"High end" soundi?

sepi_3.0

Hifiharrastaja
Liittynyt
30.10.2006
Viestejä
18 896
Kaupunki
Pjongjang
"High end" soundi?

Siis minkälaisesta toistosta on oikein kyse? Jos sanotaan että "tymäkkä ja erotteleva h-e soundi" niin eikö silloin kaikki ole niinkuin pitääkin?

Tuo otsikon sanayhdistelmä on jotenkin kärsinyt inflaation ja tuntuu että sen parhaat päivät jäivät viime vuosituhannelle. Nykyään kun kaikki on niin munakkaan musikaalista niin h-e alkaa kuulostamaan melko negatiivissävytteiseltä ja vaativan ehkä jonkinlaista rivien välistä lukutaitoa.

Eli kertokaahan mielleyhtymänne h-e soundista, törmääkö siihen ainoastaan ukkokerhon pumppukärryseteillä vai voiko jossain miniatyyrisetissä olla rasitteena vastaava soundi? Kirosanako vai ei... ;)
 
Vs: "High end" soundi?

Sepi, en kyllä tiedä mitä tuo on, mutta en ehkä kutsuisi (haukkuisi) sun settiä tuolla tavalla. Vaikka, enhän mä tiedä tästä(kään) juuri mitään. :p

Jotenkin tuo tuntuu sellaiselta kliseeltä, joka ei yksinään tarkoita mitään.
 
Vs: "High end" soundi?

Minulle tuo ilmaisu tuo negatiivisia assosiaatioita mieleen lähinnä.
 
Vs: "High end" soundi?

Lyhyesti: Se joka ei siitä pidä, ei ole kuullut. Piste. (en puhu omasta setistä).
 
Vs: "High end" soundi?

Minun mielikuvani HE-soundista on myös hieman negatiivinen. Siinä on jotain samaa kuin huippurumpaleiden funk-superyhtyeissä. Kaikki on teknisesti ihan älyttömän hienoa ja puleerattua, mutta juuri siksi enemmän tekniikan esittelyä kuin musiikkia. Hommaan liittyy myös HE ylikorostuneessa merkityksessä mies eli MACHOilu.

:) v-a
 
Vs: "High end" soundi?

Minulle tulee mieleen hieman positiivisempia mielleyhtymiä. Kalliita ja hyvin rakennettuja laitteita, jotka kuulostavat parhaimmillaan erottelevilta ja dynaamisilta. Ne eivät tuota minkäänlaista miellyttävyysaspektia soundiin, vaan huonosti tuotetut levyt kuulostavat usein kamalilta. Ennen olin sitä mieltä, että niin pitää ollakin, mutta nykyisin pidän siitä, että kaiki levyt ovat kuunneltavia.

High-end -laitteet toimivat hyvin eli niissä on harvoin vikoja, kuten hurinoita.

High-end -laitteita vertaillaan usein hifi-termein, jotka ainakin minulle ovat tuttuja jo 1980-luvulta. Luen juuri kanssaharrastajan minulle ystävällisesti lahjoittamia tuon ajan Gramophone-lehtiä, jossa asiat on selvitetty sellaisin termein, että on helposti ymmärrettävissä laitteiden erot ja ominaispiirteet. Nykyisin on pirun vaikeaa kuuntelematta tajuta mitä toimittajat tai harrastajat tarkoittavat jorinoillaan >:D
 
Vs: "High end" soundi?

Äänen puolesta itselleni neutraali sana, ei kerro siitä mitään. Kuvaa enemmän laitteiden ulkonäköä oikeastaan.
 
Vs: "High end" soundi?

Minullakin enemmän kuvallisia seikkoja tuosta mieleen juolahtaa... Vaan...

Olisikohan noihin sanoihin piilotettu jotakin "syvällisempää".

Tunnollisesti mietitty kattaus, parhaillaan visuaalisessa mielessä ("hei, kyllä te tiedätte!") niin omistautuneesti kummallisistakin POIKKEAVAN LAADUKKAISTA "hilavitkuttimista" koottu JÄRJESTELMÄ, ettei sen omistaja... Ehkä... Siltikään, sulkisi pois mahdollisuutta kokeilla uutta. Siis, mä nyt meinaan, että... Köh. :) Vaikkei siihen tarvetta löytyisikään.

