Hyvät vaiko huonot äänitteet, vai mikä on laitteiston osuus?

Pekka, tuo ei ole totta.

Olen lukemattomia kertoja kirjoittanut, että tuen kaikkia merkkejä, jotka soittavat mielestäni musiikkia riittävän tarkasti eli ovat musikaalisia ja yleensä olen kirjoittanut merkillä vain musikaalisista laitteista, joita en itse lainkaan myy. Naimista, Regasta, Creekistä, Eposista jne.

Toiseksi sekään ei ole totta, että maksaa high end hintoja. Olen nimenomaan etsinyt musikaalisia edullisen hintaisia laitteita, sekä yrittänyt koota esimerkkipaketteja inhimillisen hintaisista kokonaisuuksista, jotka tarjoavat jo varsin kovan tason musiikkia.

En lähde yleistämään, sillä se olisi älyllisesti epärehellistä. Mutta kyllä toisinaan (aika useinkin varmaan..) on minun mielestäni parempi ostaa n. tonnin FE soitin, kuin viiden tonnin HE soitin. Kuuntelen tässä parhaillaankin soitinyhdistelmää (CD+DAC), joka on hintaluokkaa tonnin+ yhteensä. Hyvin mättää. Mutta kuten tiedät, arvioin eri kriteerein, kuin useat HE-harrastajat.

Minusta tämä aihe on aika hyvä ja kertoo juuri siitä, miten HE ei usein ole toimivaa, kun taas musiikillisesti toimiva setti pelaa monenlaisten äänitteiden kanssa. Kun ei sen äänityksen nyanssit ja sävyt olekaan niin tärkeät, vaan se musiikki ja miten se puree. Jos setti ei toimi musikaalisesti hyvin, se ei ole se musiikki, joka siinä puree, vaan jokin muu elementti. Siitä ovat hifikuuntelun ihmeellisyydet syntyjään.

--

Do jodd hiugga hododdaa, di deeondämä oikea kanava däddä dedäddä, joka od hiugga dugodda.. :D

Ossi
 
Ei ole tullu itse koskaan lähdettyä sille linjalle, että olisi ns. hyvät ja huonot äänitteet erikseen, vaikka toki semmoisia kamalasti soivia levyjä joskus on tullutkin vastaan. Esimerkkinä (ei niinkään kamalasta, mutta) liiasta "tuottamisesta" on esimerkkinä christina aquileran viimeisin kiekko (noni, nyt meni viimeinenkin uskottavuus :p ). Naisella on kyllä todella kaunis ääni ja osa biiseistäkin on (imo) hyviä, mutta äänen puolesta homma on lyöty surullisen suurella moukarilla lyttyyn. Vaan jos jättää välittämättä asiasta niin kyllähän sitä kaikkea kuuntelee. :)
 
CMX:n Pedot on hyvä esimerkki liian tuotetusta levystä. Kun niitä soitinten sointisävyjä ei ole tarttunut levylle asti lainkaan. Samalla dynamiikka - joka kuitenkin pitkälti välittää osaa musiikin tunnelatauksesta - on tallottu pyhällä tuotantokompuralla maan tasolle. Musiikillisesti ihan kiva levy. Harmi vain, ettei kaikkea musiikissa esiintyvää ole saatu taltioitua. Ei se kyllä vielä kuuntelemista estä... Lainkaan.

Muusikotkin muuten toisinaan valittavat tätä nykyistä ylituottamista. Että ehän mie ole ainoo. Mutta paluuta Black Sabbath -henkiseen kertavedolla nauhoittamiseen ei suuressa mittakaavassa liene. Kuunnelkaa Jarkko Martikaisen Rakkaus. Siinä on äänitykseltään erinomainen levy. Sitä on äänitetty mahdollisimman vähän. Ja se sisältökin on jotain varsin mahtavaa. Toinen suositus Tuomari Nurmion Korkein Oikeus. Se on taasen vedetty nauhalle tavastialla. Kuulostaa musiikilta, ei palasilta joista on koottu kokonaisuus.

Ehkäpä pahin asia ylituottamisessa on se bändin sisäisen synergian puuttuminen raita raidalta äänitetyillä levyillä. Musiikki ei vain elä niinkuin se livenä elää. Parhaita nauhoituksia tuntuvat olevan juuri studiolivet, joissa on soundit ja tekniikka kohdallaan, mutta kaikenlainen siistiminen on jätetty minimiin.

