"High end" soundi?

Vs: "High end" soundi?

PekkaY sanoi:
Kerro asiasta,älä pidä jännityksessä. Minäkin kerran avasin kannen Cellon päätteistä,ja tunsin itseni petetyksi,mutta kun kun kuntelin äänen,niin tunsin,että minä en ymmärrä mistään mitään.

Emmääviihti. Jollekin vois tulla paha mieli mun ilkeestä purismista. Mutta kyseessä oli n. 1,5 k€ etunen, jonka alle kolmensadan erkin DIY-etunen pieksi männen tullen niin äänikuvassa kuin basson kontrollissa ja ulottuvuudessakin. Dynamiikasta jne. puhumattakaan.
 
Vs: "High end" soundi?

PekkaY sanoi:
On aivan totta,että kukaan ihminen,joka elää akkojen alla,ei koskaan elämässä pääse oikeeseen äänentoistoon.On täysin turhaa koittaa selittää "oikeasta" saundista,jos pirttihirmu hengittää selän takana.No.uskokaa pois jo. Se on faktaa. Totta kai täytyy hommata vermeritä,jotka ei näytä miltään,ja uskotolla akalle,että nää on on aika halpoja,koska ei ne miltään näytä (Linn mm.),eikä uskalleta ostaa kunnon laitteita.

ei ole pirtti hirmua kieltämässä mitä ostan ja mitä en. hyvät stereot olen ostanut keskihintaiset ei High endtiä.vähän oma kehu jäi päälle.
 
Vs: "High end" soundi?

mkutvonen sanoi:
Emmääviihti. Jollekin vois tulla paha mieli mun ilkeestä purismista. Mutta kyseessä oli n. 1,5 k€ etunen, jonka alle kolmensadan erkin DIY-etunen pieksi männen tullen niin äänikuvassa kuin basson kontrollissa ja ulottuvuudessakin. Dynamiikasta jne. puhumattakaan.

No mutta noinhan se menee. Mitä kalliimpi laite, sitä vähemmän sitä myydään. Mitä vähemmän sitä myydään sitä enemmän tarvitaan katetta. Lisäksi näissä vehkeissä materiaalikustannukset ovat toissijaisia ja valtaosa hintalapusta muodostuu suunnittelutyöstä ja aineettomista kustannuksista.

OpenSource ajattelun ulottaessa kouransa myös audiomaailmaan aletaan olla tilanteessa, jossa sähköisesti parhaimmat voodoota sisältämättömät laitteet löytyvät nimenomaan DIY-puolelta. Parhaimmillaan vehkeitä on kehitetty vuosia lukuisten sähköinsinöörien toimesta. Harvalla firmalla on heittää moisia paukkuja tuotekehitykseen. HE-lafkoilla joillakin, mutta hifi-firmoilla ei yhdelläkään.

Toisaalta DIY-maailmassa on myös paljon projekteja jotka ovat aivan käsittämätöntä kuraa. Jos omia taitoja ei ole, eikä DIY ptojektin julkaisijan ylisanojen paikkansapitävyyttä osaa tarkistaa suunnitelmista, on hyvinkin mahdollista heittää kirveensä kiveen. Puhumattakaan siitä, että joutuu teetätyttämään kokoonpanotyön ammattilaisella. Muutama hassattu DIY-projekti ja sen sikahintaisen HE-laitteen ostaminen olisi sittenkin tullut halvemmaksi.

HE:tä ostettaessa maksetaan suuria summia palveluista. Siitä, että joku asiansa osaava henkilö suunnittelee vermeen ja tarkastaa, että vehje toimii niinkuin sen pitääkin. Lisähintaa tuo mahdollisuus koekuunnella laitetta liikkeessä ja kiinnostavien tapausten kohdalla omassa kuuntelutilassa. Toki HE:ssä on myös paljon Voodoota, jota tiede ei pysty selittämään. Toisaalta jos Voodoo parantaa kuuntelukokemusta, niin miksi ihmeessä siitä ei voisi maksaa jonkinverran ylimääräistä? Ja ainakin sen voodoon tarpeellisuuden pääsee itse koekuuntelemaan, toisin kuin DIY:n tapauksessa.
 
Vs: "High end" soundi?