Negatiiviset fibat noista sanoista. Joo, on täälläkin, ollut. Ei siitä sen enempää. Mun taholta.

Yst. Terv.
-svoo-

Ps. Source palaa kotiin kesälomilta ja modauksesta, saa hitaat hämäläiset tulla höristelemään.
Pps. Mä olin 3kk ilman taltiomusiikkia!
 
Vs: "High end" soundi?

No joo, ehkä olen vain sen verran vanha, että miellän tuon sellaiseksi eleettömäksi, värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi toistoksi. Eli soundiksi, joka ei kyykkää eikä sekoile eikä muuta luonnettaan oli kyse sitten pienestä barokkikokoonpanosta tai vaikkapa Tuhannen sinfonian vyörytyksistä...

Eli juuri sellaiseksi toistoksi mitä itse haen.

The truth and nothing but the truth. :D

t. jjahifi
 
Vs: "High end" soundi?

Minusta HE-soundiin liittyy käsitteenä sekä positiivisia, että negatiivisia mielikuvia. Suurimman ongelman näen siinä, jos laitteiston omistaja tiedostamattaan erkaantuu musiikista ja kuuntelee erinäisiä efektejä itse musiikin sijaan ja tekee laitteistovalintansa näiden preferenssien perusteella. Stereoäänentoistolla kun on mahdollista tehdä erinäisiä temppuja, joilla voidaan huijata kuuloaistia monella tavoin. Jos näiden efektien toistumisesta mahdollisimman hyvin tulee mittari laitteiston hyvyydelle, niin tästä voi seurata äänentoiston heikkenemistä keskimääräisillä musiikkitallenteilla. Mikäli korkealuokkainen setti kasataan musiikin ehdoilla, niin tätä ongelmaa ei ole. Tämä ei vaadi FE-leiriin tai laajakaistabaffeleihin siirtymistä.

Toki efektilaitteiston harrastamisessa ei ole mitään väärää, mikäli harrastaja tekee tämän tietoisesti. Jos olisin tällainen harrastaja, voisi olla mielekkäämpää lähestyä aihetta erilaisten DSP-ratkaisujen kautta kuin perinteisellä stereosetillä, koska lopputulos voisi olla näin paljon autenttisempi. Toinen mahdollisuus on kotiteatteriäänentoisto, jossa erilaiset tilaefektit ja äänitehosteet ovat pääasiassa.
 
Vs: "High end" soundi?

Tiedä sitten mitä tuo sepin linkittämä kirjoittaja on ajatellut, mutta minulle tulee mieleen sellainen soundi, jossa kaikki on näennäisesti kohdallaan, mutta siltikään palaset ei loksahda paikalleen. Kaikki tulee ns. hienosti, mutta soundi ei innosta kuuntelemaan musiikkia.
 
Vs: "High end" soundi?

Jyrki_H sanoi:
Toinen mahdollisuus on kotiteatteriäänentoisto, jossa erilaiset tilaefektit ja äänitehosteet ovat pääasiassa.

Uhhuh, et liene tosissasi? Omalla leffamaualla kuulen jonkun tilaefektin tai subbarin jysäyksen ehkä joka kymmenennellä leffalla, ja silloinkin kyse on piirretyistä. Minun kotiteatterissani pääasia on nauttia dialogista, elokuvamusiikista ja elokuvan tekijöiden tuottamasta äänimaailmasta siten kuin he ovat tarkoittaneet.
 
Vs: "High end" soundi?

Hyvä resoluutio yhdistyneenä miellyttävään (ei siis esim. kireään tai karkeaan) ääneen. Ei yleensä
onnistu halvoilla laitteilla.
 
Vs: "High end" soundi?

kre sanoi:
Uhhuh, et liene tosissasi? Omalla leffamaualla kuulen jonkun tilaefektin tai subbarin jysäyksen ehkä joka kymmenennellä leffalla, ja silloinkin kyse on piirretyistä. Minun kotiteatterissani pääasia on nauttia dialogista, elokuvamusiikista ja elokuvan tekijöiden tuottamasta äänimaailmasta siten kuin he ovat tarkoittaneet.
Kotiteatteria voi harrastaa monella tavalla. Tyypillisesti ne elokuvat, jossa on enemmän sisältöä hyötyvät kaikista vähiten surround-äänestä. Vakavan elokuvaharrastajan kannattaisi laittaa ensin kuva kuntoon, eikä ostaa sitä 400 litran LLT:tä nurkkaan murisemaan. Kotiteatteriäänentoisto tuntuu olevan etupäässä PG-13 Hollywood huttua varten peittämään itse elokuvan puutteet.

