Olen hankinut huonemittaussoftan tukemaan kaiuttimieni basso-osien säätöä sekä mielenkiinnosta huonekorjaimen vaikutuksiin huoneeseen. Mittaroinnilla on saatu mukavasti mielenrauhaa > basso-osien säädöt olivat korvakuulolta aika kivasti paikoillaan, mutta ne sai nyt eri säätöjä ristiintaulukoimalla ja mittaroimalla vielä hieman parempiin säätöihin (myös korvilla kuunneltuna). Itse huone näyttää mittarin mukaan juuri niin ikävältä kuin arvioinkin, mutta mittarointi antaa taas varmistuksen omille havainnnoille, että huonekorjaus toimii enemmän kuin kivasti. En tiedä mitä mittarilla tekisi, jos ei ole säädettäviä kajareita tai halua akustoida, mutta jos halua näihin löytyy on mittarointi kummassakin tapauksessa suositeltava juttu.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Huonemittaukset, apuväline vai iso mörkö?
- Keskustelun aloittaja sepi_3.0
- Aloituspäivämäärä
Piti vähän pohdiskella tuota.kimmosto sanoi:
Mulle se kuulokeresoluutio kunnon luukutuksessa kyllä kelpaisi.
Henkilökohtaisen käsitykseni mukaan moni muuten ihan asiallinen kajari toimii yllättävän huonosti esimerkiksi vaskien transienttien osalta. Se terävyys ja sivaltava isku, joka äänessä on luonnossa, jää usein puuttumaan. Suuri osa pehmenemisestä tapahtuu jo setissä, mutta osansa on myös huoneella. Jos huone sotkee omiaan, niin joidenkin soittimien ääni tuntuu menevän turhan pehmeäksi.
Esimerkiksi Sepin bunkkerissa paneeleilla saa aika mukavan lopputuloksen, mutta ilman huonemittauksia ja tilan akustointia mittausten perusteella noin ei olisi. Olen tullut kuunnelleeksi myös paneelien osalta täysin samanlaista settiä ns normihuoneessa (eli käsittelemättömässä), jossa toisto oli yllättävän erilaista. Tuolloin minulla oli tuoreessa muistissa Sepin bunkkerisoundi, minkä vuoksi olin varsin yllättynyt siitä miten pehmeältä sinfoniarkesteri kuulosti. Vaikka laskisi mukaan senkin, että elektroniikka saattoi sotkea, niin veikkaisin kuitenkin sitä, että huone p@skoi omiaan mukaan. En tosin osaa näin äkkiseltään selittää miten ilmiö mahdollisesti syntyi, mutta noin kuitenkin veikkaisin.
t. jjahifi
K
ksaunisto
^Jos sinun kuuntelukokemukset ja käsitykset ovat syntyneet normaalilta kuunteluetäisyydeltä, niin nehän eivät ole alkuunkaan vertailukelposia tarkoittamaani kuuntelukolmioon, jossa tuolilta yltää lähes monottamaan kajarit jalustoiltaan. Kuten jo sanoin, pikkukolmio ei häviä (vaskikaan)transienteissa, resoluutiossa, läsnäolossa ja äänikuvissa esim. D2:lle, jota kuunnellaan 6 metristä. Ihan millä tahansa peruspöntöillä tuo ei tietenkään päde.
Mitä tulee sepin systeemiin, se ei ole sitäkään vähää mitä tarkoitin. Puhuin vain peruspönttöjen lähikenttäkuuntelusta, jossa erityisestä akustoinnista ei ole etua jos tila on vain riittävän suuri ja asumiseen siedettävä. Asia muuttuu jos akustoinnilla haetaan jotain heijastusefektiä, tai vahvistetaan/vaimennetaan haluttuja äänitteen ominaisuuksia.