Ja sitten on anttituiskut ja gimmelit ja kaikki muut joita ei mikään äänitys eikä äänitteen toisto kykene pelastamaan. Ja 50 cent. Joskin muutaman sävelaskeleen virhe laulaessa voidaan äänittäessä korjata hyvinkin huomaamattomasti. Jos mietitte miksi jotkut levyllä osaavat ja sitten net kuulostaa kimmeleiltä kun ne laulaa oikiasti. Kun ei ne koskaan osaakaan. Kone osaa...

Joskus kyllä - myönnettäköön - huomaa, ettei oikein analyyttisellä ja viileällä systeemillä jaksa hieman kehnompaa & räkäisempää levyä kuunnella. Putket auttavat tähän. Jonkin verran.

Tiivistettynä: Jos musiikki on scheissea ja sauerkrautia, ei sitä pelasta mikään systeemi. Jos levyltä on poistettu kaikki luonnollisuus ja musiikin alkuperäinen eläväisyys, ei sitä mikään systeemi sinne taio. Paitsi kunnon muusikko joka soittaa kaiken uusiks. Pitänee ostaa toistoketjuun muusikko. Mutta ei sellistiä. Ylläpitokulut, nääs.
 
Pekka Papula sanoi:
Vastakkainasettelu musikaalisten laitteiden ja High End-laitteiden välillä on harkittua.
Napsauta laajentaaksesi...

Tämä on periaatteessa totta. Ivor oli/on pirun hyvä kauppamies. Alunperin strategia oli se ettei teknisesta puolesta höpistä, keskitytään musiikin toistoon, ja kohderyhmä tavalliset ei-teknisorientoituneet musiikin kuuntelijat, erityisesti naiset. Oivallista. Ja mikä mukavinta, tuossa ei valehdella kenellekkään yhtään mitään!
 
Ei se kyllä aivan noin mennyt..

Syy, miksi Ivor halusi vetäytyä teknisistä arvoista oli - ainoastaan - se, että ne eivät kyenneet osoittamaan musikaalista laatueroa. Hän halusi saada ihmiset ymmärtämään tämän, unohtamaan paperille painettu merkityksetön markkinointijargoni - sillä sitä nuo lukemattomat specsit todellisuudessa puhtaasti olivat - ja kuuntelemaan omin korvin.

Kyse ei ollut siitä, ettei Ivorin omilla laitteilla olisi ollut kilpailukykyiset specsit, kuten väärinymmärtäjät, asiasta tietämättömät, usein ovat asian tulkinneet. Kysymys oli puhtaasti siitä, että tarjottiin parempaa, mutta alueilla, joita specsimittaukset eivät kyenneet osoittamaan. Samoilla specseillä parempaa musiikkia. Ja nyt selkeästi omin korvin kuultuna.

Musikaalisen hifin historia ei ole ollut markkinointia, kuten nykyään pyritään kovasti väittämään. Se on ollut lateraalista ajattelua, uutta oivaltamista ja uskallusta panna kaikki tunnettu kyseenalaiseksi. Kyseenalaistaa koko muun alan noudattama hypetys teknisistä arvoista.

Seurannut menestys on ollut lähes pelkästään korvin kuultavan äänenlaadun ansiota. Mutta on ollut kova urakka saada ihmiset kuuntelemaan itse musiikkia ja arvioimaan sen perusteella, kun heitä on viety kuin pässiä nar... tuijottamaan specsejä ja uskomaan, ettei laitteilla oikeastaan korvin kuultavia laatueroja olekaan.

Millään muilla valmistajilla, kuin FE firmoilla, ei ole ollut niin vaativaa asiakaskuntaa. Kun ihmiset kerran oli opetettu kuulemaan todellinen musikaalinen laatuero hifissä, heille ei todellakaan enää voinut myydä huonompaa. Asiakkaat ovat olleet todella tarkkoja punnitessaan jokaisen uutuusmallin ja verranneet sitä aikaisempaan. Rahalle on aina vaadittu selkeästi kuultavaa parannusta vastineeksi. FE firmat ovat käyneet kovan tien, sivistettyään ensin itse kuuntelijat vaativammiksi.

Nyt on muistettava, että musikaalisen hifin laatu on niin objektiivisesti arvioitavissa, toisin kuin hifissä yleensä, missä voidaan olla mitä mieltä hyvänsä ja jokaisella kuulijalla on oma käsityksensä siitä, mikä on parempaa ja mikä ei. Musikaalisen hifin ympärillä ovat sekä valmistajat että asiakkaat tienneet, milloin laite on hyvä ja milloin ei.