Eikai he-saundi ole justiin tietynlainen, vaikka yleinen tavoite olisikin erotteleva, tasapainoinen, laajakaistainen ja dynaaminen ääni. Ainakin ajoituksissa, äänikuvan ulottuvuuksissa ja kaunistelussa on ollut melkoisia eroja. Osa valinnoista voi sitten vaikuttaa innostavuuteen tai kuuntelusessioiden maksimipituuteen/volaan, mutta oletettavasti setin omistajan haluamin painotuksin.
 
Vs: "High end" soundi?

mielestäni mitään high end soundia ei ole olemassakaan. Koko paremmman toiston tavoittelun päämääränä on ja pitää olla ns. luonnollinen toisto eli miten saada tallennettu ääni kuulostamaan ja luomaan illuusio aidon elävän musiikin kuuntelusta. Tässä ei pidä olla merkitystä onko kyseessä ns. highend vai ei.
Laitteen valmista voi pyrkiä "täydellisen teknisen laitteen" valmistamiseen jonka sitten oletetaan pystyvä tuottamaan em. illuusio tai valmistaja voi korvata täydellisen tekniikan tavoittelun ehdottumuuden ja proirisoida niitä asoita jotka hänestä parhaiten palvelevat tavoitteltua lopputulosta. Loppukäyttäjälle ei periaatteessa ole mitään merkitystä millä tavalla tulos on saavutettu vain lopputulos ratkaisee.
Käytännössä laitteen valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita muitakin kuin miten se ääntä toistaa. Suurimmalla osalla vaikuttavat taloudelliset resurssit, ulkonäkö, ympäristön paine, synergia oman ja valmistajan filosofian välillä ja varmasti vielä lukematon määrä vähäisempiä vaikutteita. Näitä pähkäillessä päätyy väkisinkin siihen ettei tod.näk. kellään harrastajalla ole sellaista laitteistoa joka tuottaisi hänelle ihanteellisen tuloksen vaan koko harrastus on vain matkaa siihen päämäärään.
 
Vs: "High end" soundi?

Olen tainnut käsittää väärin kun olen luullut että termi "high end" viittaa valmistajien parhaimman pään laitteisiin. Nyt sillä tarkoitetaankin soundia. :(
 
Vs: "High end" soundi?

Jaa. Ei sellaista olekaan kuin "High End sound". Tinkimättömästi tehtyjä High End-laitteita kyllä on - mutta ei niitä nyt voi sanoa samanlaista ääntä tuottaviksi.
 
Vs: "High end" soundi?

mielestäni mitään high end soundia ei ole olemassakaan. Koko paremmman toiston tavoittelun päämääränä on ja pitää olla ns. luonnollinen toisto eli miten saada tallennettu ääni kuulostamaan ja luomaan illuusio aidon elävän musiikin kuuntelusta. Tässä ei pidä olla merkitystä onko kyseessä ns. highend vai ei.
Laitteen valmista voi pyrkiä "täydellisen teknisen laitteen" valmistamiseen jonka sitten oletetaan pystyvä tuottamaan em. illuusio tai valmistaja voi korvata täydellisen tekniikan tavoittelun ehdottumuuden ja proirisoida niitä asoita jotka hänestä parhaiten palvelevat tavoitteltua lopputulosta. Loppukäyttäjälle ei periaatteessa ole mitään merkitystä millä tavalla tulos on saavutettu vain lopputulos ratkaisee.
Käytännössä laitteen valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita muitakin kuin miten se ääntä toistaa. Suurimmalla osalla vaikuttavat taloudelliset resurssit, ulkonäkö, ympäristön paine, synergia oman ja valmistajan filosofian välillä ja varmasti vielä lukematon määrä vähäisempiä vaikutteita. Näitä pähkäillessä päätyy väkisinkin siihen ettei tod.näk. kellään harrastajalla ole sellaista laitteistoa joka tuottaisi hänelle ihanteellisen tuloksen vaan koko harrastus on vain matkaa siihen päämäärään.


totta on tuo että täydellistä tai mitään täydellistä high end saundia ei voi saavuttaa kun siinä rajoituksena on aina tekniikka/odotukset. ja tietenkin on hyvä pyrkiä luonnolliseen toistoon. mutta sekin rikkoutuu heti kun volume kynnys ylittää reaalitoden äänten vertailun esim. luonto äänistä. äänentoisto on aika pitkälti verrattaessa valokuvaukseen. mitä erottelukykyisempi valotus kuvatusta otoksesta otetaan hyvin korkeatasoisellakin kameralla, niin sitä makeammaksi kuvan laatu yleensä muuttuu . koska värit aina hiukan korostuu itse mekaanisen kameran teknisistä olosuhteista johtuen koska ne on tiettyy standardiin lukitittu. täydellisyys on siis katsojan silmien ja ympäristötekijöiden mukaan havaittava kokonaisuus. tätä kokonaisuutta on vaikeata saada teknisesti mihinkään jäljinne muotoon.