Meni taas jankkaamisen puolelle
Normaalista kuunteluetäisyydestä puhuttaessa olen tietenkin kanssasi samaa mieltä. Perusdisut kyykkäävät 2.5+ m etäisyydelle, ja ääni pehmenee muutenkin johtuen heijastuksista. Useimmille se kuitenkin riittää.
Mitä tulee sepin systeemiin, se ei ole sitäkään vähää mitä tarkoitin. Puhuin vain peruspönttöjen lähikenttäkuuntelusta, jossa erityisestä akustoinnista ei ole etua jos tila on vain riittävän suuri ja asumiseen siedettävä. Asia muuttuu jos akustoinnilla haetaan jotain heijastusefektiä, tai vahvistetaan/vaimennetaan haluttuja äänitteen ominaisuuksia.
Meni taas jankkaamisen puolelle
Normaalista kuunteluetäisyydestä puhuttaessa olen tietenkin kanssasi samaa mieltä. Perusdisut kyykkäävät 2.5+ m etäisyydelle, ja ääni pehmenee muutenkin johtuen heijastuksista. Useimmille se kuitenkin riittää.
Itse otsikon kysymyksen suhteen olen täsmälleen samaa mieltä kimmoston kanssa, eli mittaukset voivat olla korkeintaan vain apuväline sijoittelun hakemisessa ja mahdollisesti joidenkin havaittujen ongelmien tarkentamisessa (esim. jonkun korostuman tarkan taajuuden määrittämisessä).
Koska keskustelu on näemmä rönsynnyt akustiikan puolellekin, niin otanpa minäkin kantaa pariin esitettyyn näkemykseen. Ensinnäkin huoneheijastusten ja suoran äänen suhdetta ei tarvitse säätää kuunteluetäisyydellä, mikäli sitä jostain erityisestä syystä ei haluta tehdä niin. Toisin sanoen heijastukset voidaan aivan hyvin hallita myös oikeisiin kohtiin asennetuilla diffuusoreilla ja/tai vaimentimilla. Toiseksi, kuunteluetäisyydellä ja muilla sijoitusmuutoksilla ei voida pureutua huonemoodeihin lainkaan, vaan niillä vaikutetaan vasteeseen laajemmalla alueella. Huonemoodeihin voidaan pureutua vain varsin pistemäisen toiminta-alueen omaavilla resonaattoreilla, ja niilläkin käytännössä varsin rajoitetusti. Kolmanneksi akustoinnista on aina hyötyä, huonekoosta riippumatta, mikäli jälkikaiunta-ajat ovat suuria.
Suuremmassa kuuntelutilassa voidaan päästä myös kevyemmillä ratkaisuilla hyvään lopputulokseen, koska heijastukset saapuvat korvaan myöhemmin (heijastavat pinnat saadaan kauemmaksi kaiuttimista) ja niiden korkeiden taajuuksien osuus pienenee kasvavasta etäisyydestä johtuen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että isommassa tilassa on vastaavassa suhteessa ja vastaavan laatuista sisustusta kuin pienemmässäkin tilassa, ja tietysti myös sitä, että peruspintamateriaalit ovat akustisesti siedettäviä. Vaikka kuunteluetäisyyttä kasvatettaisiin (joidenkin haluttujen piirteiden saamiseksi), niin extrana tarvitsee vain huolehtia siitä, että ensimmäisissä heijastuspisteissä on riittävästi diffuusiota/vaimennusta, ja sen tekeminen ei ole kovinkaan kallista edes suuremmassa tilassa. Pienemmissä tiloissa joudutaan tekemään yleensä myös paljon raskaampia bassoalueen vaimennusratkaisuja, koska huonemoodit ovat korkeammilla ja näin ollen kriittisemmillä taajuuksilla. Suurissa tiloissahan huonemoodit voivat jopa sopivasti auttaa ns. tutinataajuuksilla (korjaa kaiuttimen vaimentunutta toistoa)!
