Vs: "High end" soundi?
mielestäni mitään high end soundia ei ole olemassakaan. Koko paremmman toiston tavoittelun päämääränä on ja pitää olla ns. luonnollinen toisto eli miten saada tallennettu ääni kuulostamaan ja luomaan illuusio aidon elävän musiikin kuuntelusta. Tässä ei pidä olla merkitystä onko kyseessä ns. highend vai ei.
Laitteen valmista voi pyrkiä "täydellisen teknisen laitteen" valmistamiseen jonka sitten oletetaan pystyvä tuottamaan em. illuusio tai valmistaja voi korvata täydellisen tekniikan tavoittelun ehdottumuuden ja proirisoida niitä asoita jotka hänestä parhaiten palvelevat tavoitteltua lopputulosta. Loppukäyttäjälle ei periaatteessa ole mitään merkitystä millä tavalla tulos on saavutettu vain lopputulos ratkaisee.
Käytännössä laitteen valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita muitakin kuin miten se ääntä toistaa. Suurimmalla osalla vaikuttavat taloudelliset resurssit, ulkonäkö, ympäristön paine, synergia oman ja valmistajan filosofian välillä ja varmasti vielä lukematon määrä vähäisempiä vaikutteita. Näitä pähkäillessä päätyy väkisinkin siihen ettei tod.näk. kellään harrastajalla ole sellaista laitteistoa joka tuottaisi hänelle ihanteellisen tuloksen vaan koko harrastus on vain matkaa siihen päämäärään.
totta on tuo että täydellistä tai mitään täydellistä high end saundia ei voi saavuttaa kun siinä rajoituksena on aina tekniikka/odotukset. ja tietenkin on hyvä pyrkiä luonnolliseen toistoon. mutta sekin rikkoutuu heti kun volume kynnys ylittää reaalitoden äänten vertailun esim. luonto äänistä. äänentoisto on aika pitkälti verrattaessa valokuvaukseen. mitä erottelukykyisempi valotus kuvatusta otoksesta otetaan hyvin korkeatasoisellakin kameralla, niin sitä makeammaksi kuvan laatu yleensä muuttuu . koska värit aina hiukan korostuu itse mekaanisen kameran teknisistä olosuhteista johtuen koska ne on tiettyy standardiin lukitittu. täydellisyys on siis katsojan silmien ja ympäristötekijöiden mukaan havaittava kokonaisuus. tätä kokonaisuutta on vaikeata saada teknisesti mihinkään jäljinne muotoon.
lisäksi myös esim. sterokuva kaiuttimista. tämä stereokuva on aika pitkälti rajoittunut otos yleensä ison puolipallon muotoon. se ei ole kantikas esim suorakulmainen eikä koskaan varsinaisesti teräväkolmioinen. vaan äänikuva usein on pyöreähkön rajapinnan sisällä tapahtuvaa ilmiötä. itse jokaisen ihmisen korvat tosin kuulevat ääniä joka suunnasta. ja näin ollen sterokuva on aina hiukan petosta. myös ihmisen katsekontaksti silmien etäisyyksistä toisiinsa riippuen yksilöistä on aika pitkälle todettu olevan panoraamakuva eli et näe hirveän tarkasti korkealle samaan aikaan kuin alas maahan. vaan silmät tähyilevät enempi maailmaa leveänä mutta matalana viuhkana. kovaäänisten stereotarkkuus on mielenkiintoinen ilmiö. sillä se on kuin savupatsas joka kiinteytyy omiksi muodoksi sterokannassa kun laitteet ovat hyvin tasokkaat. muuten tuo änikuvapatsas on kuin hämärä ulottuvuus johon ei saa mitää tartunta otetta kuin ääri tapauksista esim sihisevä ssss.... mutta
resoluution kasvaessa yleensä loputtomiin/tai yleensä eteenpäin mentäessä. on havaittavissa että äänikuvan henkilöhahmot jotka liikkuvat lavalla/huoneissa hoilaamassa laulutaitojaansa erottautuvat hyvin hitaasti omiksi kiinteämmiksi patsaiksi. yksityis kohtia ei pysty toki erottamaan heistä, mutta kumminkin paikallistumista että liikeiden ikäänkuin hämärää läpinäkyvää rautalankaista liikemuotoa.
eli näistä ihmisistä pystyy hahmottamaan helpommin liikkeen repämiskohdat ikäänkuin stereokannassa hahmot luovat itselleensä läpinäkyvän viitan koko muodonsa ylle. mutta sen hahmon reunat hahmottuvat tavallaan kiillon seurauksena erottuvaksi rautalanka muodoksi. myös sellainen ilmiö kuin taustan mustuus tai minä kuvailisin sitä tyhjän ohuemman savun välisenä verhona itse henkilöiden välissä on itse ilmiön takana. eli mitä tarkemmaksi stereokuva tulee sitä enemmän ihmisten väliin tulee tuota ohuempaa verhoa. myös eri efectit paikallistuvat ja kiinteytyvät kuin erilliseen valopisteeseen tuosta taustan eri kohdista suhteessa esiintyjiinsä.