lisäksi myös esim. sterokuva kaiuttimista. tämä stereokuva on aika pitkälti rajoittunut otos yleensä ison puolipallon muotoon. se ei ole kantikas esim suorakulmainen eikä koskaan varsinaisesti teräväkolmioinen. vaan äänikuva usein on pyöreähkön rajapinnan sisällä tapahtuvaa ilmiötä. itse jokaisen ihmisen korvat tosin kuulevat ääniä joka suunnasta. ja näin ollen sterokuva on aina hiukan petosta. myös ihmisen katsekontaksti silmien etäisyyksistä toisiinsa riippuen yksilöistä on aika pitkälle todettu olevan panoraamakuva eli et näe hirveän tarkasti korkealle samaan aikaan kuin alas maahan. vaan silmät tähyilevät enempi maailmaa leveänä mutta matalana viuhkana. kovaäänisten stereotarkkuus on mielenkiintoinen ilmiö. sillä se on kuin savupatsas joka kiinteytyy omiksi muodoksi sterokannassa kun laitteet ovat hyvin tasokkaat. muuten tuo änikuvapatsas on kuin hämärä ulottuvuus johon ei saa mitää tartunta otetta kuin ääri tapauksista esim sihisevä ssss.... mutta

resoluution kasvaessa yleensä loputtomiin/tai yleensä eteenpäin mentäessä. on havaittavissa että äänikuvan henkilöhahmot jotka liikkuvat lavalla/huoneissa hoilaamassa laulutaitojaansa erottautuvat hyvin hitaasti omiksi kiinteämmiksi patsaiksi. yksityis kohtia ei pysty toki erottamaan heistä, mutta kumminkin paikallistumista että liikeiden ikäänkuin hämärää läpinäkyvää rautalankaista liikemuotoa.

eli näistä ihmisistä pystyy hahmottamaan helpommin liikkeen repämiskohdat ikäänkuin stereokannassa hahmot luovat itselleensä läpinäkyvän viitan koko muodonsa ylle. mutta sen hahmon reunat hahmottuvat tavallaan kiillon seurauksena erottuvaksi rautalanka muodoksi. myös sellainen ilmiö kuin taustan mustuus tai minä kuvailisin sitä tyhjän ohuemman savun välisenä verhona itse henkilöiden välissä on itse ilmiön takana. eli mitä tarkemmaksi stereokuva tulee sitä enemmän ihmisten väliin tulee tuota ohuempaa verhoa. myös eri efectit paikallistuvat ja kiinteytyvät kuin erilliseen valopisteeseen tuosta taustan eri kohdista suhteessa esiintyjiinsä.

sen myös olen todennut/havainnut että resoluuton kokoajan kasvaessa esim. lähimikikitetty ääni esim. nais tai mies laulaja ei niinkään tarkennu omaksi hahmomuodokseen, vaan ainoastaan lukittuu omaan äänikuva väriinsä (omaa rautalanka muotoon kun sen resoluutio on maksimissa oman muodonsa takia), mutta tausta sekä hänen hengityksensä sisään vedot sekä huulten lipsahdukset tarkentuvat eli toisin sanoen kiinteytyvät että vahvistuvat pienissä db:leissä. myös esiintyjän takana olevat asiat yleensä kiinteytyvät kasvavat tai supistuvat.