Jos ääni pehmenee liiaksi pelkästään kuunteluetäisyyttä muutettaessa, niin syinä voivat olla ainakin liian suuri kuunteluetäisyys kaiuttimen/systeemin tuottamaan korkeiden taajuuksien energiaan nähden tai rajusti vaimentevan materiaalin tai akustisen loukun ilmaantuminen ensimmäisiin heijastuspisteisiin. Heijastukset yleensä lisäävät keski- ja korkeiden taajuuksien energiaa, eivät suinkaan vähennä sitä, eivätkä näin ollen pehmennä ääntä, ainakaan sillä tavalla kuin itse ymmärrän pehmeyden. Sen sijaan kuunteluetäisyyden kasvattaminen laskee korkeiden taajuuksien energiatasoja aina.
Koska keskustelu on näemmä rönsynnyt akustiikan puolellekin, niin otanpa minäkin kantaa pariin esitettyyn näkemykseen. Ensinnäkin huoneheijastusten ja suoran äänen suhdetta ei tarvitse säätää kuunteluetäisyydellä, mikäli sitä jostain erityisestä syystä ei haluta tehdä niin. Toisin sanoen heijastukset voidaan aivan hyvin hallita myös oikeisiin kohtiin asennetuilla diffuusoreilla ja/tai vaimentimilla. Toiseksi, kuunteluetäisyydellä ja muilla sijoitusmuutoksilla ei voida pureutua huonemoodeihin lainkaan, vaan niillä vaikutetaan vasteeseen laajemmalla alueella. Huonemoodeihin voidaan pureutua vain varsin pistemäisen toiminta-alueen omaavilla resonaattoreilla, ja niilläkin käytännössä varsin rajoitetusti. Kolmanneksi akustoinnista on aina hyötyä, huonekoosta riippumatta, mikäli jälkikaiunta-ajat ovat suuria.
Suuremmassa kuuntelutilassa voidaan päästä myös kevyemmillä ratkaisuilla hyvään lopputulokseen, koska heijastukset saapuvat korvaan myöhemmin (heijastavat pinnat saadaan kauemmaksi kaiuttimista) ja niiden korkeiden taajuuksien osuus pienenee kasvavasta etäisyydestä johtuen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että isommassa tilassa on vastaavassa suhteessa ja vastaavan laatuista sisustusta kuin pienemmässäkin tilassa, ja tietysti myös sitä, että peruspintamateriaalit ovat akustisesti siedettäviä. Vaikka kuunteluetäisyyttä kasvatettaisiin (joidenkin haluttujen piirteiden saamiseksi), niin extrana tarvitsee vain huolehtia siitä, että ensimmäisissä heijastuspisteissä on riittävästi diffuusiota/vaimennusta, ja sen tekeminen ei ole kovinkaan kallista edes suuremmassa tilassa. Pienemmissä tiloissa joudutaan tekemään yleensä myös paljon raskaampia bassoalueen vaimennusratkaisuja, koska huonemoodit ovat korkeammilla ja näin ollen kriittisemmillä taajuuksilla. Suurissa tiloissahan huonemoodit voivat jopa sopivasti auttaa ns. tutinataajuuksilla (korjaa kaiuttimen vaimentunutta toistoa)!
Jos ääni pehmenee liiaksi pelkästään kuunteluetäisyyttä muutettaessa, niin syinä voivat olla ainakin liian suuri kuunteluetäisyys kaiuttimen/systeemin tuottamaan korkeiden taajuuksien energiaan nähden tai rajusti vaimentevan materiaalin tai akustisen loukun ilmaantuminen ensimmäisiin heijastuspisteisiin. Heijastukset yleensä lisäävät keski- ja korkeiden taajuuksien energiaa, eivät suinkaan vähennä sitä, eivätkä näin ollen pehmennä ääntä, ainakaan sillä tavalla kuin itse ymmärrän pehmeyden. Sen sijaan kuunteluetäisyyden kasvattaminen laskee korkeiden taajuuksien energiatasoja aina.