sen myös olen todennut/havainnut että resoluuton kokoajan kasvaessa esim. lähimikikitetty ääni esim. nais tai mies laulaja ei niinkään tarkennu omaksi hahmomuodokseen, vaan ainoastaan lukittuu omaan äänikuva väriinsä (omaa rautalanka muotoon kun sen resoluutio on maksimissa oman muodonsa takia), mutta tausta sekä hänen hengityksensä sisään vedot sekä huulten lipsahdukset tarkentuvat eli toisin sanoen kiinteytyvät että vahvistuvat pienissä db:leissä. myös esiintyjän takana olevat asiat yleensä kiinteytyvät kasvavat tai supistuvat.
painopiste äänen kuvailussa pidän ihmisen luonnollistä ääntä. tämä on itselleni kiintopiste ja sen molemmilla puolilla olevat asiat kaikki tiivityvät tai vähenevät merkitystä äänen kuvailuissa. toki ympäristö on tärkeää sisätilossakin. mutta ulkotiloissa äänitysten kiintopiste määärittää enempi luonnon luontaiset äänen värit sekä keskinäiset etäisyydet. luontoäänissä kun on sellainen piirre olemassa että se äänikuva venyy kuin kuminauha erilaisiin muotoihin ikäänkuin. jos keskinäiset suhteet luonnon äänitteessä olevat seikat korostuvat liikaa tai jos linnut muuttuvat elefantin kokoisiksi lähi äänityksissäkin. ei totta vieköön stereoissa ole silloin kaiki kunnossa. etäisyyksiä cd levyillä siis tavallaan tarkkaillen. kohinan osuus syvyyksiin mentäessä monesti lisääntyy. mutta sekin pystytään suodattamaan ja päästämään suodatuksen läpi ja vain itse kohteen tuottamaa ääntä saadaan päästä läpi omaan muotoonsa. tämä tarkkuus on siis lopulta kovaäänisissä vain lineaarisen taajuustoiston mukaista tuotetta. mutta myös aaltojen vahvistamista eli tavallaan valotehon vahvistamista. eli vahvistimet vahvistavat ääntä. mutta tuovat mukanaan omaa ominaispiirrettä jota kutsumme sekä säröksi että myös kohinaksi. itse säröä en niinkään kuule. mutta kohinaa kylläkin kun tarkkuuteen ja syvyyksiin uhraan tuota kuulunymmärtämisen aikaa.
hyvissä äänityksissä tuota kohinaa tosin on jo niin vähän että eri äänitteiden voluumi kirkkaus /db:lien painotukset erinäisissä äänissä täyttävät kuulon ymmärrykseni täyteen jo musiikin omaaääntä, vaikka kohtuu hiljaakin soittaisi. koska voimaa on niin paljon itse kiinnostavissa äänikuva seikoissa. johtuuko tuo da-muuntimen kylläisyys pisteestä eli sen rajoituksista en vielä tiedä. mutta sen tiedän että resoluutio eli tarkkuus eri ilmiöiden kohdalla on eri db: painotusten mukaan tekniikkaan rajoittunut ilmiö. vaikka ihmisen kuulon ymmärtäminen ulottuu vielä paljon paljon paljon syvemmälle.
kenelle sitten riittää mikäkin on se kysymys, johon itse en voi antaa vastausta. mutta sen sanon että sterokuuntelu vaatii sekä aikaa että tahtoa oppia kuulun ymmärtämistä tilasta jota ei tunneta omilla silmillä. eli jotta voi kehittyä tässä on mielestäni hahmotettava eri painopisteitä ja verrattava samankaltaisuuksia eri äänitteiden väliltä toisiinsa siten että ne ovat suunnilleen samaa laatua että samaa muotoa. ja paras tuotos pistettävä kiintopisteeksi johon muut vertautuvat. toki uusien äänitteiden myötä vanhat referenssit yleensä kaatuvat keskikastiin. mutta ei siitä enmpää..
äänentoisto on kumminkin oppia ikä kaikki.
anteeksi tämä pitkä kotiharrastajan vuodatus. itse koen äänenlaadun niin omallaisena ilmiönä, että yritän yleensä määritttä aabstrakteja ajatuksiani muille harrastajille käsite tartunta muotoon, sillä uskon että kaikkeen muotoon on olemassa yleiset tartunta välineet, jolloin niitä pystytään käsittämään laajemmin. myös abstrakteihin asioihin. kun kaikilla ilmiöillä näyttää olevan tietty raja arvo joita ne ei koskaan rikoyli. joka onkin sitten paljon syvällisempi asia pohdittavaksi.
terv. behrelec31