyseistä albumia "Bop Til You Drop" (1979) testilevynä. Minulla on niitä laarissa kolme kappaletta. Hintahan on pompsahtanut. Ennenhän noita myytiin 3€. Kannattaa poimia tämä levy talteen, jos tulee vastaan.
 
^ Mulla on ollut samat vehkeet jo 20 vuotta niin melkein osaan vahvistimen volan asennosta sanoa että mitä on tulossa kun tyypillisellä itselleni sopivalla voluumilla kuuntelen :) 2000 luvun CDissä eniten itselläni dynaamisesti liikaa lytättyä kamaa. No, ne mitä on vielä jäljellä. Useimmat remastereita.

80 luvun CDt: -35db. (y)
90 luku CDt: -40db. (y)
2000 luvun remasterit: -45 - (-55) db. (n)
nyt uudet levyt Qubuzissa tyypillisesti -40 - (-43) db.(y)

(Toki voi olla dynaamisesti lytätty vaikka soisi hiljaakin mutta näin yleistäen tämä perstuntumani)
Kiintoisia arvoja. Minulla kaikkein heikoimmat levyt ovat siinä -35 dB, ok nykylevy eli on kompuraa mutta toimii ok -30 - (-28 dB) ja kaikkein vahvimmat levyt -23 dB. Lähikuuntelussa vieläpä (n. 1,5 m).

Eli suht kovaa ehkä pystyn sitten kuuntelemaan. Minulla akustiikka vaikutti niin, että pystyi kääntämään ääntä vähän kovemmalle miellyttävästi.

Myös 2000-luvun remastereissa (CD tai FLAC, jossa joko formaatti LP, CD tai Web) on täällä ollut yllättävän vähän pettymyksen tuoneita, tällaisia löytyy joitain kymmeniä.
 
Back
Ylös