pjv
Käyttäjä
- Liittynyt
- 15.7.2009
- Viestejä
- 2 877
No jaa. Tasainen taajuusvastehan ei ole ainoa autuaaksi tekevä tekijä. Tosin tasaisuudesta on hyötyäkin. Itse olen kokenut huonevasteiden mittaukset hyödyllisiksi kahden osatekijän suhteen. Kotiteatterijärjestelmäni osalta subbarin sovittaminen koko järjestelmään vaatii pientä säätämistä. Etenkin kun tykkään kuunnella klassista musiikkia monikanavaversioina. Subbarin osalta oikean vaiheen sovittaminen on se keskeisin suttu. Jos se ei ole kohdallaa, kuulosta alimmat äänet "erilliseltä möykyltä". Toisekseen pahimpien huonekorostusten poistaminen on olennaista.
Sitten mulla löytyy talon olohuoneesta "se virallinen" laajakaista-SET-yhdistelmä. Olen hakenut korvakuulolta kaiuttimille sopivan paikan. Tosin en nyt ole aivan 100% varma onko se paras mahdollinen. Aion tässä kesäloman aikana vielä viritellä mittauskamppeet kuntoon ja hienosäätää kaiutinten paikat. Etenkin takaseinästä tulevat heijastukset mietityttävät.... Eli tässä tapauksessa kyse on ennemmin mielenrauhasta kuin mistään muusta. :-D
Sitten mulla löytyy talon olohuoneesta "se virallinen" laajakaista-SET-yhdistelmä. Olen hakenut korvakuulolta kaiuttimille sopivan paikan. Tosin en nyt ole aivan 100% varma onko se paras mahdollinen. Aion tässä kesäloman aikana vielä viritellä mittauskamppeet kuntoon ja hienosäätää kaiutinten paikat. Etenkin takaseinästä tulevat heijastukset mietityttävät.... Eli tässä tapauksessa kyse on ennemmin mielenrauhasta kuin mistään muusta. :-D
Kertokaapa asiantuntijat, mitä hyötyä saavutetaan pitkästä kuunteluetäisyydestä verrattuna läheltä kuuntelemiseen? Tietenkin jos elementit ovat isossa kaiuttimessa kaukana toisistaan, aivan läheltä kuunteleminen ei onnistu, mutta noin yleisesti ottaen. Onko siitä jokin erityinen hyöty, jota läheltä kuunneltaessa ei saavuteta?
SEPI-
-olli- vastaa: kahta samanlaista huonetta ei löydy ja jokaisessa huoneessa on haettava se ns" kaiuttimien paras paikka kuuntelulle. Korva kai se kuitenkin on paras mittari. On tietenkin myös hyvä mitata huonemoodit, jos ei voi luottaa omiin korviinsa. Itse rakensin kuunteluhuoneen taloni kylkeen jo 80 luvulla. Se on äänieristetty ja erotettu vanhasta rakennuksesta. Tosin jouduin myös suunnittelemaan äänieristyksen jälkeen akustoinnin jonka annoinkin asiantuntijoiden tehtäväksi. Päivääkään en ole katunut. Se on korvin kuunneltavissa ilman mittalaitteitakin. Teimme myös pojalle kerrostaloon kuunteluhuoneen jossa äänieristys ja akustointi otettiin huomioon. Naapurihuoneistossa käydessämme kysyimme miten teillä menee ja siellä sanottiin, että aika rauhallisesti vaikka stereot pojan huoneessa pauhasivatkin mielestäni jo yli siedettävän rajan. Tietenkään en väheksy mittalaitteita, sillä niillähän saadaan esiin sitten niitä pienen pieniä eroja joidenkin hertsien kohdalla, mutta korva ja fiilis kai sitten sen lopputuloksen antaa.