Käsittääkseni kaikki valmistajat ja liikkeet eivät edes haluaisi joutua tällaiseen tilanteeseen, jossa pasmat ovat niin yksintein selvät niin suurelle joukolle asiakkaita. Minusta se on kuitenkin ainoa oikea tapa vetää liikettä ja valmistaa hifiä, koska olen kokenut sen antoisuuden niin kuuntelijoille, kuin myyjälle.

Ossi
 
mkutvonen sanoi:
Tiivistettynä: Jos musiikki on scheissea ja sauerkrautia, ei sitä pelasta mikään systeemi. Jos levyltä on poistettu kaikki luonnollisuus ja musiikin alkuperäinen eläväisyys, ei sitä mikään systeemi sinne taio. Paitsi kunnon muusikko joka soittaa kaiken uusiks. Pitänee ostaa toistoketjuun muusikko. Mutta ei sellistiä. Ylläpitokulut, nääs.
Napsauta laajentaaksesi...

Kutvonen, hel-ve-tin hyvä kirjoitus alusta loppuun, olen täsmälleen samaa mieltä. Paitsi siinä että sauerkraut on kyl hyvää, ainakin bratwurstien kanssa. 8) Vielä lisään yhden mikä on itseäni närästänyt nykyäänitteiden kanssa eli sekvensserien, looppien ja aivan erityisesti klikin käyttö levyjä tehdessä. Erityisesti viimeksimainittu on pelsepuupin keksintö, rytminen elävyys nitistetään esityksestä jo äänitettäessä; kyllä musiikin pitää hengittää ja elää. Klikin kanssa kun vedetään niin musiikissa on rytmi mutta ei se svengaa.
 
mkutvonen sanoi:
Kuunnelkaa Jarkko Martikaisen Rakkaus. Siinä on äänitykseltään erinomainen levy. Sitä on äänitetty mahdollisimman vähän.
Napsauta laajentaaksesi...

Hieno levy kyllä, jos musiikkimaku ylipäätään on tähän suuntaan :)
 
mkutvonen sanoi:
Jos levyltä on poistettu kaikki luonnollisuus ja musiikin alkuperäinen eläväisyys, ei sitä mikään systeemi sinne taio.
Napsauta laajentaaksesi...

Täyttä asiaa!

Paitsi siltä osin, että vaikka se siellä levyllä on, ei läheskään kaikki systeemit sittenkään sitä sieltä "taio". ;)

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Musikaalisen hifin historia ei ole ollut markkinointia, kuten nykyään pyritään kovasti väittämään.  Se on ollut lateraalista ajattelua, uutta oivaltamista ja uskallusta panna kaikki tunnettu kyseenalaiseksi.  Kyseenalaistaa koko muun alan noudattama hypetys teknisistä arvoista. 
Napsauta laajentaaksesi...


Ensin oli näkemys ja sisäinen palo aikaansaada jotain kunnollista (= papan verstaassa sorvailtiin levysoittimen osia ja katso - tuleva klassikko oli syntynyt) ja sitten kun tämä tuote oli käsissä, ehkä vähän mietittiin että jotta mitenkäs tämä nyt markkinoidaan :D sillä myytäväksi(kin) se kuitenkin kelpaisi. Unique Selling Point oli 'musikaalisuus', termi jota ei vielä oltu liiemmälti nähty - meillä on laite joka soittaa musiikkia uskollisemmin kuin noiden muiden pelit, siispä...

... ja loppu on historiaa.
 
Kiitos Ossi tarkennuksesta! Mutta hyvä ja tarkaan harkittu markkinointi on kuiten ollut tärkeä osa kokonaisuutta. Eikä siinä mitään kun on puhtaat jauhot pussissa.
 
Littunatelkkari sanoi:
Takaisin topikkiin.

Itse olen päätynyt siihen, jotta systeemi on kiva jos sillä pystyy nautiskelemaan levyjä siten kuin ne on tehty. Ultra-reso systeemissä on sellainen sisäänrakennettu ongelma, että keskinkertaiset tai huonot äänitteet ovat helposti kuuntelukelvottomia. Todella hyvät äänitteet ovat kuitenkin niin harvassa, että
tuollaisella laitteistolla levyhyllystä voisi saman tien poistaa 80% - ei kiva.

Ei silti, etteikö ole kiva nautiskella high-tech äänitettä high-tech laitteistolla.

