Hyvät vaiko huonot äänitteet, vai mikä on laitteiston osuus?

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 201
Kaupunki
Korvessa
Olen saanut huomata käydessäni tuttavien luona ja demoissa, ehkä joskus kotonakin, että äänitteet jaetaan hyviin ja huonoihin.
Tuossapa tehdään suuri virhe. Äänitteiden jakaminen hyyviin ja huonoihin tarkoittaa usein äänitteiden läpikuultavuutta ja kirkkautta/tunkkaisuutta. Ei siinä mitään, voidaan ne jakaa noinkin, mutta minusta olisi tärkeämpää ajatella äänitteiden toistumista sellaisena kuin ne ovat. Toisinsanoen tunkkaiseksi luokittelemamme äänite voi toistua rakeenteellisesti täysin oikein. Tuolloin nousut ja laskut toistuvat luontevasti ja äänitteltä on kuultavissa kaikki se minkä pitääkin sieltä kuuluvan.
Monesti sanotaan, että äänite on huono, mutta kappaleen rakenne ei toistu, koska laitteisto välitä äänitten kaikkia syvimpiä toistoketjulle tärkeitä osasia.

Kaikki musiikki on nautittavaa, kun laitteisto kykenee toistamaan äänitteet syvimmän olemuksen. Ainoastaan äänitteiden jakaminen hyviin, tai huonoihin kertoo vain laitteiston heikkoudesta.
Todellinen Music First laitteisto pystyy ja kykenee pureutumaan äänitteiden syvimpään olemukseen tuottaen tunteen mukanaan. Äänite voi olla myös tunkkainen, mutta silti nautittava kuunneltava, kun laitteisto kykenee toistamaan nousut ja laskut sävelkulussa-saattaapahan tuolloin soitinten väri toistua omimmillaan ja äänitteet ovat läpikuultavat, sekä läsnäolevat tuottaen nautinnollisen kuunteluhetken.

Meidän ei siis pidä luokitella äänitteitä hyviin ja hunoihin, vaan pikemminkin meidän tulisi pystyä laitteistolla saamaan äänitteltä ulos sisätö.
Huono laitteisto rikkoo äänitteiden harmonian, jolloin nousut ja laskut eivät toistu. Tuolloin äänestä tulee ns. mössöä ja mistään ei saa kiinni.
 
seppo kaksonen sanoi:
Kaikki musiikki on nautittavaa, kun laitteisto kykenee toistamaan äänitteet syvimmän olemuksen.

Esitän eriävän mielipiteen. Esimerkiksi Matti Nykäsen äänitteet ovat johdonmukaisesti - laitteistosta riippumatta - tuottaneet nautinnon sijaan häijyä vihlontaa sävelkorvassa, esteettis-taiteellista närästystä ja satunnaista myötähäpeää mäkimiehemme puolesta. >:D
 
Musiikki tulisi jakaa hyvään ja huonoon, äänitteet ovat vain äänitteitä.
 
Petethebassman sanoi:
Esitän eriävän mielipiteen. Esimerkiksi Matti Nykäsen äänitteet ovat johdonmukaisesti - laitteistosta riippumatta - tuottaneet nautinnon sijaan häijyä vihlontaa sävelkorvassa, esteettis-taiteellista närästystä ja satunnaista myötähäpeää mäkimiehemme puolesta. >:D

Eihän se musiikki miestä pahenna, mikäli ei mies musiikkia.
 
Tawe sanoi:
Musiikki tulisi jakaa hyvään ja huonoon, äänitteet ovat vain äänitteitä.

Ei ole huonoa musiikkia, mutta emme vain pidä kaikesta. Kuinka jakaisit musiikin hyvään ja huonoon...
 
Mielestäni äänitteet voi jakaa hyviin ja huonoihin. Musiikkimaku on toinen asia. Minulla on tietenkin se paras maku!

Eri seteissä näiden äänitteiden erot(!) toistuvat eri tavoin. Itselläni äänitystekniset asiat korostuvat ja laadulliset eroavaisuudet ovat siis selkeä.
 
jaa "huono musiikki".. Eiks sille käy määritelmäksi: suomalainen iskelmämusiikki. :p
 
itse olen kokenut huonoja äänitteitä, kuulostaa kuin orkesteri soittaisi verhon tai seinän takaa, kaikki on tasapaksua ja pistän sen äänitysvaiheessa tehdyn liiallisen muokkauksen piikkiin. tosin tällainenkin äänite voi olla nautittava, jos musiikki itse kantaa sen. mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että parempaakin olisi voinut päästä.
 