T. -olli-
-olli- vastaa: kahta samanlaista huonetta ei löydy ja jokaisessa huoneessa on haettava se ns" kaiuttimien paras paikka kuuntelulle. Korva kai se kuitenkin on paras mittari. On tietenkin myös hyvä mitata huonemoodit, jos ei voi luottaa omiin korviinsa. Itse rakensin kuunteluhuoneen taloni kylkeen jo 80 luvulla. Se on äänieristetty ja erotettu vanhasta rakennuksesta. Tosin jouduin myös suunnittelemaan äänieristyksen jälkeen akustoinnin jonka annoinkin asiantuntijoiden tehtäväksi. Päivääkään en ole katunut. Se on korvin kuunneltavissa ilman mittalaitteitakin. Teimme myös pojalle kerrostaloon kuunteluhuoneen jossa äänieristys ja akustointi otettiin huomioon. Naapurihuoneistossa käydessämme kysyimme miten teillä menee ja siellä sanottiin, että aika rauhallisesti vaikka stereot pojan huoneessa pauhasivatkin mielestäni jo yli siedettävän rajan. Tietenkään en väheksy mittalaitteita, sillä niillähän saadaan esiin sitten niitä pienen pieniä eroja joidenkin hertsien kohdalla, mutta korva ja fiilis kai sitten sen lopputuloksen antaa.
T. -olli-
sepi_1 sanoi:
milesdavis sanoi:
No tuosta asiantuntijuudesta en nyt tiedä, mutta kerronpa eroista omiin kokemuksiin pohjautuen. Kyse on taas pikemminkin makuasioista ja kuten jo viittasitkin, niin myös siitä miten monielementtisistä ja suurista kaiuttimista on kyse. Suuret kaiuttimet vaativat enemmän kuutioita ja kuunteluetäisyyttä "auetakseen" ja soidakseen yhtenäisesti. Toiset tykkäävät enemmän taulumaisesta, hieman suurpiirteisemmästä, mutta suuresta äänimaisemasta ja siitä, että "esiintyjiin" tulee välimatkaa. Tällainen esityshän muistuttaa omalla tavallaan suurten lavojen konserttikuuntelua hieman kauempaa. Toisaalta lyhyempi kuunteluetäisyys mahdollistaa paremmin autenttisemman, syvemmälle pureutuvan ja tarkemman toiston, monitorointityyliin. Puolensa on siis molemmissa ja kompromisseja joudutaan tekemään näissäkin asioissa, omia mahdollisuuksia ja mieltymyksiä tietenkin mukaillen.
Hyvä kimmosto,
mikä on se normaali kuunteluetäisyys? "Kuuntelukolmio" on mielestäni haettava jokaisessa huoneessa erikseen. Mitä sitten tulee monottamiseen, niin en oikein ymmärrä sitäkään anteeksi
maalaisuuteni kun olen pornaisista. Tiedän kyllä, että autostereot on saatu kuulumaan tosi hienosti pienessäkin tilassa, mutta että kuunteluhuoneessa?! No joo kyllä näitä maailmaan mahtuu. Jankkaamistahan tämä on.
T. -olli-
mikä on se normaali kuunteluetäisyys? "Kuuntelukolmio" on mielestäni haettava jokaisessa huoneessa erikseen. Mitä sitten tulee monottamiseen, niin en oikein ymmärrä sitäkään anteeksi
maalaisuuteni kun olen pornaisista. Tiedän kyllä, että autostereot on saatu kuulumaan tosi hienosti pienessäkin tilassa, mutta että kuunteluhuoneessa?! No joo kyllä näitä maailmaan mahtuu. Jankkaamistahan tämä on.