Eniten minua tänä päivänä häiritsee monissa uusissa kevyen musiikin äänitteissä tietynlainen fiiliksen latistuminen, mikä epäilemättä johtuu siitä, että nykyään äänite rakennetaan liimamalla eri aikoina äänitettyjä otoksia päällekkäin. Kun äänitettä sitten vertaa live tapahtumaan, voidaan puhua ihan erilaisesta kokemuksesta. Bändin energiaa ei vaan saada tallennettua levylle ja tällöin äänite jää väistämättä vähän akateemiseksi.

-128-
Napsauta laajentaaksesi...

Tehän olette kerenneet pitkälle sillä aikaa, kun minä olin kaupassa. Littuna kirjoitti kakkos sivun alussa iha hyvän "postin". Eikä se Ossikaan huonosti ole kirjoitelllut, ei siinä mitään. Ymmärrän Ossin ajatusmaailmaa, mutta tosi vähän. Ossin mainitsema "ei eletä hifille, vaan musiikille" oli hyvin sanottu.
Markkinointia minäkään en hirveästi näille foorumelle haluisi, mutta yritän lukea sisältöä tuon markkinointimössön seasta.

Me ollaan hieman Papulan kanssa samoilla linjoilla harrastajatasolla ja harmikseni pitää myöntää, että täällä minulle on sama onko äänite musikkaalinen, vai melodinen-saisi nuo molemmat toimia. Musiikki on minulle irottautumista arjesta, kuten hyvä elokuva. Siihen uppoutuu täysin, jolloin kaikkki ulkopuolinen on merkityksetöntä.
 
Toisinkuulija sanoi:
Hän halusi saada ihmiset ymmärtämään tämän, unohtamaan paperille painettu merkityksetön markkinointijargoni - sillä sitä nuo lukemattomat specsit todellisuudessa puhtaasti olivat - ja kuuntelemaan omin korvin.
Napsauta laajentaaksesi...

Osoittaisiko Ossi joitakin mainoksia jossa noita "lukemattomia spekseja" on kun niin usein niistä mainitset?

En ole toistaiseksi törmännyt (Benchmarkia lukuunottamatta) mainokseen jossa olisi oikein kunnollisia speksejä/mittaustuloksia tarjottu. Päinvastoin, liikaa teknistä tietoa järjestelmällisesti vältellään ja viljellään sen sijaan mahdollisimman hiottuja korulauseita. Tällainen on ihan selkeästi tyyli kaikessa mainonnassa, ei pelkästään äänentoistolaitteissa. Eikä mikään ihme. Sanallisia kuvailuja laitteen ominaisuuksista lukenee ylivoimainen enemmistö potentiaalisista asiakkaista paljon mieluummin kuin kylmiä speksejä.

Tähän tyyliin ne speksit yleensä ilmoitetaan:
Output power
500W rms into 4 Ohms
290W rms into 8 Ohms

Load tolerance
Stable into all loudspeaker loads

Harmonic distortion
< 0.02%

Frequency response
2Hz - 60KHz (-3dB)

Ja tuon tyylinen on toki "merkityksetöntä markkinointijargonia", kuten sanoit.
 
Markkinointi on mielikuvien luomista. Tuota Jargoniaa on ihan jokaisella kauppamiehellä, eikä siinä mitään. Uutisiakin lukiessa täytyy muistaa, että kuka maksaa. On aina hyvä kysenalaistaa lukemansa ja miettiä kuka on tuon textin tilaaja ja se on myös maksaja.
 
Tähän voisinkin laittaa mielipiteeni Linnin ja Naimin uusimmista Sampler-levyistä.Siinä missä Naim on tarkkaan harkinnut,mitä artisteja levyilleen kelpuuttaa,Linn laittaa aidan matalalle ja sortuu ns.hissimusaan.Lisäksi Linnin kokoelmalevy on suunnaton.Tempoilee musikiillisesti moneen suuntaan ilman edes harkintaa kappaleiden esittämisjärjestyksestä.
Naim taas on miettinyt myös esitysten esillepanojärjestystä.Niinpä Naimin 5 Sampler on musikiillisesti mielenkiintoinen,kuten firman aiemmatkin.
Äänitykset kyllä molemmissa ok,mutta Naim voittaa tässäkin.Linnin hdcd-koodauksetkaan eivät auta,jos musa syyllistyy tylsyyteen.
Linnin mielestä levyn pittää olla maksimipituinen .Naimille riittää 50 minuutin kesto.
On toinen juttu kertoa Linnin messudemoiluista ulkomailla.Mutta se ei kuulu tähän?
 