Kommenttini koski siis sitä, että sellaisen hifiharrastajan, joka on etupäässä kiinnostunut erinäisistä efekteistä kannattaa sijoittaa rahansa ennemmin kotiteatteriin kuin high-end stereosettiin. Sinä taas olet etupäässä kiinnostunut itse elokuvista ja niiden sisällöstä. Käsittääkseni emme ole eri mieltä.
 
Vs: "High end" soundi?

Kappas, täällä onkin jo hyviä kommentteja. Muinoin tosiaan oli perushifin päälle luotu pykälän tai kaksi parempi luokitus eli tämä ylevältä kalskahtava h-e.

Tuskin tässä nykyisessä arvolatistumassa kuitenkaan on kyse mistään viherpiiperöinnistä tai hiilijalanjäljestä vaan mistä? Onkohan niin että alkuperäisen buumin myötä kaikki pienet nyrkkipajat halusivat arvottaa tekeleensä vähän niinku premiumkastiin ja siinä sai siipeensä samalla sinne oikeastikin kuuluvat kamppeet? Omaa myyräntyötä tämän sanahirviön romutuksen ja naurunalaiseksi saattamisen puolesta on tehnyt myös takuumusikaalisuuden lanseeraaja. Ja toisaalta eihän siihen lopulliseen h-e soundiin edes pääse pelkästään oikeilla värkeillä ja roiskaistuna ne jonkin epäedullisen huoneen nurkkaan...ja tämä koskee kaikkien hifiliittojen laitteita ;) ;)

Mä haluaisin nähdä (kuulla ;) ) tämän hig-end äänen sellaisena todellisena laajakaistasoundina sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä sellaisena jossa sen omineet tahot tuotteitaan markkinoivat. Siis taajuustoistollisesti ääripäät riittävät normikuuloiselle ja vieläpä menevät reilusti yli ja ali ilman riman hipomista. Mitä laajaa on kaistassa, joka alkaa 50hz:stä ja loppuu 8Khz:iin?

Hallittu paskominen, ja ääniteuskollisuus? Vaikka ite olenkin plastiikan takasäteilyn luoman keinotekoisen ja tallenteeseen kuulumattoman ylimääräisen avaruuden ja tilantunnun loukussa niin silti pidän parempana toistoa joka erottelee tallenteet laadullisesti toisistaan. Jos tästä tingitään niin mikään ei enää toistu kympin arvoisesti mutta suurin joukko levyistä yltää vaikka autovertauksena ilmaistuna "kierrosten rajoittajan" läpäisemään seiskaan. Eihän nuo "seiskan" levyt siitä huonommin toistu vaikka osa tallenteista saisi studiotyöstöstä kiitettävän?

vaakko sanoi:
Tiedä sitten mitä tuo sepin linkittämä kirjoittaja on ajatellut, mutta minulle tulee mieleen sellainen soundi, jossa kaikki on näennäisesti kohdallaan, mutta siltikään palaset ei loksahda paikalleen. Kaikki tulee ns. hienosti, mutta soundi ei innosta kuuntelemaan musiikkia.

Tyhjentävän lisäselvityksen toivossa pelinavauksen teinkin. Ko. ketjun perusteella setti on ollut monen muunkin matkamiehen mekkana ja onhan sinne täältäkin reissua suunniteltu. Nämä tiedossa olevat suomihifin 7 ihmettä kun on äkkiä koluttu. Toivon kuitenkin että kyse ei ole tuosta sun kuvaelmasta. Ite törmäsin kerran juuri vastaavaan, ja syynä ehkä kaiuttimien sisäänajon puute tai setitys tai jopa molemmat yhdessä. Pönttö oli nyt jo tapetille enemmänkin noussut päälle 20K€:n "Bird".

Sori piitkät jorinat, yleensä en itekään jaksa lukea viestejä jotka eivät mahdu kerralla näytölle :p ;)
 
Vs: "High end" soundi?

Näitä on ollut mukava lueskella.