T. -olli-
kimmosto sanoi:^Jos sinun kuuntelukokemukset ja käsitykset ovat syntyneet normaalilta kuunteluetäisyydeltä, niin nehän eivät ole alkuunkaan vertailukelposia tarkoittamaani kuuntelukolmioon, jossa tuolilta yltää lähes monottamaan kajarit jalustoiltaan. Kuten jo sanoin, pikkukolmio ei häviä (vaskikaan)transienteissa, resoluutiossa, läsnäolossa ja äänikuvissa esim. D2:lle, jota kuunnellaan 6 metristä. Ihan millä tahansa peruspöntöillä tuo ei tietenkään päde.
Mitä tulee sepin systeemiin, se ei ole sitäkään vähää mitä tarkoitin. Puhuin vain peruspönttöjen lähikenttäkuuntelusta, jossa erityisestä akustoinnista ei ole etua jos tila on vain riittävän suuri ja asumiseen siedettävä. Asia muuttuu jos akustoinnilla haetaan jotain heijastusefektiä, tai vahvistetaan/vaimennetaan haluttuja äänitteen ominaisuuksia.
Meni taas jankkaamisen puolelle
Normaalista kuunteluetäisyydestä puhuttaessa olen tietenkin kanssasi samaa mieltä. Perusdisut kyykkäävät 2.5+ m etäisyydelle, ja ääni pehmenee muutenkin johtuen heijastuksista. Useimmille se kuitenkin riittää.
K
ksaunisto
ooee sanoi:
Tuota kirjoitellessani haaveilin että olisin voinut lisätä ketjuun äänestyksen, josta jokainen olisi voinut valita käyttämänsä kuunteluetäisyyden. Äänestyksen tuloksesta olisi sitten poimittu normaali aka tavanomainen aka yleinen kuunteluetäisyysalue esim. 80/20 luokituksella. Siihen asti mulle normaali kuunteluetäisyys on se johon te itse kukin meikäläisen huonosta seurasta kärsimään joutunut on minut istuttanut settiään kuuntelemaan. Paria poikkeusta lukuunottamatta paikka on ollut 240...270 cm etäisyydellä kaiuttimista, ja ne muutama poikkeus ovat tuota kauempana. Toistaiseksi kukaan ei ole kuunnellut niin läheltä kuin kaiuttimien rakenne käsittääkseni sietäisi. Kuinka moni on edes kokeillut, miten lähelle todella kärsii mennä, ennenkuin on ryhtynyt akustointiin tai suuntaavuusmenetelmiin?
Aiempi lähikenttäkuuntelun alleviivaamiseni oli lähinnä kärjistystä, jotta sanoma menisi paremmin jakeluun. En ole tässä lobbaamassa muuta kuin ennakkoluulotonta kokeilemista.
kimmosto sanoi:
Perhana, tätähän pitää kokeilla.
Oli ihan pakko kaivaa rullamitta esiin ja tarkistaa jakkaran paikka. Täällä(kin) on jotain 250-270cm ilmaa mannepaanin kalvon ja korvan välissä silloin kun tuoli on vakiopaikallaan.
Kuunnellesani olen huomannut että tuolia tulee aina vaivihkaa hivutettua lähemmäs plastiikoita, ja tarkkuutta/analyyttisyyttä tuntuu sillä tavalla löytyvän lisää. Ensimmäisen ja viimeisen levyn välillä jakkara on yleensä siirtynyt 30cm lähemmäs kajareita. Jostain syystä olen kuitenkin aina palauttanut tuolini "lähtöasemiin" - Vaikka hölmöähän se on, jos se ei kuitenkaan kuulosta parhaalta paikalta.
Kunhan lomat on kärsitty ja arki alkaa, niin pitänee ottaa riuska ote istuimesta ja pudottaa kuunteluetäisyyttä ainakin lähimpään tasalukuun.
