Tää Hifimaailma on kuin vanha Hifilehti, en tarkoita Haikosen aikaa vaan ennemmin Kotilaista, ja kun puhelimia ei lehdessä vielä arvioitu. Mutta, siitäkin huolimatta puolet jutuista jäi lukematta ja lehti lentää oikopäätä kierrätyskoppaan. Laimeaa persoonatonta journalismia joka ei anna lukialle yhtään mitään, faktat voi todeta valmistajan esitteestäkin ja itsehän ne laitteet on kuunneltava kuten jutuissakin todetaan. Ja samat pisteet kaikille entiseen tyyliin. Jutuista ei paista minkäänlainen intohimo aiheeseen. Kaikki väännetään samalla sapluunalla, sisällön arvaa jo otsikosta. Kokeneilla kirjoittajilla luulisi olevan perspektiiviä asioihin ja pokkaa sanoa jotain särmikästäkin. Minä haluaisin jotain radikaalia muutosta tähän asiaan. Miksi ulkomailla osataan? Enkä vastaus löytyy Jouko Alangon artikkelista, joka oli muuten ensimmäisen artikkelin paras juttu.