Voisi kuvitella, että ratkaisu, joka kykenee täydelliseen neutraaliuteen, tarvittaessa lähes loputtomaan dynamiikkaan ja puhtaaseen äänenpaineeseen kompressoimatta ääntä, on high endiä. Yksi komponentti tai laite ei itsessään muodosta sitä, vaan kokonaisuus, sisältäen myös akustoimalla optimoidun tilan, joka mahdollistaa häiriöttömän kuulokokemuksen.

Tämä rajaa pois pitkälti mm. useimmat laajakaistat, pienet 2-tie -kaiuttimet, vahvistimet, jotka leikkaavat todellisella kuormalla, ennen kuin em. tavoitteet on saavutettu, suurimman osan harrastajien kuunteluolosuhteista, joissa perhe yms. äänet häiritsevät ajoittain kuulokokemusta (mm. allekirjoittaneella ;) )......

Todellisuus taas on eri asia. Kuka oikeasti hakee täysin neutraalia ääntä? Ihminen haluaa muuttujia, siksi harrastajilla vaihtuu romppeet ja kamppeet määräajoin. Aina jokin osa-alue kaipaa omille korville sovitettua muutosta. Lisäksi tallenteiden vaihteleva laatu vaikeuttaa prosessia ohti ideaalia.
 
Vs: "High end" soundi?

hienoja ajatuksia monilla.

itse näkisin että high end soundi on tietyllätapaa tehnyt inflaation ajat siten. se ei tarkoita ettei sitä kumminkin voisi pitää tietyllä tapaa esimerkkinä mihin kannattaa pyrkiä jos äänentoisto kiehtoo mieltä. monella halvalla systeemillä kun päästään jo hyvin korkeatasoiseen toistoon. kiitos siitä da-muuntimien kehitysten ja monen vahvistimien sekä elementtivalmistajien uusinpien tuotteiden ansiosta. laatua saa nykyään todella edullisesti.

high endin erotus tavallisesta hifistä erottuu aikapitkälle ulkonäköön sekä sen odotus arvoon siitä että kun se maksaa paljon niin sen on pakko olla myös tasokasta. silti tämä pakko odotus ruokkii monesti itse itseään. mutta onhan monessa high end äänessä yleensä saundin omaluonne yleensä nautittava tai sanotaanko varsin kelpoa tasoa. ja kyllä sen erottaa että tietyt perus luonteet on halinnassa. annan esimerkin. esimerkiksi jazzia pidetään high end tuotteiden yhtenä kulmakivenä. koska sillä tarkoteaan tiettyä ominaisluonnetta jota ei monesti tule havainneeksi miksi? tämä luonne rakentuu itse asiassa torvisoittimiin. jos ne saat soimaan omassa setissä rapean mehuisesti ja luontevan lineaarisesti ja pehmeän täyteläisesti. niin sinulla on jo high end soundia vaikka laitteistosi hinta saattaisi olla murto osa sitä mitä korkean hinnan omaavat tuotteet voisivat tarjota sinulle.

eli ainakin yksi suunta on high endin perus elementteihin sidottua perua. on varmaan sinffoniat sun muu kamarimusiikkikin. mutta itse en niinkään paljoa kuuntele näitä niinkään, vaikka sitäkin löytyy.. ...


että näin . :)

terv. behrelec31
 
Vs: "High end" soundi?

Terve,
Jparvio sanoi sen oikein, myös huone pitää laittaa kondikseen.
Basson suoristaminen eli rakoresonaattorin rakennus akustiikka-
insinöörin ohjeiden mukaan. Sitten seinille ryijyä ja taulua,
kuuntelijan taakse ääntä imevää materiaalia. Ehkä jotain diffuu-
soreja ensimmäisiin heijastuskohtiin.
Roju raskaammaksi kaapeleita myöten ja alkaa se aito live-soundi
löytyä. Siis silloin on oikein kun bändi hyvällä äänitteellä tuntuu
soittavan huoneessa, vaatii ehdottomasti subbarin avuksi

JN
 
Vs: "High end" soundi?

Minä olen kuullut high end soundin kerran... Todellisia he laitteita ja laitteistoja on suomessa niukasti, tätänykyä riittää kun etulevy on paksua alumiinia sille, että laittetta kutsutaan high endiksi :D
 
Back
Ylös