K
ksaunisto
^Mannepaani ei ole pysty- ja sivusuuntaavuutensa vuoksi samalla tavalla otollinen kuunteluetäisyyden lyhentämiselle kuin peruspönttö, jolla tapahtuu valtava muutos kun kolmio pienennetään 250+ -> 200 cm. 200 cm saattaa olla monelle jo niin raaka ja kuiva kalkkuna, ettei välttämättä jaksa kuunnella kovin pitkään. Viime aikoina olen totutellut 3-tie jalustakajareilla 200...210 cm etäisyyksiin, joka on mulle aika lailla minimi. Ihan kaikki alapään ongelmat eivät poistu bassoelementin sijainnin vuoksi, joten suoremmat huonevasteet vaativat jotain myös kajareilta.
Keijon ansiokkaaseen kirjoitukseen täydentäisin vielä että kuunteluetäisyyden lyhentäminen ei muuta huoneen resonointiominaisuuksia, mutta lyhyempi kuunteluetäisyys lisää kuuntelukolmion sijoitteluvaiuhtoehtoja, joka taas kasvattaa todennäköisyyttä löytää paikka, jossa moodeja ei herätetä häiriöksi asti.
Keijon ansiokkaaseen kirjoitukseen täydentäisin vielä että kuunteluetäisyyden lyhentäminen ei muuta huoneen resonointiominaisuuksia, mutta lyhyempi kuunteluetäisyys lisää kuuntelukolmion sijoitteluvaiuhtoehtoja, joka taas kasvattaa todennäköisyyttä löytää paikka, jossa moodeja ei herätetä häiriöksi asti.
kimmosto sanoi:
Varmaan jotkin koaksiaalit tai pikku Genelecit voi toimiakin vaikka metrin päästä mutta jos elementit on laitettu rinnakkain kuten Mannessa niin siinä vois kuvitella olevan jokin minimi kuunteluetäisyys.
Isommissa malleissa on vielä se disunauha erotettu keskarista välirimalla ja vaatinee vielä pidemmän kuuntelumatkan mitä pikkumallien samassa plastiikassa olevat elementit.
Tuossa muuten on laitettu älyttömän lähelle sivuseiniä:
Sitten taas toinen ääripää, mikä noita vaivaa kun disut on vielä sisälaidoissa
:
akk sanoi:
Mutta johtuiko tuo skarppaaminen ehkä vain siitä, että_kuuntelukolmio _kapeni diskantti- ja keskiäänielementtien siirryttyä lähemmäksi toisiaan? Mannet ei nääs tykkää mistään läheskään tasasivuisesta kolmiosta, keskiesiintyjä levahtaa jo ennen.
Kimmosto -olli- vastaa.
Hyvä vakavasti hifiä harrastavana "kaverina# ymmärrän, että olisit ehkä halunnut saanut aikaan jonkinlaisen keskiarvon kuunteluetäisyyksistä. Meillä harrastajilla on kuitenkin niin erilaiset huoneet neliöiden, äänieristävyyksien, materiaalien yms. osalta, että ei voida tehdä tällaista yleistystä, vaikka pääsääntöisesti ilmoittamasi mitat toimivatkin useimmissa tiloissa. Tosiasia kuitenkin on se, että jokaisessa huoneessa on löydettävä ensin paras mahdollinen kaiuttimen paikka. Siihen vaikuttaa huoneen mitat, muoto, heijastukset, jälkikaiunta- aika yms. asiat. Toiseksi siihen on löydettävä kuuntelijan mieltymystenmukainen kuuntelupaikka. No, tämä on jo sitten monille harrastajille ehkä liian vaativaa, koska monet tuntemani harrastajat ovat hakeneet parasta kajareiden sijoituspaikkaa useita viikkoja kuunteluhuoneeseensa elleivät useita kuukausia. Kun to paikka on sitten löydetty, niin sitten on vielä se kuuntelupaikan hakeminen. Kokemuksesta tiedän, että kajareiden siirtelyllä voin saada tymäkän alapään yläpään kärsiessä jae. mutta on mielestäni paras ratkaisu, että jokainen harrastaja hakee nämä omien korvien ja kuuntelutottumustensa pohjalta.