painopiste äänen kuvailussa pidän ihmisen luonnollistä ääntä. tämä on itselleni kiintopiste ja sen molemmilla puolilla olevat asiat kaikki tiivityvät tai vähenevät merkitystä äänen kuvailuissa. toki ympäristö on tärkeää sisätilossakin. mutta ulkotiloissa äänitysten kiintopiste määärittää enempi luonnon luontaiset äänen värit sekä keskinäiset etäisyydet. luontoäänissä kun on sellainen piirre olemassa että se äänikuva venyy kuin kuminauha erilaisiin muotoihin ikäänkuin. jos keskinäiset suhteet luonnon äänitteessä olevat seikat korostuvat liikaa tai jos linnut muuttuvat elefantin kokoisiksi lähi äänityksissäkin. ei totta vieköön stereoissa ole silloin kaiki kunnossa. etäisyyksiä cd levyillä siis tavallaan tarkkaillen. kohinan osuus syvyyksiin mentäessä monesti lisääntyy. mutta sekin pystytään suodattamaan ja päästämään suodatuksen läpi ja vain itse kohteen tuottamaa ääntä saadaan päästä läpi omaan muotoonsa. tämä tarkkuus on siis lopulta kovaäänisissä vain lineaarisen taajuustoiston mukaista tuotetta. mutta myös aaltojen vahvistamista eli tavallaan valotehon vahvistamista. eli vahvistimet vahvistavat ääntä. mutta tuovat mukanaan omaa ominaispiirrettä jota kutsumme sekä säröksi että myös kohinaksi. itse säröä en niinkään kuule. mutta kohinaa kylläkin kun tarkkuuteen ja syvyyksiin uhraan tuota kuulunymmärtämisen aikaa.

hyvissä äänityksissä tuota kohinaa tosin on jo niin vähän että eri äänitteiden voluumi kirkkaus /db:lien painotukset erinäisissä äänissä täyttävät kuulon ymmärrykseni täyteen jo musiikin omaaääntä, vaikka kohtuu hiljaakin soittaisi. koska voimaa on niin paljon itse kiinnostavissa äänikuva seikoissa. johtuuko tuo da-muuntimen kylläisyys pisteestä eli sen rajoituksista en vielä tiedä. mutta sen tiedän että resoluutio eli tarkkuus eri ilmiöiden kohdalla on eri db: painotusten mukaan tekniikkaan rajoittunut ilmiö. vaikka ihmisen kuulon ymmärtäminen ulottuu vielä paljon paljon paljon syvemmälle.

kenelle sitten riittää mikäkin on se kysymys, johon itse en voi antaa vastausta. mutta sen sanon että sterokuuntelu vaatii sekä aikaa että tahtoa oppia kuulun ymmärtämistä tilasta jota ei tunneta omilla silmillä. eli jotta voi kehittyä tässä on mielestäni hahmotettava eri painopisteitä ja verrattava samankaltaisuuksia eri äänitteiden väliltä toisiinsa siten että ne ovat suunnilleen samaa laatua että samaa muotoa. ja paras tuotos pistettävä kiintopisteeksi johon muut vertautuvat. toki uusien äänitteiden myötä vanhat referenssit yleensä kaatuvat keskikastiin. mutta ei siitä enmpää..


äänentoisto on kumminkin oppia ikä kaikki.

anteeksi tämä pitkä kotiharrastajan vuodatus. itse koen äänenlaadun niin omallaisena ilmiönä, että yritän yleensä määritttä aabstrakteja ajatuksiani muille harrastajille käsite tartunta muotoon, sillä uskon että kaikkeen muotoon on olemassa yleiset tartunta välineet, jolloin niitä pystytään käsittämään laajemmin. myös abstrakteihin asioihin. kun kaikilla ilmiöillä näyttää olevan tietty raja arvo joita ne ei koskaan rikoyli. joka onkin sitten paljon syvällisempi asia pohdittavaksi.

terv. behrelec31 :)
 
Vs: "High end" soundi?

Kun avaan hieman vanhemmat Krell-merkkiset kilkkeet, näen heti mistä maksan. Kun laitan ne päälle ja soimaan kuulen heti mistä maksan. Kun väännän namiskuukkelia myötäpäivään tunnen koko kropallani mistä maksan. Sitä on high end -soundi. Kokonaisvaltainen elämys siitä, että on osa sitä musiikkia jota laitteisto maailmalle ampuu.

Joku tuolla jo aiemmin jorisi "loputtomasta dynamiikasta" ja "äänenpaineista" pari sanaa. High end -soundi on minulle jotakuinkin sitä. En pysty laittamaan edes samaan lauseeseen "laajakaistoja" sun muita "kivasoundisia" laitteita. Niille on omat paikkansa ja käyttönsä, mutta jossain muualla.

