Huonoa musiikkia, hyvä äänenlaatu – hyvää musiikkia, huono äänenlaatu

Mitä järkeä on panostaa hifi järjestelmiin kauheita summia jos äänitteet on se pullonkaula. Esim ajatellaan tätä koko rock ja populaari kulttuuria, niin 90% niistä tuotannoista soi radiotehnika ja pioneerin vahvarilla jopa paremmin ku 15ke geneleceistä? Itellä kokemusta täsätä kierteestä. Sitten automaattisesti alkaa etsiä jotain uutta ruokaa niille kalliille stereoille ja sillo alkaa uskotella itelle että kaikki musiikki mikä on tosissaan tehty on hyvää. Toki hifi harrastuksen kautta avoimin mielin kokeilemalla oon löytänyt paljon uutta musiikkia, joten jollakin tapaa hifi ja musiikki kulkee vielä käsikädessä!

Aika usein menee päinvastoin. Mitä parempi setti niin sitä enemmän saa irti myös niistä ns. heikommista äänitteistä. Jos näin ei olisi, kuuntelisin edelleen jollain perusmankalla.
 
Kyllä se huonolaatuinen äänite on huonolaatuinen, kuunteli sitä millä tahansa.
 
Joo siksi ei ole enää genelekkejä. Mutta kyllä tuo tuo sama huono saundi on havaittavissa muillakin tarkoilla hyvillä kajareilla kuten nykyisillä adam s3v. Koska vastaavasti tietynlainen hifi musiikki ei soi radiotehnikoilla yhtään mairittelevasti.
Hyvä näin. Aika paljon on kuitenkin olemassa hifikaiuttimia joilla se rokkikin kuulostaa ihan asialliselta. Toki ne pelkät kaiuttimet ei sitä saundia tee.
 
Kokonaisuudessa on vielä eräs seikka, joka askarruttaa mieltä. Nimittäin se, mitä studiossa on haluttu tehdä. Haetaanko täydellistä ääntä tai nykysuuntauksen mukaisesti saadaan bändi kuulostamaan itseltään. Mikäli kysymyksessä on punk-bändi, todennäköisesti sen ei edes ole tarkoitus kuulostaa hifimielessä hyvältä. Kuitenkin molemmissa tapauksissa palaamme sisällön ohella myös äänen laatuun. Miten tai paremminkin millä saadaan autenttinen otanta, mitä levylle on tallennettu. Mikä on lähestymistapa, ääni vai musiikki edellä. Tämä haastaa pohtimaan myös kontekstia.
 
Kokonaisuudessa on vielä eräs seikka, joka askarruttaa mieltä. Nimittäin se, mitä studiossa on haluttu tehdä.
Tuotannosta vastaavat ovat "artisteja", jotka kai yleensä viime kädessä päättävät, mitä tallenteeseen tulee ts. miltä se kuulostaa.
 
Tuotannosta vastaavat ovat "artisteja", jotka kai yleensä viime kädessä päättävät, mitä tallenteeseen tulee ts. miltä se kuulostaa.

Riippuu tilanteesta. Vaikkei lähdettäisi leibnizilaiseen runsauden periaatteeseen (että kaikki aidot mahdollisuudet toteutuvat joskus) niin ainakin todella monet mahdollisuudet ovat jo toteutunutt popmuusiikin historiassa mitä levyjen tuottamiseen tulee. Ainakkin seuraavsita tapauksista löytyy takuulla helpostikin esimerkkejä:

1) Tuottaja on kokenut, bändi ei. Bändä vain soittaa ja tuottaja käytännössä päättää kaikissta soundillisista ratkaisuista.
2) Bändi vie tuottajaa kuin märkää rättiä. Näin voi tapahtua varsinkin silloin jos bändissä (tai sooloartistilla) on oikein iso ego eikä tuottajalla ole.
3) Päädytään kompromissiin esim. liian pienen äänitysbudjetin takia. Lopputulos ei vastaa kummankaan näkemystä vaan sekä bändi että tuottaja ovat jälkikäteen tyytymättömiä levyn soundeihin ja levy on silti julkaistu.

Miten homma menee, on siis tapauskohtaista ja ainakin noista kolmesta tapauksesta löytyy helposti esimerkkejä.
 
Hyvä näin. Aika paljon on kuitenkin olemassa hifikaiuttimia joilla se rokkikin kuulostaa ihan asialliselta. Toki ne pelkät kaiuttimet ei sitä saundia tee.
Tähän rokkiin on turha liian kallista settiä hommata, koska 90% levyjen rajoitteet tulevat kuultavaksi jos radiotehnikalla.
 
Aika usein menee päinvastoin. Mitä parempi setti niin sitä enemmän saa irti myös niistä ns. heikommista äänitteistä. Jos näin ei olisi, kuuntelisin edelleen jollain perusmankalla.
Tiettyyn rajaan saakka paranee, mutta kun äänitteen rajat tulevat vastaan, nii paremmilla laitteilla/kaiuttimilla alkaa kuulumaan äänitteen puutteet...
 
