Hyvät vaiko huonot äänitteet, vai mikä on laitteiston osuus?

jkh sanoi:
Tässäkin keskustelussa tätä asiaa on puitu ja saatu joidenkin mielestä Mid End ainoaksi oikeaksi tavaksi erotella hyvät ja huonot levyt toisistaan.

Ystävälläni Kumpulaisen Kemellä on yli sadantonninsetti ja kyllä sillä kaikki tallenteet soi. Tottakai huonot erottuvat hyvistä, niinhän sen pittääkin mennä, mutta kaikki voivat pysyä kuunneltavina.
 
Itse olen havainnut, että laitteiston parantuessa KAIKKI äänitteet toistuvat nautittavammin.
Jos näin ei ole tapahtunut, laitteisto ei ole voinut parantua IMHO.
Tai siis joo, parempaa äänikuvaa ja sen sellaista. Mutta jos levyjä joutuu soundien perusteella valikoimaan, niin ollaan todella syvällä suossa.
Tarkoitushan oli kuunella musiikkia eikä ääntä vai?
 
jos laitteisto kaivaa enemmän informaatiota levyiltä, niin 100% varmasti levyissä kuluu äänityksestä johtuvia eroja. yleensä hyvässä laitteistossa normaaliäänitteet kuulostavat hyviltä/erittäin hyviltä ja ne ns. hyvät äänitteet kohoavat omiin sfääreihinsä eli kuulostavat loistavilta.
 
Laitteiston parantuessa äänitteen laadulliset seikat tulevat ilman muuta selvemmin esiin. Samalla kuitenkin teokseen liittyvät seikat yleensä paranevat, riippumatta äänitteen laadullisista seikoista.
Eli monesti "huonommin" äänitetyssä levyssä esim. instrumenttien äänet muuttuvat laitteiston parantuessa selkeämmin oudon kuuloiseksi verrattaessa omaan "oikeaan" kuvaan siitä miltä ne pitäisi kuulostaa. Silti hyvä laitteisto tuo paremmin esiin tämän kaltaisen äänitteen tapahtumat musiikissa. Mitä siinä tapahtuu kokonaisuudessaan ja miten kaikki soittimet kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja näin silti musiikki vie mennessään puutteineenkin.
Useimmiten juuri tuossa erottuu lopulliset hyvät laitteistot. Yllättävän usein kuulee laitteistoja jotka ainoastaan erottelevat äänitteitä laadullisen seikan mukaan.
 
En tiedä allekirjoitatteko, mutta laitteiston "parantuessa" saattavat jotkin mukamas "tunkkaiset" äänitteet nousta edellisten referenssien tasolle, tai olla jopa parempia tietyssä mielessä.
Jotkin "kirkkaat" äänittet saattavat kiristyä laitteiston "parantuessa", jolloin laitteisto poimii ja jäsentää äänitteet paremmin.
 
moukkunen sanoi:
Silti hyvä laitteisto tuo paremmin esiin tämän kaltaisen äänitteen tapahtumat musiikissa. Mitä siinä tapahtuu kokonaisuudessaan ja miten kaikki soittimet kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja näin silti musiikki vie mennessään puutteineenkin.
Useimmiten juuri tuossa erottuu lopulliset hyvät laitteistot. Yllättävän usein kuulee laitteistoja jotka ainoastaan erottelevat äänitteitä laadullisen seikan mukaan.
Nimenomaan. Oma pyrkimys olisi saavuttaa maksimaalinen seurattavuus(musiikin) laitteiston olematta ns."ylianalyyttinen".
 
Itse huomasin jälleen tämän useiden valmistajien laitteiden äänitekriitisyyden testatessani uusia vaihtoehtoja nykyuiselle Densen setilleni.
Otin testiin Accuphasen integroidun ja cd:n sekä Burmesterin vastaavan satsin. Molemmat ovat keräänneet kovasti kehuja lehdistössä, joten odotukset olivat korkealla. Mutta mikä pettymys tulikaan. Eihän noilla kummallakaan voinut kuunnella kuin Krallia, Meluaa ja vastaavia sievisteleviä 3 hengen tunnelmapoppoita.