Myönnän olevani peltikorva ja breshneviläisen taantumuksellinen. Mutta perhanan iloinen ja tyytyväinen sellainen. Eikös se ole meidän kaikkien tavoitteena, tyytyväisyys omaan laitteistoon ja sen tuottamaan elämykseen? Ottamatta kantaa siihen, mikä sen tyytyväisyyden kenellekin tuo :)
 
Vs: "High end" soundi?

^
Aika hartaaksi vetävä filmi sinulla on tuossa linkissä.

:) v-a
 
Vs: "High end" soundi?

^^Miehen puhetta ;) Jos olisin "naamakirjassa" niin hyväksyisin sut oitis kaverikseni :D
 
Vs: "High end" soundi?

High end on sanana yhtä vieras harrastajalle, kuin harrastukseen vihkiytymättömalle kuuntelijalle.
Kun laitteisto toimii niin kuin sen on toivonut toimivan, niin se kait on sitä kuviteltua high end tasoa jota on tavoitellut.
Toivottuun ääneen ei pääse pelkästään hyvillä kajareilla tai vahvistimilla, kokonaisuus pitää toimia virtajohtoja myöten.
Mieleisen äänen saavuttaessa ajatus oikeasta äänestä menettää merkityksen.
 
Vs: "High end" soundi?

Itse olen ajatellut, että sanapariin "High End" liittyy AINA tinkimättömyys. Laitteet ovat huolella suunniteltuja, käytetyt komponentit ovat huippulaatua ja itse toteutus on tehty viimeisen päälle. Kaikki tämä - parhaissa tapauksissa - vaikuttaa myös äänenlaatuun. Usein itse High Endinä pitämäni laitteet kasataan käsityönä, jolloin myös laaduntarkkailu pelaa kaikkein parhaiten. Taivaan tosi lienee se, että tämä "High End"-määritelmä on kärsinyt valtaisan inflaation jo vuosia, vuosia sitten; ei tarvitse ihmetellä, että monella (musiikin)kuluttajalla on mennyt hermot ja usko korkealaatuiseen musiikintoistoon... :mad:
 
Vs: "High end" soundi?

High End on HiFin jatke, mutta molemmat termit ovat kärsineet inflaatiota. Oikeastaan jo 20-30 vuotta sitten, "hifi" löytyy tv:stä tai mankasta, koska siinä lukee kyljessä "hifi stereo", "hifi surround" ja jo sana "dolby" yhdistetään HiFiin. Ei oikeastaan ollut enää muuta "uskottavaa" jäljellä kuin High End, mikä on noiden kuluttajasektorien ulkopuolella.

High End laitteiden teknisestä paremmuudesta muihin laitteisiin verrattuna ei mun mielestä ole sen kummempaa näyttöä. Nykyään, jo jokusella satasella tai kahdellakymmenellä tuhannella saa samanmoisen High End laiteen (higher end?). Erot ovat välillä kalliimman ja välillä halvemman eduksi.

Ei ole olemassa oikeastaan mitään "High End -soundia", vaan on vain eri tasoisia ja hintaisia High End laitteita, joista osa jonkun mielestä kuulostaa hyvältä ja osa taas ei. Yhteistä High End laitteille voisi olla se, että niillä olisi trendikkäästi muotoiltu kotelo, mutta kun ei sekään pidä aina paikkaansa. On ns. insinööri-HighEndiä ja sitten on viinin maistelu-HighEndiä ja vielä käärmeöljy HighEndiä.

High End käsite alkaa olla jo niin laaja, että uudempien hörhötyslinjojen kannattaisi melkein keksiä oma termi itselleen, mikäli haluavat erottua massasta. Mielikuvissani on silti sellainen kuulomuistiprintti, että "oikealla" HiFi:llä 80-luvun standardinomaisesti perseelleen miksattu rock/pop kuulostaa aivan kakalta, mutta High End laitteet sitten saa jotain kummallista eloa aikaiseksi ja se järjettömän yliteräväksi ja ohueksi miksattu kihinä kuulostaa paremmalta (hallittua paskomista siis?).
 
Vs: "High end" soundi?

High-ensin voisi huoletta varata tarkoittamaan sitä kalleinta settiä, mitä jollakin valmistajalla on tarjolla.

Olkoon vaikka Klimax Linniltä tai McIntoshin MC2KW.

Sen siis tulisi tarkoittaa parhaista parhainta. Kunkin valmistajan mukaan, jättäisi paljon vähemmän tulkintaa kuin nykytilanne.
Siis Highest end (of manufacturer).

--
 
Back
Ylös