kre
Hifiharrastaja
- Liittynyt
- 4.6.2007
- Viestejä
- 9 515
Laitetaanpas tähän ketjuun hyviä SACD-levyjä.
Sostakovich: Pianokonsertot 1 ja 2, Stsedrin: Pianokonsertto 2. Marc-Andre Hamelin, Andrew Litton, Hyperion
Sostakovitsin ensimmäinen konsertto on näistä minulle vanhempi tuttavuus. Mutta tältä levyltä sitä tuli kuunneltua totta vieköön uusin korvin. Hamelinin terässormet on kuin tehty tähän musiikkiin ja Litton vie teoksen lukuisat temponmuutokset loogisesti ja eleettömästi läpi. Toisessa osan lyijynharmaa raskaus pakahduttaa ja finaalin sirkuskarnevaalissa sukat pyörivät jaloissa. Äänitys Hyperion-tyyliin huippuluokkaa. Kerrankin konserttiflyygeli kuulostaa hyvältä ja on samalla tasapainossa orkesterin kanssa.
Toinen iloinen yllätys oli Stsedrinin konsertto. Moderni sävelkieli ei avaudu ensikuulemalta, mutta finaalin jazz-lainaukset saavat leveän hymyn kasvoille. Ensimmäisellä kerralla piti ihan kelata taaksepäin ja tarkistaa että soittiko ne oikeasti noin. Nimittäin kesken pahimman vyörytyksen sinfoniaorkesteri muuttuu hetkellisesti jazz-trioksi ja kohta kvartetiksi. Orkesterin hätkädyttävät purkaukset tekevät tästä ainakin loistavaa testimateriaali toistolaitteille.
Tämä saa jopa minun erittäin kriittisellä asteikolla viisi tähteä.
Sostakovich: Pianokonsertot 1 ja 2, Stsedrin: Pianokonsertto 2. Marc-Andre Hamelin, Andrew Litton, Hyperion
Sostakovitsin ensimmäinen konsertto on näistä minulle vanhempi tuttavuus. Mutta tältä levyltä sitä tuli kuunneltua totta vieköön uusin korvin. Hamelinin terässormet on kuin tehty tähän musiikkiin ja Litton vie teoksen lukuisat temponmuutokset loogisesti ja eleettömästi läpi. Toisessa osan lyijynharmaa raskaus pakahduttaa ja finaalin sirkuskarnevaalissa sukat pyörivät jaloissa. Äänitys Hyperion-tyyliin huippuluokkaa. Kerrankin konserttiflyygeli kuulostaa hyvältä ja on samalla tasapainossa orkesterin kanssa.
Toinen iloinen yllätys oli Stsedrinin konsertto. Moderni sävelkieli ei avaudu ensikuulemalta, mutta finaalin jazz-lainaukset saavat leveän hymyn kasvoille. Ensimmäisellä kerralla piti ihan kelata taaksepäin ja tarkistaa että soittiko ne oikeasti noin. Nimittäin kesken pahimman vyörytyksen sinfoniaorkesteri muuttuu hetkellisesti jazz-trioksi ja kohta kvartetiksi. Orkesterin hätkädyttävät purkaukset tekevät tästä ainakin loistavaa testimateriaali toistolaitteille.
Tämä saa jopa minun erittäin kriittisellä asteikolla viisi tähteä.