Kun vaihdoin Amphionit Dynaudioihin niin musiikki heräsi henkiin. Levyt ovat edelleen helposti eroteltavissa hyviin ja huonoihin, ja niitä huonoja on edelleen valitettavan paljon. Suurin osa levyistäni on nyt kuuntelukelpoisia, ts. monet levyt jotka aikaisemmin aiheuttivat ärsytystä ovat nyt kuunneltavissa. Voidaan ainakin sanoa että kaiuttimet ja niiden sopivuus/sopimattomuus kuuntelutilaan on ensiarvoisen tärkeässä asemassa toistoketjussa.
 
Näköjään raskas hifi(kalliimmat ja isommat laitteet)on joillekin kuin punainen vaate.Näiden laitteiden omistajia pitää aina silloin tällöin"lyödä" tälläkin sivustolla.
Se tehdään täällä sentään hienovaraisemmin,kuin muilla foorumeilla,missä nuo tietyllä tavalla tehdyt laitteet koetaan jopa täysin turhiksi.Ne eivät kuulemma vaikuta minkään äänitteen sointiin todella mitään,sanovat innokaimmat mollaajat.
Tässäkin keskustelussa tätä asiaa on puitu ja saatu joidenkin mielestä Mid End ainoaksi oikeaksi tavaksi erotella hyvät ja huonot levyt toisistaan.
Kyllä jo lähtökohdat tähän harrastukseen ovat joillakin erilaiset.Sitä ei kaikki sulata.
Olen vähän kysellyt joiltakin raskaan hifn harrastajilta,ovatko he tällä foorumilla jäseninä?
On vastailtu,etteivät suostu tulemaan tänne lukemaan tuollaisia syyttelyitä,lyöntejä,vyön alle iskuja,ym.
80-ja 90-luvun Hifilehti oli mestari tässä raskaan hifin harrastajien sanallisessa polkemisessa.
Eräät täälläkin jatkavat tuota näpäytyslinjaa ja ovat taitavia sanallisessa akrobatiassaan.Onkohan heillä jotain kytkentöjä edesmenneeseen Hifilehteen?
 
ihminen yrittää ns. pätevöittää omat valintansa. eli kun on tehty valinta, keksitään argumentteja, jotka tukevat tehtyä valintaa. kuulostaa tutulta vai mitä.
 
tutkija sanoi:
ihminen yrittää ns. pätevöittää omat valintansa. eli kun on tehty valinta, keksitään argumentteja, jotka tukevat tehtyä valintaa. kuulostaa tutulta vai mitä.
Napsauta laajentaaksesi...

Jep, tämä on tullut vastaan useasti, ja nimenomaan täällä hifijutuissa varsinkin.

Kaikenlainen fanaattisuus on perseestä, koskee se sitten uskontoa, hifiä tai vaikka kaurapuuron koostumusta. Kuunnelkaa ihmiset enemmän MUSIIKKIA ja antakaa toisten harrastaa ja ostaa mitä ja miten haluavat, ilman moittimista tai ihmettelemistä.
 
Tuolla on sellainen aihe kuin harrastajien luokkajako. Pidetäänkö se keskustelu siellä ja keskitytään täälläkin aiheeseen eli äänitteiden ja laitteiden osuuden arviointiin. Ymmärrän että aiheet saattavat mennä hieman limittäin mutta pidetään fokus aiheessa. Kiitos.

t. Ylläpito
 
jkh sanoi:
Tässäkin keskustelussa tätä asiaa on puitu ja saatu joidenkin mielestä Mid End ainoaksi oikeaksi tavaksi erotella hyvät ja huonot levyt toisistaan.
Napsauta laajentaaksesi...

Ainoaksi oikeaksi tavaksi?? Luin koko ketjun uudelleen enkä tuollaista vaikutelmaa saanut. Jotkut sanoivat pitävänsä enemmän äänitteiden virheitä anteeksiantavaa settiä parempana kuin korkean resoluution settejä mutta ei siinä nähdäkseni tarjottu sitä päätelmää ainoana oikeana, ne ovat vain ja ainoastaan harrastajien henkilökohtaisia priorisointeja. Joku harrastaa niin, joku taas toisin, hyvä niin. Näissä asioissa kun ei kovin usein - jos koskaan - ole löydettävissä mitään absoluuttisia totuuksia ja jos sellaisia joku alkaa minulle tyrkyttää niin no thanks. Loppuun lainaan suuren ajattelijan Harry Callahanin (aka Dirty Harry) mietettä: "Opinions are like assholes, everybody's got one."
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös