Lainaus käyttäjältä: Joke721 - 16.01.2010, 14:32
Olen samaa mieltä, mutta... otetaan kuitenkin huomioon äänitekohtaiset erot. Hyvät laitteet kun toistavat juuri sen, mitä levyllä on. Silloin hyvä äänitys kuulostaa hyvältä ja huono huonolta. Kaikki muu toistossa on musiikillisen (tai äänitteellisen) totuuden värittämistä.
Tähän vastaus:
kimmosto sanoi:
Homma ei ole minusta noin suoraviivainen. Esim. kuuntelusuuntaan reilusti normaalia enemmän suuntaavat kajarit ovat niitä, jotka paljastavat eli tuntuvat lisäävän äänitteiden keskinäisiä eroja. Eikä tuolla ole varsinaisesti tekemistä yleisen hyvyyden tai huonouden kanssa. Suuntaavakin kajari voidaan tehdä niin että se osaa hyödyntää huonetta ja estää ns. huonojen äänitteiden kuulostamisen älyttömiltä ja rasittavilta.
Eikä mikään systeemi toista tarkasti juuri sitä mitä levyllä on. Eihän se ole edes tarkoitus. Vasemman kanavan signaalia ei ole tarkoitus tunkea vasempaan korvaan sellaisenaan, ja oikean kanavan signaalia oikeaan, vaan tavallisesti luoda uskottava illuusio musiikkiesityksestä. Levyn signaali ei itsestäänselvästi sisällä kaikkea tarvittavaa tuon illuusion aikaansaamiseksi.
Ja tähän minun uudet kommenttini:
Emme näköjään puhu ihan samasta asiasta. Minä puhuin laitteista, sinä esimerkin kautta kaiuttimista. "Yleinen hyvyys" on minun mielestäni juuri sitä, mitä yllä sanoin. Minun "hififilosofiaani" kuuluu se, etten hae laitteistolta
voimakasta miellyttävyyttä (ei synonyymi pelkästään pehmeydelle), jolla ihan kaikkia levyjä olisi "helppoa" kuunnella. Silloin kävisi niin, että tietyt asiat musiikissa ja esityksissä jäisivät vajaaksi. Räikeiden äänitteiden pitääkin kuulostaa räikeiltä. Minulle stereolaitteisto on myös ammattini vuoksi työkalu, jolta odotan sellaista toistoa, jossa soiton tai laulun kaikki yksityiskohdat erottuvat selkeästi. Oman äänitteen arviointi kotona olisi muussa tapauksessa vaikeaa. Minun ajatusmaailmassani myös akustiikan pitäisi kuulostaa mielellään samalta äänitteessä kuin äänityspaikalla.
Pidän kiinni siitä, että hyvät laitteet toistavat tarkasti sen, mitä levyllä on. Ihmettelen, miksei se olisi tarkoitus. Tuon yllä selittämäsi minun ajatuksiini nähden vastakkaisen teorian mukaan antoisa kuulokekuuntelu olisi mahdotonta! Vasemman ja oikean kanavan signaalit ovat muutenkaan harvoin toisistaan irrallaan niin, että äänikuva on poikki keskeltä. Tämän hoitaa taitava äänittäjä mikrofonien oikeanlaisella asettelulla ja suuntauksella - ja tietysti nykytekniikkaa hyödyntäessään myös muilla asetuksilla. Sähköiset studiotuotokset ovat sitten ihan oma lukunsa, enkä ota niiden osalta asiaan kantaa, minä kun olen erään palstakollegan nimityksen mukainen klasarihörhö.
Siinä olen samaa mieltä (mikäli tarkoitit tätä), että normaalissa kaiutinkuuntelussa vasemman ja oikean kanavan signaalit sekoittuvat sekä huonetilassa että kuulomme vuoksi. Jokainen voi todeta, kuinka ankealta stereotoisto kuulostaa, jos sulkee toisen korvan. Stereovaikutelma katoaa.
Yksi nykyaikaisen äänitystekniikan ongelmia on kompressointi, jota on liki jokaisella ammattistudiossa tuotetulla levyllä himpun verran. Tämä rajoittaa aavistuksen dynamiikkaa. Toinen ongelma on ekvalisointi, jota useat äänittäjät käyttävät pyrkiessään omaa korvaansa miellyttävään soivaan tulokseen. Olen kerran ollut tilanteessa, jossa koko äänitys oli vähällä mennä pilalle, kun äänitettä käsittelevä studioinsinööri teki ns. perussäädöt muuten valmiille master-äänitykselle. Kompressointi ja ekvalisointi palasivat pyynnöstäni liki nolla-asentoihin takaisin, ja kaikki soi niinkuin pitikin.
Olen samaa mieltä siitä, että laitteitten kautta kuunneltu musiikki luo vain illuusion oikeasta musiikkiesityksestä. Joskus tuo illuusio on kuitenkin poikkeavan voimakas, kun kaikki osatekijät osuvat kohdalleen. Seurauksena voi olla voimakas emotionaalinen kuunteluelämys. Tähän sitä kai pohjimmiltaan pyritään.