Heti kun laitettiin vähän särmikkäämpää musiikkia tai tavaraa, joka vaatii jotain laitteistolta tulos oli kammottava.
Kaikki elementit olivat pielessa. Dynamiikka puuttui, äänet kuulostivat latteiltä rytmi meni miten meni ja melodioita ei pystynyt seuraamaan.
"Vanha" kunnon Densen settini maksaa melkein kolem kertaa vähemman, mutta se toistaa musiikkia isolla M:llä. Toki resoluutiota oli vähemmän ja tästä syystä jotkut kilahdukset jäivät kuulematta, mutta viis siitä jos kaikki muut elementit toimivat. Kyllä minun mielestäni jossain on jotain todella pahasti pielessä jos laitteiston muka parantuessa jotkut äänitteet huonontuvat kuuntelukelvottomiksi
 
Juuso sanoi:
Itse huomasin jälleen tämän useiden valmistajien laitteiden äänitekriitisyyden testatessani uusia vaihtoehtoja nykyuiselle Densen setilleni.
Otin testiin Accuphasen integroidun ja cd:n sekä Burmesterin vastaavan satsin. Molemmat ovat keräänneet kovasti kehuja lehdistössä, joten odotukset olivat korkealla. Mutta mikä pettymys tulikaan. Eihän noilla kummallakaan voinut kuunnella kuin Krallia, Meluaa ja vastaavia sievisteleviä 3 hengen tunnelmapoppoita.

Heti kun laitettiin vähän särmikkäämpää musiikkia tai tavaraa, joka vaatii jotain laitteistolta tulos oli kammottava.
Kaikki elementit olivat pielessa. Dynamiikka puuttui, äänet kuulostivat latteiltä rytmi meni miten meni ja melodioita ei pystynyt seuraamaan.
Kaikki High Fidelity-laitteet ovat jopa hyvin systeemisidonnaisia,olen itse huomannut kokeiltuani monia merkkejä.
Burmester oli meilläkin kokeilussa,vain CD,mutta istui tyydytttävästi settiimme.
Music Hall -ja Classe-CD-soittimet taas eivät kuullostaneet hääppöisiltä.Epämääräisyyttä ja pientä tummuutta äänessä.Jossain muussa setissä nämä olisivat varmaan toimineet selkeämmin.
Se tässä onkin usein minulle mielenkiintoista todeta,että jokin toimii setissä,jokin taas ei.Hinta ei toimivuutta aina ratkaise .Tämä pätee myös kaapeleihin.Niihin mielestäni jopa toisinaan enemmän,kuin muihin komponentteihin.
 
Juuso sanoi:
Eihän noilla kummallakaan voinut kuunnella kuin Krallia, Meluaa ja vastaavia sievisteleviä 3 hengen tunnelmapoppoita.
Samankaltaisia havaintoja tääläkin, joskin eri merkeistä. Mutta myöskin kehutuista ja arvostetuista.
 
Juuso,paljon samaa mieltä kuin postissasi kuuskuus.

Minun Naimeissa ei stereokuviloita tai muitakaan hienouksia paljon ole.Särmää ja pahuutta löytyy.Kun on aika Rock ja roll.
Ja muukin...
Happy sound
 
seppo kaksonen sanoi:
En tiedä allekirjoitatteko, mutta laitteiston "parantuessa" saattavat jotkin mukamas "tunkkaiset" äänitteet nousta edellisten referenssien tasolle, tai olla jopa parempia tietyssä mielessä.
Jotkin "kirkkaat" äänittet saattavat kiristyä laitteiston "parantuessa", jolloin laitteisto poimii ja jäsentää äänitteet paremmin.

Kuulostaa vähän siltä mitä minä ja muistaakseni mallas kutsuimme harrastuksen "High Resolution" vaiheeksi - hyvässä ja pahassa.

-128-
 
Mitä ei kuule voi mielikuvituksella korvata...
mieluiten kuuntelen kuitenkin hyviä levyjä. Oli ne hyvin taltioitu tai huonosti.
jos hyvä levy on hyvin taltioitu se pääsee rankingissani helposti klassikoiden joukkoon.
huonosti taltioitu levy saa olla h-vetin hyvä, että sitä jaksaisi soittaa uudelleen ja uudelleen.
Jotta huonosti äänitetystä levystä saa jotain irti, tarvitaan vähän enemmän mielikuvitusta.
Ja aina oikea fiilis :)
hyvä taltiointi on musiikkityyliin sidoksissa. Esim. punk tai räkäinen roketti rolli saa tai pitääkin olla
nuhaista ja räkäistä.Ei se muuten toimi. melodinen jazz taas pitää olla tasapainoinen, heleä, jne.

Laite friikkinä kaverina pidän aina voittona sitä, että unohtaa analysoinnin välillä ja unohtuu kuuntelemaan musiikkia :D
 
Back
Ylös