Tässä ei ole kyse kirkkaudesta, eikä tunkkaisuudesta puhumattakaan miksauksesta, vaan kokonaisuuden harmoniasta. Äänitteiden syvin olemus tulee esille, jolloin äänitystilan seinät soivat ja tunnelma on käsinkosketeltava. Laitteilla kaivetaan esiin tuo ilmavuus, jolloin soittimien koko harmonia on kuultavilla. Äänitteet voi itsessään olla niitä tunkkaisia, tai kirkkaita-toki joskus aikoinaan äänitettiin niin, että rummut oli toisessa kanavassa ja laulaja esim. toisessa. Näilläkin äänitteillä päästään hyvään lopputulokseen valikoimalla laitteet viisaasti.
Tarkoitus on seurattavuus, jolloin kaiuttimista saatava ääni ei ole sekasortoista mössöä, vaan jäsentynyttä toistoa.
 
“There are two kinds of music. Good music, and the other kind.”
-Duke Ellington-
 
seppo kaksonen sanoi:
Tässä ei ole kyse kirkkaudesta, eikä tunkkaisuudesta puhumattakaan miksauksesta, vaan kokonaisuuden harmoniasta. Äänitteiden syvin olemus tulee esille, jolloin äänitystilan seinät soivat ja tunnelma on käsinkosketeltava. Laitteilla kaivetaan esiin tuo ilmavuus, jolloin soittimien koko harmonia on kuultavilla. Äänitteet voi itsessään olla niitä tunkkaisia, tai kirkkaita-toki joskus aikoinaan äänitettiin niin, että rummut oli toisessa kanavassa ja laulaja esim. toisessa. Näilläkin äänitteillä päästään hyvään lopputulokseen valikoimalla laitteet viisaasti.
Tarkoitus on seurattavuus, jolloin kaiuttimista saatava ääni ei ole sekasortoista mössöä, vaan jäsentynyttä toistoa.

jotkut (suurin osa) äänitteistä toistuvat kuin bändi soittaisi siinä edessäsi, pieni osa kuulostaa kuin kuuntelisit vain äänitettä, kalpeaa kopiota alkup. äänitystilanteesta. tätä tarkoitin. seurattavuus saattaa olla kaikissa jäljellä, mutta tunnelma piloilla.

mitä se kertoo laitteistosta, jos se ei kykene "erottelemaan" äänitteitä.
 
Jos en olisi ikinä Sepon luona käynyt, niin minulla ei olisi hajuakaan mitä se mies taas horisee. Mutta niin onnellisesti on päässyt käymään, että olen senkin setin päässyt kuulemaan. Näin ollen ymmärrän mitä Seppo tarkoitaa. Voin yrittää kertoa kuinka sen itse koin. Minulla on sekalaisia levyjä hyllyssäni, niitä hyviä ja huonoja. Hyviksi lasken sellaiset levyt joissa on kompressointia käytetty maltillisesti ja muutenkin ylimääräistä ääripäiden korostamista vältetty. Saundit ovat puhtaat. Huonoiksi lasken sitten taas kovasti kompressoidut levyt joissa on räkäisyyttä kautta linjan ja samalla korostettu ääripäitä. Omassa setissäni tämä ero on vaikeammin havaittavissa kuin joissakin kuulemissani seteissä. Jonkinlaisena tuntumana voi pitää, että kun mennään huippua kohden niin äänitteiden erot kasvavat. Joissakin isolla rahalla kasatuissa seteissä olisi puolet levyistäni kuuntelukelvottomia huonon äänensä takia. Esimerkkinä tällaisesta kokemuksesta voisin mainita Gurun Burmesteri setin. Ns. hyvä äänite toimi mahtavasti, mutta oma levy sai kyllä äijät irvistelemään. No se niistä kokemuksista, olivat vain pohjustuksena. Sepon meillä vieraillessa kehuin kuinka olen kasannut settini sellaiseksi, että kaikki levyt ovat kuunneltavissa. Musiikkimaku on kuitenkin melkoisen laaja. Osaisipa sitä pitää suunsa kiinni...

Sepon luona sen vasta tajusin, kuinka musiikin koko sielu voi tulla esiin setin mitenkään korostamatta äänitteiden äänenlaadullisia eroja. Mielestäni kovinkin räkäistä ääripäätä edustava Quiet Riotin kokoelmalevy soi paremmin kun voin edes kuvitella. Sepon setti ei mitenkään latistanut äänitteiden äänellisiä eroja. Huonot kuulostivat hyviltä ja hyvät helkkarin hyviltä. Sitä on vaikea kuvailla sanoin varsinkin kun tämä oli minulle täysin uutta. Seppo sanoo olevansa sellainen säätäjä, mutta on ainakin onnistunut siinä. Sepon määritelmä "music first" pätee kyllä hyvin. Voi ostaa kaupasta minkä tahansa mielimusiikkiaan sisältävän levyn ja tietää, että ainakin äänensä puolesta se toimii kotona. En minä ainakaan tähän kykene...

Sanoisin tämän kaiken kokemani jälkeen, että laitteiston osuus on valtava. Puoli vuotta sitten olisin syyttänyt äänitteitä ja niiden tekijöitä.
 
edellisen viestin luettuani huomaan että puhumme ehkä samasta asiasta, vain eri termeillä. toinen nimittää äänitteitä hyviksi ja huonoiksi ja toinen loistaviksi ja hyviksi.
 
Olen havainnut käsiini tulleiden ns. piraattilevyjen olevan äänenlaadullisesti roskaa. Niitä kuuntelemalla pilkataan ao.esittäjiä.
 
Itselläni on tuo laitteistoevoluutio johtanut sellaiseen onnelliseen välitilaan, jossa miltei kaikki materiaali on {teknisessä mielessä} kuunneltavissa. Olen piipahtanut 'ultra-resoluutio-alueellakin', mutta se osoittautui feikiksi - jos voi kuunnella vain osaa levyistään, laitteistossa on jotain ISOSTI pielessä, IMO. Oikeasti hyvä setti antaa musiikin virrata, ei korosta virheitä kohtuuttomasti ja saa aikaan levyjenkuunteluaddiktion. Tai jopa kasettien :D ...siis *musiikin*, piti tietysti sanomani.





edit: termi 'ultra-resoluutio' (yllä) on tarkoitettu sarkasmiksi, kuvaamaan sellaisia laitekokonaisuuksia joiden soinnillinen luonne ja tasapaino on häiriintynyt tavalla, joka korostaa (erityisesti) tallenteiden (teknisiä) puutteita. Todellinen korkearesoluutiojärjestelmä ei tietenkään kuulostaisi yhtään miltään - siis miltään muulta kuin tallenteelta itseltään.
 
Mallas sanoi:
Itselläni on tuo laitteistoevoluutio johtanut sellaiseen onnelliseen välitilaan, jossa miltei kaikki materiaali on {teknisessä mielessä} kuunneltavissa. Olen piipahtanut 'ultra-resoluutio-alueellakin', mutta se osoittautui feikiksi - jos voi kuunnella vain osaa levyistään, laitteistossa on jotain ISOSTI pielessä, IMO. Oikeasti hyvä setti antaa musiikin virrata, ei korosta virheitä kohtuuttomasti ja saa aikaan levyjenkuunteluaddiktion. Tai jopa kasettien :D ...siis *musiikin*, piti tietysti sanomani.

Mulla on sama vika :D

-128-
 
Tervetuloa Harrastajien forumille Littuna!

Varo Mallas - Littunan mielestä sinun autuas tilasi voi olla - "honottava"... :D

Itsekin elän vastaavassa autuudessa. Eikä honota, ei..

(Ei Mallas, en tiedä mistä puhun. Ehkä Littuna tietää, kun puhuu honotuksesta niin usein tuolla Hifimaailman forumilla. Joku siellä vihjaisi hänen tarkoittavan mustaa nelikirjaimista soundia!!?)

Ossi
 
No, joillekin jo tyypillisen kaksitien energiavasteen preesens-alueen montun puuttuminen vastaa 'honotusta' :D (en viittaa nyt välttämättä juuri Littunaan) - itse haluan sointiin tiettyä elävyyttä ja ilmavuutta.

Musta nelikirjaiminen soundi... et kai tarkoita... Bosea? >:D


(edit: muotoa hieman haettu)
 
Huomenta. Itseasiassa olen aina pitänyt noista nelikirjaimisista laitteista.
Tuota lopputuloksen "täydellisyyttä" vastaan kuitenkin kapinoin.
Olen valmis hyväksymään toisenlaisenkin laadun priorisoinnin.

Mallaksen teksteistä - niin flat earth henkisiä kun ovatkin - näkee, että hänellä selkeästi laajaa kokemusta - ymmärtää uskoakseni sitä kolikon toistakin puolta.

En minä Ossi ole tuota musikaalista ajatusmallia vastaan. En vaan jaksa hyväksyä sitä tuommoisena toisen näkökannat poissulkevana uskontona. Kannattaisi mielestäni sinunkin miettiä pari kertaa sitä, kuinka fanaattisesti tuot mielipiteitäsi julki tallomalla toisten ajatuksia. Saattaa nimittäin tuo ajatusmallin markkinointi kolahtaa omaan nilkkaan. Tulee mieleen eräskin väärinymmärretty, joka omilla fanaattisilla postauksillaan teki eräälle kotimaiselle kaiutinvalmistajalle todennäköisesti enemmän hallaa kuin hyötyä.

Mukavaa päivänjatkoa.

-128-
 
Back
Ylös