Parahin kesäterveisin -olli-
Hyvä vakavasti hifiä harrastavana "kaverina# ymmärrän, että olisit ehkä halunnut saanut aikaan jonkinlaisen keskiarvon kuunteluetäisyyksistä. Meillä harrastajilla on kuitenkin niin erilaiset huoneet neliöiden, äänieristävyyksien, materiaalien yms. osalta, että ei voida tehdä tällaista yleistystä, vaikka pääsääntöisesti ilmoittamasi mitat toimivatkin useimmissa tiloissa. Tosiasia kuitenkin on se, että jokaisessa huoneessa on löydettävä ensin paras mahdollinen kaiuttimen paikka. Siihen vaikuttaa huoneen mitat, muoto, heijastukset, jälkikaiunta- aika yms. asiat. Toiseksi siihen on löydettävä kuuntelijan mieltymystenmukainen kuuntelupaikka. No, tämä on jo sitten monille harrastajille ehkä liian vaativaa, koska monet tuntemani harrastajat ovat hakeneet parasta kajareiden sijoituspaikkaa useita viikkoja kuunteluhuoneeseensa elleivät useita kuukausia. Kun to paikka on sitten löydetty, niin sitten on vielä se kuuntelupaikan hakeminen. Kokemuksesta tiedän, että kajareiden siirtelyllä voin saada tymäkän alapään yläpään kärsiessä jae. mutta on mielestäni paras ratkaisu, että jokainen harrastaja hakee nämä omien korvien ja kuuntelutottumustensa pohjalta.
Parahin kesäterveisin -olli-
kimmosto sanoi:
Tavanomaisen sijoittelun olemusta määriteltäessä peräänkuuluttaisin paikkojen prosentuaalisten sijaintien suhdetta huoneen mittoihin nähden. Huoneresonanssit kun sijaitsevat samoissa paikoissa huonetta sen koosta riippumatta.
Esim. toiseksi alimman moodin huippukohta sijaitsee pituussuunnassa etu- ja takaseinällä sekä huoneen keskellä. Poikittaissuunnassa on kuitenkin annettava periksi tälle resonanssin maksimipaikalle koska äänikuva helposti puoltaa jos molemmat kaiuttimet eivät sijaitse yhtä kaukana sivuseinistä. Sori nämä itsestäänselvyydet...
Esim. toiseksi alimman moodin huippukohta sijaitsee pituussuunnassa etu- ja takaseinällä sekä huoneen keskellä. Poikittaissuunnassa on kuitenkin annettava periksi tälle resonanssin maksimipaikalle koska äänikuva helposti puoltaa jos molemmat kaiuttimet eivät sijaitse yhtä kaukana sivuseinistä. Sori nämä itsestäänselvyydet...
sepi_1 sanoi:Tavanomaisen sijoittelun olemusta määriteltäessä peräänkuuluttaisin paikkojen prosentuaalisten sijaintien suhdetta huoneen mittoihin nähden. Huoneresonanssit kun sijaitsevat samoissa paikoissa huonetta sen koosta riippumatta.
Esim. toiseksi alimman moodin huippukohta sijaitsee pituussuunnassa etu- ja takaseinällä sekä huoneen keskellä. Poikittaissuunnassa on kuitenkin annettava periksi tälle resonanssin maksimipaikalle koska äänikuva helposti puoltaa jos molemmat kaiuttimet eivät sijaitse yhtä kaukana sivuseinistä. Sori nämä itsestäänselvyydet...
Huonemoodit (1-4) saa aika kätevästi graafisestikin näkyviin tällä ilmaisella Excel-taulukolla. (Avautuu myös ilmaisella Open Office -ohjelmistolla). Huonoa on vain että luvut syötetään tuumina, mutta muunnos onnistuu helposti solussa. Tätä olen käyttänyt itse apuna kaiuttimen / kuuntelupaikan viilauksessa.
http://www.oneononetech.com/free_stuff.html