Nyt on kyllä niin rajoittunut käsitys ettei jaksa alkaa väittämään vastaan.
 
Tähän rokkiin on turha liian kallista settiä hommata, koska 90% levyjen rajoitteet tulevat kuultavaksi jos radiotehnikalla.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mikä oli se 15k€ Genelec laitteisto ja vastaavasti Radiotehnika/Pioneeer joita vertailit ja missä tilassa?
En lähde muiden kokemuksia kiistämään mutta kun ne eivät vastaa omia kokemuksiani niin kiinnostaisi tietää tarkemmin mistä kenties on kyse.
Eräskin harrastaja vaihtoi ML:n kaiuttimet CV:hin ja tietyllä tasolla ymmärrän vaikka itse en samaa liikettä olisikaan tehnyt.
 
Tähän rokkiin on turha liian kallista settiä hommata, koska 90% levyjen rajoitteet tulevat kuultavaksi jos radiotehnikalla.

Ööö... Meinaatko että "rokkilevyistä" 90% on niin tuubaa äänenlaadultaan että ei kannata kunnon laitteistolla kuunnella?

Hyvä ystävä, olet väärässä. Hyvällä laitteistolla, joka on ehkä rakennettu hiukan livemäiseen soundiin päin, saadaan kaivettua siitä hieman huonommastakin äänitteestä kuunneltava versio aikaiseksi. Ei todellakaan ole niin että paskat äänitteet kuulostavat paskalla laitteistolla paremmalta.

Ja vielä, mitä kaikkea lasket kuuluvaksi "rokkiin"? Mitä vain, niin 90% äänitteistä ei ole äänenlaadultaan roskaa.

Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys, mitä musiikkia itse kuuntelet? Vastaus tähän voi kertoa enemmän kuin tuhat kuvaa.
 
^^ Tää on itsellä se harmittava juttu kun ei ollut paukkuja kokeilla niitä 15k genejä. Omassa tilassa varmaan eniten on menty vikaan siinä, että tilaa on olevinaan akustoitu ja vaimennettu mutta todellisuudessa lähinnä vaimennettu. Myös 5 metrin kuuntelumatka vaimennetussa tilassa ei ole välttämättä helppo. Noin niinku musiinkuuntelussa. Onneksi pelaa leffoilla.
 
Kokonaisuudessa on vielä eräs seikka, joka askarruttaa mieltä. Nimittäin se, mitä studiossa on haluttu tehdä. Haetaanko täydellistä ääntä tai nykysuuntauksen mukaisesti saadaan bändi kuulostamaan itseltään. Mikäli kysymyksessä on punk-bändi, todennäköisesti sen ei edes ole tarkoitus kuulostaa hifimielessä hyvältä. Kuitenkin molemmissa tapauksissa palaamme sisällön ohella myös äänen laatuun. Miten tai paremminkin millä saadaan autenttinen otanta, mitä levylle on tallennettu. Mikä on lähestymistapa, ääni vai musiikki edellä. Tämä haastaa pohtimaan myös kontekstia.

Ei tarvitse hirveästi hakea hyväsoundista punk-bändiä. Laittaa vaikka The Clash ja London Calling soimaan.
 
Ööö... Meinaatko että "rokkilevyistä" 90% on niin tuubaa äänenlaadultaan että ei kannata kunnon laitteistolla kuunnella?

Hyvä ystävä, olet väärässä. Hyvällä laitteistolla, joka on ehkä rakennettu hiukan livemäiseen soundiin päin, saadaan kaivettua siitä hieman huonommastakin äänitteestä kuunneltava versio aikaiseksi. Ei todellakaan ole niin että paskat äänitteet kuulostavat paskalla laitteistolla paremmalta.

Ja vielä, mitä kaikkea lasket kuuluvaksi "rokkiin"? Mitä vain, niin 90% äänitteistä ei ole äänenlaadultaan roskaa.

Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys, mitä musiikkia itse kuuntelet? Vastaus tähän voi kertoa enemmän kuin tuhat kuvaa.
Kuuntelen laidasta laitaan 1970 - 2020
Ööö... Meinaatko että "rokkilevyistä" 90% on niin tuubaa äänenlaadultaan että ei kannata kunnon laitteistolla kuunnella?

Hyvä ystävä, olet väärässä. Hyvällä laitteistolla, joka on ehkä rakennettu hiukan livemäiseen soundiin päin, saadaan kaivettua siitä hieman huonommastakin äänitteestä kuunneltava versio aikaiseksi. Ei todellakaan ole niin että paskat äänitteet kuulostavat paskalla laitteistolla paremmalta.

Ja vielä, mitä kaikkea lasket kuuluvaksi "rokkiin"? Mitä vain, niin 90% äänitteistä ei ole äänenlaadultaan roskaa.

Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys, mitä musiikkia itse kuuntelet? Vastaus tähän voi kertoa enemmän kuin tuhat kuvaa.
Kuuntelen 1970 - 2020 luvun aivan kaikkea metallia, progea, heviä ja rockia, bluesia jne. Tähän kuuluu pinkfloyd, toto, dire, rush, dreamtheater, opeth, the ocean, tool, clash, porcupine tree, acdc, srw, jne... toki on parempaakin saundia seassa esim vaikka toto esim. tambu, opethin ja porcupine treen, steven wilsinonin tuotanto jne. Noissakin monissa on hyvin lattea dynamiikka ja tän kautta kireä ja säröinen äänimaailma. Esim noita tuotannon juttuja hyväkään kaiutin ei pelasta toki vähän voi paremmalta kuulostaa kuin halvimmassa. Jos äänitteessä on tiettyjä ominaisuuksia, nii hyvällä ja tarkalla kajarilla noi tietyt jutut korostuvat. Itse kuuntelen musaa kovalla ja useita rokkihommia ei voi kuuntelupaikalla kuunella kovalla, mutta tuskin moniakaan mainstream rokkihommia on tarkotuskaan kuunnella kuuntelupaikalla keskittyneesti...
 
Tässä kuukauden pari striimaillut, lähinnä menneen vuoden musaa, plus sieltä täältä 2010 lukua; matskua joka ei ole tuttua minulle, siis uutta etsien. "Folk/Americana" pääosin mutta myös pop ja rock (ei heavy). Olen jokseenkin yllättynyt että kaikki minusta ihan huippuluokkaa. En tiedä mistä johtuu.
 
Ei tarvitse hirveästi hakea hyväsoundista punk-bändiä. Laittaa vaikka The Clash ja London Calling soimaan.
Olisiko Clashin London Calling-levyn äänimaailmalla jokin toinen pyrkimys kuin täydellinen hifinautinto. Levy tuskin hyötyy suuresti herkistä kaiuttimista ja muutaman watin putkivahvistimesta. Näkisin, että kyse on enemmän siitä, miten äänimaailma tukee parhaiten musiikillista sisältöä.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, etteivät ääni ja musiikki ole toisiaan poissulkevia elementtejä, mieluummin päinvastoin.
 
Olisiko Clashin London Calling-levyn äänimaailmalla jokin toinen pyrkimys kuin täydellinen hifinautinto. Levy tuskin hyötyy suuresti herkistä kaiuttimista ja muutaman watin putkivahvistimesta. Näkisin, että kyse on enemmän siitä, miten äänimaailma tukee parhaiten musiikillista sisältöä.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, etteivät ääni ja musiikki ole toisiaan poissulkevia elementtejä, mieluummin päinvastoin.
Höh, minusta London Calling soi todella hyvin herkillä kaiuttimilla ja muutamalla putkiwatilla 😀
 
Olisiko Clashin London Calling-levyn äänimaailmalla jokin toinen pyrkimys kuin täydellinen hifinautinto. Levy tuskin hyötyy suuresti herkistä kaiuttimista ja muutaman watin putkivahvistimesta. Näkisin, että kyse on enemmän siitä, miten äänimaailma tukee parhaiten musiikillista sisältöä.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, etteivät ääni ja musiikki ole toisiaan poissulkevia elementtejä, mieluummin päinvastoin.

Eipä taida olla tuo mainitsemasi laitteisto tehty tätä musiikkia varten. Siitä en peräydy etteikö tällä levyllä olisi hyvät soundit.
 
Kuuntelen laidasta laitaan 1970 - 2020

Kuuntelen 1970 - 2020 luvun aivan kaikkea metallia, progea, heviä ja rockia, bluesia jne. Tähän kuuluu pinkfloyd, toto, dire, rush, dreamtheater, opeth, the ocean, tool, clash, porcupine tree, acdc, srw, jne... toki on parempaakin saundia seassa esim vaikka toto esim. tambu, opethin ja porcupine treen, steven wilsinonin tuotanto jne. Noissakin monissa on hyvin lattea dynamiikka ja tän kautta kireä ja säröinen äänimaailma. Esim noita tuotannon juttuja hyväkään kaiutin ei pelasta toki vähän voi paremmalta kuulostaa kuin halvimmassa. Jos äänitteessä on tiettyjä ominaisuuksia, nii hyvällä ja tarkalla kajarilla noi tietyt jutut korostuvat. Itse kuuntelen musaa kovalla ja useita rokkihommia ei voi kuuntelupaikalla kuunella kovalla, mutta tuskin moniakaan mainstream rokkihommia on tarkotuskaan kuunnella kuuntelupaikalla keskittyneesti...

No tuossahan on vaikka kuinka paljon hyväsoundista musaa. Mainitsimiesi lisäksi pink Floyd, dire, acdc, Tool, Clash... Jos noiden soundit kuulostavat huonoilta niin vikana on joku muu kuin levy.
 
Back
Ylös